Michael J. Kruger: Miten reformaation 5 solaa ovat enemmän kuin pelkkä vastaus katolilaisuuteen?
”Mitä on reformoitu teologia?” Tämä on kysymys, joka minulta kysytään jatkuvasti. Varsinkin kun opetan koulussa nimeltä Reformoitu teologinen seminaari! Vaikka tähän kysymykseen voi vastata monella tavalla, olen huomannut, että reformaation viisi uskonpuhdistuslausetta ovat yksi parhaista tiivistelmistä siitä, mitä tarkoittaa olla reformoitu: sola scriptura (yksin Raamattu), solus Christus (yksin Kristus), sola fide (yksin usko), sola gratia (yksin armo) ja soli Deo gloria (yksin Jumalalle kunnia).
Koska viisi solaa ovat syntyneet protestanttisen uskonpuhdistuksen aikana, ei olisi yllättävää tietää, että ne heijastavat monin tavoin sen ajanjakson olosuhteita, jolloin ne muotoiltiin. Jokainen sola on vastaus siihen, mitä reformaattorit pitivät ongelmallisena oman aikansa roomalaiskatolisessa kirkossa.
Esimerkiksi sola scriptura – vakuutus siitä, että Raamattu on korkein ja ainoa erehtymätön auktoriteetti – on ilmeinen vastaus roomalaiskatoliseen väitteeseen, jonka mukaan kirkko (ja kirkon traditio) olisi nähtävä yhtä arvovaltaisena kuin Raamattu.
Mutta juttu on näin. Jotkut ymmärtävät 5 Solan väärin pelkkänä vastauksena roomalaiskatolilaisuudelle, ei muuna. Toisin sanoen ne nähdään aikasidonnaisina, historiallisesti ehdollistuneina vakuutuksina, jotka soveltuvat suurelta osin aikakauteen, joka on jo kauan sitten mennyt.
Juuri tässä yhteydessä haluan tarjota hieman vastapainoa. Väitän, että 5 Solaa ovat paljon muutakin kuin vastaus katolilaisuuteen. Ne ovat, päinvastoin, vastaus langenneen ihmissydämen yleismaailmallisiin taipumuksiin kaikkialla. Toisin sanottuna 5 Solaa ovat luonnostaan vastakulttuurisia. Ne ovat ristiriidassa ihmisten keskimääräisen intuition kanssa siitä, millaista elämän (ja uskonnon) pitäisi olla.
Antakaa minun selittää:
1. Sola Scriptura. Kuten todettu, sola scriptura on ilmeisesti laadittu vastustamaan roomalaiskatolisia väitteitä kirkon perinteestä. Mutta se on myös, ja ehkä vielä perustavammin, vastalause sille yleismaailmalliselle inhimilliselle taipumukselle korvata Jumalan auktoriteetti inhimillisellä auktoriteetilla. Voisi sanoa, että koko lunastushistoriaa leimaa se, että ihmiset ovat vaihtaneet Jumalan pelkkiin luotuihin auktoriteetteihin (Room. 1:21-23). Yhteenvetona voidaan todeta, että sola scriptura taistelee epäjumalanpalvelusta vastaan.
2. Sola fide. Sola fide on tietysti ilmeinen vastaus katolisen uskon ja tekojen sekoittamiseen vanhurskauttamisen keinona. Mutta se on enemmän. Se taistelee meidän jokaisen sisällä olevaa taipumusta pyrkiä ansaitsemaan vanhurskauttaminen ansiollisilla teoilla. Ihmiset haluavat ansaita pelastuksensa, jotta voimme tuntea olomme hyväksi. Sitä vastoin reformaattorit vaativat, että usko, ja vain usko yksin, on ainoa vanhurskauttamisemme väline. Yhteenvetona voidaan todeta, että sola fide taistelee legalismia vastaan.
3. Sola Gratia. Yksi kysymys, josta väitettiin uskonpuhdistuksen aikana, oli ”Kuinka syntisiä me olemme?”. Olemmeko vain ”sairaita” synneissämme vai ”kuolleita” synneissämme? Luther käsitteli juuri tätä kysymystä teoksessaan Sidottu ratkaisuvalta. Jos olemme kuolleita synteihimme, tarvitaan Jumalan armon yliluonnollinen teko herättämään meidät. Yhteenvetona voidaan todeta, että sola gratia taistelee humanismia vastaan (ajatusta, jonka mukaan ihminen on luonnostaan hyvä).
4. Solus Christus. Yksi tärkeimmistä katolilaisuuteen kohdistuneista kritiikeistä uskonpuhdistuksen aikana oli se, että se horjutti Kristuksen riittävyyttä pelastuksessa. Hänen työnsä ei riittänyt pelastukseen (siihen oli yhdistettävä muita tekoja ja jopa muita ”välittäjiä”). Solus Christus -taisteluhuuto oli kuitenkin enemmän kuin vastaus Roomalle. Se periaatteessa väittää, että Kristus ja vain Kristus yksin on ainoa tie taivaaseen. Muita pelastajia ei ole. Yhteenvetona voidaan todeta, että solus Christus taistelee pluralismia vastaan (että kaikki uskonnolliset polut ovat päteviä Jumalan luo).
5. Soli Deo Gloria. Jos meidät on pelastettu Jumalan armosta, reformaattorit painottivat, on kaiken kunnian siksi kuuluttava Jumalalle eikä ihmiselle. Ja meidän pitäisi puolestaan ylistää Jumalaa kaikessa elämässämme – jumalanpalveluksessamme, mutta myös kutsumuksissamme. Ja tämä periaate on laajempi kuin pelkkä vastakohta katolilaisuutta vastaan. Kyse on siitä, että päästämme irti omasta kunniastamme ja elämme Jumalan kunniaksi. Yhteenvetona voidaan todeta, että soli Deo gloria taistelee ylpeyttä vastaan.
Pointtina tässä on, että solat ovat paljon enemmän kuin vastakohta roomalaiskatolilaisuudelle. Ne ovat sen sijaan vastaisku ihmissydämelle kaikkialla. Solat vastustavat pohjimmiltaan epäjumalanpalvelusta, legalismia, humanismia, uskonnollista pluralismia ja ylpeyttä. Ja näitä asioita vastaan on taisteltava jokaisessa sukupolvessa.
Juuri tässä näemme, miten kristinusko on ainutlaatuinen kaikkien maailman uskontojen joukossa. Solat osoittavat meille, että kristinusko ei näytä uskonnolta, jonka kuka tahansa ihminen olisi keksinyt. Ja se on syy ajatella, että se saattaa sittenkin olla Jumalalta.
Lähde: Michale J. Kruger – How the 5 Solas Do More Than Respond to Catholicism (Canon Fodder, 29.8.2022) Michael J. Kruger on on Uuden testamentin ja varhaisen kristinuskon professori Reformoidussa teologisessa seminaarissa, Charlotte, NC.
Lue ohjeet kommentoinnille
31.8.2022 12:47
”..kristinusko ei näytä uskonnolta, jonka kuka tahansa ihminen olisi keksinyt. Ja se on syy ajatella, että se saattaa sittenkin olla Jumalalta.”
Ihminen on toisaalta aika älykäs, vaikka toisaalta myös erittäin typerä. Siinäkin on oma skaalansa ja se ei tarkoita, että jotkut ovat älykkäämpiä kokonaisuudessaan, vaan on niin, että älykkäätkin ihmiset voivat olla ajoittain täysin pässejä.
Kristinusko voi ihan hyvin olla ihmisen oma keksintö.
Siis 5 kohtaa. Itse olen ajatellut, että on vain 2, eli usko ja Raamattu. Ja uskon pitäisi tulla Raamatun perusteella. ”Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta”. Ja ”usko on luja luottamus siihen mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan mikä ei näy.” Ulkomuistista. Hebrealaiskirje kai.
1, Sana 2. Usko 3. Armo 4. Kristus 5. Jumalan kunnia.
Voiko ihminen edes määritellä näitä kaikkia? Raamattu ei ole tarpeeksi selkeä määrittelemään, koska ihmisen kieli ei ole tarpeeksi selkeää ja kokonaisuuksien hahmottaminen on vähäistä suurten ihmismassojen keskuudessa, jotka eivät ole lukeneet tarpeeksi Raamattua.
Tavalliset ihmiset ovat eniten kiinnostuneita siitä, miten he voivat jatkaa elämäänsä rauhassa ja terveinä jokseenkin onnellisina niin, etteivät jatkuvasti kärsi erilaisista asioista. Jos Jumala on, niin tämä hänen pitäisi ymmärtää.
1.9.2022 11:18
Mitä tarkoittaa usko?
Mitä ihmisen pitää sanoa ja tehdä, että hän olisi uskossa? Kun asiaa kysyy papeilta, saa monenlaisia vastauksia.
Raamattu opettaa kuitenkin selvästi, mitä on usko. Paavali puhui paljon, että ihminen tulee vanhurskaaksi uskon kautta, jolloin hän lainasi Habakukin kirjaa, jossa ei puhuta uskosta vaan uskollisuudesta. Jumala moitti Israelia tottelemattomuudesta, mutta vanhurskas saa elää, jos hän on Jumalalle uskollinen. Paavali ei siis vaatinut uskoa vaan uskollisuutta toisin sanoen uskonkuuliaisuutta.
Room. 1:5: ”ja häneltä minä olen saanut armon ja apostolinviran, jotta hänen nimensä kunniaksi johtaisin ihmisiä kaikista kansoista uskonkuuliaisuuteen.”
Hab. 2:4: ”Kirjoita siis: Tuo kansa on perin juurin röyhkeä ja väärämielinen. Mutta vanhurskas saa elää, kun hän pysyy uskollisena.”
Room. 1:17: ”Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Onhan kirjoitettu: ”Uskosta vanhurskas saa elää.”
Uskoon ei yksin riitä, että sanoo uskovansa Jeesukseen. Ei kaikki, jotka sanovat Jeesukselle “Herra, Herra” pelastu vaan ne, jotka tekevät Taivaan Isän tahdon, sanoi Jeesus.
Usko tulee todeksi vasta, kun alkaa noudattaa Jumalan käskyjä. Jos ei ole lain tekoja, kristitylläkään ei ole aitoa uskollisuutta.
Jos ei usko Kristusta, lain teoilla ei voi pelastua, koska silloin ei täytä lain käskyä uskoa Kristusta. Vanhurskaus edellyttää sekä uskoa Jeesukseen että lain noudattamista. Ota näistä toinen pois, niin sinulla ei ole uskoa eikä vanhurskautta.
Room. 2:13: ”Ei Jumala hyväksy vanhurskaiksi niitä, jotka vain kuulevat lain sanoja, vaan vanhurskaiksi julistetaan ne, jotka myös noudattavat lakia.”
Luuk. 16:31: ”Mutta Abraham sanoi: ’Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.'”
Jaak. 2:26: ”Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut.”
4.9.2022 20:48
”Uskoon ei yksin riitä, että sanoo uskovansa Jeesukseen. Ei kaikki, jotka sanovat Jeesukselle “Herra, Herra” pelastu vaan ne, jotka tekevät Taivaan Isän tahdon, sanoi Jeesus.
Usko tulee todeksi vasta, kun alkaa noudattaa Jumalan käskyjä. Jos ei ole lain tekoja, kristitylläkään ei ole aitoa uskollisuutta.”
Olen itse ollut tätä mieltä. Ja siksi en ole kristitty, koska en pysty tähän. Todella harva ihminen pystyy…ehkei kukaan. Jumala voi olla tyytyväinen siihen, että laittoi riman niin ylös, että Helvetti on täynnä ihmisiä.
Juuri tämän tähden en voi uskoa, koska on mahdotonta pelastua. Ja ..siksikin etten koe tarvetta uskoa.
5.9.2022 11:13
Kaia hyvä,
Kristinuskon viesti nimenomaan on, ettei ihminen kykynekään itseään omalla hurskaudellaan eli täysin moitteettomalla elämällään pelastamaan. Ei edes kristitty. Pelastus tulee armosta. Mutta se ei tietenkään tarkoita, että voisi elää ”kuin pellossa”.
Olet ehkä ymmärtänyt kristinuskon olemuksen puutteellisesti (mikä ei toki harvinaista liene; ei ole moite sinua kohtaan).
2.9.2022 16:50
> Tavalliset ihmiset ovat eniten kiinnostuneita siitä, miten he voivat jatkaa elämäänsä rauhassa ja terveinä jokseenkin onnellisina niin, etteivät jatkuvasti kärsi erilaisista asioista. Jos Jumala on, niin tämä hänen pitäisi ymmärtää.
Kyllä Jumala ymmärtää sen, mutta priorisoi pelastuksen.
4.9.2022 20:51
Et sinä voi tietää yhtään sen enempää Jumalasta kuin minäkään.
Ja Jumala ei näytä välittävän ihmisten kärsimyksistä nykyään, vaikka Raamattu kertoo, että Jeesus paransi kaikki, jotka hänen luokseen tulivat. Tätä saarnataan, mutta parantumisia ei pahemmin tapahdu.
5.9.2022 11:23
Ei Jumala Raamatussa kaikkia ole luvannut täällä maailmassa parantaa, vaikka jotkut (”menestysuskovaiset”) saattavatkin niin väittää (tai uskotella). ”Kaikki” ei aina ole merkitykseltään ”absoluuttisesti jokainen, kaikkialla ja kaikkina aikoina”.
Se ei toisaalta tarkoita, etteikö Jumala välittäisi, vaikka siltä voisi joskus tuntua. Tunteet kun eivät ole tietoa, uskottiin sitten johonkin tai ei. Kaikkea emme tiedä emmekä ymmärräkkään.
31.8.2022 10:10
Eli lyhyesti:
”Yksin uskosta” ei siis voi olla (merkitä) sitä, että eletään ”jumalattomasti”, välittämättä Raamatun ja siis evankeliumien ja kirjeiden ohjeista. Pelastus on (tulee) yksin uskosta armoon, mutta uskomme näkyy tai ei (useinkaan?) näy elämästämme ja elämässämme. Siinä merkityksessä laki näyttää todeksi syntisyytemme ja tarpeen turvautua Jeesuksen armoon. Armo ja usko eivät tee lakia tyhjäksi ja merkityksettömäksi.
Ymmärtääkseni Luther ei ajatellut lain olevan tarpeeton, vaikka niin vahvasti korosti uskonvanhurskautta, pelastaviin tekoihin nojautuvassa uskonnollisessa ajassa.
31.8.2022 15:47
Perusongelma luterilaisuudessa on, ettei ymmärretä, mitä juutalaiset ymmärtävät sanalla usko, ”emunah”. Se tarkoittaa uskollisuutta, miten sana pitäisi kääntää. Paavali siteeraa tätä Habakukin kirjan kohtaa ja opettaa sen perusteella:
”Mutta vanhurskas saa elää, kun hän pysyy uskollisena.” (Hab 2:4)
Juutalaisessa ajattelussa uskollisuus on enemmän kuin lain teot. Jos joku sanoo uskovansa Jeesukseen, mutta hän ei noudata lakia, hän ei ole uskollinen Jeesukselle ja hänen uskonsa on kuollut, mikä on Jaakobin kirjeen opetus. Ei siis ole olemassa uskoa ilman lain noudattamista.
Uskon tunnustaminen ei yksin riitä vanhurskauteen. Monelle tulee viimeisellä tuomiolla karvas pettymys, koska heidän lain tekoja kysyttiinkin ja niiden puutteen takia käy näin:
”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’ Ja silloin minä lausun heille julki: ’Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät’.” (Matt 7:21-23)
”Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.’ ”Silloin nämäkin kysyvät: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?’ Silloin hän vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.’ ”Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.” (Matt 25:41-46)
30.8.2022 07:36
Yksin uskosta, yksin armosta, vain Kristuksen tähde -oppi tunnetaan Martti Lutherin oppina. Sen mukaan ihmisen tekoja ei otettaisi ollenkaan huomioon, mikä rohkaisee olemaan noudattamatta lakia.
Teologian professori Martti Lutrher huomasi, että hänen oppinsa oli ristiriidassa Uuden testamentin kirjojen kanssa, joten hän vaati mm. Jaakobin kirjettä ja Ilmestyskirjaa poistettavaksi Raamatusta, mihin hänen seuraajansa eivät suostuneet. Lutherin oli pakko tyytyä siirtämään hylkäämänsä kirjat saksaksi kääntämänsä Raamatun loppuun sen liitteeksi.
Tässä on muutamia kohtia Uudesta testamentista, jotka ovat ristiriidassa Martti Lutherin yksin uskosta, yksin armosta -opin kanssa ja siten soittavat, ettei sola fide, sola gratia, solus Christus -oppi ole evankeliumin opetuksen mukainen:
”Ei Jumala hyväksy vanhurskaiksi niitä, jotka vain kuulevat lain sanoja, vaan vanhurskaiksi julistetaan ne, jotka myös noudattavat lakia.” (Room 2:13)
”Näette siis, että ihminen osoittautuu vanhurskaaksi tekojen, ei yksistään uskon perusteella.” (Jaak 2:24)
Miksi Luther erehtyi? Paavali myös kirjoitti, ettei kukaan tule vanhurskaaksi lain teoista vaan uskosta. Nämä sana Paavali osoitti sellaisille juutalaisille, joilla oli lain tekoa, mutta he eivät täyttäneet lain käskyä uskoa Kristusta. Luther irrotti Paavalin tekstin asiayhteydestä ja laajensi tekstin soveltamisalaa niin, että hänen selityksensä oli muun Uuden testamentin kanssa ristiriidassa.
Evankeliumin vanhurskauttamisoppi ei ole yksin uskosta, yksin armosta. Oikea oppi on, että ihminen on vanhurskas, jos hän uskoo Jeesukseen Kristukseen ja noudattaa lakia. Jos näistä toinen puuttuu, kristitty ei ole vanhurskas, ei pyhä eikä uudestisyntynyt. Lakia voi noudattaa, kunhan tunnustaa syntinsä ja tekee parannuksen. Jumala on armollinen niille, jotka noudattavat hänen käskyjään.
Usko tarkoittaa alkuteksteissä uskollisuutta Jumalalle, mikä pitää sisällään sekä uskontunnustuksen että lain noudattamisen, sillä ilman lain tekoja usko on kuollut. Ilmestyskirja määrittelee Jumalan pyhät joukoksi, joka noudattaa lakia ja uskoo Jeesusta.
”Tässä kysytään pyhiltä kestävyyttä, niiltä jotka noudattavat Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen.” (Ilm 14:12)
”Ja luonnostaan ympärileikkaamaton, joka täyttää lain, on tuomitseva sinut, joka lainkirjaiminesi ja ympärileikkauksinesi olet lainrikkoja.” (Room 2:13)
”Niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin on uskokin kuollut ilman tekoja.” (Jaak 2:26)
30.8.2022 17:28
Lutherin todelliset ajatukset, argumentiut ja vaiheet jätän viisaampien, Luther-tutkijoiden, kommentoitavaksi. Lutherhan nimenomaan kritisoi senaikaisen roomalaiskatolisen kirkon ”tekojen vaatimusten” käytäntöjä. Siinä konteksti.
Luterilaisuuteen (ja moniin muihinkin suuntauksiin) kuitenkin oman ymmärrykseni mukaan kuuluu sekä ”laki että evankeliumi”. Olen asian itse ymmärtänyt niin, että näitä ei pidä eikä kristinuskossa voikaan toisistaan erottaa. Tosuushan on se, että ihminen ei koko lakia pysty (eikä tosiasiassa täysin haluakaan) noudattaa, olipa omasta mielestään kuinka hurskas tai ”uskovainen” hyvänsä.
Pealastus tulee aina yksin uskosta, ei teoista (joita ei koskaan ole tai olisi riittävästi). Mutta teot (ja laiminlyönnit eli tekemättä jättämiset!) toki kertovat – paljonkin – meidän kunkin uskosta. Teot kuuluvat kristinuskoon. Eli eivät usko ja laki toisaan poissulkevia ole. Teoilla ei kuitenkaan tulla autuaiksi tai varsinkaan vanhurskaiks (niitä hyviä tekoja ei koskaan ole tarpeeksi, laiminlyöntiemmekään vuoksi). Tässä Luther erosi (ainakin silloisesta) roomalaiskatolisuudesta, jossa teot olivat osa pelastusta (tai ainakin kiirastulijakson lyhentämistä). Siksi hän vahvasti korosti uskonvanhurskautta.
Monissa ns. herätyskritillisissä piireissä on ollut taipumusta määritellä mitä kaikkia ”oikeita” tekoja ”oikealta” uskovaiselta edellytetään, ikään kuin hurskauden (eli todellisuudessa omavanhurkauden) nimessä. Harvemmin puhutaan siitä, mitä kaikkia on jätetty tekemättä (vrt. Jeesuksen sanat evankeliumeissa, vaikkapa vuorisaarnassa). Näitä tekemättä jättämisiä löytynee myös em. omavanhurskailtakin. Kukaan kun ei tässä mielessä lakia täysin noudata. Eli syntisyys meitä kaikkia yhä vaivaa – olimmepa pelastuneita tai emme. Pelastuneet ovat vain armahdettuja syntisiä. Näin myös vapaissa suunnissa on opetettu, sikäli kuin itse olen havainnut. Tosin ”lakioppiakin” joskus voidaan tuoda esiin, (virheellisesti) korostuksena.
Se kyllä on totta, että nykyluterilaisuudessa (”luterilaisuudessa”) on tapana julistaa ns. halpaa armoa ja ”avaraa uskoa”, jossa ”evankeliumin laki” on virheellisesti ”hyllytetty”. Samalla toisaalta nyky”luterilaisuudessa” on totta myös ns. (uus)moralismi, eli (ihmismielen) mukaisten tekojen ja asenteiden vaatimus ”hurkaudelle”. Ympyrä lienee tavallaan sulkeutunut? Ei mitään uutta auringon alla…?
31.8.2022 06:48
Jukka Mikkola kirjoitti: – Totuushan on se, että ihminen ei koko lakia pysty (eikä tosiasiassa täysin haluakaan) noudattaa, olipa omasta mielestään kuinka hurskas tai ”uskovainen” hyvänsä.
Tämä on juuri se väärinkäsitys Paavalin kirjeistä, mitä kirkko opettaa jatkuvasti. Uudestisyntymisen jälkeen lain noudattaminen on ihmiselle helppoa. Paavalin mukaan lihan täytyy kuolla, jotta ihminen voi alkaa noudattaa lakia Pyhän Hengen antamalla voimalla.
Ihminen on tietenkin erehtyväinen, mutta kun tunnustaa syntinsä ja tekee parannuksen, saa anteeksi. Sitten on ihan eri asia sellaiset kristityt, jotka eivät koe ollenkaan tarvetta noudattaa lakia, jolloin he eivät myöskään täytä parannuksen teon vaatimusta vaan pysyvät synnin orjina ja uudestisyntyminen jää tekemättä.
1 Joh 5:3 Sitähän Jumalan rakastaminen on, että pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaita noudattaa.
Room 7:14 Me tiedämme, että laki on hengellinen.
…
8:6 Lihan pyrkimykset tuottavat kuoleman, Hengen pyrkimykset elämän ja rauhan.
7 Lihan pyrkimykset sotivat Jumalaa vastaan, sillä ne eivät alistu Jumalan lakiin eivätkä voikaan alistua.
8 Ne, jotka elävät turmeltuneen luontonsa mukaisesti, eivät voi olla Jumalalle mieleen.
9 Te ette kuitenkaan elä oman luontonne vaan Hengen alaisina, jos kerran Jumalan Henki asuu teissä. Mutta se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa.
…
13 Jos elätte luontonne mukaan, te kuolette, mutta jos Hengen avulla kuoletatte syntiset tekonne, te saatte elää.
Joh 3:5 Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan.
Jukka Mikkola kirjoitti: – Pealastus tulee aina yksin uskosta, ei teoista (joita ei koskaan ole tai olisi riittävästi).
Jaakobin kirje opettaa, ettei ole uskoa, jos ei ole lain tekoja. Tätähän asiaa sinäkin pohdit. Jaakobin kirjeessä on kohta, jota Luther ei pystynyt mitenkään hyväksymään, mutta tämäkin on Jumalan sanaa:
Jaak 2:24 Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta.
Jukka Mikkola kirjoitti: – Monissa ns. herätyskritillisissä piireissä on ollut taipumusta määritellä mitä kaikkia ”oikeita” tekoja ”oikealta” uskovaiselta edellytetään, ikään kuin hurskauden (eli todellisuudessa omavanhurkauden) nimessä. Harvemmin puhutaan siitä, mitä kaikkia on jätetty tekemättä (vrt. Jeesuksen sanat evankeliumeissa, vaikkapa vuorisaarnassa).
Tämä asia on juuri se, mistä Jaakob nuhteli seurakuntaa kirjeensä luvussa 2. Vanhurskauteen ei riitä, ettei tee huorin tai murhaa. Täytyy myös olla laupias köyhälle uskonveljelle, jota ei saa syrjiä seurakunnan kokouksessa rikkaiden kustannukselle, muuten ei täytä koko lakia. Jeesus viimeisellä tuomilla sanoo kaikille, mitä te teitte lähimmäisille ja mitä jätitte tekemättä, kuten Matteus kertoo luvussa 25.
Jaak 2:8 Jos te noudatatte lain kuningaskäskyä niin kuin se Raamatussa on: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”, te teette oikein.
9 Mutta jos te erottelette ihmisiä, te teette syntiä, ja laki osoittaa teidät rikkojiksi.
10 Sillä se, joka muuten kaikessa noudattaa lakia mutta rikkoo sitä yhdessä kohdassa, on syypää kaikilta kohdin.
11 Hän, joka sanoi: ”Älä tee aviorikosta”, sanoi myös: ”Älä tapa.” Vaikka siis et teekään aviorikosta, olet lainrikkoja, jos tapat.
12 Vapauden lain mukaan teidät tuomitaan; pitäkää se mielessänne, mitä puhutte tai teettekin.
13 Joka ei toista armahda, saa itse armottoman tuomion, mutta joka armahtaa, saa tuomiosta riemuvoiton.
14 Veljet, mitä hyötyä siitä on, jos joku sanoo uskovansa mutta häneltä puuttuvat teot? Ei kai usko silloin voi pelastaa häntä?
15 Jos veljenne tai sisarenne ovat vailla vaatteita ja jokapäiväistä ravintoa,
16 niin turha teidän on sanoa: ”Menkää rauhassa, pitäkää itsenne lämpimänä ja syökää hyvin”, jos ette anna heille mitä he elääkseen tarvitsevat.
17 Näin on uskonkin laita. Yksinään, ilman tekoja, se on kuollut.
Room 2:27 Ja luonnostaan ympärileikkaamaton, joka täyttää lain, on tuomitseva sinut, joka lainkirjaiminesi ja ympärileikkauksinesi olet lainrikkoja.
31.8.2022 22:11
Uskaltaisin väittää (muutaman vuosikymmenen kokemuksella), että lain noudattaminen ei suinkaan aina ole kristitylle helppoa, vaikka Henki meitä auttaakin. En ole tämän ajatuksen – ja pitkähkön kokemuksen – kanssa yksin.
Jotkut asiat voivat olla ”helppoja” (yhdelle) toteuttaa käytännössäkin, mutta ainakin pitkään avioliitossa olleet ovat usein oppineet, että toisen rakastaminen ei aina ihan helppoakaan ole – itsekkyys niin usein vie voiton (jota toki erilaisilla verukkeilla pyritään itselle – ja toisillekin – selittelemään.) Voidaan asiaa toki ”kaunistella” puhumalla epätäydellisyydestä, mutta rehellisyyden nimissä usein on kyse valinnasta, joskus toki tietämättömyydestä tai ymmärtämättömyydestä.
Ns. lihan tulisi kuolla; mutta liha on kovin sitkeää; joskus se pehmenee joistakin kohdin vasta pitemmän kokemuksen ja Hengen vaikutuksen myötä.
Toki on niin, että Pyhä Henki meitä tässäkin auttaa. Ja kun Raamattua lukee, ei voi (?) olla huomaamatta, että vaikeata (rakkauden) lain noudattaminen oli ”merkkihenkilöillekin”. Synti ei meistä lopullisesti lähde ennen kuin kerran Herran kohtaamme uudessa maailmassa.
Siis: lakia ei voi/saa mitätöidä, mutta kyllä pelastus pohjimmiltaan tulee ihan silkasta armosta. Ainakin minun syntisen kohdallani. Ehkä muut ovat hurskaampia…?
Usko ja laki ovat kuin ”paita ja peppu”.