Patmos-blogi

Mitä ihmettä on kirkkaus?

Pasi Turunen Pasi Turunen (TM) on toimittaja, raamatunopettaja ja Patmos Lähetyssäätiön toiminnanjohtaja.
Julkaistu:

Olen usein Raamattuni äärellä miettinyt mitä ihmettä on se kirkkaus, josta Raamatussa puhutaan? Erityisesti ajattelen kirkkautta liitettynä siihen mitä Raamattu puhuu Jeesuksesta. En niinkään vaikkapa pilven- ja tulenpatsasta erämaavaelluksen aikana.

Katso näitä jakeita ja mikäli mahdollista tutkistele niitä viikon mittaan Raamatustasi:

  • … ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä … JOH. 1:14
  • … tämän ensimmäisen tunnustekonsa Jeesus teki Galilean Kaanassa ja ilmoitti kirkkautensa… JOH. 2:11
  • … Ja nyt, Isä, kirkasta sinä minut tykönäsi sillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun tykönäsi, ennen kuin maailma olikaan … Isä, minä tahdon, että missä minä olen, siellä nekin, jotka sinä olet minulle antanut, olisivat minun kanssani, että he näkisivät minun kirkkauteni, jonka sinä olet minulle antanut, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman perustamista. JOH. 17:5, 24
  • … Eikö Kristuksen pitänyt tätä kärsimän ja sitten menemän kirkkauteensa? LUUK. 24:26
  • … on taivaallisia ruumiita ja maallisia ruumiita; mutta toinen on taivaallisten kirkkaus, toinen taas maallisten …kylvetään alhaisuudessa, nousee kirkkaudessa … 1. KOR. 15:40, 43
  • … me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen … 2 KOR. 3:18
  • … niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta … ROOM. 6:4
  • … itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen … ROOM. 8:21
  • … jotka hänen kauttansa uskotte Jumalaan, joka herätti hänet kuolleista ja antoi hänelle kirkkauden … 1. PIET. 1:21
  • … Sillä hän sai Isältä Jumalalta kunnian ja kirkkauden, kun tältä ylhäisimmältä kirkkaudelta tuli hänelle tämä ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt.” 2. PIET. 1:17

Tämän kaiken voimme lukea, ja on monia muitakin jakeita aiheesta, mutta mitä tämä kirkkaus tarkalleen ottaen on?

Pakenevat määrittely-yritykset

Tiedän kyllä sanakirjamääritelmät. Sanan merkityssisältö on laaja: rikkaus, kauneus, painavuus, kunnia, loistokkuus, hohde / (sokaiseva) valon loiste jne.

Jumalaan liitettynä sillä viitataan usein hänen läsnäoloonsa ja sitä on myös selitetty Jumalan kaikkien ominaisuuksien kauneuden summana.

Silti minulla on tunne, että mikään määrittely-yritys ei tavoita sitä, mistä näissäkin jakeissa on kyse. Aivan kuin yrittäisimme jotenkin määritellä suudelman rakastavaisten välillä: kaksi toisiinsa kietoutuvaa kasvojen rengaslihasta vaihtamassa bakteeriviljelmiä.  

Eräs ongelma on, että omasta luodusta kokemuspiiristämme kumpuavat määrittely-yritykset kirkkaudelle jäävät vajaiksi, koska Kristus itse määrittelee kirkkauden sellaiseksi, mikä ei ole lähtöisin tästä luomakunnasta, vaan jotain, mikä on ollut Pojalla Isän luona ennen kuin luomakuntaa edes olikaan (Joh. 17:5).

Niinpä erilaiset määrittely-yritykset eivät tavoita ajatusta Jumalan ja Kristuksen kirkkaudesta, koska kyse on juuri luomattoman kolmiyhteisen Jumalan kirkkaudesta Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen välillä.

Ihmeellistä onkin, että evankeliumin kautta meitä kutsutaan Kristuksessa tähän kirkkauteen, joka ei ole tästä luomakunnasta (Joh. 17:24) ja jota ei kunnolla edes pysty tästä luomakunnasta peräisin olevilla sanoilla ilmaisemaan tai määrittelemään.

Meillä voi nyt olla korkeintaan aavistus mistä on kyse.  Saatamme kokea häivähdyksiä siitä nähdessämme luomakunnan ilmentävän ikuisen Luojan kirkkautta Hänen teoissaan, tai lunastushistorian vaiheissa, Jeesuksen inkarnaatiossa  ja ihmeissä tai kun Pyhä Henki kirkastaa meille Kristusta sanan ja Hengen lahjojen välityksellä.

Kuitenkaan emme voi käsittää mitä on kirkkaus, ikuinen ja luomaton, ennen kuin pääsemme – niin kuin Jeesus sanoo – Hänen luonaan näkemään mitä on kirkkaus, jonka Isä on antanut Pojalle ennen kuin maailmaa olikaan.

Osallisia Pojan kirkkaudesta

Emmekä vain näkemään, ikään kuin vihdoin pitkään jonotettuamme pääsisimme sisälle kuuluisaan taidegalleriaan ihastelemaan sen seinillä roikkuvia maailmankuuluja aarteita, kuin johonkin taivaalliseen ”Louvreen”.

Kristuksessa me tulemme osallisiksi siitä kirkkaudesta, mikä ennen maailman luomista, kun ei ollut mitään muuta kuin Jumala, on ollut kolmiyhteisen Jumalan sisäisen elämän todellisuutta Isän ja Pojan välillä Hengessä. Ei sen puhtaampaa, suurempaa tai täydellisempää voi olla olemassa. Se on jotain sanoinkuvaamatonta.

Täältä ikuisuuteen

Kun eräänä päivänä siirrymme tästä ajasta ikuisuuden kirkkauteen kuoleman kautta tai Herran takaisin tullessa, saamme nähdä Jeesuksen hänen ja Isän luomattomassa kirkkaudessa.

Silloin ei kukaan meistä totea lakonisesti, kuin romaanista, jonka jo olemme lukeneet tai elokuvasta, jonka olemme nähneet: ”Ai, tätäkö se oli? Joo mä tiedän tän. Täähän on jo nähty. ”

Vasta silloin käsitämme mitä sana kirkkaus oikeasti merkitsee. Se mykistää meidät. Tai ainakin on helpompi ymmärtää miksi taivaassa on taukoamaton ylistys Jumalalle ja Karitsalle.

On eri asia kuvailla hunajan makeutta ja lopulta itse päästä maistamaan sitä.

Mitä ihmettä siis on kirkkaus? No, sitä juuri.

Jos haluat syventyä aiheeseen lisää suosittelen tutustumaan Mikko Sivosen Perusta -lehdessä (5/2018) julkaistuun tutkielmaan otsikolla Jumalan kirkkauden ennalleen palauttaminen Kristuksen kautta – avain Raamatun vastuulliseen lukemiseen ja ymmärtämiseen. 

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

Lue ohjeet kommentoinnille

Kommentit (5)

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  1. Ann

    ”…Herra kirkastakoon sinulle kasvonsa…”. Olen miettinyt kirkkautta tämän sanan perusteella. Tulkoon kirkkaammaksi, tarkoittaako selkeämmäksi, näkyvämmäksi, tunnistettavammaksi? 2 Kor. 4:6 sanoo: Jumala, joka sanoi: ”Tulkoon pimeyteen valo”, valaisi itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan.

  2. Pirjo Järvinen

    Kiitos tästä kirjoituksesta!

    Jumalan kirkkaus on vuosikymmenien ajan ollut minulle erittäin puhutteleva ja syvää hengellistä janoa aiheuttava kolmiyhteisen Jumalan ominaisuus. Ehkä tärkein ja rakkain Jumalan ominaisuus.

    Mielestäni olit kirjoituksessasi hyvin tavoittanut sen, mitä itsekin koen siitä. Se on enemmän kuin tulenleimaukset tai ihmeteot. Se on Isän, Pojan ja Pyhän Hengen olemusta, joka jää kuitenkin meille tässä ajassa täysin vaillinaisesti käsitettäväksi. Jotakin välähdyksiä olen siitä saanut kokea sekä Jumalan Sanan ääressä että joinakin hetkinä kokemuksellisesti, mutta täydessä loistossaan se avautuu sitten kerran perillä Jumalan kirkkaudessa, minne saamme Jumalan armosta Jeesuksen veren tähden Pyhän Hengen osallisuudessa olla matkalla. Kristus meissä – kirkkauden toivo! Amen!

  3. Kaia

    Eli siis Jumalan kirkkaus, englanniksi ’glory’.
    Shekinah-kirkkautta vaalitaan osassa kristikuntaa, että Jumalan manifestoituva läsnäolo pelastaisi ja parantaisi ihmisiä. Sitä tarkalleen ottaen on olleet viime aikojen herätykset.
    Jeesuksen palvelutyö alkoi ihmeillä ja merkeillä. Samoin siis pitäisi tapahtua, jos saarnaa Jumalan sanaa oikeassa hengessä. Ihmiset pelastuvat ja parantuvat ja ovat Jumalan kirkkauden läsnäolossa.
    Viimeisinä aikoina Jumalan Henki vuodatetaan kaiken lihan päälle ja ihmisten pitää levätä tässä läsnäolossa niin kauan, että he uudistuvat. Järkeilyuskovaisuus ei oikein auta.
    Minua kiinnostaa kristillisyydessä vain se, kuinka paljon ihmisiä parantuu ja toimiiko se parantuminen ollenkaan.

  4. Kaia

    Osa kristikuntaa on erityisen kiinnostunut Jumalan kirkkaudesta ja läsnäolosta.
    Nimenomaan siitä ”shekinah”- kirkkaudesta, joka manifestoituu jollain tavalla.
    Ja on ajateltu, että nämä Raamatunpaikat tukevat teoriaa siitä, että tuo kirkkaus ilmestyy yhä näkyvämmällä tavalla ja pelastaa ja parantaa ihmisiä.

    Apostolien teot 2:17 ”’Ja on tapahtuva viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle,”

    Eli siis kaiken lihan päälle, yhtään erottelematta ihmisiä. ”Liha” siis tarkoittaa ihmisiä, erotuksena hengistä.

    Johannes 7:38 (FB38)
    ”Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.”

    Henki vuodatetaan ihmisten päälle, ja se tarkoittaa myös ”shekinah”-kirkkautta. Ja Jumalan virta syntyy näin.

    Ja siis tietyissä kirkoissa ja seurakunnissa halutaan vaalia tätä kirkkautta, ja Jumalan läsnäoloa, koska sen kokeminen on ihmisille hyväksi.
    Älyllinen pohdinta on erikseen, mutta Jumalan pitäisi tietää, ettei ihminen ole vain älyllistä pohdintaa, kun kerran on Jumala.

    Niinhän Jeesuksen palvelutyökin alkoi, että ihmeet ja merkit seurasivat sitä. Ne vakuuttivat ihmisiä totuudesta, kun taas Jeesuksen sanat olivat täyttä hebreaa suurimmalle osalla hänen kuulijoistaan.
    Siis käytännössä toimiva Jumala. Ei vain jokin älyllinen oppi.

  5. lähettiläs

    Pasi Turunen kysyi, mitä ihmettä on se kirkkaus, josta Raamatussa puhutaan?

    Vastauksen saamme Raamatun ensimmäisistä sanoista. Alussa tarkoittava sana ”beresit” voidaan kääntää myös esikoisessa. Esikoinen siis loi taivaan ja maan, joka tietenkin tehtiin alussa.

    ”Alussa Jumala loi taivaan ja maan.” (1 Moos 1:1)

    ”Hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen, ennen koko luomakuntaa syntynyt. Hänen välityksellään luotiin kaikki, kaikki mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyvä ja näkymätön, valtaistuimet, herruudet, kaikki vallat ja voimat. Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten.” (Kol 1:15,16)

    Ennen kuin edes aurinkoa oli luotu, Jumala loi valon. Jumala erotti valon ja pimeyden toisistaan. Kirkkaus voittaa aina pimeyden. Raamattu kutsuu Jumalan Poikaa myös Valon Enkeliksi ja Kirkkaaksi Aamutähdeksi.

    ”Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan henki liikkui vetten yllä. Jumala sanoi: ”Tulkoon valo!” Ja valo tuli.” (1 Moos 1:2,3)

    ”Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani.” (Ps 119:115)

    ”Siksi me voimme entistä lujemmin luottaa profeetalliseen sanaan. Ja hyvin teette tekin, jos kiinnitätte katseenne siihen kuin pimeässä loistavaan lamppuun, kunnes päivä sarastaa ja kointähti syttyy teidän sydämessänne.” (2 Piet 1:19)

    ”Katso, pimeys peittää maan, yön synkkyys kansat. Mutta sinun taivaallesi kohoaa aamunkoi, Herran kirkkaus hohtaa sinun ylläsi.” (Jes 60:2)

    ”Minä, Jeesus, olen lähettänyt enkelin luoksenne, jotta seurakunnat saisivat tämän todistuksen. Minä olen Daavidin juuriverso ja suku, kirkas aamutähti.” (Ilm 22:16)

    Hebrealainen sana ”kabowd” voi tarkoittaa kirkkautta, loistoa, mutta myös kunniaa. Kirkkaus on vertauskuva pyhyydestä. Jumalan pyhyys on täydellisyyttä, joka on kirkkautta. Kirkkaus on nimenomaan vanhurskautta ja pyhyyttä. Jumalan kirkkaus on täynnä armoa ja totuutta. Sen vastakohtana on laittomuus, joka on pimeyttä.

    ”Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa. Tuli mies, Jumalan lähettämä, hänen nimensä oli Johannes. Hän tuli todistajaksi, todistamaan valosta, jotta kaikki uskoisivat siihen. Ei hän itse ollut tuo valo, mutta valon todistaja hän oli. Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan. Maailmassa hän oli, ja hänen kauttaan maailma oli saanut syntynsä, mutta se ei tuntenut häntä. Hän tuli omaan maailmaansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen. He eivät ole syntyneet verestä, eivät ruumiin halusta, eivät miehen tahdosta, vaan Jumalasta. Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta.” (Joh 1:3-14)