Patmos-blogi

Vuosi 1948 oli avain

Vieraskynä Patmosblogi julkaisee vierailevien kirjoittajien mielenkiintoisia tekstejä Vieraskynä -palstan nimikkeellä. Kaikki kirjoittajat vastaavat itse tekstinsä sisällöstä.
Julkaistu:

(Teksti: One For Israel) Vuoden 1948 tapahtumat ovat levinneet Israelista ja vaikuttaneet koko maailmaan kuin avain, joka avasi vertauskuvallisesti Pandoran lippaan. Miksi tällä pienellä maakaistaleella on niin suuri merkitys? Muista maista on kiistelty, niistä on taisteltu, ne ovat vaihtaneet omistajaa ja kokeneet myllerryksiä. Israelin maassa on silti jotain, minkä merkitys on otettava vakavasti. On selvää, että vuodella 1948 on hyvin erilaisia merkityksiä konfliktin eri osapuolille. Sitten on vielä aivan toinen merkitys niille, jotka ovat kansojen ulkopuolella. Mitä se merkitsee sinulle? Mutta mikä tärkeintä, mitä Jumala ajattelee tästä kaikesta?

MITÄ VUOSI 1948 MERKITSEE ISRAELIN KANSALLE?

Vuosi 1948 oli Israelin kansan pitkäaikaisen unelman täyttymys. Se merkitsi suurta iloa, täyttyneitä lupauksia ja turvapaikkaa… vihdoin kotona. Itsenäisyyspäivän juhlallisuudet puhkeavat joka vuosi kaikkialla Israelissa.

Jumala määritteli oikeutensa hajottaa Israel laissa säädettyjen siunausten ja kirousten mukaisesti. Mutta jos Jumala hajotti Israelin hän voi myös koota sen jälleen. Se on hänen suvereeni oikeutensa. Maa kuuluu Jumalalle, ja Hän varaa itselleen oikeuden päättää, kuka siinä asuu. Näin Hän vakuutti Israelin kansalle jo 5. Mooseksen kirjassa osana kirouksia, jotka kohdistuisivat Israeliin jos se poikkesi Hänen liitostaan:

”Ja Herra hajottaa teidät kaikkien kansojen sekaan, maan äärestä toiseen.” (5. Moos. 28:64)

Lupauksia Israelin kokoamisesta uudelleen yhteen esiintyy kuitenkin kaikkialla Raamatussa, ja se on ollut juutalaisen kansan kaipaus kahden tuhannen vuoden ajan. Juutalaiset ovat kautta aikojen tienneet, että Israel oli määrä ennallistaa Raamatun profetian mukaisesti, ja voin vakuuttaa, että dispensationalismilla ei ollut mitään tekemistä heidän ajattelunsa kanssa! He kulkivat Jumalan antamien lupausten mukaan niin kuin profeetat olivat puhuneet. Eikä kyse ole vain joistakin hämäristä jakeista siellä sun täällä. Heprealaiset kirjoitukset ovat täynnä niitä, jokaisen silmäilijän nähtäväksi.

Temppelin tuhoutumisen jälkeen vuonna 70 jKr. juutalaiset ovat lausuneet joka päivä, kolme kertaa päivässä, rukouksia Jerusalemiin päin (aivan kuten Daniel teki maanpaossa ollessaan) Tässä on kaksi ”18 siunausta” amidasta, rituaalirukouksista, jotka heijastavat aamu-, iltapäivä- ja iltauhreja:

”Puhaltakaa suurta shofaria vapaudellemme ja nostakaa lippu karkotettujen kokoamisesi.
Tuo meidät yhteen maan neljästä kolkasta.
Siunattu olet Sinä, Herra, joka kokoat uudelleen kansasi Israelin hajallaan olevat.”

”Palaa armossasi kaupunkiisi Jerusalemiin ja lepää siinä,
niin kuin olet sanonut.
Rakenna se nopeasti uudelleen, ja meidän päivinämme,
rakenna ikuseksi rakennelmaksi.
Ja aseta Daavidin valtaistuin Jerusalemiin nopeasti.
Siunattu olet Sinä, Herra, Jerusalemin rakentaja.”

Juutalaisen kansan ja Israelin maan välinen yhteys ilmenee yhä uudelleen juutalaisissa juhlapäivissä ja rituaaleissa. Sitä julistetaan pääsiäispöydässä (ensi vuonna Jerusalemissa!), päivittäisissä rukouksissa ja kaikissa juutalaisissa häissä: hääparia ja heidän vieraitaan muistutetaan, etteivät he koskaan unohda Jerusalemia ja pitävät sitä korkeimpana ilonaan psalmin 137 sanojen mukaisesti.

Kaipaus palata Israeliin ja ennallistaa Jerusalem ei ole uusi. Se on juutalaisuuden perusta. Niinpä 14. toukokuuta 1948 oli juutalaisille vastaus rukoukseen 2000 vuoden jälkeen.

Se oli myös ehdottoman välttämätöntä. Theodor Herzl tajusi tämän tosiasian 1800-luvun lopulla. Herzl ei ollut rukouksen ihminen, mutta hän oli pragmaattinen. Hän oli vakaumuksellinen ateisti, joka oli kuitenkin havainnut antisemitismin äärimmäisen uhan ja sen, mitä juutalaisille merkitsisi, jos heillä olisi oma valtio, jota he voisivat kutsua kodikseen. Sen jälkeen, kun Dreyfusin tapaus vuonna 1894 osoitti, etteivät juutalaiset voineet luottaa oikeuden toteutumiseen edes Euroopassa, Herzl ryhtyi tosissaan ajamaan juutalaisvaltion perustamista. Hän piti sionistikongressin Baselissa vuonna 1897, jossa hän antoi tämän julistuksen:

”Perustin Baselissa juutalaisvaltion. Jos sanoisin tämän tänään ääneen, minulle naurettaisiin kaikkialla. Viiden vuoden kuluttua ehkä ja varmasti viidenkymmenen vuoden kuluttua kaikki ymmärtävät sen.”  (Theodor Herzl, 3. syyskuuta 1897)

Kuinka ihmeellistä, että juuri viisikymmentä vuotta sen jälkeen, kun hän oli lausunut tuon ennusteen, YK hyväksyi päätöslauselman juutalaisvaltion perustamisesta Palestiinaan. Se osoittautuisi tärkeämmäksi kuin Herzl olisi voinut edes tajuta 1800-luvun lopulla. Toukokuun 1948 tapahtumat eivät olleet juutalaisille ainoastaan Jumalan lupauksen kauan odotettu täyttymys, vaan myös järjestely turvapaikasta, jonne he saattoivat paeta. Noin kolmannes Euroopan juutalaisista selvisi holokaustista. Sadattuhannet, joilla ei ollut paikkaa, minne mennä, päätyivät pakolaisleireille. Yad Vashemin holokaustimuseon mukaan noilla leireillä tehtiin kysely, jossa 19 000 juutalaiselta kysyttiin, minne he haluaisivat mennä: 97 prosenttia heistä vastasi Palestiinaan. Jos se ei olisi mahdollista, heiltä kysyttiin, mikä olisi toinen vaihtoehto. Sadat vastasivat: ”Krematorioon”.(1)

JUMALAN SORMENJÄLJET

Valtaosan kirkkohistoriasta kristityt eivät ole tienneet, mitä Israelille on luvattu. Vuoden 70 jKr. maanpaon jälkeen oletettiin yleisesti, että Israelin rooli oli ohi. Vuosisatojen ajan useimmilla kristityillä ei ollut Raamattuja. Tilanne muuttui vasta Raamatun kääntämisen ja kirjapainon keksimisen myötä 1500-luvulla. Kun kirja oli uskovien käsissä, asiat alkoivat muuttua. 1600-luvulta alkaen alamme nähdä lisääntyvästi ymmärrystä siitä, että Jumala ei ollut vielä lopettanut Israelin kanssa. Vuonna 1754 John Wesley kirjoitti tämän Israelin ennallistamisesta: ”Niin monet profetiat viittaavat tähän suureen tapahtumaan, että on yllättävää, että kukaan kristitty voi epäillä sitä.”

Isaac Newton ymmärsi Raamatun perusteella, että juutalaiset olisivat poissa maastaan noin kahden vuosituhannen ajan. Lisäksi hän antoi hämmästyttävän tarkkoja ennusteita Israelin paluusta.

1700-luvulla kirjoittanut Isaac Newton totesi, että ”kaiken ennalleen asettamisen mysteeri löytyy kaikista profeetoista”. Hän oli niin varma siitä, että Israelin palauttaminen oli selvästi ennustettu jokaisessa profeetallisessa kirjassa, että ei voinut ymmärtää, miksi muut eivät nähneet sitä. 1700-luvun alkupuolella ilmestyskirjasta kirjoittamassaan tutkielmassa Newton pohtii myöhemmin Danielin 12:11–12:ssa kirjoitettuja vuosia 1290 ja 1335 ja esitti, että ne alkavat vuodesta 609 jKr. ”tai ehkä hieman myöhemmin”.(3)

Hänen laskelmiensa mukaan Jerusalemiin palaamista ja sen jälleenrakentamista koskeva kutsu tulisi vuonna 1895 tai 1896. Herzlin julistus sionistikongressissa annettiin vuonna 1897 – vain yksi vuosi myöhemmin! Newton myös uskoi, että 1335 vuotta päättyisi vuonna 1944. Eikö se olekin kauhean lähellä vuotta 1948?

1800-luvulla suosiota saavutti monien parissa niin sanottu ”restauraatioliike”, joka uskoi, että Jumala palauttaisi Israelin takaisin maahansa Raamatun profetian mukaisesti. Tunnetut julkisuuden henkilöt, kuten lordi Shaftsbury ja William Wilberforce, olivat osa tätä liikettä. Tohtori Paul Wilkinsonin mukaan ”he uskoivat profetian kirjaimelliseen täyttymiseen. Ja siihen sisältyen Herran Jeesuksen Kristuksen pikaiseen paluuseen ja juutalaisten ennallistamiseen maahansa.”

Vaikka C. H. Spurgeon kritisoi Darbyn dispensationalismia, hän saarnasi vuonna 1864 Hesekiel 37:n kuivista luista ja sanoi, että: ”…on ilmeistä, että nuo kaksi sekä Israelin kymmenen sukukuntaa palautetaan omaan maahansa”. Nämä asiat alettiin vihdoin nähdä ja ymmärtää laajemmin kirkossa. Osa tästä uudesta oivalluksesta johti uuteen innostukseen lähetystyössä kansojen ja erityisesti myös juutalaisten parissa. Kiitos vilpittömien pyrkimysten jakaa evankeliumia ensin juutalaisille, ennen holokaustia noin neljännesmiljoona juutalaista oli tullut uskoviksi Jeesuksen seuraajiksi.

Jeesus itse sanoo, että juutalaisten on palattava takaisin maahan ja oltava valmiita ottamaan hänet vastaan, ennen kuin hän palaa:

”Oi Jerusalem, Jerusalem, kaupunki, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka luoksesi on lähetetty! Kuinka usein olisinkaan halunnut koota lapsesi yhteen niin kuin kana kokoaa poikueensa siipiensä alle, mutta sinä et halunnut! Katso, sinun huoneesi on jäävä sinulle autioksi. Sillä minä sanon teille, että te ette enää näe minua, ennen kuin sanotte: ’Siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimessä’.” (Matt. 2:37–39)

LOUKKAANTUMISEN KÄSITTELY

Israelin perustaminen vuonna 1948 on loukannut monia ihmisiä syvästi. Israelin ennallistaminen ei kuitenkaan ollut Herzlin ajatus. Se oli Jumalan ajatus. Vuosi 1948 on todiste siitä, että palvelemme liiton pitävää Jumalaa, joka ei peru lupauksiaan käytöksestämme huolimatta. Se osoittaa meille, että Hänen sanansa on totta. Profetian täyttyminen on meille merkki siitä, että Hänen suunnitelmansa on käynniss ja toteutumassa meidän päivinämme. Juutalaisten uskovien määrä Israelissa vuodesta 1948 on noussut räjähdysmäisesti 24:stä yli 30 000:een tänä päivänä, ja se jatkaa kasvuaan. Nämä ovat merkkejä siitä, että Jeesus on tulossa. Kuitenkin niin kuin monet juutalaiset näyttävät olevan sokeita Messiaalle kaikkialla omissa Raamatuissaan, samoin myös monet kristityt näyttävät olevan sokeita Jumalan suunnitelmille Israelia kohtaan, jotka on kirjoitettu aivan yhtä selvästi ja ylenpalttisesti. Molemmissa tapauksissa tarvitaan ilmoitusta, ja me rukoilemme, että Jumala avaisi silmät. Kyse ei ole vain mielipidekysymyksestä – Jumalan sanan ymmärtäminen Israelista ja Israelin Messiaasta on todella tärkeää.

Israelin pitäminen ”vain yhtenä kansoista” ei ole ainoastaan epäraamatullista, vaan myös syntiä. Israel suututti Jumalan, koska se halusi olla samanlainen kuin kaikki muut kansat (1. Samuel 8:1–9). Samoin Mooab ja Seir tekivät kohtalokkaan virheen lausuessaan: ”Katso, Juudan heimo on kuin kaikki muut kansat”, ja heidät tuomittiin siitä ankarasti (Hesekiel 25:8). Juudan heimo ei ole kuin kaikki muut kansat. Se ei ole parempi kuin muut kansat eikä huonompi, mutta se on avainasemassa. Se on ikään kuin maailman mikrokosmos, esimerkki, jota Jumala käyttää kaikkien maan päällä asuvien hyväksi. Jumala on päättänyt toimia Israelin kautta kaikkien siunaukseksi. Tähän sisältyy Hänen suunnitelmiensa toteutuminen Israelin palauttamisessa maahansa. Loukatun sydämen käsittely on yhä keskeisempää, kun Jumala alkaa saattamaa tätä aikakautta päätökseen. Koettelemuksia ja murheita on tulossa lisää, ja kuten Corrie Ten Boom sanoi, ne tekevät meistä joko katkeria tai parempia, riippuen siitä, miten reagoimme niihin. Luottamus (usko) Jumalan viisauteen ja rakkauteen kaikkia kansoja kohtaan antaa meille mahdollisuuden hyväksyä Hänen tiensä silloinkin, kun ne hämmentävät tai loukkaavat meitä, ja auttaa luottamaan Hänen sydämeensä jopa kärsimyksen ja tuskan keskellä.

Vuosi 1948 on jättänyt monille arabeille syviä haavoja. Arabijohtajat hylkäsivät YK:n vuoden 1947 jakosuunnitelman, mutta kun britit laskivat lippunsa vuonna 1948, uusi juutalaisvaltio julistettiin 14. toukokuuta.

Samana päivänä kello 17.00 mennessä, vuoden 1948 viidennessä kuussa, peräti viisi arabiarmeijaa hyökkäsi vastasyntyneen valtion kimppuun. Viisi on Raamatussa armon luku (ajatelkaa Daavidin viittä linkokiveä), ja Jumalan armosta Israel voitti vastoin kaikkia odotuksia.

Mutta se oli verinen, raaka ja sietämättömän raskas tragedia niille, jotka joutuivat ristituleen.

On muistettava, että ”Palestiina” ei julistanut sotaa Israelille, vaan Jordania, Egypti, Syyria, Libanon ja Irak. Maassa asuvat arabit vain noudattivat näiden hyökkäävien armeijoiden ohjeita toivoen voivansa palata koteihinsa sen jälkeen, kun sionistisesta hankkeesta olisi nopeasti tehty loppu. Maanpakolaisuuden kaipuuta kokevat nyt vuoden 1948 pakolaiset kaikkialla Lähi-idässä, ja monet heistä pitävät yhä surullisina kädessään vanhojen kotiensa avaimia.

Vuosi 1948 oli 750 000 pakolaiselle katastrofi, ”Nakba”. Todellisuus on itsessään jo tarpeeksi paha, mutta sitä on pahennettu entisestään valheilla, ja arabimuslimimaailma on siitä lähtien käyttänyt sitä vipuvoimana Israelia vastaan. Eräs arabiveli pohdiskeli hiljattain, että jos he olisivat hyväksyneet jakosuunnitelman vuonna 1947 osana Jumalan suvereenia suunnitelmaa, heidän elämänsä olisi ollut paljon helpompaa. Jumalan suunnitelmien hylkääminen ei koskaan johda siunaukseen. Mutta loukkaantuneen sydämen käsitteleminen on äärimmäisen vaikeaa. Jokainen uskova joutuu kohtaamaan valinnan pysyä loukkaantuneena Jumalaan tai luopua armollisesti katkeruudesta ja hyväksyä hänen tahtonsa, kun se sattuu. Tämä on yksi elämän vaikeimmista haasteista.

On olemassa uskovia arabeja, jotka ovat vastanneet tähän haasteeseen ja omaksuneet Jumalan sydämen Israelia varten. Sovintomme ja yhteyteme kirkastaa Jumalaa, varsinkin kun siitä taistellaan kovasti. Anteeksianto ei ole helppoa. Niin tuskallinen kuin vuosi 1948 olikin, Jumalan teon kutsuminen ”katastrofiksi” ei ole oikein. Jumalan sydän on aina ollut siunata koko maailmaa Israelin kautta. Israelin siunaamisen vastustaminen vain estää meiltä oman siunauksemme.

Kaikki ei kuitenkaan ole menetetty. Raamatussa on luvattu lisää. Raamatussa on monia muita ennustuksia, jotka liittyvät ympäröiviin kansoihin: Mooabissa, Iranissa ja Egyptissä tullaan kokemaan herätyksiä, muutamia esimerkkejä mainitakseni. Jesaja 19 maalaa kuvan Lähi-idän loistavasta tulevaisuudesta, jossa eri kansanryhmät saavat suuren siunauksen. Hesekiel 47:22–23 osoittaa, että maan ollessa Jeesuksen vallan alla kaikilla siellä asuvilla ihmisillä on samat oikeudet kuin Israelin kahdellatoista heimolla. Jumala on kaikkien Isä, ja Ismaelin jälkeläisetkin ovat osa perhettä. Jumalalla ei ole suosikkeja, mutta hänellä on suunnitelma. Jumala etenee suunnitelmissaan riippumatta siitä, olemmeko niistä samaa mieltä vai emme.

JUMALA KÄYTTÄÄ ISRAELIA KANSOJEN SEULOMISEEN

Vuosi 1948 oli seisminen muutos: se pani profeetallisen kellon tikittämään. Jos Israel on Jumalan kello, vuosi 1948 on kuin herätyskello! Se on herätys maailmalle.

Päinvastaisesta propagandasta huolimatta Israel perustettiin laillisesti ja legitiimisti ottaessaan useita kansainvälisesti tunnustettuja askeleita kohti valtiollisuutta. Jumalan käsi oli jokaisen askeleen yllä: Balfourin julistus vuonna 1917, San Remo vuonna 1920, Kansainliitto vuonna 1922 ja YK:n päätöslauselma vuonna 1947. Kun Osmanien valtakunta kaatui vuonna 1917 eikä Lähi-idässä ollut valtaapitävää hallitsijaa, turkkilaiset taistelussa voittaneet ottivat vastuun alueesta ja jakoivat eri alueita koskevat mandaatit. Niin ongelmallisiksi kuin nuo silloiset päätökset ovatkin osoittautuneet, juutalaisten itsemääräämisoikeuden salliminen Juudeassa, josta he olivat kotoisin, oli täysin muuta kuin kolonialismia. Saatana ei kuitenkaan ole tuhlannut aikaa kääntääkseen asioita päälaelleen ja vääntelemällä totuutta käänteiseksi. Jos et osaisi etsiä faktoja itse, saattaisi helposti tulla ajan hengen vakuuttamaksi siitä, että Israel oli kansanmurhaan pyrkivä laiton valkoinen kolonialistinen apartheid-hallinto. Mutta todellisuuden ja totuuden sanelee Jumala, ei ajan henki.

Jumala on jo jonkin aikaa ollut poistamassa keskitietä tässä asiassa. Jos emme hyväksy Jumalan suunnitelmia Israelin kohdalla, seurauksena on tuomio, kuten näemme monissa jakeissa:

”Minä kokoan kaikki kansat ja vien ne alas Joosafatin laaksoon. Siellä minä käyn oikeutta niitä vastaan kansani ja perintöosani Israelin tähden, koska ne ovat hajottaneet kansani kansojen sekaan, jakaneet minun maani” JOEL 4:2

”Meluavia joukkoja, meluavia joukkoja ratkaisun laaksossa! Sillä lähellä on Herran päivä ratkaisun laaksossa.” JOEL. 4:14

Näemme myös Jumalan suunnitelman, johon sisältyy jopa maailmanlaajuinen viha Hänen kansaansa, Hänen silmäteräänsä, kohtaan:

”Katso, minä teen Jerusalemin juovuttavaksi maljaksi kaikille kansoille, kun ne piirittävät Juudaa ja Jerusalemia. 3Sinä päivänä minä teen Jerusalemista väkikiven kaikille kansoille: kaikki, jotka sitä nostavat, repivät pahoin itsensä. Kuitenkin kaikki maan kansakunnat kokoontuvat sitä vastaan.” SAKARJA 12:2-3

Israel on kuin lakmustesti, joka paljastaa sydämemme tilan.

Se, että Jumala valitsi Israelin ja vuoden 1948 tapahtumat herättävät usein kateutta ja katkeruutta. Tällaiset tunteet ovat lähtöisin sydämestä, joka on epävarma Jumalan suuresta rakkaudesta. Ne voivat myös paljastaa tiedostamatonta kaunaa sitä kohtaan, että Jumala päättää asioista tarvitsematta meidän hyväksyntäämme. Jumala etenee suunnitelmissaan, olimmepa me samaa mieltä tai emme. Hänen suvereeni valintansa Israelin suhteen osoittaa hänen valtaansa maan päällä ja heittää meille haasteen: Onko meillä tarpeeksi uskoa luottaaksemme hänen oikeudenmukaisuuteensa ja rakkauteensa, vaikka hän tekisi päätöksiä, joita meidän on vaikea ymmärtää? Kun Ihmisen Poika tulee, löytääkö hän uskoa maan päällä?

Israelia käytetään puimarekenä (Jesaja 41:15), joka jakaa kansat. Myös 1. Mooseksen kirjan 12. luvussa näkyy tämä jako, joka perustuu Israeliin: siunaajat saavat siunauksen ja kiroajat kirouksen. Saatana vastustaa aina kiivaasti Jumalan pyrkimyksiä, joten meidän ei pitäisi yllättyä siitä, että Israelin uudelleen kokoaminen on kiivas kiistakysymys. Tapahtumat ovat asettumassa kohdalleen juuri niin kuin Jumala on sanonut, ja paha vihaa sitä. Mutta se tapahtuu. Jumala ei odota lupaa sinulta, minulta, YK:lta tai keneltäkään muulta. Mutta älä ole huolissasi. Hänen suunnitelmansa ovat täydelliset. Hänen haluaa siunata siunata koko maailmaa. Odota levollisin mielin ja etene suunnitelman mukaan.

”Minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja sen, joka sinua häpäisee, minä kiroan, ja sinussa kaikki maan sukukunnat tulevat siunatuiksi.”

——–
1.     yadvashem.org, Liberation and the Return to Life: The First Moments of Liberation
2.    S. Snobelen, “The Mystery Of This Restitution Of All Things”: Isaac Newton On The
Return Of The 
Jews, ARCH 175 – Chapter 7, (Kluwer Academic Publishers) February 7, 2001, p.106
3.    The Mystery Of This Restitution Of All Things

Alkuperäinen artikkeli ONE FOR ISRAEL: 1948 was key 

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

Lue ohjeet kommentoinnille

Kommentit (0)

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *