Patmos-blogi

Mikä hetki yöstä on

Jouko Koistinen Patmos Lähetyssäätiön hallituksen jäsen rovasti Jouko Koistinen työskenteli kaksikymmentä seitsemän vuotta vankeinhoidossa vankilapastorina, ensin Pelson vankilassa ja sittemmin Kuopiossa, josta työstä hän jäi eläkkeelle vuonna 2020.
Julkaistu:

Tuo Tapio Nousiaisen 1960-luvulla kirjoittaman kirjan nimi on ajankohtainen tänäänkin. Aina kun tapahtuu jotakin poikkeuksellista, kyselemme, onko nyt tapahtumassa jotakin, josta myös Raamattu meille ilmoittaa puhuessaan lopun ajoista. Nousiaisen julkaisemasta kirjasta on kulunut jo yli viisikymmentä vuotta, eikä vieläkään kaikki ole lopullisesti tapahtunut. Jumalan myllyt jauhavat hitaasti. Kuitenkin ne jauhavat ja olemme koko ajan lähempänä Jumalan ajan kellojen täyttymistä.

Tuo otsakehan on peräisin Tapio Nousiaisen tunnetusta kirjasta, joka julkaistiin jo 1960-luvulla. Eli kautta aikojen on kyselty Raamattuun uskovien keskuudessa, missä kohtaa Raamatun ilmoittamissa asioissa olemme menossa. Kun Nousiaisen kirjoittamasta kirjasta on aikaa jo yli viisikymmentä vuotta ja vieläkään eivät Raamatun profetiat ole lopullisesti toteutuneet, antaa tämä kaikki oikeaa perspektiiviä tuota kysymystä pohdittaessa.

Aina kun historiassa tapahtuu jotakin järisyttävää, nousee mieleemme helposti kysymys, onko nyt tapahtumassa jotakin, josta meille on jopa ennustettu Raamatussa. Näitä kysymyksiä on synnyttänyt myös menneillään oleva Ukrainan sota. Jotakin järisyttävää ja poikkeuksellista on joka tapauksessa jo tapahtunut ja tapahtumassa omassa maanosassamme. Onhan siitä kulunut jo liki kahdeksankymmentä vuotta, kun todellinen sota viimeksi riehui Euroopassa ja että tuossa sodassa on mu-kana yksi maailman suurvalta.

Ehkäpä edellinen kerta, jolloin monet uskovat todellakin kyselivät, onko nyt Jumalan ajankellossa täyttymässä tietty aikajakso, oli noin viisikymmentä vuotta sitten. Silloinhan Lähi-Idässä tapahtui suuria asioita. Onhan näitä kyselyjä toki esitetty silloin tällöin muulloinkin, mutta Lähi-Itä ja Israel ovat kuitenkin Jumalan ajankellossa erityisasemassa. Muistan, kuinka v. 1967 Lähi-Idässä riehuneen kuuden päivän sodan aikana, kyseltiin todellakin, onko nyt Kristuksen takaisin tulon aika. Vapautuihan tuon sodan seurauksena Itä-Jerusalem kokonaisuudessaan arabivaltojen miehityksestä ja juutalaisille avautui pääsy Itkumuurille. Kun vielä kuuden vuoden päästä v. 1973 oli Israelissa Jom kippur-sota, pohdittiin ja odotettiin jo monella taholla Jumalan ajan kellojen täyttymistä.

Itse olin noina aikoina juuri uskoon tullut nuorukainen ja olin miettimässä, mitä alaa lähtisin ken-ties opiskelemaan. Kun kuuntelin kokeneempien uskovien pohdintaa maailman tilanteesta ja Jeesuksen takaisintulon läheisyydestä, muistan, kuinka mielessäni kävi jopa ajatus, kannattaako tässä enää lähteä opintielle ja käyttää aikaa sellaiseen. Eikö olisi parasta käyttää kaikki aika suoraan Jumalan valtakunnan työhön ja evankelioimiseen. Taisinpa joskus tuoda näitä ajatuksia esille omalle isällenikin, joka oli ollut jo vuosikymmeniä uskossa. Hän ei ollenkaan innostunut ajatuksestani, vaan totesi, että Jumalan myllyt jauhavat usein hyvinkin hitaasti.

No, nyt viisikymmentä vuotta myöhemmin voin todeta, että menin opiskelemaan, luin itseni papiksi, olin yli neljäkymmentä vuotta työelämässä ja nyt olen ollut jo pari vuotta eläkkeellä. Jumalan myllyt ovat todellakin jauhaneet hitaasti.

Mutta ne ovat joka tapauksessa jauhaneet ja jauhavat! Nyt vuosikymmeniä myöhemmin olen itsekin tutustunut Raamattuun ja myös sen profeetalliseen sanomaan. Näin jälkiviisaana osaan sanoa, että tuolloin oli vielä niin paljon Raamatun ennustuksia täyttymättä, ettei todella ollut aikakaan Jeesuksen toiselle tulemukselle. Avoimen Raamatun ääressä voin todeta, että tänä päivänä ollaan toki paljon lähempänä sitä aikaa, jollaisena Raamattu kuvaa lopun ajan ja Jeesuksen takaisin tulon.

Tänään kysellään, laajeneeko tämä nykyinen sota? Voiko seurauksena olla jopa kolmas maailmansota? Onko tämä Googin sota? Raamattu antaa kuitenkin ymmärtää, että lopun aikaan liittyy monia sotia, kuten Jeesuskin ennusti: ”Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan.” Itsestään jo Ilmestyskirjasta voimme löytää ainakin kolme suurempaa sotaa, jotka kaikki ovat vielä edessäpäin. Ensimmäinen liittyy toiseen sinettiin, kun valkoisella hevosella ratsastanut Antikristus näyttää todelliset kasvonsa ja rikkoo petollisen rauhanajan. Seurauksena on tulipunainen hevonen, jonka selässä istuvalle annetaan valta ottaa pois rauha maasta, että ihmiset surmaisivat toisiaan ja sille annettiin suuri miekka, Ilm. 6:4. Seuraava suurempi sota, kenties vain vuosia myöhemmin, on kuudennen pasuunan kuuluessa, kun idästä päin Eufrat-virran yli tulee kahden sadan miljoonan miehen armeija. Tuossa sodassa saa kolmasosa ihmisistä surmansa, Ilm. 9:13-16. Ja kolmas Ilmestyskirjan ilmoittama sota onkin jo Harmagedon, joka on viimeinen sota ja jonka aikana Kristus surmaa vastustajansa ja vihollisensa suunsa miekalla, Ilm. 16:12-14.

Oman käsitykseni mukaan paljon tulee siis vielä tapahtumaan, mutta missä aikataulussa, sen vain yksin Jumala tietää. Kun Jeesus puhui lopunajoista ja tulevista sodista, Hän myös käytti sanontaa: ”Mutta kaikki tämä on synnytystuskien alkua”, Matt. 24:8. Jokainen nainen, joka on synnyttänyt, tietää kokemuksesta, kuinka synnytystuskat toimivat. Omien lasteni syntymän aikoina tuli seurattua vaimoni synnytystuskien kehittymistä. Nehän alkavat vähitellen, mutta poltot tihenevät ja voimistuvat ajan myötä. Ymmärrän, että Jeesus antaa tuossa sanonnassaan viitteen, kuinka myös lopun aikana tulee tapahtumaan. Lopunaikana sodat ja muut sen mukanaan tuomat vitsaukset tule-vat vähitellen tihenemään ja voimistumaan.

Onhan tästä nykyisestä sodastakin jo seurauksena maailmalle monet muutkin ongelmat. Maailman talous kokee kovan kolauksen, josta maailma ei aivan heti toivu vai toipuuko entiselleen enää koskaan. Me jokainen näemme sen jo päivittäin esim. ylöspäin kipuavina polttoaineen hintoina. Maailman rauha on joka tapauksessa järkkynyt ja sen seurauksena joudutaan pohtimaan, mitä seuraavaksi?

Mutta sen verran olen oppinut, että tuo isäni antama neuvo oli joka tapauksessa viisas ohje. Jumalan myllyt jauhavat todellakin hitaasti! Mutta ne jauhavat joka tapauksessa ja siksi on ainakin viisasta elämäänsä ja tulevaisuuttaan suunnitellessaan ottaa huomioon sekin mahdollisuus, että Jumalan ajan kellossa suuriakin asioita voi alkaa tapahtua milloin tahansa. Emme saa olla kuten paha palvelija, joka sanoi sydämessään: ”Herrani tulo viipyy”, Matt. 24:48!

Sen nämä viikot ovat myös opettaneet, kuinka totta on Paavalin antama kehotus: ”Kehota niitä, jotka nykyisessä maailmanajassa ovat rikkaita, etteivät ylpeilisi eivätkä panisi toivoansa epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka runsaasti antaa meille kaikkea nautittavaksemme”, 1. Tim. 6:17. Onhan ollut järkyttävää nähdä, kuinka jopa miljardien omaisuudet ja rikkaudet tuhoutuvat ja katoavat yhdessä hetkessä aivan silmiemme edessä.

Meitä kehotetaan panemaan toivomme, uskomme ja luottamuksemme Jumalaan. Kaiken keskellä saamme luottaa, että kaiken yläpuolella on joka tapauksessa Taivaallinen Isämme, joka määrää sekunnilleen ajan kellojen tikittämisen. Kun Ilmestyskirja puhuu tuosta kuudennesta pasuunasta, jolloin Idästä tuleva suuri armeija tulee aikanaan tuhoamaan jopa kolmannen osan ihmiskunnasta, sanotaan että kaikki tapahtuu Jumalan edeltä tietämyksen mukaan hetkelleen, päivälleen, kuukaudelleen ja vuodelleen, Ilm. 9:15. Eli jopa hetken eli tunnin tarkkuudella meidän Isämme tietää etukäteen kaikki aikataulut.

Siis tuo kysymys, mikä hetki yöstä on, jää vastausta vaille vielä tämänkin blogikirjoituksen jälkeen. Mutta valvokaamme ja rukoilkaamme me uskovat läheistemme ja oman kansamme puolesta. Tärkeintä kaiken keskellä on, onko meidän yllämme Jumalan siunaus ja varjelus.

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

Lue ohjeet kommentoinnille

Kommentit (3)

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  1. Anna

    Päivän Sana
    Raamattu – Uskonkirjat.net

    Sillä näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolen. Niinkuin paimen pitää huolen laumastaan, kun hän on lampaittensa keskellä ja ne ovat hajallaan, niin minä pidän huolen lampaistani, ja minä pelastan ne joka paikasta, minne ne ovat hajaantuneet pilvisenä ja pimeänä päivänä.

    Hes. 34:11-12 (KR33/38)

  2. Martta

    Koistiselta mielenkiintoinen kirjoitus ja osuu hyvin tähän päivään. En oikein osaa edes kuvitella, miten aikaamme, tai mitään muutakaan aikaa, voisi ajatella ja käsitellä ilman Jumalaa. Me, jotka näemme Jumalan käden työn jo kaikessa luomisessa, saamme luottaa siihen, että Jumala tietää mitä tapahtuu eikä mikään tapahdu ilman Hänen lupaansa. Saamme luottaa siihen, että Jumala on Häneen turvaavien kanssa joka päivä maailman loppuun saakka. Siis joka päivä! Ei vain kerran kuussa tai vuodessa vaan joka päivä ja joka hetki. Jumala on luonut ajan ja Hän on aikataulujen Herra ja hämmästyttävää on sekin, kuinka Jumalalla on kyky toimia myös sekunnin murto-osassa. Siis että kun ihminen kaatuu liukkaalla tiellä aivan selälleen niin, että pipa lentää päästä ja takaraivo kopsahtaa kivikovaan jäähän, ihmiselle ei tule minkäänlaista vahinkoa tai vammaa eikä edes mustelmaa. Ja joku, joka sitten kaatuessaan saa isotkin vammat, saa kuitenkin kokea jotakin muuta Jumalalta – ehkä pakollisen pysähtymisen elämässään, hienon parantumisen ihmeen, aikaa ajatella hengellisiä asioita tai jotakin muuta hyvin henkilökohtaista. Jumala toimii taustalla vaikka ihminen ei sitä uskoisikaan. Vasta tämän ajan loppuessa loppuu myös armon aika ja mahdollisuudet kääntyä Jumalan puoleen. Vielä tänään voi kääntyä Jumalan puoleen – vaikka sitten jalka paketissa sairaalan vuoteella ja ehkä erityisesti juuri siellä. Istutan kukkia vielä tänään ja kiitän Jumalaa niiden kasvamisen ihmeestä ja kauneudesta vaikka huomenna tätä maailmaa ei enää olisi.

  3. Jukka Mikkola

    Saarn. 11:4
    ”Joka tuulta tarkkaa, ei saa kylvetyksi, joka pilviä pälyy, ei ehdi leikata.”

    Nämä kriisit saavat uskovat usein keskittymään siihen, miltä asiat näyttävät sen sijaan että keskittyisivät siihen, mikä on päämäärä.

    Jouko osuvasti toi esiin, että ”sotia ja järistyksiä tulee” ja että niistä pidetään ”ääntä” eli ovat mediassa. Näin näyttääkin olevan. Ja on ollut jo useasti ennenkin. Ehkä myös tulevaisuudessakin.

    Ehkä noiden ”melskeiden” päivittely on jotenkin ”mukavampaa” (tai ainakin ahdistuneille helpompaa) kuin sen tekeminen, mikä on tärkeintä. Oliko se itse Willian Booth, joka elämänsä lopulla lyhyesti muistutti: ”Sielut!” (Vai onko se vain urbaani tai agrikulttuurinen legenda?)