Oletko kenties majoittanut enkeleitä
Oli sateinen yö. Myrsky sai sään tuntumaan kurjaakin kurjemmalta. Keski-iän jo ylittänyt pariskunta käveli keskellä yötä väsyneenä ja läpimärkänä kohti pikkukaupungin vaatimatonta hotellia. He toivoivat saavansa huoneen, missä levätä aamua odottaen.
”Olisiko teillä meille huonetta?” mies kysyi vastaanotossa päivystäneeltä portieerilta. Ystävällisesti hymyilevä nuori mies katsoi myötätuntoisesti läpimärkää pariskuntaa. Hän kertoi, että pienessä kaupungissa oli samaan aikaan kolme konferenssia, joten valitettavasti kaikki huoneet olivat varattuina. Sitten portieeri jatkoi:
”En kuitenkaan henno lähettää teitä kello yhdeltä yöllä takaisin sateeseen ja myrskyyn. Jos teille sopii, annan oman huoneeni teidän käyttöönne. Se ei tosin ole mikään sviitti, mutta uskoisin teidän voivan silti viettää siellä yönne mukavasti.”
Pariskunta vastusteli ihmetellen, missä mies itse aikoi siinä tapauksessa nukkua?
Portieeri kertoi heille, että hän voi mainosti päivystää ja hieman myös torkkua hotellin toimistossa. Niinpä pariskunta hyväksyi portieerin ystävällisen tarjouksen.
Aamulla mies tapasi portieerin maksaessaan laskun. Lopuksi hän sanoi portieerille leveästi hymyillen: ”Sinun kaltaisesi ystävällisen ja avuliaan miehen pitäisi olla johtajana Yhdysvaltojen suurimmassa ja parhaassa hotellissa. Ehkäpä minä jonain päivänä rakennan sellaisen!” Portieeri hymyili miehen puheille ja kaikki kolme nauroivat iloisesti.
Jatkaessaan matkaansa varttunut pariskunta keskusteli kokemuksestaan. Portieeri oli tosiaan ollut erittäin ystävällinen ja auttavainen. Samalla hänestä oli huokunut varma ammatillinen osaaminen. Sellaisia henkilöitä ei usein saa kohdata!
Kaksi vuotta myöhemmin, kun portieeri oli melkein jo unohtanut tapahtuman, hän sai mieheltä kirjeen. Siinä mies kiitti hyvästä palvelusta yönä, jona he olivat tavanneet. Kirje sisälsi yllättäen myös kutsun ja matkaliput New Yorkiin.
New Yorkissa mies vei portieerin Viidennen Avenueen ja 34. kadun kulmaan. Siellä hän osoitti suurta punertavasta kivestä tehtyä rakennusta.
”Tässä on hotelli, jonka olen rakennuttanut. Sinun tehtäväsi on johtaa sitä”, mies sanoi portieerille.
”Laskette varmasti leikkiä”, hämmästynyt nuori mies vastasi.
”Vakuutan sinulle, etten laske leikkiä!” vanhempi mies vastasi leveä hymy kasvoillaan.
Voiko tällaista tapahtua oikeasti, vai kuuluuko tarina mielikuvituksen ja lasten satujen maailmaan?
Niin uskomattomalta kuin kertomani kenties tuntuukin, niin tämä tarina on totta. Hymyilevä vanhempi mies oli William Waldorf Astor. Suuri 1890-luvulla valmistunut 13-kerroksinen rakennus oli ensimmäinen ylellisistä ja kaikkialla maailmassa tunnetuista Waldorf-Astoria Hotelleista. Nuori portieeri, josta tuli tuon hotellin ensimmäinen johtaja, oli George C. Boldt.
Raamatussa Heprealaiskirjeen 13. luvun toisessa jakeessa ovat sanat, jotka kuvaavat hätkähdyttävän hyvin nuoren portieerin kokemaa yllätystä: ”Älkää unohtako osoittaa vieraanvaraisuutta, sillä jotkut ovat yösijan antaessaan tulleet majoittaneeksi enkeleitä.” (Hepr.13:2)
Antaessaan oman huoneensa uupuneen pariskunnan käyttöön nuori portieeri ei laskelmoinut, mitä hän voisi toisten hädästä hyötyä ja kenties saada vastapalveluksena. Hän toimi pelkästä säälistä, myötätunnosta ja ystävällisyydestä.
Hengellisissä puheissa meitä kehotetaan usein suhtautumaan jokaiseen kohtaamaamme henkilöön Jeesuksen kalliisti lunastamana ja Jumalalle rakkaana ihmisenä. Heprealaiskirje kertoo, että kyse voi joskus olla jopa enkeleistä.
Eletään, ystävät, valppaina ja silmät tarkkoina! Autetaan, tuetaan ja rohkaistaan jokaista kohtaamaamme ihmistä. Ehkä kukaan ei rakenna meille siitä hyvästä hotellia johdettavaksi, mutta ilman palkintoa mekään emme toki jää. Palautteena ja palkkana me saamme lämpimiä hymyjä, kiitollisia katseita ja ennen kaikkea hyvän mielen Jeesuksen rakkauden käskyn noudattamisesta.
Lue ohjeet kommentoinnille