Patmos-blogi

Paha olla?

Turkka Aaltonen Turkka Aaltonen on kirjailija ja evankelista.
Julkaistu:

Eräs mies purki pahaa oloansa minulle. Hän oli saanut kenkää hyvästä virasta, jossa tykkäsi olla. Se oli ollut johtajan virka ja nyt hän oli lähinnä tyhjän päällä ilman mitään suurta tulevaisuuden visiota. Mies oli kirjoittanut eräänlaisen raportin tapahtuneesta ja esitteli sen nippuna A4 liuskoja, että lukisin koko kertomuksen. Tartuin nippuun, selasin sitä vähän ja kieltäydyin kunniasta perehtyä syvällisemmin ongelmiin ja kysymyksiin. Aikani kuuntelin miehen vuodatusta, josta ei meinannut tulla loppua millään. Katkeruus pursusi esille, hymy oli poissa ja tiukka katse seurasi sanojen vastaanottajaa.

Sitten sanoin miehelle, joka oli nyt työtön ja toipumassa rysäyksestään, että jospa hän menisi johonkin vaatimattomampaan työhön, esim. hakisi vaikka talonmieheksi? Suurieleisesti hän heti torjui ehdotukseni ja ilmoitti ottavansa vastaan vain johtajan paikan. Se siitä. Kerrottakoon kuitenkin, ettei hänestä tullut enää johtajaa.

Jokin meissä kristityissä jahtaa aina kunniaa, menestystä ja suosiota. Meille ei sovi kärsimys, koettelemukset, epäonnistuminen, eikä heikkous. Nämä asiat kuitenkin toimivat kuitenkin Jumalan suunnitelmissa usein välineinä, jotka tekevät meistä riippuvaisia Kristuksesta.

Paha olo on murhetta ja usein parannuksen esiaste tiellä, joka johtaa uuteen elämään ja Jeesuksen seuraamiseen. On ihmisiä, kristittyjäkin, jotka päästyään yhdestä vaivasta, hankkivat heti itselleen samanlaisen tai päästyään vaikeasta ihmissuhteesta solmivat kohta juuri edellisen kopion? Tuntuu kuin muutamilla ihmisillä olisi käytössään näkymätön imuri, joka kerää juuri hänen reppuunsa kaikki roskat? Ei ihme, jos paha olo ei saakaan sanomaan enää pahasti vaan hyvästi. Mutta hylkääminen on huono juttu ja hylätty on hyvin yksinäinen – vikoineen, puutteineen.

Joskus nykygospelia kuunnellessani ajattelen, että he huutavat pahaa oloaan ilmoille ja kustantajat tykkäävät tällaisesta mekastuksesta. Mutta ei se ole mitään hengellistä musiikkia, sillä hengellinen musiikki rakentaa uskoa ja Jumala-suhdetta. Samaa voi sanoa monista kristillisyyden nimissä kirjoitetuista kirjoista, ehkä ne pitäisi asettaa jonkin muun otsikon alle – vaikka pahaolo-kirjat?

Kerran eräs aviopari rupesi riitelemään ja huutamaan minun vieraillessani heillä. Jouduin vakavasti pohtimaan, että saiko minun läsnäoloni aikaan rähjäämisaallon? Kun sitten jouduin vielä ikään kuin kehätuomariksi, toivoin pääseväni pian ulos tilanteesta? No, rähinä loppui ja muistaakseni olin siellä talossa sitten vielä yötäkin ja aamulla kaikki hymyilivät kahvia ryystäen. Toisille ihmisille sopii semmoinen suora puhe ja sanoilla mäiskiminen, vähän ajan päästä he taas rakastavat intohimoisesti toinen toistaan. Mutta hiljaisemmat ovat pitkään lukossa ja joku laulaa: “Oi Jumala siipeni murtuneet”.

Avioliitto ja perhe taitavat olla kaikkein suurimmat pahan olon pesät, sillä kuunneltuani monia ihmisiä, tuntuu kuin menossa olisi vuosikymmenien sota? Eivätkä ne kiusaavat asiat ole kovin kummoisia, eikä merkillisiä, aivan tavallisia, niin kuin ihmisetkin. Moni odottaa muutosta, vaikka olisi viisaampaa odottaa Jeesusta. Jumalan lahjana saatu uskonelämän tasapaino ja sisäinen rauha auttavat kestämään monenlaista. Aviopuolison muuttaminen toisenlaiseksi on tosi raskas urakka ja onnistuneita yhtä vähän kuin olympiavoittajia maailmassa.

Jeesus tuli pahaan maailmaan, pahuuden vallassa olevaan ihmiskuntaan, kaikenlaisen vääryyden, epäinhimillisyyden, kurjuuden, köyhyyden, sairauden ja heikkouden hallitsemaan maailmaan. Jumala ei edellyttänyt ihmisiltä minkäänlaista valmiutta pärjätä, selvitä tai kyetä ratkaisemaan ongelmat itse. Jumala ei ajatellut, että vapautuisimme synnistä ja sen seurauksista tahdon, tiedon tai tunteen voimalla. Hän valmisti meille vapahduksen omalla voimallaan ja teollaan, omalla siunauksellaan ja rauhallaan, omalla verellään ja uhrillaan. Herra on erikoistunut vaikeihin tapauksiin ja toivottomiin ihmisiin, kehnoon ainekseen ja kurjiin tyyppeihin – ja näitä riittää.

rukous:

Herra, näet kuinka suuri on pimeys, tyhjyys ja kyllästyminen ihmisissä laidasta laitaan, kuinka rikkinäisiä ja lukossa kansa onkaan. Pahaolomme jäytää mieltä ja ihmissuhteita, nakertaa seurakuntaa ja uskovien yhteyttä. Vain sinä voit auttaa, Jeesus, ikuinen valomme, täydellinen viisautemme, ehdoton totuutemme ja kestävä rakkautemme. Ojenna kätesi rikkinäisten ihmisten luo, maailmaan pahuuteen, synnin pimeyteen, lihan heikkouteen ja elämän kurjuuteen. Armahda ja auta, olemme sotkeneet paljon ja edelleen sotkemme, kuule rukouksemme suuri Vapahtajamme. Tuo sinun hyvä olosi meidän pahaoloomme. Tule elämäämme, koteihimme, kirkkoihin, herätysliikkeisiin, ihmissydämiin – tänään, aamen.

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

Lue ohjeet kommentoinnille

Kommentit (2)

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  1. apu

    Kiitos ravistelevasta kirjoituksesta ja niin tarpeellisesta muistutuksesta odottaa Jeesusta eikä muutosta.Ja työn kelpaaminen vaikka se ei olisikaan johtajan virka.

  2. Samuli

    Todella hyvä kirjoitus. Kuin omalle kohdalle muistutukseksi näistä asioista. Rukoukseen Amen.