Patmos-blogi

Oletko pudonnut taivaalta?

Reijo Telaranta Patmos Lähetyssäätiön hallituksen puheenjohtaja, talousneuvos Reijo Telaranta on ollut toimittajana ja päätoimittajana useissa isoissa lehtitaloissa. Vuonna 2005 hän jäi eläkkeelle Kotimaa-konsernin toimitusjohtajan tehtävästä. Hän on myös toiminut Hengen uudistus kirkossamme ry:n hallituksen puheenjohtajana. Reijon verkkosivut löytyvät osoitteesta www.reijotelaranta.fi
Julkaistu:

Jalkani roikkuivat lentokoneen avoimen oven ulkopuolella. Alapuolella näkyi peltoja, metsäsaarekkeita ja Malmin lentokenttä. Se näytti pieneltä tilkulta. Muutaman metrin päässä jyrisi koneen toinen moottori huumaavalla voimalla. Väkevä ilmavirta kohisi korvissani ja yritti repiä laseja kasvoiltani.

Olimme neljän kilometrin korkeudessa. Kone kaarteli päämäärättömästi lentokentän yläpuolella. Oli tullut hetki, jolloin koneesta oli hypättävä.

Kynnyksellä istuen laskin ääneen: ”Yksi, kaksi, kolme!”. Huojuin laskemisen tahdissa edes takaisin keinuen. Välilä olin lähes ulkona lentokoneesta, sitten taas turvallisesti oven sisäpuolella. Kolmannen kohdalla pakotin ovenpieliä puristaneen sormeni irrottamaan otteensa. Painoin kädet rinnalleni ja heittäydyin täysillä eteenpäin. Olin ulkona. Allani oli neljä kilometriä pelkkää ilmaa.

Moottorin jyrinä katosi. Samoin katosi tietoisuus siitä, missä suunnassa on maa ja missä taivas. Ensimmäiset sekunnit olivat pelkkää pyörimistä ja kieppumista koneen jättämissä pyörteissä.

Sillä hetkellä opin, mitä on täydellinen avuttomuus. Saatoin vain luottaa siihen, että tandemhyppyni hyppypari, kokenut laskuvarjohyppääjä tiesi, miten selviäisimme hengissä.

Vähitellen holtiton kieppuminen lakkasi.  Kun aloimme leikkiä meritähteä eli levitimme kätemme ja jalkamme sekä avasimme pienen apuvarjon, asentomme vakiintui.

Maa näytti lähestyvän yllättävän hitaasti. Korkeutta oli niin paljon, että saatoimme reilun puolen minuutin ajan nauttia painottomuuden tunteesta. Tuntui kuin olisimme vain leijailleet jossain maan ja taivaan välissä. Korvissa suhiseva ilmavirta kuitenkin paljasti, että todellisuudessa lähestyimme kentän pintaa pikajunan nopeudella.

Kun korkeutta oli enää vain noin kilometrin verran, avasimme yhteisen laskuvarjomme.  Tuntui kuin olisimme äkkiä pysähtyneet paikoillemme. Silti vauhti oli maahan tullessamme sellainen, että se vastasi hyppyä aikamoisen puupinon päältä.

Miksi halusin kertoa sinulle tuon vuosia sitten kokemani ensimmäisen ja myös viimeiseksi jääneen laskuvarjohyppyni?

Tiivistän vastaukseni kahdeksi sanaksi. Ne ovat ”avuttomuus” ja ”luottamus”.

Harva ihminen pääsee kokemaan avuttomuuden, joka valtaa mielen, kun koneesta hypättyään kieppuu holtittomasti kilometrien korkeudessa. Lähes jokainen meistä on silti joutunut tavalla tai toisella kokemaan täydellistä avuttomuutta.

Avuttomuutta jonkun ihmisen kohtaamisessa. Avuttomuutta talouden romahdettua. Avuttomuutta terveyden petettyä, kumppanin lähdettyä tai yrityksen ajauduttua selvitystilaan. Avuttomuutta, kun omat voimat ja mahdollisuudet ovat tyystin loppuneet.

Jumala tarjoaa kaikille itsensä avuttomiksi tunteville ja pulaan joutuneille Psalmin 50 jakeessa 15 hätänumeron, jossa päivystetään aina:

”Huuda minua avuksi hädän päivänä! Minä pelastan sinut, ja sinä kunnioitat minua.”

Jumalan meille antamaan hätänumeroon 5015 saavat turvautua kaikki hätään joutuneet, ahdistuneet ja itsensä avuttomiksi tuntevat. Jumalan hätänumeroon toimii, vaikka kännykästä olisi loppunut akku tai kenttää ei olisi. Sellaista paikkaa, mistä tuohon numeroon ei voisi rukoillen ottaa yhteyttä, ei löydy maan yläpuolelta, maan pinnalta eikä edes maan alta.

Psalmien kirjaan on koottu valtava määrä tuon hätänumeron ”asiakaspalautetta”. Tekstejä, joissa Jumalalta apua saaneet todistavat siitä, mitä on tapahtunut, kun he ovat luottavaisina ottaneet yhteyttä numeroon 5015. Tätä blogia kirjoittaessani yllätyin huomatessani, miten valtava määrä sellaisia kohtia psalmeista löytyy. Otan niistä tähän viisi esimerkkiä:

Psalmi 4, jae 4: ”Tietäkää: Herra tekee omilleen ihmeellisiä tekoja. Hän kuulee minua, kun huudan häntä avuksi.”

Psalmi 9, jae 11: ”Sinuun luottavat kaikki, jotka tuntevat sinut. Sinä, Herra, et hylkää ketään, joka etsii sinulta apua.”

Psalmi 10 jae 14: ”Sinulle köyhä ja orpo uskoo asiansa, sinä annat avun.”

Psalmi 37, jae 4: ”Minä olin avuton ja huusin apua. Herra kuuli minua ja pelasti minut kaikesta hädästä.”

Psalmi 109, jakeet 30 ja 31: ”Suureen ääneen minä kiitän Herraa, kansan keskellä minä häntä ylistän. Hän seisoo sorretun vierellä ja pelastaa hänet niiden käsistä, jotka tahtovat hänet tuomita.”

Tuli mitä tuli ja tapahtui mitä tahansa niin muistetaan, ystävät, että Jumalan hätänumero on 5015: ”Huuda minua avuksi hädän päivänä! Minä pelastan sinut,”

Siunausta päivääsi ja koko alkaneeseen vuoteesi!

 

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

Lue ohjeet kommentoinnille

Kommentit (0)

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *