Patmos-blogi

Millaisesta kupista juot kahvisi?

Reijo Telaranta Patmos Lähetyssäätiön hallituksen puheenjohtaja, talousneuvos Reijo Telaranta on ollut toimittajana ja päätoimittajana useissa isoissa lehtitaloissa. Vuonna 2005 hän jäi eläkkeelle Kotimaa-konsernin toimitusjohtajan tehtävästä. Hän on myös toiminut Hengen uudistus kirkossamme ry:n hallituksen puheenjohtajana. Reijon verkkosivut löytyvät osoitteesta www.reijotelaranta.fi
Julkaistu:

Joukko entisiä opiskelijoita oli kokoontunut vanhan professorinsa luo istumaan iltaa. Vieraat kertoivat toisilleen, miten he olivat elämässään menestyneet ja miten stressaavaa työelämä oli. Professori kuunteli hiljaa ja ryhtyi sitten tarjoilemaan vierailleen kahvia. Hän haki keittiöstä ison kahvipannun ja erikoisen kokoelman erilaisia kahvikuppeja.

Kuppien joukossa oli hienoja taidokkaasti koristeltuja posliinisia kuppeja sekä keramiikasta, lasista ja savesta tehtyjä kuppeja. Mukana oli myös mukeja ja jopa muutamia muovisia kuppeja.

Laitettuaan kupit pöydälle professori kehotti vieraitaan hakemaan itselleen kahvia. Kun jokaisella oli kahvikuppi kädessään, professori sanoi:

”Ehkä panitte merkille, että ensimmäiseksi valittiin kaikki hienoimmat ja kalleimman näköiset kupit. Arkisen näköiset ja yksinkertaiset jäivät pöydälle viimeisiksi. Juuri tuossa on stressin perimmäinen syy. Kuin luonnostaan me haluamme elämässämme ja työpaikoillamme itsellemme jatkuvasti yhä enemmän, parempaa ja näyttävämpää.

Olette kenties huomanneet, että kuppi sinänsä ei vaikuta kahvin makuun. Liian koristeltuna ja upeana se voi jopa viedä huomiomme pois siitä, mitä varten meillä on kuppi kädessä. Se, mitä me todella haluamme, on kahvi. Silti me ryhdymme helposti vertailemaan kädessämme olevaa kuppia muiden kuppeihin ja miettimään, onko se parempi vai huonompi kuin toisilla.

Ajattelepa hetki tätä: Elämä on kahvi. Työpaikka, raha ja yhteiskunnallinen asema ovat vain kahvikuppeja. Niiden tehtävänä on ainoastaan pitää sisällään Elämä. Se, millainen kuppimme on, ei sanele, määritä eikä muuta Elämämme laatua eikä arvoa. Halvasta ja yksinkertaisesta kupista voi juoda aivan yhtä hyvää kahvia kuin hienoimmista kiinalaisista posliinikupeista.

Jos me kiinnitämme liikaa huomiota siihen, millainen kuppi käteemme on osunut, voimme unohtaa nauttia Kahvista, jonka Jumala on meille antanut. Jumala ei valmista meille ylellisiä kuppeja vaan haluaa kaataa kaikenlaisiin kuppeihimme parasta mahdollista kahvia.

Niillä, jotka ovat onnellisimpia, ei kaikki ole elämässä parasta mahdollista tasoa. He tekevät kaikesta mahdollisesta parhaan Elämän. Eläkää yksinkertaisesti. Rakastakaa ylenpalttisesti. Olkaa toisia kohtaan avokätisiä. Puhukaa kaikille ystävällisesti. Jättäkää loput Jumalan haltuun”, vanha professori päätti puheensa.

Luettuani tuon tarinan hymyilin. Vuosia sitten, kun rakas vaimoni Kaija täytti tasavuosia, olimme varanneet juhlapaikaksi Agricolan kirkon kryptan. Kutsuissa nimesimme paikan Kaijan kahvilaksi ja pyysimme vieraita tuomaan päivänsankarille lahjaksi itse valitsemansa kahvikupin. Iloisten syntymäpäiväjuhlien jälkeen kirjoitin päiväkirjaani merkinnän, joka voisi olla tarinan professorin kahvikutsuilta:

”Kahvikuppeja kertyi lähes seitsemänkymmentä. Kuppeja, mukeja, uusia, käytettyjä, yksinkertaisia, kruusattuja, tusinatuotteita ja käsinmaalattuja.”

Tarinan professori sanoi viisaasti: ”Työpaikka, raha ja yhteiskunnallinen asema ovat vain kahvikuppeja. Niiden tehtävänä on ainoastaan pitää sisällään Elämä. Se, millainen kuppimme on, ei sanele, määritä eikä muuta Elämämme laatua eikä arvoa.”

Kasvua, tehokkuutta ja rahaa palvova maailma on professorin kanssa eri mieltä. Maailman  silmissä ihmisen arvo määräytyy hänen vaurautensa, koulutuksensa ja yhteiskunnallisen asemansa perusteella.

Jumalan silmissä noilla asioilla ei ole merkitystä. Hänelle jokainen ihminen on äärettömän rakas ja niin korvaamattoman arvokas, että hän oli valmis uhraamaan oman Poikansa pelastaakseen meidät synnin ja kuoleman kahleista.

Tämän maailman isoissa tiilitaloissa ei välttämättä asu onnellisia perheitä. Toisaalta vaatimattomissa repuissa voi olla valtavan hyvät eväät. Onnellisuutemme ja elämämme maku ei riipu siitä, mitä on ulkopuolellamme. Jos sisin on laho, suurikin puu kuivettuu ja kaatuu myrskyssä.

Ensimmäisessä kirjeessään Timoteukselle Paavali nimeää todellisen rikkauden lähteiksi uskon sekä tyytymisen sellaiseen ”kahvikuppiin”, jonka olemme käteemme saaneet. Seuraavissa jakeissa hän kertoo, miksi näin on:

”Emme me ole tuoneet mitään mukanamme maailmaan emmekä voi viedä mitään täältä pois. Kun meillä on ruoka ja vaatteet, saamme olla tyytyväisiä. Ne, jotka tahtovat rikastua, joutuvat kiusaukseen ja lankeavat ansaan, monenlaisten järjettömien ja vahingollisten halujen valtaan, jotka syöksevät ihmiset tuhoon ja perikatoon.” (1.Tim.6:7-9)

Hyviä hetkiä oman kahvi- tai teekuppisi seurassa, rakas ystäväni. Olkoon elämäsi siunattu, ja maistukoon se rauhalta, ilolta ja onnelta!

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

Lue ohjeet kommentoinnille

Kommentit (1)

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  1. Ville

    Kyllä, hyvin sanottu!
    Viisas professori, täytyy tunnustaa että tahtoo joskus unohtua tuo “kahvi”.
    Silloin suokoon Taivaan Isä armossaan meille muistutuksen. ♥️