Miksi en tätä tajunnut aikaisemmin?

Tosin elämän varrelle mahtuu joukko ihan käsittämättömiä rukousvastauksia, joissa en sen kummemmin edes ole pysähtynyt pohtimaan uskomiseni määrää, ennen kuin vastaus on jo tullut. Ehkä kirjoitan niistä joskus lähemmin. Mutta niistä olen oppinut, että kaikenlainen uskon pinnistely on turhaa.

Olen lukenut Jeesuksen sanoja sinapinsiemenen uskon merkityksestä ja kokenut—niinkuin varmaan sinäkin—usein syvää alamittaisuutta. Kannattaako edes rukoilla?

Olen lisäksi sen sukupolven kasvatti, joka on kuullut runsaasti niin sanottua ”uskon julistusta”. Niihin on liittynyt usein fantastisia tarinoita, joita uskon sankarit Jeesuksen sanoihin vedoten ovat kertoneet.

Usein kertomukset ovat olleet sangen rohkaisevia, mutta monesti myös jättäneet jälkeensä itsetutkistelua ja pettymystä.

TÄSSÄ alakuloisuudessa kerran piehtaroidessani rupesin tosissani miettimään mahdanko edes tuntea ketään, jolla olisi Jeesuksen kuvailema usko, niin että vuoretkin siirtyisivät.

Olisihan se hienoa tuntea sellainen henkilö ja tarvittaessa kääntyä hänen puoleensa.

Ensin ei tullut mieleeni ketään.

Sitten yhtäkkiä tuli yksi:

JEESUS! 

Asia tuli niin kirkkaaksi hengessäni, että ihmettelin, kuinka en ollut tajunnut tätä aikaisemmin? Tuntui kuin kuristusote sisimmässä olisi irronnut ja henki kulkenut taas. Minua ihan nauratti. Tajusin lähestyneeni asiaa aikaisemmin väärällä tavalla. Tuijotin itseeni askarrellen oman epäuskoni ja uskonpuutteen parissa.

Opetuslapset eivät epäuskonsa tähden kyenneet ajamaan riivaajaa ulos. Mitä Jeesus silloin sanoi: ”Tuokaa hänet tänne minun luokseni!”

Ajattele tätäkin: Aiemmin Jeesus oli parantanut kaksi sokeaa miestä (Matt. 9:27-29). Sitä edelsi keskustelu, jossa Jeesus kysyi: ”Uskotteko, että minä voin sen tehdä?” He vastasivat Jeesukselle: ”Uskomme, Herra.” Johon Jeesus vastasi: ”Tapahtukoon teille uskonne mukaan.”

Jeesuksen kysymyksen voi lukea kahdella tavalla: ”Uskotteko, että minä voin sen tehdä?” Tai sitten: ”Uskotteko, että minä voin sen tehdä?” Oliko parantumisessa kyse sokeista vai Jeesuksesta? Uskosta vai uskon kohteesta?

Tämä ei ole mikään epäuskon puolustuskirjoitus. Mutta merkillistä tässä oivalluksessa on se, että jos myönnän epäuskoni ja suuntaan uskoni Jeesukseen sekä hänen mahdollisuuksiinsa, niin yhtäkkiä huomaankin uskovani!

Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen, sanoi Paasikivi. Älä pelkää tunnustaa sitä tosiasiaa, että oma uskosi on riittämätön. Mutta älä unohda sitä suurta tosiasiaa, että sinä tunnet Jeesuksen, jolla on kaikki valta ja uskoa riittämiin. Tämä Jeesus lupasi: ”Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, niin minä sen teen” (Joh. 14:14).

Luota kanssani siihen, että Jeesus voi kaiken. Kun edessäsi on vuori, älä jää mittailemaan ja pohtimaan omaa uskoasi, vaan puhu hänelle, jolla on kaikki usko siirtää kaikki vuoret sijoiltaan ja tasoittaa tie eteesi.