Patmos-blogi

Matkalla Getsemaneen vuosimallia 2022 – osa 3

Leo Meller Leo Meller on Radio Patmoksen perustaja ja em. päätoimittaja (2023), sekä Patmos Lähetyssäätiön perustaja ja eläkkeellä oleva toiminnanjohtaja (1971-2010).
Julkaistu:

Kirjoitan tätä tekstiä täsmälleen kolme viikkoa ennen kiirastorstaita vuonna 2022. Talven vaihtuessa kevääksi olen itsekin hämmästellyt, miten useasti ajatukseni kulkeutuvat Jeesukseen Getsemanessa. Monet akuutit asiat ja aiheet liikkuvat rukouselämässäni – onnellinen olen siitä, että vilpittömästi saatan tässä sanoa lukijalleni kokevani Jeesuksen via Dolorosan voimallisemmin juuri tänä vuonna verrattuna eräisiin toisiin elämäni keväisiin. Onko se sirpaleen verran siitä, mitä Pyhä Henki tänä keväänä suorittaa maailmanlaajuisessa Kristuksen ruumiissa? Vai onko Pyhällä Hengellä asiaa erikoisesti minun elämäni tilanteisiin – olisiko vaikka niin, että aikani armon ajassa hupenee ja minua valmistetaan loppujuoksuun niin ihmis- kuin työsuhteissani – niin, jopa lähestyvään taivasmuuttoon? 

YLKÄ viipyi.

Sulhasen viipyessä he kaikki tulivat unisiksi ja nukkuivat. (Matt. 25:5 RKK)

Kaikki tulivat unisiksi.

Kristikunnassa on aina tiedetty, uskottu ja opetettu, että tässä Jeesuksen vertauksessa elää kuva viimeisen sukupolven kristikunnasta.

Niistä kristityistä, joista enemmistö ei kuole, vaan kokevat muuttumisen kuolemasta kirkastukseen Yljän saapuessa tuuliin ja pilviin.

Samalla lailla on kristikunnan enemmistö käsittänyt vertauksen julistavan, ettei Jeesus tulekaan silloin kun Häntä yleisesti odotetaan – silloin, kun joku aivan erikoinen ajan merkki tuntuu huutavan: Nyt Hän tulee!

Ylkä ei tullut silloin kun Häntä yleisesti odotettiin.

Jeesus on varoittanut omiansa tästä todellisuudesta.

Jeesus saapuu sanojensa mukaan päivänä, jona Häntä ei odoteta, ja hetkenä, jota ei arvata.

Jeesus saapuu kuin varas yöllä.

Edellisen kotitalomme naapuriin tuli varas. Meillä on perheessä koira, mahtava saksanpaimenkoira uros, nyt seitsemättä vuotta vanha. Kaiken elämänsä ajan Simonimme nukkuessaan nukkuu niin sanotusti koiran unta: hän kuorsaa kevyesti –  ja seuraavassa minuutissa hän on noussut ja aistii ympäristöä ja hengittää syvään ja murahteleekin.

Jokin on herättänyt koiramme.

Näin kaiken yön aikana – paitsi eräänä puolituntisena, jolloin Simonin kuorsaussäestetty uni on niin syvää, että tarvitaan tavallisesta poikkeava, ainakin kaksinkertainen häiriöääni, jotta Simon herää ja valveistuu kutsumuksessaan olla suojeleva vartija.

Mainitsin varkaan ei-toivotun vierailun naapurissamme asukkaitten ollessa lomamatkalla.

Simon nukkui. Varkaat tulivat ja menivät ja veivätkin jotakin – sheferimme uinuessa.

Jeesus ilmoitti saapuvansa aikain lopulla kuin varas yöllä.

Mitä Hän halusi opettaa omillensa puhuessansa yöllisestä tulemisestansa?

Ensiksikin Jeesus ilmoitti tulevansa yöllä.

Raamatun esikuvallisissa teksteissä yö ja synti pimeyden tekoineen liitetään toisiinsa.

Jeesus tulee odottamattomana.

Jeesus tulee kuin varas yöllä.

Olisiko tuo yö juuri nyt käsillä?

EN nyt lähde tarkastelemaan niitä Jeesuksen tulemuksen merkkejä, joita Hän koostaa esimerkiksi Öljymäen aikain merkki puheessaan.

Näitä merkkejä esitetään Matteuksen evankeliumin luvuissa 24 ja 25.

Ne merkit täyttyvät järkyttävällä tavalla valvovien kristittyjen silmien edessä tässäkin ajassa.

Sain luterilaisen seurakunnan papilta kirjeen. Kuusi vuotta seurakuntapappina työskennellyt veli kirjoitti minulle näin:

Miksi ei enää puhuta Jeesuksen tulemuksesta?  

Itse haluan puhua, mutta virkaveljet, minua vanhemmat ja kokeneemmat, kehottavat painamaan jarrua ja olemaan pelottamatta seurakuntalaisia, joilla on muutenkin huolia ja pelkoja jokapäiväiseen elämään liittyvinä.

Miten sinä uskot ja mitä sinä odotat?  

Ja kuulehan veli Leo: minun mielestäni sinä puhut ja kirjoitat tänään vähemmän ja voimattomammin Jeesuksen paluusta kuin mitä teit nuorena miehenä. Se huolettaa minua, sillä eikö tämä aika ole paljon voimallisemmin huutamassa aikain merkkien sanomaa kuin mitä kuului ja koettiin neljännes vuosisata sitten?

Kirje ajoi minut itsetutkistelun paikalle. Uudistumaan pyhässä julistajan kutsumuksessani.

Tällaisen itsetutkistelun hiljaisena, yksityisenä hetkenä Herran Jeesuksen edessä se tapahtui – minuun iski kuin salama tällainen ajatus:

Olenko minä, puoli vuosisataa Jeesuksen sanomaa julistanut mies, luisunut siihen joukkoon, joka itsessään on täyttymys Jeesuksen ennustukselle sekä viisaitten että tyhmien neitseitten todellisuudesta?

Nukunko Getsemanessa – kun Herrani hikoilee verta nukkuvien tähden?

HERRAN Jeesuksen Kristuksen tulemus on lähempänä kuin osaamme arvata.

Se, että tänä aikana neitsyetkin, taivaalliselle Veriyljälle kihlatut, torkkuvat ja nukahtavat, on Jeesuksen tulemuksen läheisyyden varmimpia merkkejä.

Synnin unesta, valvomisesta ja vaeltamisesta valossa puhutaan Efesolaiskirjeessä. Lue kaikki kuusi lukua yhteen matkaan – se miellyttää Pyhää Henkeä ja se herättää ja varustaa sinua.

Tässä jaan kanssasi ne Efesolaiskirjeen sanat, jotka ennen tämän blogitekstini kirjoittamista olin tuoreesti lukenut omassa kotialttarihetkessäni. Efesolaiskirjeen viidennestä luvusta:

Katsokaa siis tarkoin, kuinka vaellatte: ei niin kuin tyhmät vaan niin kuin viisaat.

Käyttäkää aikanne oikein, sillä nämä päivät ovat pahoja.

Älkää sen tähden olko järjettömiä, vaan ymmärtäkää, mikä on Herran tahto. (Jakeet 15-17.)

Herran tahtoa on sekin, että emme petä itseämme sallien itsellemme sellaista unta, jossa hengellisesti putoamme tajuttomuuteen – emmekä ole valmiina, kun Jeesus saapuu noutamaan omiansa.

Älä suhtaudu edelliseen tekstikappaleeseen holtittomasti.

Näin on kerran oleva!

Opi tiedostamaan Raamatun kokonaisvaltaista opetusta unesta, josta Pyhä Henki Sanassa ja kokemuksessamme meitä varoittaa.

Henkeeni on sijoittunut kuin pasuunan puhalluksina kolme raamatullista varoitusta unitiloista, joissa kristitty on hengellisessä suurvaarassa.

ENSIMMÄINEN tila otsikoituu sanoilla synnin uni.

Voiko kristitty pudota synnin unitilaan?

Voi kyllä. Tällainen kauhea vaaratilanne uhkaa sekä tämän kirjoittajaa että tekstini lukijaa.

Mikä ja mitä on synnin uni?

Synnin unta nukkuvat tekevät salassa pimeyden hedelmättömiä tekoja.

Älkää osallistuko pimeyden hedelmättömiin tekoihin, pikemminkin nuhdelkaa niistä.

On häpeällistä sanoakin, mitä tuollaiset ihmiset salassa tekevät.

Mutta kaikki tulee ilmi, kun valo sen paljastaa.  (Ef5:11-13).

Viisaat neitsyet eivät olleet osallisia pimeyden tekoihin. He eivät vaatteitaan lianneet eivätkä sydämiänsä saastuttaneet.

Jos kuitenkin synti sai heissä voiton, heidän sydämensä tulivat heti rauhattomiksi, eivätkä he saaneet lepoa ennen kuin tulivat Jumalan sanan ja Jumalan Hengen valoon.

Valo paljastaa tilamme.

Valossa näkyy myös jotain – oikeammin: joku muu, toinen.

Hän, Jeesus Kristus, jonka pyhä veri puhdistaa valossa vaeltavan morsiamen kaikesta maan saastasta.

MUISTAN menneiltä nuoruuteni ajoilta Oronmyllyn lasten raamattuleireiltä yhden monista kilpailuista, joiden avulla lapset ja nuoret oppivat leiriläisinä katoamattomia totuuksia pelastuksesta.

Oli lausuntakilpailu.

Ei, ei kilpailussa ollut kysymys kaunopuheisuudesta tai mistään sellaisesta.

Oli opiskeltu Jeesuksen veren ihmeellisestä synnistä puhdistavasta voimasta.

Oli opetettu, ettei ihminen koskaan pääse niin kauas synnin maassa, että voimassa ei olisi edelleen totuus Jeesuksen veren puhdistavasta voimasta.

Ja sitten pistettiin pystyyn tällainen kilpailu: kuka edes yhdellä sekunnilla pystyisi venyttämään pisimmälle puhdistaa sanaa lauseessa: Jeesuksen Kristuksen Jumalan Pojan veri puhdistaa-aaaaaaaaaa kaikesta synnistä.

Lähes puolisataa vuotta mainitun leirin jälkeen kohtasin Maunon eräässä suomalaisessa kaupungissa. Mauno oli ollut leiriläisenä Orolla. Hänkin oli yrittänyt vedättää puhdistaa sanaa pitkäksi, vaan ei ollut jaksanut voittoon saakka. Mutta sanan merkitys oli jäänyt sisimpään. Monta vuosikymmentä kului synnissä ja muussa, mutta sitten synti otti kiinni, ja Mauno oli suuressa hädässä.

Ja sitten hän muisti – muisti, että Jumalan Pojan veri puhdistaa-aaaaaaaaaa – ja hän heittäytyi armon varaan ja sai syntinsä anteeksi ja pääsi uuteen elämään.

Mauno siis tuli luokseni hengellisen tilaisuuden lopussa ja kiitti unohtumattomasta opetuksesta ja todisti todeksi sen, että puhdistus synnistä Jeesuksen veressä todella ulottuu vaikka millaisiin ääriin.

Tunnetko sinä itsesi tässä kohden tekstiäni?

On kauheaa tehdä syntiä hyvällä omallatunnolla, ymmärtää kiusauksiansa, katsoa niitä läpi sormiensa ja antautua niitten edessä kerta toisena jälkeen. Lopuksi yö yllättää. Nukahdetaan synnin unessa. Ehkä ei enää koskaan herätä.

Tunnetko sinä itsesi tällä kohdalla?

Sinun unesi on kauheampaa kuin lamppujensa ääreen nukahtaneitten neitsyeitten uni.

Kyllä unesta herätään.

Mutta herätys tulee suljetun oven ulkopuolella.

Näin Jeesus sen sanoi.

VIELÄ olemme armon ajassa.

Vielä kuuluu Vapahtajan hellä kutsu, kun Hän sinua herättelee ja sanoo:

Herää sinä, joka nukut ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee. (Ef. 5:14).

Herra Jeesus Kristus haluaa tehdä juuri nyt tämän sinun kohdallasi.

Hän valkaisee saastuneet vaatteesi omalla verellään.

Hän sytyttää lamppusi jälleen palamaan.

Silloin sinäkin olet siinä joukossa, jossa odotetaan Herraa.

Odottajat saattavat hetkeksi nukahtaa.

Jumala tuntee meidät tomuksi ja saveksi – näin Sana sen sanoo.

Jumala tuntee myös erittäin hyvin, mitä Hänen uudistava Henkensä voi ja haluaa tehdä tomussasi ja savessasi.

Siksi Jeesus valvoi – valvoi Getsemanessa silloinkin, kun Hänen valittunsa nukahtivat.

Mitä Jeesus teki hetkinä, kun sinä kuljit lihassasi kauemmaksi ja kauemmaksi Hänestä – tiedät tuon hetken ja hetket, joihin viittaan. Sinun olisi pitänyt valvoa, mutta lihasi oli heikko ja lankeava.

Mitä Jeesus juuri silloin teki?

Hän rukoili puolestasi!

Hänen esirukouksensa ympäröivät sinua silloinkin, kun yö vei sinua mennessään ja taivas itki elämääsi.

Mutta Jeesus vain rukoili puolestasi!

Miten Jeesus saattoi sillä tavalla tehdä?

Koska Hän tunsi Pyhän Hengen voiman ja mahdollisuudet sinunkin kohdallasi.

Ja Hänen rukoustensa kantamana sinä uudistut, ja palatessasi sinusta tulee jopa veljien vahvistaja!

Kiitos kun olet luovuttanut aikaasi ja ajatuksiasi tämän tekstiblogini lukemiseen. Tämä Matkalla Getsemaneen vuosimallia 2022 sarjani jatkuu vielä seuraavassa blogitekstissäni. Tapaamisiin sanojen sillalla, jos Herra suo ja elämme.

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

Lue ohjeet kommentoinnille

Kommentit (0)

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *