Patmos-blogi

Miksi Jeesus kohteli kanaanilaista naista tylysti?

Pasi Turunen Pasi Turunen (TM) on toimittaja, raamatunopettaja ja Patmos Lähetyssäätiön toiminnanjohtaja.
Julkaistu:

Monia raamatunlukijoita, itseni mukaan lukien, on hämmentänyt kertomus Jeesuksen ja kanaanilaisen naisen kohtaamisesta (Matt. 15:21–28). Ensin Jeesus ei vastannut mitään ja sitten kutsui naista koiranpenikaksi. Miksi Jeesus kohteli lapselleen apua pyytävää äitiä näin tylysti?

Tämä kohtaaminen olisi kokonaisen saarnan arvoinen. Tässä kirjoituksessa teen kuitenkin vain muutaman huomion, joita pyydän sinua rukoillen pohtimaan yksin tai ystäviesi kanssa antamieni raamatuntekstien valossa.

Kuka Jeesus on? 

Ennen kuin loukkaannumme kanaanilaisen naisen puolesta, meidän on kysyttävä, kuka Jeesus on? Hän toimi usein tavalla, joka saattoi hänen aikalaisistaankin vaikuttaa käsittämättömältä, jopa loukkaavalta.

”Loukkaako tämä teitä?” Jeesus kysyi opetuslapsiltaan, joiden mielestä Jeesuksen puhe hänen lihansa syömisestä ja veren juomisesta oli siinä määrin ”kovaa puhetta”, että osa opetuslapsistakin vetäytyi pois seuraamasta häntä (Joh. 6:52–69). Jeesus käski rikasta nuorukaista myymään koko omaisuutensa köyhien hyväksi ja liittymään seuraajiinsa. Tämä radikaali vaatimus sai nuorukaisen synkän murheelliseksi ja hän poistui Jeesuksen luota (Mark. 10:17–27).

Toisessa tilanteessa Jeesus melkein kivitettiin koska hän väitti olevansa Jumalan oma Poika (Joh. 5:18) ja yhtä Jumalan kanssa (Joh. 10:30–33). Jeesus väitti omaavansa Jumalan vallan antaa syntejä anteeksi, jonka vuoksi kirjanoppineet ajattelivat, kuka Jeesus oikein kuvittelee olevansa (Mark. 2:1–12). Jeesus sanoi olevansa Jumalan rinnalle korotettu Ihmisen Poika, mikä kuulosti niin vakavalta Jumalan pilkalta kirjanoppineiden korvissa, että he siitä hyvästä tuomitsivat kuolemaan (Mark. 14:55:64)

Pointti on tämä: Näissä mainituissa tilanteissa (ja olisin voinut poimia muitakin) me ymmärrämme Jeesuksen provokatiivista käytöstä siinä valossa, että hän oli ja on se mitä hän väitti olevansa: Jumalan oma poika, yhtä Isän kanssa! Hän on ihmiseksi inkarnoitunut (lihaan tullut) Jumala, Jumalan ikuinen sana, jonka kautta kaikki on luotu (Joh. 1:1–14)! Teologisemmin ilmaistuna: Jeesus on kolmiyhteisen Jumalan toinen persoona.

Kyse on jumalallisesta kohtaamisesta. Jeesus ei tässä toiminut vain ”oman aikansa lapsena” tai ”aikansa juutalaisena”, joilla oli ennakkoluuloja kanaanilaisia kohtaan. Ei. Jeesus, jonka apua kanaanilainen äiti pyysi oli Jumala itse maan päällä.

Oma paikkansa on Jeesuksen toteamuksella naiselle, että Jeesus on lähetetty ennen kaikkea Israelin kadonneita lampaita varten. Mutta tämä ei ennenkään estänyt Jeesusta antamasta apuaan sitä tarvitseville ei-juutalaisille (esim. Matt. 8:5–12; Joh. 4:5–26; 39–42). Siksi kertomusta ei voi oikein ymmärtää arvioimalla Jeesuksen toimintaa hänen aikalaistensa ennakkoluuloista käsin, joita Jeesus toistuvasti rikkoi.

Emme voi ymmärtää kohtaamista oikein ellemme kohota katsettamme Jumalan ilmoituksen avulla ja ymmärrä, että kohtaamisen tulkinta-avain on taivaallinen eikä maallinen: Jumala kohtaa syntisen ihmisen.

Meistä kukaan ei ole kanaanilaista naista paremmassa asemassa Jumalaan nähden. Olemme syntisiä ja rikkoneita. Emme voi tulla Jumalan eteen vaatimaan mitään syntymäoikeutena. Meillä ei ole mitään luonnollisia oikeuksia ”lasten leipään.” Pikemminkin olemme luonnostamme kaikki ”vihan lapsia”, kuolleita rikoksiimme ja synteihimme (Ef. 2:3). Jos Jumala vaikenee, eikä vastaa – niin kuin aluksi kanaanilaiselle naiselle – hän ei tee vääryyttä. Emme ansaitse hänen hyvyyttään. Pääsemme siitä osallisiksi uskon kautta sulasta armosta. Niin kuin kanaanilainen nainen. Jeesus lähetettiin maailmaan, koska Jumala, Isä, rakasti maailmaa. Myös tätä kanaanilaista naista.

Tyly Jeesus?

Mutta miten Jumalan rakkautta ilmentävä Jeesus saattoi kohdella apua etsivää naista noin tylysti?

Tämä voi kuitenkin olla vain lukijan omista ennakkoasenteista nouseva vaikutelma. Oletamme evankelistan tekstin sisältävän kaiken mahdollisen tuosta kohtaamisesta. Mutta emme olleet itse paikalla. Mistä tiedämme kuinka lempeästi Jeesus kenties puhutteli naista ja miten hän katsoi naista?

Jeesuksen sanat rikkaalle nuorukaiselle eivät olleet nuorukaista ajatellen vähemmän ”tylyjä”, mutta Markus toteaa: ”Niin Jeesus katsoi häneen ja rakasti häntä ja sanoi…”

Olen aivan varma, että Jeesus katsoi myös kanaanilaista naista samalla rakkaudella. ”Joka minun luokseni tulee, sitä minä en heitä ulos,” sanoi Jeesus. Eikä hän lopulta torjunut kanaanilaista naistakaan.

Eräs avain kertomukseen löytyy leipäihmeen kertomuksesta. Jeesus asetti opetuslapsensa mahdottomalta tuntuvan tehtävän eteen kysyessään mistä he saisivat leipää tuhansille, jotka olivat tulleet kuulemaan Jeesusta. Sitten Johannes sanoo näin: ”Mutta sen hän sanoi koetellakseen häntä, sillä itse hän tiesi, mitä aikoi tehdä.” (Joh. 6:6).

Olen varma siitä, että Jeesus samoin tiesi alusta alkaen mitä aikoi tehdä kanaanilaisen naisen kohdalla ja ainoastaan koetteli häntä. Tähän viittaa Jeesuksen sanat kohtaamisen lopulla, jossa hän tekee tästä kanaanilaisesta naisesta uskon esimerkin kaikille jälkipolville: ”Oi vaimo, suuri on sinun uskosi, tapahtukoon sinulle niin kuin tahdot.” (Matt. 15:28)

Pane merkille siis tämä: Jumalan ”EI!” ei välttämättä aina ole hänen viimeinen sanansa. Kanaanilainen äiti ei antanut periksi, vaikka aluksi näytti siltä, että hänen avunpyyntöönsä ei vastata ja pyyntö torjutaan. Jumalan hiljaisuudesta ei voi päätellä, etteikö hän lopulta vastaisi, jos nöyrästi ja peräänantamattomasti lähestymme häntä armoon turvaten.

Lopulta kanaanilainen nainen ei saanut vain murusia, Jeesus antoi hänelle lasten leipää.

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

Lue ohjeet kommentoinnille

Kommentit (3)

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  1. Reijo

    Ymmärrän kanaanilaisen naisen kohtaamisessa myös yhden tärkeän seikan,kuten myös Naemannin ja profeetta Elisan kohtaamisessa.Nimittäin kuuliaisuus ja nöyryys.Ellei Naeman olisi sukeltanut Jordaniin 7 kertaa,hän ei olisi parantunut pitalista.Hän oli kuuliainen sille,mitä profeetta sanoi.Kanaanilainen nainen ei loukkaantunut Jeesukseen Jeesuksen tylyjen sanojen vuoksi,niin ehkä me olisimme tehneet? Jos hän olisi lähtenyt pois ja sanonut ” olipa tympeä mies,pitäköön tunkkinsa”,niin hän ei olisi koskaan saanut apua.Mutta hän oli sinnikäs ja nöyrä,ja niin hänen asenteensa vuoksi Jeesus armahti hänet ja hän sai avun.Mekin voimme ottaa oppia kanaanilaisen naisen asenteesta.

  2. Jukka Mikkola

    Kiitos, Pasi.
    Tästä mielenkiintoinen johtopäätös:
    Nykyisin usein kristinuskon “ideaksi” väitetään Jeesuksen esimerkin mukaan toimiminen. Siis “tekemisellä” ja etiikalla. “Mitä Jeesus tekisi?” Lopputulos on tietenkin ihmisen oma arvaus tai pikemminkin toive, mitä Jeesus jossakin nykytilanteessa tekisi (jos saisimme sen itse päättää).
    Ja (valitettavasti) jotkut tunnustavat kristitytkin ovat “tökeröä” käytöstään perustelleet Jeesuksen sellaisilka esimerkillä, jotka eivät nykyihmisestä aina kuulosta kaunopuheiselta. Kuten Pasin esittämä tapaus.

    Jos Jeesus kuitenkin todella nähdään ihmisen muodon ottaneena Jumalana, ei Jeesuksen esimerkin mekaaninen tai inhimillisen viisauden mukainen esimerkkien seuraaminen olekaan “se juttu” vaan Jeesuksen seuraaminen on Jumalan tahdon seuraamista. Kirkollisissakin yhteyksissä toisinaan tuntuu kadonneen aito Jumalan kolmiyhteyden ymmärrys (tai peräti hyväksyntä ?) muuna kuin “fraasina” liturgiassa. Puhutaan, että kristus on seurakunnan pää mutta ihmisen halutaan olevan se, joka päätä kääntää. Pahimmillaan jopa uskotaan itselin, että tehdään oikein.

  3. viisastenkivi

    Jeesus sanoi myös näin:

    “Älkää antako koirille sitä, mikä on pyhää, älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen, etteivät ne tallaa niitä jalkoihinsa ja käy teidän kimppuunne ja raatele teitä.”
    – Matteus 7:6

    Juutalaisilla oli tapana kutsua pakanoita koiriksi ja sioiksi, koska he söivät saastaisia ruokia ja muutenkin elivät epäpyhää elämää erossa Israelin Jumalasta Jehovasta.

    Jeesus varoitti opetuslapsiaan olemaan varovainen niiden kanssa, jotka eivät usko. Heille ei pidä antaa edes helmiä. Ei-uskovat ovat joskus uskovia vastaan, joten heidän epäuskoaan ei pidä tukea jakamalle heille helmiä eikä heihin voi aina luottaa muutenkaan. Ilman pyhitystä ei ole tulemista Herran kasvojen eteen, mikä on mahdotonta saastaisuudessa ja epäpyhyydessä eläville pakanoille ja myös niille juutalaisille, jotka eivät noudata Herran käskyjä.

    Jeesus antoi kuitenkin lopuksi lähetyskäskynsä. Menkää kaikkien kansojen luokse ja tehkää heistä Jeesuksen opetuslapsia opettamalla heille kaiken sen, mitä Jeesus opetti opetuslapsille. Jos pakana kääntyy ja alkaa noudattaa Herran käskyjä uskossa Jeesukseen Kristukseen, silloin Jumalan sana ja kastevesi on hänet puhdistanut. Pakanan saastaisuus on pesty pois.

    Miksi Jeesus antoi kananilaiselle lopuksi elämän leipää. Sen takia, koska pakana uskoi Jeesusta.

    Raamatussa on tärkeä opetus Pietarille, joka oli arka pakanoiden kanssa. Kukaan ei saa sanoa saastaiseksi sellaista pakanaa, jonka Jumala on puhdistanut. Ihmisen saastuttaa hänen omat tekonsa, mutta usko puhdistaa hänet aiemmista synneistä.

    “Pietari rupesi puhumaan. Hän sanoi: “Nyt minä todella käsitän, ettei Jumala erottele ihmisiä. Hän hyväksyy jokaisen, joka pelkää häntä ja noudattaa hänen tahtoaan, kuului tämä mihin kansaan tahansa.”
    – Apostolien teot 10:34,35