Onko Raamattu sotaisa kirja?

Raamattua ja etenkin Vanhaa Testamenttia on usein syytetty sotaisaksi kirjaksi. Ja kyllähän tuo väite tietyllä tavalla pitääkin paikkansa. Kun pari päivää sitten luin taas kerran Daavidin psalmeja, havahduin itsekin, kuinka paljon niissä tuleekaan esille sotaa ja taistelua. Saa vaikutelman, että Daavid ja Israel joutuivat jatkuvasti taistelemaan vihollisiaan vastaan. Daavid jopa kiittää Jumalaa siitä, että Jumala opettaa hänen kätensä sotimaan ja käsivartensa vaskijousta jännittämään, Ps. 18:35.

Hetken aikaa jäin oikein pohtimaan, miksi kerrotaan tästä jatkuvasta sotimisesta, eikö Raamattuun olisi voinut kirjoittaa rauhanomaisempiakin aiheita. Näitä miettiessäni aivan kuin havahduin ja säpsähdin, kun mieleeni nousi ajatus, entä jos Raamattua kirjoitettaisiin tänään ja Daavid eläisi tämän ajan Israelissa. Mitä siihen kirjoitettaisiin Daavidin ja Israelin jokapäiväisestä elämästä?

Siihenhän jouduttaisiin kirjoittamaan jatkuvasta sodasta ja taistelusta. Siihen kirjoitettaisiin, kuinka Daavid miehineen joutui salakavalan hyökkäyksen kohteeksi, jonka vihollinen teki Gazan alueelta niin kuin filistealaiset muinoin. Siihen kirjoitettaisiin samanaikaisesta vihollisjoukkojen ja terroristien hyökkäyksestä myös pohjoisesta ja kollisesta Libanonin ja Syyrian suunnalta. Siihen kirjoitettaisiin myös Iranin massiivisesta yöllisestä hyökkäyksestä, monella sadalla raketilla, ohjuksella ja lennokilla. Joutuisimme myös lukemaan, kuinka Daavid miehineen lähti ajamaan takaa vihollisia, jotka olivat tappaneet ja raiskanneet viattomia naisia ja myös ryöstäneet naisia, lapsia ja vanhuksia panttivangeiksi ja vieneet heidät omaan maahansa.

Ei siis mitään uutta auringon alla. Israelin historian kerronnan suhteen tänä päivänä kirjoitettu kirja olisi yhtä sotaisa kuin vanha tuttu Raamattumme. Eikä tämän päivän tilanteessa Israel ole aloittanut taistelua yhdelläkään rintamalla. Itse asiassa Israel taistelee olemassaolonsa oikeutuksen puolesta. Onhan vihollinenkin sen aivan avoimesti tunnustanut. Hyökkääjät ovat tuoneet selvästi esiin tavoitteensa: hävittää Israel täysin Jordan virran ja Välimeren väliseltä alueelta. Eli täysin sama tavoite, mikä oli Israelin naapurikansoilla Raamatun kirjoittajien aikaan. Psalmin 83 kirjoittaja kertoo tuon ajan naapurikansojen päämäärästä, jakeessa viisi: ”Tulkaa, hävittäkäämme heidät olemasta kansa, niin ettei Israelin nimeä enää muisteta.” Ellei tämän ajan Israelilla olisi viimeisen päälle kehittynyt aseistus, vihollinen olisi jo kenties onnistunut tuossa tavoitteessaan, eikä Israelia enää olisi!

Ymmärrä, että Israel sai vihollisen jo vuosituhansia sitten, kun Jumala valitsi Jaakobin heimon omaksi kansakseen ja antoi sille lupaukset. Israel sai samalla hetkellä vastustajakseen saatanan, joka yrittää nuo Jumalan lupaukset tyhjiksi tehdä. Kun Israel oli poissa luvatusta maasta maanpakolaisuudessa lähes kaksituhatta vuotta, olivat juutalaiset myös silloin usein vainottuina eri puolilla maailmaa. Kun Israelin valtio sitten perustettiin uudestaan vuonna 1948, joutui se heti oitis sotaan. Naapurikansat hyökkäsivät monikertaisella ylivoimalla, ja nuo hyökkäykset toistuivat myös Kuuden päivän sodassa ja Jom kippur -sodassa. Ja uhka naapurikansojen taholta on jatkunut tavalla tai toisella aina näihin päiviin saakka. Eli vieläkö ihmettelet, miksi Raamattu on niin sotaisa kirja!

Joillakin ihmisillä vaikuttaa olevan myös harhainen kuva, kuinka rauha saataisiin Lähi-itään. Luullaan, että jos vain Israel pitäytyisi sotatoimista, rauha tulisi sinne kuin itsestään. Tosiasiat kuitenkin huutavat sen puolesta, että ellei Israel olisi kynsin hampain puolustautunut, se olisi tuhottu jo tuhat kertaa. Huomaamme siis, että Raamatusta ei saataisi rauhanomaista kirjaa, vaikka se kirjoitettaisiin uudestaan tämän ajan Lähi-idän ja Israelin historiasta.

Raamatun viittaukset sotiin eivät rajoitu vain Israeliin ja Lähi-itään. Kun Raamattu puhuu lopunajoista, liittyy myös niihin erittäin raskaat ja laaja-alaiset sodat, jotka tulevat vaatimaan jopa miljardien ihmisten hengen. Menneinä vuosikymmeninä monin paikoin uskottiin, että maailman rauha saavutetaan inhimillisin ponnisteluin. Uskottiin, että kun ihmiskunta sivistyy, kukaan ei viitsi enää sotia. Niinpä monet valtiot Euroopassakin ajoivat puolustusmenonsa niin alas kuin mahdollista. Pari viime vuotta ovat kuitenkin avanneet maailman silmät näkemään, kuinka suurta harhaa tuo ajattelu olikaan. Aina löytyy joku tai joitakin, jotka tahtovat vallata, tappaa ja tuhota. Puolustusbudjetteja joudutaan taas kilvan kasvattamaan. Valheelliset naamiot ovat tippuneet ja ruusuinen kuva maailman rauhasta on hävinnyt kuin öinen unikuva.

Mikä on siis vastaus kysymykseen, onko Raamattu sotaisa kirja? Raamattu on sotaisa kirja siinä suhteessa, että se kertoo realistisesti niin Israelin kuin muun ihmiskunnan historian menneisyydessä sekä ennus-taa avoimesti tulevaisuuden. Raamattuhan ei kehota ihmiskuntaa sotimaan ja ennen kaikkea Uusi Testamentti ja Jeesus itse kehottavat meitä jopa rakastamaan vihamiehiämmekin! Mutta koska elämme syn-tiin langenneessa maailmassa, jossa saatanalla on valta houkutella ihmisiä tappamaan ja tuhoamaan, näemme myös sodan realiteetin. Ja tuon realiteetin seuraukset Raamattu kertoo meille niin Israelin kuin muidenkin kansojen menneisyyden ja tulevaisuuden suhteen niitä tippaakaan kaunistelematta.

Kerran tulee rauha Israeliin, Lähi-itään ja koko maailmaan, mutta sitä eivät totisesti saa aikaan tämän maailman johtajat, ei YK, eikä mikään muukaan inhimillinen valta. Antikristus saa kylläkin aikaan valherauhan, mutta sen seuraukset koko ihmiskunnalle ovat hirvittävät. Lopullisen ja pysyvän rauhan maa-ilmaan tuo yksin Rauhanruhtinas, Jeesus Kristus, kun hän palaa tänne maailmaan perustamaan valtakuntansa.

Saamme siis rukoilla Jeesuksen opettamilla sanoilla: ”Tulkoon sinun valtakuntasi!”