Paasto – ajatuksia, kokemuksia

 

Paasto vaikuttaa ihmisen fysiikkaan samalla tavalla, oli hän uskossa tai ei.

Kolme vuorokautta ilman nestettä saa aikaan kuolemisen janoon, sillä nestehukka vahingoittaa nopeasti tärkeitä elimiä. Pitää huomata, että kun joissain paasto-oppaissa puhutaan vesipaastosta, se ei tarkoita kieltäytymistä veden tai nesteen juomisesta vaan paastoamista pelkän veden varassa, ilman kiinteää ruokaa.

Jeesuksen neljäkymmentä päivää ilman kiinteää ruokaa on siinä rajalla, että elimistö rupeaa lopulta syömään itseään vahingollisella tavalla. Tämmöisen tuloksen voimme nähdä Hamasin panttivangeilla, joilla lihasmassa on huvennut vankeuden aikana. Jeesuksen on kuitenkin täytynyt nauttia vettä, olihan Hän ihminen.

Pidimme kerran takavuosina silloisen seurakuntani pastorin kanssa seitsemän päivän mehupaaston. Porukassa oli kahdeksan paastoajaa. Kokoonnuimme joka päivä vaihtamaan kokemuksia, pidimme pienen hartauden ja kuuntelimme luentoja paastosta. Käytössämme oli terveyskaupan paastopaketti mehuineen ja ohjeineen. Päivittäinen energia-annos mehusta oli 400 kilokaloria, kun se ihmisen normaalissa elämässä on 1500-2500 kilokaloria henkilön koosta riippuen. Nuo muutamat kalorit, lähinnä hiilihydraatteja, auttoivat ruumiin tilaa estämällä äkillisen verensokerin romahtamisen.

Mitä paaston aikana ruumiissa tapahtuu?

Ensinnäkin kiinteän ruoan loppuminen saattaa suoliston eräänlaiseen toimettomuuden tai levon tilaan. Suositeltiin tarvittaessa käyttämään suolihuuhtelua peräsuolen tyhjentämiseen, etteivät sinne jämähtäneet kuonamyrkyt aiheuttaisi päänsärkyä ja pahoinvointia. Olisi hyvä ennen paastoa totutella luopumaan teestä ja kahvista. Nälän tunne väistyy 3-4 päivän kuluttua, kun ihmiselimistö siirtyy vähäkalorisen paaston johdosta kataboliseen eli hajottavaan vaiheeseen (Rumjantseva s.45), eli se alkaa polttaa energian saamiseksi elimistön varastorasvoja ja maksan varastoglukooseja. Tällöin elimistöstä myös puhdistuu solukalvojen haitta-aineksia ja -kertymiä.

Paastoporukassamme yksi eläkeläinen lopetti kesken; hän oli saanut heikkouskohtauksen, johon liittyi voimattomuutta ja hikoilua. Se oli ilmeisesti hypoglykemia, jota sietääkin varoa. Paastotessa normaalin insuliininerityksen kuuluu vaimentua, mutta jos se jatkuukin entiseen tapaan, tuloksena voi olla ’polttoaineenpuutos’, mikä voi johtaa insuliinisokkiin. Kehotan vakavasti kysymään lääkäriltä, voiko ylipäätään paastota, jos on ikää tai joitain kroonisia sairauksia.

Paaston lopettaminen oikealla tavalla varovasti on tärkeää. Jotta masu ja suolisto ei saisi sokkia, ne täytyy lempeästi, asteittain herätellä. Edellä mainitsemani pastori lopetti paaston syömällä omenan, mutta hän kertoi pureskelleensa sen niin huolellisesti että se oli ihan lientä niellessä. Melkeinpä pahinta mitä paaston perään voisi tehdä, on hotkia mehevä paisti..

Raamatussa, Israelilaisten erämaavaelluksessa, on ruokavalioon liittyvä kiintoisa – mutta surullinen – esimerkki:

4. Ms. 11: 4. Mutta heidän keskuuteensa kerääntyneessä hylkyväessä heräsivät himot, ja niin israelilaisetkin rupesivat jälleen itkemään, sanoen: ”Voi jospa meillä olisi lihaa syödäksemme!

…31. Mutta Herran lähettämä tuuli nousi ja ajoi edellään viiriäisiä mereltä päin ja painoi niitä leiriin päivänmatkan laajuudelta joka suunnalle leiristä, lähes kahden kyynärän korkeuteen maasta. 32. Silloin kansa ryhtyi kokoamaan viiriäisiä ja kokosi niitä koko sen päivän ja koko yön ja koko seuraavan päivän. Vähin määrä, jonka joku sai kootuksi, oli kymmenen hoomer-mittaa. Ja he levittivät niitä pitkin leiriä kuivamaan. 33. Mutta lihan vielä ollessa heidän hampaissaan, ennenkuin se oli syöty loppuun, syttyi Herran viha kansaa kohtaan, ja Herra tuotti kansalle hyvin suuren surman. 34. Ja sen paikan nimeksi pantiin Kibrot-Hattaava, koska sinne haudattiin kansasta ne, jotka olivat antautuneet halunsa valtaan.

Tässä kävi todennäköisesti niin, että israelilaiset ahmivat ensin vatsansa täyteen lihaa, kun he sitä ennen olivat viikkojen aikana syöneet vain helposti sulavaa mannaa. Kun liha vaatii pitemmän sulatusajan vatsassa, niin ehkä he innostuivat ’korjaamaan ähkyä’ syömällä lisää herkullista lihaa. Tuloksena on voinut olla suolentukkeuma, joka on hyvin tuskallinen ja nykyajassakin tappava vaiva, jos suoli pääsee repeytymäänmään vatsaonteloon.

(Itse olen ’parantanut’ uskonsisarteni ummetuksia neuvoilla. Eri ruoka-aineet viipyvät vatsassa eri aikoja, siispä: Omena menee ruoansulatuksen läpi kuin pikajuna; se kannattaa syödä ensiksi ennen ateriaa. Sitten kasvikset, sitten hiilarit = pasta, leipätuotteet, potut. Viimeisenä proteiiniruoka, siis liha, joka voi jäädä masuun sulateltavaksi tuntienkin ajaksi. Jos lihansyönnin jälkeen tulee ähky, sitä eivät mitkään luumut tai vastaavat enää helpota. Masun työskentelylle on annettava sen vaatima aika.)

Vuosikymmeniä jälkeenpäin kokeilin omatekoista paastoa: En syönyt mitään kiinteää päiväsaikaan, vain nesteitä. Iltapimeällä sitten aterioin normaalisti. Tällaista jatkoin joka toinen päivä monta, monta kuukautta. Halusin nimittäin Jumalalta kovasti erästä asiaa. Rukoilin sitä päivittäin useaan kertaan.

En saanut. Opin, ettei Jumalaa voi lahjoa, kiristämisestä puhumattakaan!

Paras on tulla Herran eteen typötyhjänä.

– – –

Asiallisia kirjoja paastosta:

Marikka Brunila ja Helena Mäkelä: Iloa ja terveyttä paastosta, WSOY Juva 1984, ISBN 951-0-21265-7

Ljudmila Rumjantseva: Elimistö puhtaaksi paastolla ja ruokavaliolla, WSOY Juva 2000, ISBN 951-0-24299-3

Ella Väänänen (toim.): Paaston ajan kalenteri, Kirjapaja Pieksämäki 1984, ISBN 951-621-474-6

*   *   *