Netanjahu valmis pääministeriksi (jälleen)

KAIKKIAAN 4,8 miljoonaa israelilaista (71,3 % äänioikeutetuista) kävi äänestämässä viidennen kerran kolmen vuoden aikana – ja annetuilla äänillä 73-vuotiaasta Benjamin Netanjahusta tulee jälleen kerran Israelin pääministeri.  Mies ottaa hallinto-ohjat käsiinsä kuudennen kerran 1990-luvun puolivälin jälkeen.

NETANJAHUN Likud-puolue keräsi Knessetissä 32 paikkaa, mikä itsessään on kaukana hallituksen muodostamiseen tarvittavasta 61 paikan enemmistöstä. Mutta eipä yksikään pääministeri Israelin historiassa ole koskaan saanut vallan avaimia käsiinsä kuulumatta useamman puolueen muodostamaan koalitioon. Niinpä Netanjahukin odotusten mukaan on liittoutunut kolmen konservatiivisen ja äärioikeistolaisen puolueen kanssa. Puolueet ovat Shas, Yhdistynyt Tooran juutalaisuus ja Uskonnollinen sionismi.

Toki Netanjahun Likud-puolue tulee olemaan Knessetin suurin ryhmä, mutta yhtä lailla on totta, että kansallinen ja kansainvälinen huomio keskittyy paljolti  Uskonnollinen sionismi -puolueen nousuun.

Monet israelilaiset ja suuri osa kansainvälistä yhteisöä pitävät tämän poliittisen liikkeen johtajia – Bezalel Smotrichia ja Itamar Ben Gviriä – rasisteina.

Ben Gviriä, joka johtaa uskonnollisten sionistien Otzma Yehudit -erityisryhmää, ei hyväksytty Israelin puolustusvoimiin ääritoimintansa ja -näkemystensä vuoksi. Vuosien ajan hänen toimistoseinällään riippui kuva Baruch Goldsteinista, joka vuonna 1994 murhasi 29 palestiinalaista näitten rukoillessa moskeijassa.

Ben Gvir on noussut marginaaliryhmän johtajasta israelilaisäänestäjien 10 prosentin äänitorveksi. Asiantuntijat ovat julistaneet hänet vaalien yksiselitteiseksi voittajaksi. Tälle joukolle sopii erinomaisesti se, että Ben Gviristä tulee Netanjahun tuki- ja neuvonantajahenkilö.

Netanjahu, joka tarvitsee paljon oikeiston ääniä, on pyrkinyt palauttamaan näissä mainituissa piireissä luottamusta viime vuosien aikana. Nyt hän kulkee askelta edemmäs ja on Ben Gvirin kaltaisessa seurassa luomassa itselleen kovapintaisen frankensteinilaisen hahmoa, jota hänen voi olla ajan mittaan vaikea hallita.

VIELÄ jokunen rivi Ben Gviristä.

”Ben-Gvir, joka tuomittiin vuonna 2007 terrorijärjestön tukemisesta ja rasismiin yllyttämisestä, sanoi vaativansa saada olla sisäisen turvallisuuden ministeri, virka, jossa hän vastaisi Israelin poliisin toimista ja politiikasta Jerusalemin pyhien paikkojen kohdalla. Tähän lukeutuisi myös Al-Aqsan moskeijan alue.” (Axios)

Uskonnollinen sionistiryhmittymä toimii juutalaismyönteisten / arabivastaisten tunteiden turvin. Mainituissa piireissä halutaan nähdä Israelin ”palaavan tiukasti juutalaiseksi valtioksi”. Monet ovat huolestuneet arabitaustaisten israelilaisten oikeuksista tulevaisuudessa.

Yhdysvallat on tuoreesti kehottanut Netanjahua etenemään varovaisesti kumppanuudessaan äärioikeistolaisen ryhmittymän kanssa. Myös Israelin tuore alueellinen liittolainen Yhdistyneet arabiemiirikunnat on ilmaissut huolensa.

Yhdysvaltain ulkoministeriön edustajan Ned Pricen mukaan Yhdysvallat toivoo Israelin seuraavan hallituksen (siis nykyisin rakenteilla olevan Netanjahun hallituksen) kunnioittavan ”avoimen, demokraattisen yhteiskunnan arvoja.” Tämä merkitsee Israelin vähemmistöryhmien oikeuksien varjelevaa ylläpitämistä.

”Toivomme, että kaikki Israelin hallituksen virkamiehet jakavat edelleen avoimen, demokraattisen yhteiskunnan arvot, mukaan lukien suvaitsevuus ja kunnioitus koko kansalaisyhteiskuntaa kohtaan – ja erityisesti vähemmistöryhmiä kohtaan”, Price sanoi.

VAIKKA pääministeri Yair Lapidin puolue voitti 24 paikkaa Knessetissä – enemmän kuin hänen puolueensa on koskaan saanut – heillä ei ollut esitettävänä selkeää polkua hallitusliiton muodostamiseksi.

Yksi Lapidin virhesiirto lienee ollut hänen yrityksensä kerätä ääniä vasemmistopuolueilta siirtymällä vasemmalle kampanjakauden aikana. Tuloksena on, että äärivasemmistolainen puolue Meretz ei ylittänyt ennakoitua äänikynnystä eikä edes ole Knessetissä ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1992.

Lapid soitti Netanjahulle myöntääkseen tappionsa ja onnitellakseen häntä.

”Israelin valtio on kaikkien poliittisten näkökohtien yläpuolella”, Lapid sanoi. ”Toivotan Netanjahulle onnea Israelin kansan ja Israelin valtion johtamisessa.”

VARSINAISEN ääntenlaskennan tarkastelu osoittaa, että alle puolet israelilaisista (48 %) äänesti sellaista oikeistohallitusta, joka nyt ottaa vallan Netanjahun johdolla.

Edellä mainittu tilanne johtuu siitä, että Israelin äänestysjärjestelmä toimii siten, että äänestäjä antaa äänensä puolueelle, mutta jos kyseinen puolue ei saavuta tiettyä äänikynnystä (neljä paikkaa), he eivät saa yhtäkään paikkaa parlamentissa. Esimerkiksi Meretz ei ylittänyt äänikynnystä. Eikä Knessetissä ole myöskään arabien nationalistista Balad-puoluetta 275 000 äänellään. Näiden saamat äänet menevät nyt äärivasemmistolle ja arabiblokille.

Netanjahun paluu valtaan tapahtuu samaan aikaan, kun häntä vastaan on edelleen vireillä kolme korruptiosyytettä. Analyytikot sanovat, että vaikka hänet tuomittaisiin, valitusprosessi saattaisi viedä kolmesta viiteen vuotta. Netanjahu täyttää nuo vuodet politiikan tekemisellään ja hallinnalla.

ISRAELIN presidentti Isaac Herzog tapaa Netanjahun ja Lapidin ja päättää, kumpi mies saa virallisen kehotuksen hallituksen muodostamiseksi. Herzogilla on 16. marraskuuta asti aikaa antaa suosituksensa, mutta koska Lapid on myöntänyt tappionsa, prosessi voi olla erittäin nopea – enemmänkin muodollisuus kuin vakava neuvottelu. Netanjahun ja hänen tiiminsä odotetaan selvittävän uuden koalitiohallituksensa rakenteen yksityiskohdat parin viikon aikana, jotta hän olisi valmis ottamaan vastaan tehtävänsä pääministerinä pian sen jälkeen.

Poliittisista tavoitteista ja kabinettipaikoista esiintynee jonkinasteista tinkaamista, sillä Netanjahu lupaa yrittää palvella koalitionsa kaikkien kolmen ryhmittymän etuja. Jo nyt näyttää todennäköiseltä, että monet Naftali Bennettin ja Yair Lapidin yhteiskoalitiohallituksen toteuttamista uudistuksista (kuten kosher-ruokajärjestelmän uudistukset) peruutetaan heti.

KUITENKIN on mahdollista, että Netanjahu kuuntelee Yhdysvaltojen ja joidenkin uusien arabimaailmassa vaikuttavien ystäviensä varoituksia ja muodostaakin koalition Lapidin ja Benny Gantzin kanssa. Gantzin puolue sai 11 paikkaa. Gantz ja Lapid ovat aiemmin kieltäytyneet työskentelemästä Netanjahun kanssa johtuen rikotuista lupauksista.

Edellä mainittu ei tietenkään tarkoita sitä, että Netanjahu olisi halukas varsinaisesti työskentelemään jakaen valtaansa heidän kanssaan. Pitämällä kiinni äärioikeistolaisista uskonnollisista sionisteista hänellä on puolellaan ihmisiä, jotka ovat valmiita hyväksymään lakeja, jotka pitävät hänet poissa vankilasta.

Tämä on vahva motivaatio, mutta se on myös vaarallinen kompromissi.

Pääministerin tehtävänä on tehdä se, mikä on parasta maalle, ei keksiä mutkaisia reittejä, joilla pelastaa oma nahkansa.

Tämä tarkoittaa sitä, että Netanjahulla on varmasti kova houkutus antaa sekä uskonnollisten sionistien johtajalle Bezalel Smotrichille että Ben Gvirille korkeat asemat saadakseen heidän poliittisen tukensa oman pelastumisensa hyväksi.

Israelissa huhuillaan tarpeesta uudistaa vaalitoimintaa. Esimerkiksi siihen suuntaan, että ensiksi olisi henkilövaalit, joissa äänestetään pääministeri. Tämän jälkeen olisi erilliset vaalit, joissa äänestetään puolueita, jotka haluaan Knessetiin. Tässäkö on Israelin poliittinen tulevaisuuden malli – piankinko?