Miten minä voin pysyä uskossa? – Pelastuselämä osa 2

ASUIMME Torkkelinkadulla Kallion kaupunginosassa.

Lähdettyäni Filadelfiakirkosta en kotiutunut liikennelaitoksen välineillä. Olin päättänyt kävellä kotiin – kävellä ja pohdiskella syvällisesti kahta asiaa.

Ensimmäinen asia: miten kerron kotona minulle tapahtuneesta? Minusta oli tullut uskovainen, kristitty, Jumalan oma. Pelastettu.

Toiseksi – ja tämä oli kaiken kaikkiaan illan tärkein asia: Jos olin todellakin kokenut uudestisyntymisen, niin miten kestäisin koetukset ja kiusaukset, joiden tehoa aloin tuntea heti kirkosta lähdettyäni. Miten pysyä uskossa?

Torstai-illan kävelyssä minulle selvisi, että pelkäsin – hyvänen aika! –  ylitse kaiken mahdollisen vain yhtä: etten jaksaisi elää kristityn elämää.  

Lankeemusten pelot täyttivät mieleni.

Tätä kirjoittaessani olen ylittänyt seitsemännen vuosikymmenen puolivälin viivat. Olen saanut olla armosta pelastettu ja Jeesuksen pyhän veren hinnalla varmalla taivasmatkalla yli kuusi vuosikymmentä. Tänään saan todistaa: Olen varma pelastuksestani ja taivasosasta – yksin Kutsujani ja Vapahtajani uskollisuuden tähden.  

KAIKEN kaikkiaan toistasataa kertaa sain olla hengellisissä tilaisuuksissa johtajani ja opettajani Ensio Lehtosen apupoikana. Sain olla rukousavustajana jälkikokouksissa todistamassa, miten saarnamies, jolla oli nelonen laulussa, ripin ja päästön jälkeen pidätteli esille tulleita alttarilla ja opetti vastapelastuneille itse kirjoittamansa laulun. Kertojakeessa oli tällainen sisältö:

Kun Jeesus uudestisynnytti,
niin kirjaan nimemme kirjoitti.
Ja kun Hän ne verellään kirjoitti,
ei pyyhi niitä milloinkaan.
Eikö milloinkaan?
Ei milloinkaan!
Eikö milloinkaan?
Ei milloinkaan!
Kun Hän ne verellään kirjoitti,
ei pyyhi niitä milloinkaan!

Laulamisen välissä Ensio Lehtonen jutteli ratkaisun paikalla oleville tällaisella tavalla:

Tämän hetken jälkeen vihollinen tulee luoksesi ja koettaa tehdä tyhjäksi tässä tapahtuneen peljättämällä sinut uskomaan, että et sinä tule kestämään uskossa loppuun asti. Mutta muista aina tämä, mitä nyt kuulet: Jeesus Kristus pelasti sinut hirmuisen kalliilla kuolemansa hinnalla, kun sinä olit vielä kadotettu syntinen. Nyt sinä olet Hänen armonsa kiinni ottama, rakkautensa ympäröimä, Hänen verensä hinta. Jos ja kun Herra Jeesus Kristus on sinut pelastanut – ei kait Hän nyt jätä sinua omillesi. Ei! Hän haluaa sinut varjella uskossa. Ja niin kuin Herran lujaa voimaa tarvittiin sinun pelastamisessasi, niin on sama voima nyt toiminnassa kohdallasi varjellen sinut pelastuksessa aina taivaaseen saakka. Se on Jumala, joka meidät uskossa pitää, emmekä me itse. Oma voimamme ja kyvykkyytemme elää kristillistä elämää ei riittäisi monenkaan tunnin mittaiseen pelastukseen. 

Mikä ilo ja vapauden riemu alkoikaan kuohua alttarien äärellä, kun tällaisen julistuksen sisältö ja voima täytti ratkaisun paikalla olleet.

Sain keskustella Urho Muroman kanssa johtajastani. Muroma jylhään tapaansa, mutta silti jotenkin veitikka silmäkulmassa sanoi minulle kerran:

Kun kuuntelin syventymispäivillä Ensiota, kun hän puhui turvallisesta pelastuksesta ratkaisun paikalla oleville, niin joskus tuuppasi kateus puristamaan sydäntä. Mutta Herra voitti lihani tunteet, ja sain vilpittömästi iloita siitä, että oli Jumalan mies, joka osasi luoda turvallisuutta ihmispoloisiin, jotka tahtoivat seurata Herraa, mihin ikinä Hän heitä veisikään, vaikka samalla pelkäsivät, etteivät pysyisi mukana, kun ovat itsessään heikkoja.

NYT tilaa Pyhälle Sanalle.

Roomalaiskirjeen 14:4:ssä ovat Paavalin sanat:

Hän seisoo tai kaatuu – mutta kyllä hän pysyy pystyssä, sillä Herra kykenee pitämään hänet pystyssä.  (Room. 14:4)

Siis: sinua ei voi pitää uskossa tai viedä perille taivaan kotiin oma voimasi. Älä koskaan luota siihen, niin kuin et mihinkään omaasi.

Sinua eivät voi pitää uskossa tai viedä perille taivaan kotiin toiset uskovat, eivät messut ja kokoukset, ei mikään tai kukaan muu kuin – Herra Jeesus Kristus itse!

Hän oli voimallinen säilyttämään Joosefin nuhteettomana Egyptissä.

Hän oli voimallinen varjeleman Eliaan Aahabin vainolta.

Hän oli voimallinen säilyttämään Danielin uskovana Baabelissa.

Ja Hän – Herra – on voimallinen varjelemaan sinut uskossa perille taivaaseen saakka!

Puhukoon jälleen Jumalan Raamattu:

Jumalan voimasta te varjellutte uskon kautta pelastukseen, joka on valmis saatettavaksi ilmi viimeisenä aikana.  (1 Piet. 1:5)

Venäjällä tuli kääntymykseen eversti Paschkoff. Hänen ohjaajanaan Herran Jeesuksen Kristuksen turviin oli Suomessakin saarnannut ja tunnetuksi tullut brittiläinen lordi Radstock. Eversti iloitsi vilpittömästi pelastuksen todellisuudesta, mutta pelkäsi samanaikaisesti, pysyisikö uskossa.

Radstock otti kynän taskustaan ja asettaen sen sormiensa väliin kysyi: ”Miksi kynä ei putoa?”

Eversti vastasi nopeasti: ”Eihän se voi pudota, kun te pidätte sitä kädessänne.”

”Näin on pelastuksenkin kanssa”, Radstock jatkoi. ”Kun Jumala pelasti sinut, Hän otti sinut käsiinsä. Hänen kädestänsä ei kukaan voi riistää sinua, eikä Hän pudota ketään.”

Jumalalle kiitos, näin on!

ETENEMME toiseen kohtaan kristityn pelastusvarmuuskysymyksessä.

Raamatun mukaan Jumalan Pyhä Henki vaikuttaa vastakääntyneessä Jumalan tahtoon taipumista ja hengellistä kasvua.

Kristityn normaalielämään kuuluu kaksi asiaa: uuden elämän piirissä elää tahto alistua Jumalan tahtoon – mutta lihan vanhassa ihmisessä edelleen elää tahto riistäytyä irti Jumalan tahdosta ja suunnitelmasta.

Raamattu opastaa:

Pankaamme mekin pois kaikki, mikä painaa, ja synti, joka niin helposti kietoo. Juoskaamme kestävinä kilpailussa, joka on edessämme, katse kiinnitettynä uskon alkajaan ja täydelliseksi tekijään, Jeesukseen. (Hepr. 12:1-2)

Jumala on tehnyt kaiken mahdollisen pelastuksesi hyväksi.

Kääntymyksesi on seuraus hänen tahdostansa ja tekemisestään kohdallasi.

Niin kuin luonnolliset vanhemmat iloitsevat lapsensa kehittymisestä ja riemastuvat, kun lapsi ottaa ensimmäisen tukemattoman itsenäisen askelensa, samalla tavalla taivaallinen Isäsi iloitsee, kun vastakääntynyt tiedostaen Jumalan hyvän tahdon ja suuren voiman kokee tärkeäksi valita Jumalan tahdon tekemisen lihansa tappioksi. Vastakääntynyt oppii, että juuri tällaisesta on kysymys kristityn kilvoituksessa.

Jumalan ihmisrakkaudesta ja hyvyydestä johtuu se, että vastakääntyneellä on käytettävissään välineitä, jotka auttavat pysymään ja kasvamaan uskossa. Seuraavissa kirjeissäni nostan esille näistä välineistä esimerkiksi päivittäisen rukouselämän merkityksen. Tässä osassa pysähdytän sinut ensin pohtimaan Jumalan pyhän Sanan, Raamatun, vaikutusta kristityn kasvussa.

VANHAA ihmistä ravittiin sille ominaisella roskaravinnolla. Uuden syntymisen kautta muodostunut uusi ihminen tarvitsee uutta ravintoa kasvaaksensa (2 Kor. 5:17).

Uutta ihmistä voi ravita ainoastaan Jumalan Sana – Raamattu.

Niin kuin vastasyntyneet lapset janotkaa sanan väärentämätöntä maitoa, jotta te sen avulla kasvaisitte pelastukseen, jos kerran olette maistaneet, että Herra on hyvä. (1 Piet. 2:2-3)

Niin kuin ruumis tarvitsee vahvistuakseen ruokaa, niin tarvitsee uusi ihminenkin. Jumalan Sana yksin on puhdasta, ”väärentämätöntä” ruokaa uudelle luomukselle.

Hengellisen ruokahalun puuttuminen on sairauden merkki. Näin on sekä ruumiillisen että hengellisen terveydentilan kohdalla.  

Raamatun esimerkkihenkilöt olivat kaikki ihmisiä, jotka saattoivat lausua: On kirjoitettu!  Niin sukkelaan kuin lakkaat lukemasta Raamattua, saat sanoa hyvästit hengelliselle elämällesikin.

Kristitty puhuu Jumalalle rukouksissaan.

Jumala puhuu ja vastaa kristitylle Raamatussa.

Sinulla täytyy olla aikaa kuunnella Jumalan puhetta – siis: lukea Raamattua – jos mielit tietää vähänkään Jumalan tahdosta ja suunnitelmista suhteesi.

Vastakääntyneen tulee hankkia pikaisesti todellinen käyttöraamattu – ja käyttää sitä.

Aikansa Billy Graham – evankelista D. L. Moody – tapasi opastaa kääntyneitä tällaisilla sanoilla:

Hanki itsellesi hyvä Raamattu – mutta älä niin hyvää, ettet malta merkitä sitä ja antaa sen kulua käytössäsi. Älä pelkää tehdä merkintöjä Raamattuun, käsialasi ei tee Raamattuasi vähemmän pyhäksi. Merkitse jakeet alleviivauksillasi, kun ne erityisesti puhuvat sydäntarpeisiisi. Kun jälkeenpäin luet tällaisia viivattuja jakeita, muistat uudelleen sen armon ja siunauksen, jonka niistä sait. Alleviivatut raamatunjakeet myös nousevat eteesi tilanteissa, joissa esimerkiksi epäilijät ja uskosta osattomat pyrkivät nolaamaan sinua ja uskoasi. Muista: järkesi sanat eivät tuo voittoa – mutta Jumalan Sanassa on voiton aseet.

Toisessa yhteydessä Moody kannustaa kristittyä pitämään Raamattua aina mukanansa. Näin:

Voit kohdata hengellisen vihollisen missä tahansa milloin tahansa. Onneton olet ilman miekkaa. Kun Raamattu on aina mukanasi, voit joutohetkinäsi käyttää aikaa parhaimmalla mahdollisella tavalla – rikastua Raamatun sanasta.

Itse koin vastakääntyneenä parhaimmaksi raamatunlukuajakseni varhaisen aamun.  Konkreettisesti koin, miten raamattuaamut toivat siunauksen koko jatkuvaan päivään. Jos täytämme sydämemme Jumalan sanalla jo aamusta, ei vihollinen niinkään helposti pääse täyttämään mieltämme omilla viettelevillä aatoksillaan.

Ensio Lehtonen kirjoitti Nuorten raamattukerho-lehdessä:

Epäilijät ja uskolle vieraat pyrkivät saamaan sinut uskomaan, ettei Raamattu ole totta. Mutta kun he tulevat tuollaisine haasteineen luokseni, niin vastaan heille useimmiten näin: Niin pian kuin voitte antaa minulle paremman Raamatun, luovun tästä, joka minulla on, mutta en ennemmin.

Lehtosen mukaan nykyinen sukupolvi on suurenmoisella tavalla etuoikeutettu, kun olemme saaneet kokea massiivien Raamatun profetioitten toteutuvan sukupolvemme päivinä. Miten mahdotonta oli esimerkiksi 150 vuotta sitten ajatella, että Jumalan Israelilla olisi itsenäinen valtio maa-alueella, joka lähes kahden tuhannen vuoden ajan oli ollut Israelin heimojen vihollisten ja tuhoajien asuttamaa aluetta. Mutta Jumala oli luvannut, että aikojen lopulla Israel saisi oman valtiomuodon isiensä maalla. Jos Jumala saattoi toteuttaa näin uskomattoman Raamatun ennustuksen, eikö Hän olisi kykeneväinen pitämään voimassa nekin paljon pienemmät ja helpommat lupauksensa sinulle, ne, joissa taivas takaa selviytymisesi Jumalan lapsena perille taivaaseen.

Vastakääntyneen tulee olla Jumalan Sanan ihminen – Raamatun lukija, Raamatun opiskelija, Raamatun julistaja elämällään ja sanoillaan.

JUMALAN sankarit kautta kristikunnan historian tutkivat usein polvillaan rukouksen tilassa Raamattua. Nämä kaksi kulkevat kirjaimellisesti käsi kädessä kristityn elämän vaelluksessa – jopa harjoittamisen ajankohtia myöten.

Lähesty joka aamu ensimmäiseksi rukouksessa Herraa. Avaa Raamattusikin vasta rukouksen jälkeen.

Johtajani ja opettajani sanoja lainaten:

Paljon ennemmin voit olla ilman aamiaista kuin laiminlyödä aamurukouksesi.  Rukoushetkessäsi saat joka aamu ottaa Jeesuksen uudelleen vastaan elämääsi ja aloittaa Hänen kanssansa alusta kaikessa. Oi, siunattu etuoikeus!

Aamulla rukoillessasi alkaneen päiväsi ensimmäistä rukousta kiität Jumalaa elämästä ja voimistasi ja kaikenpuolisesta hyvyydestänsä sinua ja rakkaitasi kohtaan. Pyydät, että Pyhä Henki varjelisi sinua synnistä ja lankeemuksista sekä tekisi elämäsi siunaukseksi toisille lähellä ja kaukana.

Onko tärkeätä se, miten nopeasti herättyäsi olet rukouksessa?

Joku on sanonut: ”Jos viivyttelet viisi minuuttia siitä hetkestä, kun herättyäsi koet, että nyt olisi rukouksen aika, niin rukoustyösi käy viisi kertaa vaikeammaksi, kuin mitä se olisi ollut viisi minuuttia aikaisemmin. Nuo kolmesataa sekuntia osaa paholainen käyttää kiusatakseen ja yllyttääkseen sinua yhtä monella sadalla tavalla nousemaan Jumalan suunnitelmia vastaan alkaneena päivänä.” Hengellisesti viisasta.

Muistan nuoruuteni julistajan puhuessaan rukouksesta sanoneen miten paholaisesta voi tehdä rukoustyön tukijan ja edesauttajan.

Kun paholainen koettaa estää sinua aloittamasta rukoushetkeä tuomalla eteesi ja ajatuksiisi kaikenlaisia alkavaan päivään liittyviä ajatuksia ja askareita, sinä pidät varasi ja lasket ne Jeesuksen eteen yhtä joutuin kuin paholainen niistä huomauttaa sielussasi. Sillä tavalla saat kuin rukoustyön rungon, joka tarjoaa tilaisuuksia anoa Jumalalta siunausta kymmenissä eri tarpeissa, joita muutoin et olisi muistanutkaan Jumalalta rukoilla.

Toki ei riitä, että olemme vain aamusella Herran edessä rukouksessa. Raamattu opettaa ja kehottaa meitä rukoilemaan ”lakkaamatta”.

Kiusauksien ja ahdistusten keskellä on suurta saada huokaista Jumalan puoleen, vaikka ei aina olekaan mahdollisuuksia ja olosuhteita ääneen rukoilemiseen.

Illalla ennen kuin käyt levolle, on hyvä tehdä tili päivän tapahtumista. Jos huomaat päivän aikana tulleen lankeamisia ja muuta Jumalaa loukkaavaa ja suhdettanne vaurioittavaa, niin sano suoraan Herralle, mitä on tapahtunut. Eli: tunnusta mieleesi nousevat synnit ja rikkomukset ennen kuin paneudut maata. Älä menetä toivoasi, vaikka päiväsi olisikin kulunut huonosti, ja on paljon anteeksi pyydettävää. Muista, että anteeksiantamus on Jumalan taholta jatkuvaa. Lue Raamatustasi 1 Joh. 2:1 ja mieti siinä olevaa sanaa.

Jos kohtaat kristittyjä, jotka pitävät rukousta toisarvoisena, pakene sellaisia ihmisiä – älä päästä heitä sekoittamaan ajatuksiasi ja elämäsi mallia. Kristillinen elämäsi on riippuvaista kahdesta ärrästä – Raamatusta ja rukouksesta.

Jeesus tarvitsi rukousta ja jätti meille esimerkin, jotta me noudattaisimme Hänen jälkiänsä.

Tutustu Jeesuksen rukouselämään seuraavista sanankohdista käsin: 1 Piet. 2:21 – Mark. 1:35 – Joh. 17 – Luuk. 11:1-4 ja 22:40.

Itselleni Jeesuksen jälkeen tärkein Uuden testamentin hahmo on pakanain apostoli Paavali. Tutustu Paavalin rukouselämään seuraavista sanankohdista käsin: Room. 1:9-10 – 2 Kor. 1:10-11 – Ef. 6:17-19 – Fil. 1:3-4 – 2 Tess. 3:1-2 – 1 Tim. 2:1.

Daniel lankesi kolmena hetkenä päivässä polvilleen ja rukoili ja kiitti Jumalaa.

Daavid tunnusti, että hän ehtoolla ja aamulla ja puolipäivällä tahtoi huokailla ja rukoilla ja aina Jumala kuuli hänen äänensä.

Tätä ajattele ja tee samalla tavalla.

Seuraavassa kirjeessä pohdiskelen kanssasi elämääsi Herran kansan joukoissa.