Patmos-blogi

Päivi Räsänen, piispa Laajasalo ja homosuhteet ennen ja nyt

Pasi Turunen Pasi Turunen (TM) on toimittaja, raamatunopettaja ja Patmos Lähetyssäätiön toiminnanjohtaja.
Julkaistu:

”Kirkon ja homojen vaikea suhde herätti kiivasta keskustelua – Päivi Räsänen ojensi piispa Laajasaloa: “Argumenttisi on väärä”, otsikoi MTV3 verkkosivuillaan 15.9.2020 käydyn keskustelun kansanedustaja Päivi Räsäsen ja Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Laajasalon välillä. Puopolon aamulähetyksen jälkeen Räsänen ja Laajasalo jatkoivat keskustelua reilun 20 minuutin verran MTV Uutiset Liven puolella. Tuokin keskustelu löytyy maikkarin artikkelin lopusta.

Räsäsen ja Laajasalon debatti on monestakin syystä katsomisen arvoinen. Toimittaja antoi osapuolille riittävästi aikaa keskeytyksettä perustella kantansa ja haastaa toisiaan. Vaikka näkökannat poikkesivat merkittävästi, molemmissa keskustelijoissa henkilöityi kunnioittavan keskustelun periaate esimerkillisellä tavalla. Ajatusten vaihtoa oli siksi miellyttävä ja sangen mielenkiintoista seurata ihan riippumatta siitä oliko kulloisenkin puhujan kanssa samaa vai eri mieltä. Yhteisymmärrystä ei saavutettu, mutta keskustelun jälkeen molempien näkökantoja saattoi ymmärtää paremmin. Pelkästään se on saavutus nykyisessä tulehtuneessa keskusteluilmapiirissä.

Maikkarin kanavalla käydyssä debatissa nousi esiin jälleen myös kysymys Raamatun samaa sukupuolta olevien suhteita käsittelevien tekstien tulkinta nykytietämyksen valossa. Laajasalo korosti keskustelussa raamatuntutkimuksen kehitystä antropologian, kielitieteen, käännösten ja sosiaalihistorian tietämyksen valossa. Raamattua on voitava tulkita lisääntyvän tiedon valossa uudella tavalla ja paremmin.

Piispa korosti myös uustulkintaa edustavien haluavan pitäytyä Raamatussa, mutta alleviivasi sitä, että Raamattu puhuu erilaisesta homoseksuaalisuudesta, kuin millaisena me ilmiön nykyään ymmärrämme. Piispa ei keskustelussa tarkentanut millä tavalla kyse olisi olennaisesti erilaisesta ilmiöstä, mutta Räsänen tarttui Laajasalon väitteeseen.

– Me tiedämme, että jo antiikin aikana tunnettiin sen tyyppinen homoseksuaalisuus, kuin nytkin, Räsänen totesi. – Se ajatus, että apostolit näitä kirjoittaessaan eivät olisi tunnistaneet tasavertaiseen kiintymykseen perustuvaa homoseksuaalisuutta, on yksinkertaisesti väärä, Räsänen totesi.

Homosuhteista uuden tutkimuksen valossa

Piispa Laajasalo on luonnollisesti oikeassa siinä, että kaikki lukijat tulkitsevat Raamattua. Mielellään lukijan tulisi tulkita lukemaansa oikein. Raamatuntutkimus voi tuoda arvokasta tietoa tekstin syntyajoista omassa kulttuuriympäristössään ja laajentaa ymmärrystämme tekstien merkityksestä.

Näin on käynyt vaikkapa Jeesus-tutkimuksessa Kuolleenmeren kääröjen löytymisen myötä, joka on vahvistanut käsitystämme evankeliumien Jeesus-kuvan aitoudesta ensimmäisen vuosisadan juutalaisuuden valossa ja myös auttanut tarkentamaan vanhan testamentin käännöksiä. Tutkimusta ei tarvitse pelätä.

Mitä tulee uuden testamentin teksteihin, jotka käsittelevät samaa sukupuolta olevien suhteita kielteisen kriittisessä valossa, tutkimus on tässäkin antanut meille uutta tarkempaa tietoa. Mutta suunta vain on ollut aivan toinen, kuin mitä Laajasalo antaa ymmärtää.

”Tiedämme tänään paremmin kuin Paavalin päivinä” on homofiilisessa uustulkinnassa usein kuultu väite. Tämän mukaan Paavali ei ole voinut tuntea tasavertaiseen rakkauteen ja sitoutumiseen perustuvia aikuisten välisiä (elinikäisiä) homosuhteita. Saatikka, että tuolloin olisi osattu ajatella kyseessä olevan biologisperäinen synnynnäinen orientaatio ja siten osa ihmisen identiteettinä.

Paavali olisi näin ollen kirjoittanut vain alistamisesta, pederastiasta, raiskauksista tai heteroseksuaalien alistavista homokokeiluista, joissa perinteiset sukupuoliroolit (aktiivinen ja passiivinen)  ”vaihdetaan”.

Tällä kaikella olisi tietysti merkitystä, kun vaikkapa roomalaiskirjettä lukiessamme koitamme päätellä minkälaiset homoseksuaaliset suhteet Paavalilla oikeasti on ollut mielessä niistä kirjoittaessaan ja olisiko hän kirjoittanut toisin mikäli olisi ollut tietoinen tasavertaiseen rakkauteen perustuvista homosuhteista.

Olen aiemmin blogissani Kirkko ja Pride – Miksi homoteologiset argumentit eivät vakuuta? (seurakuntalainen.fi 17.6.2019) osoittanut eksegeettisesti, kuinka roomalaiskirjeessä Paavali torjuu samaa sukupuolta olevien suhteet absoluuttisesti Genesiksen luomiskertomuksen valossa Jumalan luomisjärjestyksen vastaisiksi sisällyttäen kritiikkiinsä niin miesten kuin naisten väliset homoeroottiset suhteet.

Viittasin blogissani lyhyesti myös siihen, että antiikin lähteiden tutkimuksen valossa homoteologiset argumentit  ”uudesta tiedosta” eivät kestä kriittistä tarkastelua. Tähän seikkaan on syytä palata nyt hieman lähemmin.

Teksasin yliopiston antiikin kirjallisuuden tutkija Thoms K. Hubbard on kirjoittanut teoksen Homosexuality in Greece and Rome: A Sourcebook of Basic Documents (Berkeley: University of California Press, 2003).  Lähes 600 sivuisen tutkimuksen merkitys on ennen kaikkea siinä, että Hubbard on kääntänyt kreikkalais-roomalaisen ajan tärkeimpiä homoseksuaalisuutta käsitteleviä primaarilähteitä alkaen 600-luvulta e.Kr. aina 300-luvulle jKr. saakka.

Tekstien joukossa on tunnettuja kirjoittajia kuten Platon, Aristoteles, Hippokrates, Catullus, Juvenalis ynnä muita. Lisäksi Hubbard on kääntänyt vähemmän tunnettuja, mutta erittäin olennaisia graffiteja, lääketieteellisiä ja maagisia tekstejä sekä taidekirjallisuutta.

Alistamista vai tasavertaista rakkautta?

Hubbardin mukaan antiikin homoseksuaalisen aktiviteetin rajoittaminen vain vanhempien miesten ja nuorten poikien välisiin alistaviin tai pederastisiin suhteisiin ei lähteiden valossa kestä kriittistä tarkastelua (numerointi suluissa viittaa kirjassa käännettyihin antiikin teksteihin):

”Toisin kuin yleensä virheellisesti on ajateltu, kreikkalainen homoseksuaalinen aktiviteetti ei rajoittunut miesten ja poikien välisiin suhteisiin. Ruukkumaalauksissa esiintyy useita asetelmia, joissa näkyy vain vähän tai ei ollenkaan eri ikäisiä miehiä vokottelemassa toisiaan seurustelusuhteisiin samoin kuin paljastavia kohtauksia, joissa nuorukaiset tekevät seksuaalisia kokeiluja keskenään. Varhaiset runoilijat kuten Theogonis (1.41, 1.65) ja Pindar (1.68) tekevät selväksi, että toisistaan viehättyneet nuoret makasivat saman ikäisten nuorten kanssa.” (Hubbbard, s 5)

Hubbardin mukaan homoseksuaalisen sukupuoliaktin dynamiikan pelkistäminen kysymykseen alistamisesta ja hyväksikäytöstä ei anna oikeaa kuvaa antiikin homosuhteista. Kun Hubbardin kääntämissä lähteissä vanhemmat miehet lähentelevät nuorempia poikia, nämä vaikuttavat olevan sangen vapaita, joko kieltäytymään tai iloisesti hyväksymään miesten lähentely-yritykset.

Aktiivinen ja passiivinen rooli näyttävät myös olevan ajan myötä vaihdettavissa siten, että nuorempana aktin passiivinen osapuoli ottaa ajan myötä aktiivisen roolin. Niinpä hyväksikäyttö -kategoria, jossa penetroitava osapuoli nähdään alistettuna  ”uhrina” ei tee oikeutta primaarilähteille. ”Tälle tulkinnalle löytyy hyvin vähän näyttöä tekstien valossa. Jopa ikonografinen traditio osoittaa toisenlaiseen suuntaan,” Hubbard summaa.

”Sen tiedostaminen, että [homoseksuaalinen] aktiviteetti samanikäisten kesken ei ollut mitenkään poikkeuksellista heikentää merkittävästi kaikkia ’uhrikategoriointiin’ perustuvia tulkintoja kreikkalaisesta homoseksuaalisuudesta.”  (Hubbard, s. 11)

Filosofi Platon kirjoittaa Pidot teoksessaan jopa eliniän kestävästä romanttisesta kiintymyksestä samaa sukupuolta olevien aikuisten miesten välillä.

Ateenan torilla oli näyttävällä paikalla miesparin, Harmoidus ja Aristogeiton, rakkautta ja rohkeutta ylistävä patsas. Tarinan mukaan Ateenan demokratia sai alkunsa, kun tämä toisiinsa kiihkeästi rakastunut miespari surmasi vuonna 514 e.Kr. Ateenan tyrannihallitsija Hipparkhoksen.

Nigel Spivey kirjassaan Greek Sculpture (Cambridge University Press, 2013) kertoo, että historioitsija Tukydideen mukaan todellisuus oli tarua arkisempi. Kyse oli tosiasiassa myttyyn menneestä intohimorikoksesta, josta vahingossa oli poliittisiakin seurauksia. Aristogeiton sai tarpeekseen tyrannin toistuvista yrityksistä lähennellä poikakaveriaan ja Harmodius kantoi kaunaa, koska Hipparkhos oli solvannut hänen sisartaan.

Miehet päättivät kostona surmata Hipparkhoksen. Tappelun tuoksinassa Harmodiuksin sai surmansa. Aristogeiton pääsi aluksi pakenemaan, mutta jäi kiinni ja kidutettiin lopulta kuoliaaksi. Heidän rakkautensa ympärille kehittyi kuitenkin antiikissa laajalti tunnettu poliittinen sankaritarina pelottomista tyrannin kukistajista ja niin he saivat itselleen patsaan, joka Pausaniaan (k. 180 j.Kr) mukaan vielä toisella vuosisadalla jKr. koristi Ateenan toria. Siellä apostoli Paavalikin on sen voinut huomata vieraillessaan lähetysmatkallaan kaupungissa ja kaikenlaisia patsaita nähdessään (Apt 17).

Orientaatio- ja synnynnäisyysargumentit

Kreikkalais-roomalaisissa teksteissä voidaan lisäksi löytää erilaisia teorioita (platoninen, aristoteelinen, hippokratinen ja jopa astrologinen), joilla pyrittiin selittämään ainakin joitakin homoeroottisen kiintymyksen muotoja synnynnäisillä yhteyksillä ihmisen biologiaan. Aivan kirjansa alkupuolella Hubbard esittelee kattavasti johtopäätöksiä teokseensa kääntämien antiikin lähteiden valossa. Katkelmasta käy ilmi, että antiikin aikana tunnettiin yritykset selittää elinikäisinä ilmenevää romanttista kiinnostusta samaa sukupuolta kohtaan jopa spekuloimalla tällaisen kiintymyksen synnynnäisyydellä:

”Useiden vanhojen tekstien lähempi tarkastelu antaa kuitenkin ymmärtää, että eräitä seksuaalisen mieltymyksen muotoja pidettiin yksilöiden tunnusomaisena piirteenä. Useat tekstit pitävät sellaisia mieltymyksiä peräti sisäsyntyisenä ominaisuutena ja siten ihmisen identiteetin ’olemuksellisena’ piirteenä: varhaisimmissa filosofisissa selonteoissa, alkaen esisokraattisesta filosofi Parmenideesta (10.5.134-35), miesten passiivista seksuaalista roolia pyritään selittämään siten, että miehen ja naisen siemen eivät ole sikiämishetkellä asianmukaisesti sekoittuneet. Eräät lääketieteelliset kirjoittajat pitävät feminiinisyyttä miehissä ja maskuliinisuutta naisissa geneettisesti determinoituvana (5.15). Aristoteles (5.13) ja hänen seuraajansa (5.16) uskovat, että halu olla anaaliyhdynnän penetroitavana osapuolena johtuu fysiologisesta epämuodostumasta, joko synnynnäisestä viasta tai jostain lapsuudessa koetusta ’hyväksikäytöstä”. Samoin fysiognomiset kirjailijat (10.6-7) katsovat miesten feminiinisyyden ja passiivisen roolin ilmenevän näkyvinä fyysisinä piirteinä, mikä viittaa sellaisen käyttäytymisen elimelliseen etiologiaan.” (Hubbard, s. 2)

Antiikin lähteissä tunnetiin myös mytologiset ja  ”luomiseen” perustuvat argumentit: Jotkut ovat luonnostaan kiinnostuneita omasta sukupuolestaan, koska heidät luotu sellaisiksi. Hubbard jatkaa:

”Myöhemmissä astrologisissa (10.38-41) teksteissä katsotaan kaikenlaisen seksuaalisen mieltymyksen määräytyvän taivaankappaleiden asennosta syntymähetkellä. Roomalainen tarinankertoja Faedrus (9.5) sekä kreikkalainen runoilija Aristofanes (Platonin mukaan 5.7.189-93) kumpikin esittävät mytologisia kertomuksia ihmissuvun luomisesta ja esihistoriasta selityksenä erilaisille seksuaalisille orientaatioille … Jopa varhaisin homoseksuaalisuutta käsittelevä kirjallinen lähteemme, jambinen runoilija Arkhilokhos varhain 6. vuosisadalla [680] eea.], puhuu miehistä, jotka ovat luonnostaan erilaisia ja sen vuoksi heillä on erilaiset seksuaaliset mieltymykset (1.1).” (Hubbard, s. 2)

Roomalaisajan lähteissä homoeroottista kiintymystä alettiin ajan mittaan tarkastella myös ihmisen identiteettiin liittyvänä piirteenä. Viitaten roomalaisajan lähteisiin Hubbrd toteaa:

”Tänä aikakautena homoseksuaalisuutta ei välttämättä enää ole ymmärretty pelkästään henkilökohtaista mielihyvää tavoittelevana käyttäytymisenä, vaan sitä on alettu tarkastella henkilökohtaiseen identiteetin olennaisesti kuuluvana ja heteroseksuaaliselle orientaatiolle vastakkaisena eksklusiivisena kategoriana.” (Hubbard, s 386)

Tiedämmekö enemmän kuin apostoli Paavali?

Kun tämä kaikki vedetään yhteen, huomataan, että vuosisatojen ajan antiikin maailmassa, jossa ympäristössä myös uusi testamentti syntyi, ajatus samaa sukupuolta olevien aikuisten tasavertaiseen rakkauteen perustuvista suhteista on ollut sangen yleisesti tiedossa. Näitä suhteita, toisinaan jopa elinikäisiä, pyrittiin selittämään niin orientaation, biologisten syntyteorioiden, luomisen kuin keskinäisen rakkauden valossa. On vaikea ymmärtää mitä ”tiedämme tänään enemmän, kuin Paavalin aikana” -väite voisi vakavasti otettuna tarkoittaa.

Rakkauteen perustuvat samaa sukupuolta olevien suhteet  tunnettiin antiikin kulttuurisessa miljöössä filosofiassa, runoudessa, teatterikirjallisuudessa, lääketieteellisissä ja mytologisissa teksteissä, maalaus- ja veistostaiteessa. Aikakaudesta sekä kirjoittajasta riippuen samaa sukupuolta olevien suhteet olivat moraalisesti hyvinkin kiisteltyjä, toisinaan suuresti ihailtuja toisinaan taas ivattuja.

 ”Tosiasiassa homoseksuaalisuudesta ei vallinnut sen enempää konsensusta muinaisen Kreikan ja Rooman aikana, kuin nykypäivänäkään. Näissä vahvasti diskurssiorientoituneissa kulttuureissa, samoin kuin omassamme, seksuaalinen toisinajattelu oli ideologisen kiistelyn leimahduspiste,” kirjoittaa Hubbard teoksessaan Homosexuality in Greece and Rome (s.8).

On perusteetonta väittää, että apostoli Paavali roomalaisille ja korinttilaisille näistä asioista kirjoittaessaan ei olisi voinut olla perillä tällaisista suhteista sen monissa eri muodoissaan ja että hän olisi siksi kirjoittanut jostain tyystin eri ilmiöstä, josta me tänä päivänä puhumme.

Jumalan sanan varoitus, mutta myös siihen liittyvä lupaus on edelleen vakava ja ajankohtainen:

”Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät. Tällaisia jotkut teistä olivat ennen, mutta nyt teidät on pesty puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta.”
1. kirje korinttilaisille 6:9–11

Summa summarum: Käsitys, jonka mukaan nykypäivän homoseksuaaliset suhteet eroaisivat Raamatun tulkinnan kannalta ratkaisevasti antiikin ja uuden testamentin päivistä, elää yhä itsepintaisesti suomalaisessa homoteologisessa keskustelussa. Mutta, vaikka sitä viljellään jonkinlaisena itsestäänselvyytenä, jota ei edes koeta tarpeelliseksi lähemmin perustella, käsitys on silti väärä.

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

Lue ohjeet kommentoinnille

Kommentit (20)

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  1. Tapio Tuominen

    Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman – ei pelkästään uskovia, vaan maailman – itsensä kanssa. Jumalan Karitsa otti jo pois maailman synnin, sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa. Hyvin monille kristityiksi nykyisin itseään kutsuvista tämä EVANKELIUMI on paljon merkityksettömämpi asia kuin seksuaaliseen käyttäytymiseen viittaavat jakeet Raamatussa. Ei mistäkö tiedän? Ihan vain siitä, millaisia avauksia, artikkeleita ja kommentteja ihmiset tällaisille foorumeilla kirjoittavat ja kuinka innokkaasti.

    • dogmatikos

      Hyvin luterilainen tapa on ajatella, että kun on lapsena kastettu ja kirkon jäsen, sitten saa kaikki synnit rajattomasti anteeksi. Pietarin sanojen mukaan tämä on Kristuksen sovitusveren tekemistä halvaksi uhriksi, mikä lukee luvussa 1 Piet 1. Hebrealaiskirjeen mukaan tahallisesta synnin tekemisestä ei saa edes sovitusta, kuten lukee jakeissa Heb 10:26-28.

      Mitä tarkoittaa, että Jeesus ottaa synnin pois? Se tarkoittaa sitä, että tunnustaa rikkomuksensa ja lopettaa synnin tekemisen uskossa Jeesukseen Kristukseen. Jos synnin hylkääminen puuttuu, niin syntiä ei ole otettu pois, koska synnin orja ei uskonut Kristusta. On eria asia uskoa Kristukseen kuin uskoa Kristusta. Evankeliumi vaatii uskomaan Kristusta.

      Jos joku vaatii synnin tekemisen lopettamista, se koetaan kovin ahdistavaksi. Homon pitäisi lopettaa homoseksuaalisuuden harjoittaminen, mitä ei haluttaisi tehdä. Paavali sanoi, että Kristuksen puhtaaksi pesemät olivat ennen homoseksuaalisuuden harjoittajia, mutta nyt he eivät enää ole. Se tarkoittaa, että he ovat lopettaneet homoseksuaalisuuden harjoittamisen. Jos joku jatkaa homoseksuaalisuuden harjoittamista, hän ei peri Jumalan valtakuntaa.

      “Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät. Tällaisia jotkut teistä olivat ennen, mutta nyt teidät on pesty puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta.” 1 kor 6:9-11

      “Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty, joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon. Hyvin käy sen, joka tuntee pyhää pelkoa, tuhoon kulkee se, joka kovettaa sydämensä.” Sananlaskut 28:13,14

      • Tapio Tuominen

        Mitä Paavali kirjoittaa Jumalan armolahjasta, Jeesuksesta Kristuksesta?

        Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä.
        Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.
        Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut.

        Missä kohtaa Paavali mainitsee synnintunnon edellytyksenä Jumalan armon saamiselle? Millä tavoin ilmaukset heikko, jumalaton, syntinen ja Jumalan vihollinen ilmaisevat synnintuntoa ja katumusta? Kun ihminen on VIELÄ heikko, jumalaton, syntinen ja Jumalan vihollinen, onko hän silloin “Jumalan puoleeen katumuksessa ja synnintunnossa kääntynyt” ihminen? Ovatko JUMALATTOMUUS JA JUMALAN VIHOLLISUUS synonyymejä katumiselle ja synnintunnolle? Tarkoittavatko nuo neljä ilmausta suurin piirtein SAMAA?

        Sisällissodan aikana Kajaanissa valkoiset olivat teloittamaisillaan kiinni otettujen punaisten joukosta kolme henkilöä. Koska tuomitut olivat perheellisiä miehiä, astui punaisten rivistä esiin kolme poikamiestä, jotka ilmoittivat, että he voivat asettua tuomittujen tilalle, koska nämä olivat perheellisiä miehiä. Valkoisten upseeri suostui ehdotukseen, ja poikamiehet ammuttiin. Kun nyt nämä kolme poikamiestä ammuttiin, kolme perheellistä miestä säästyivät. Voisi kai sanoa, että poikamieskolmikko kuoli “oikeaan aikaan” kolmen perheellisen edestä.

        Paavali kirjoittaa:

        Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä.
        Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.

        Eli: kuoliko Kristus edestämme siinä vaiheessa, kun osasimme oikealla tavalla katua syntisyyttämme ja pahuuttamme ja pyytää Jumalalta syntejämme anteeksi? Vai tulimmeko me “oikeaan aikaan” tapahtuneen kuoleman ansiosta SOVITETUIKSI peräti siinä vaiheessa, kun me emme olisi voineet vähempää piitata koko Jumalasta ja synti- ja syntisyyskysymyksestä? Mitä kirjoittaa Paavali?

        Jos me SILLOIN, kun vielä olimme Jumalan VIHOLLISIA, tulimme SOVIETUIKSI hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta…

        Kun kolme poikamiestä kaatui kuolleena maahan, valkoisten upseeri olisi osoittanut joko täydellistä ymmärtämättömyyttä tai patologista sikamaisuutta poikamiehille antamaansa lupausta kohtaan, jos hän olisi mennyt teloituksen jälkeen asettamaan henkensä säästäneille perheellisille miehille VIELÄ LISÄEHTOJA, jotta nämä voisivat säilyttää henkensä.

        Jos jopa kammottavan sekasortoisena ja kuohuvana vuonna 1918 valkoisten upseeri kykeni pitämään kolmelle VIHOLLISELLE antamansa lupauksen, lieneekö Jumala huonompi kuin kyseinen upseeri ja pitää OMAN POIKANSA KUOLEMAA paljon halvempiarvoisena kuin valkoinen upseeri piti kolmen vihollisensa kuolemaa?

  2. Sakari Hiltunen

    Pasi Turusella näyttää olevan joku henkilökohtainen ongelma homouden kanssa. Ei mies muuten jauhaisi vuositolkulla samaa asiaa. Nyt on Turusella aika astua kaapista ulos ja kertoa mikä hän on miehiään. Tai miehenpuoliaan. Kaiva se rehellisyys esiin itsestäsi Turunen.

    • kommentaattori

      Kysymys ei ole missään nimessä Pasin henkilökohtaisesta ajojahdista homoja kohtaa. Tämä kysymys on pinnalla toistuvasti, koska se on päivän polttava aihe luterilaisessa kirkossa.

      Raamatusta löytyy selvä opetus, että homoseksuaalisuuden harjoittaminen on syntiä, mikä on ollut pitkään kirkon kanta. Samoin kirkko on pitänyt kiinni vuosisatoja kannasta, että pappeus kuuluu vain miehille. Asian tekee kuumaksi se, että tästä pitkästä perinteestä on haluttu luopua.

      Kirkon seinät alkoivat natisemaan arkkipiispa John Viktrömin aikana, kun kirkkoon tuli uusia tuulia vapaamielisestä Ruotsista. Naisille annettiin pappeus ja homoseksuaaleille vaadittiin sellaisia oikeuksia, joita kirkko oli ennen pitänyt syntinä. Tuliko synti taas naisen kautta?

      Kirkon maallistuminen, politisoituminen ja riippuvuus tapakristittyjen verotuloista on ajanut kirkon haluun tehdä poliittisiksi muodostuneiden kysymysten kohdalla kompromisseja, koska kirkkoa johtaa vaaleilla valitut johtajat ja kirkko on täysin riippuvainen verotuloista.

      Kirkkoon on tullut EU:sta tuttu kompromissi-ohjaus, jossa voimavektoreina ovat jäsenten kamppailu omista eduista, mistä syntyvät päätökset ovat aina ristiriitaisia kompromisseja. Arkkipiispa Luoman mukaan, että kirkko pitäytyy miehen ja naisen välisessä “avioliittokäsityksessä”, mutta pappien olisi saatava vihkiä homoja niin halutessaan. Tämähän on poliittinen kompromissi, joka mitätöi Jumalan käskyn avioliitosta.

      Näen tässä asiassa sisäistä korruptiota. Raha ratkaisee, kun pitäisi Jumalan Sanan ratkaista. Eikös kirkolla pitäisi olla kuninkaana Jeesus Kristus, jonka tahtoa kirkon pitäisi noudattaa? Kun Jumalan pelko puuttuu, niin ei ole viisauttakaan. Eikös evankeliumin mukaan rahan himo ole kaiken pahan alkujuuri?

    • kommentaattori

      Arkkipiispa Luoman mukaan kirkko pitäytyy miehen ja naisen välisessä “avioliittokäsityksessä”, mutta pappien olisi saatava vihkiä homoja niin halutessaan. Tämähän on poliittinen kompromissi, joka mitätöi Jumalan käskyn avioliitosta.

  3. Jyrki Olkkonen

    Jyrki O.

    Vaikuttaa siltä, että liberaaliteologit ia osa luterilaisen kansankirkkomme papeista ja
    piispoista on hyljännyt käsityksen Raamatusta jumalallisena ilmoituksena. Heidän mielestään Raamatun tekstit ovat vain ihmisen puhetta ihmiselle.

    Ennen ylösnousemistaan Jeesus lupasi, että hän lähettää seuraajilleen Puolustajan,
    Pyhän Hengen, Totuuden Hengen, jota maailma ei tunne. Helluntaina opetuslapset saivat Pyhän Hengen ja voiman todistaa Vapahtajastaan. Kun Paavalista tuli Jeesuksen seuraaja, hänkin täyttyi Pyhällä Hengellä.

    On selvää, että apostoli Paavali on kirjoittanut kirjeensä Pyhän Hengen innoittamana. Tästä luonnollisesti seuraa, että hänen mielipiteensä homosuhteista ovat tosia tänä
    päivänäkin.

  4. Erkki O Auranen

    Tein piispa Teemu Laajasalon kirkkolain ja piispan lupauksensa vastaisesta toiminnasta kantelun Helsingin tuomiokapituliin. Saas nähdä toimiiko tuomiokapituli kirkkolain edellyttämällä tavalla!

  5. dogmatikos

    Haluan tuoda yhden ihan uuden näkökulman tähän keskusteluun siitä, miksi Jumala on ylipäätään kieltänyt homoseksuaalisuuden harjoittamisen.

    Homoseksi tapahtuu anaaliyhdynnällä. Jumala ei ole luonut peräaukkoa seksuaalisuuden harjoittamista varten vaan ruuan saastaisen osan poistamiseksi ruuansulatuksesta. Raamattu kieltää koskemasta toisen ihmisen saastaan, kuten käy ilmi mm. 5 Moos 5:1-4, ja ihan syystä, koska se on hyvin epähygieenistä.

    Paavali opetti, ettei Kristukselle pyhitettyjen uskovien pidä koskea mihinkään saastaiseen. Ruumiin puhtaus on tärkeää, jotta Jumala ottaa vastaan uskovan. Sen takia kenenkään miehen ei pidä saastuttaa ruumistaan harjoittamalla homoseksuaalisuutta.

    “Sentähden: “Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani ja olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias”. Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa.” (2 Kor 6:17 – 2 Kor 7:1)

  6. Raimo Salmela

    Paavali-sitaatissa on kyse ilmiöstä, joka voi olla joillekuille tuttu esim. Brittein saarten glam rock -kuvioista 70-luvulta. Kun ihmisillä on liikaa rahaa, vapaa-aikaa, huumeita ja edellytyksiä seksuaaliselle hurjastelulle, heterot voivat syttyä homoseksiin (vankiloissakin ilmiötä esiintyy, tosin hieman muista syistä). Paavalin kritiiki ei siis lainkaan ulotu homoseksuaaleihin. Homoseksuaali kun ei ole henkilö, joka a) aikuisiällä (Paavali puhuu naisista ja miehistä) b) luopuu (aphentes) c) itselleen fyysisesti luontaisesta (physikēn) seksuaalisesta timinnasta. Joka niin väittää, vääristää kyseisen kohdan sanojen merkitystä tismalleen samalla tavalla kuin Paavali kyseisessä luvussa kritisoi totuuden vääristämistä.
    On patologisen mielivaltaista häivyttää nuo kolme yllä mainittua olennaista kohtaa – jotka Paavali mainitsee KAHDESSA ERI JAKEESSA – kyseisestä Raamatun paikasta.

    • dogmatikos

      >>Paavalin kritiiki ei siis lainkaan ulotu homoseksuaaleihin. Homoseksuaali kun ei ole henkilö, joka aikuisiällä luopuu itselleen fyysisesti luontaisesta seksuaalisesta timinnasta. Joka niin väittää, vääristää kyseisen kohdan sanojen merkitystä tismalleen samalla tavalla kuin Paavali kyseisessä luvussa kritisoi totuuden vääristämistä.<<

      Olipa uskomaton meriselitys sinulla. Luuletko, että sen joku uskoo? Sinähän väännät Paavalin opetuksen oikein kunnolla kieroon tai oikeastaan ylösalaisin.

      Paavali sovelsi jakeissa 1 Kor 6:9 ja Room 1:26-32 Mooseksen laissa olevaa säädöstä, kuten Paavali muutenkin sovelsi aina lakia. Lain ja Paavalin mukaan on syntiä, jos kaksi samaa sukupuolta olevaa makaa keskenään, kuten mies ja nainen makaavat. Jos joku syntyy homoseksuaaliksi, hän on syntymästä lähtien avioliittoon kelpaamaton.

      "Kumoammeko me siis lain vetoamalla uskoon? Emme suinkaan, me päinvastoin vahvistamme sen mitä laki sanoo." (Room 3:31)

      "Älä makaa miehenpuolen kanssa, niinkuin naisen kanssa maataan; se on kauhistus." (3. Moos 18:22)

      "Eihän lakia ole säädetty kunnon ihmisten takia, vaan lain ja järjestyksen rikkojien, jumalattomien ja syntisten, rienaajien ja pyhänhäpäisijöiden, isän- ja äidinmurhaajien, tappajien, siveettömien, miesten kanssa makaavien miesten, ihmisten sieppaajien, valehtelijoiden, valapattojen ja ylipäänsä kaikkien sellaisten takia, jotka toimivat vastoin tervettä oppia. Näin sanoo iäti ylistettävän Jumalan kirkkautta julistava evankeliumi, joka on minulle uskottu." (1 Tim 1:8-11)

      "Sillä on niitä, jotka syntymästään, äitinsä kohdusta saakka, ovat avioon kelpaamattomia, ja on niitä, jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi, ja niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat tehneet itsensä avioon kelpaamattomiksi. Joka voi sen itseensä sovittaa, se sovittakoon." (Matt 19:12)

      • Raimo Salmela

        Jos haluaa vääristellä Paavalin selkeitä sanoja, niin siitä vaan. Noissa jakeissa lukee niin kuin niissä lukee. Jos se, mitä noissa jakeissa lukee, ei jotakuta kiinnosta, minä en mahda sille mitään. Tuossa kohdassa Paavali nimenomaan määrittelee tarkasti, keitä ja millaisia ihmisiä hän tarkoittaa: heteroseksuaaleja, jotka ovat a) irstailunsa myötä b) aikuisiällä c) luopuneet d) itselleen luontaisesta seksuaalisuuden ilmaisemisesta. Ja tämä määritelmä pätee sitten noihin muihin Paavalin kohtiin eikä suinkaan päinvastoin.
        Ja väite siitä, että Paavali SOVELSI lakia, on hieman kummallinen siinä valossa, että Paavali julisti meidän kuolleen POIS laista. Mutta jos joku kuvittelee voivansa olla lain alainen ja laista pois kuollut samanaikaisesti, sillekään minä en mahda mitään.

      • Raimo Salmela

        Ehdottamasi tulkinta tekee Paavalin sanat, jotka hän huolellisesti esittää kahdessa eri jakeessa, tyhjiksi.

        • dogmatikos

          Raimo Salmela, sinä olet väärässä.

          Sinä tulkitset Paavalin sanoja oman mielesi mukaisesti ja mielivaltaisesti. Selityksesi on ilmiselvästi Paavalin alkuperäisen tarkoituksen vastainen.

          Paavali tarkoitti aivan selvästi, että homoseksuaalisuuden harjoittaminen on syntiä. Homoseksuaalit ovat syntymästään asti avioliittoon kelpaamattomia.

          Viittasin lain säädöksiin, koska Paavali ei ole itse keksinyt tätä oppiaan. Hän soveltaa laissa olevia säädöksiä, ettei mies saa makaa toisen miehen kanssa, minkä hän toistaa useissa kohdissa kirjeitään. Laissa on myös säädös, ettei mies saa pitää naisen vaatteita. Tässä asiassa ei ole mitään epäselvyyttä.

          Kun laki kieltää homoseksuaalisuuden harjoittamisen mm. 3 Moos luvussa 20, niin samassa yhteydessä laki kieltää myös sukurutsauksen ja eläimiin sekaantumisen. Nämä kaikki ovat normaaleille ihmisille hyvin vastenmielisiä tekoja, joten ei ole mitään epäselvyyttä siitä, että Jumala on kieltänyt homoseksuaalisuuden harjoittamisen.

          “Älä makaa miehenpuolen kanssa, niinkuin naisen kanssa maataan; se on kauhistus.” (3. Moos 18:22)

    • CEO

      Homoseksuaalisuus on määritelty Raamatussa luonnon vastaiseksi, joten sen harjoittaminen on kielletty kaikissa muodoissa. Mies ei saa pitää edes naisen vaatteita. Vesilahden seurakunnan kirkkoherra on mies, joka meikkaa ja pukeutuu naiseksi. Sanomalehdet kirjoittavat hänestä aina silloin tällöin, eikä kukaan puutu asiaan millään tavalla.

      “Nainen ei saa pitää yllään mitään miehen asuun kuuluvaa, eikä mies saa pukeutua naisen vaatteisiin. Jokainen, joka niin tekee, on iljetys Herralle, teidän Jumalallenne.”
      5. Mooseksen kirja 22:5

  7. kommentaattori

    Raamatun mukaan Jumalan Sanalle uskottomasta kirkosta tulee porttokirkko. Piispojen puheista selviää se, millä puolella he ovat. Missä on sanottu, että kaikki teologian maisterit pelastuvat? Ei missään!

  8. Petri Tolvanen

    Olipas jälleen historiaa ja ajettelua hyvin avaavaa tekstiä, kiitos jakamisesta Pasi Turunen! Nykyihminen luulee itsestään liikoja ja aina esi-isämme olivat muka asioista tietämättömänpiä. Tähän päivään tarvittaisiin lisää “Paavaleita” ja “Räsäsiä”.

  9. julkinensana

    Tänään tuli KHO:sta merkittävä ennakkopäätös samaa sukupuolta olevien vihkimisestä avioliittoon. KHO kumosi alemman oikeusasteen tuomion, joka omalta osalta kumosi tuomiokapitulin sateenkaaripapille antaman varoituksen. Eli KHO:n mukaan sateenkaaripappi teki väärin ja hänelle sai antaa varoitus. Päätös tarkoittaa sitä, että kirkoilla on perustuslaillinen uskonnonvapaus, minkä perusteella kirkko saa itse päättää avioliittoasioista ohi muiden lakien.

    KHO:2020:97:

    “Korkein hallinto-oikeus kiinnitti huomiota siihen, että avioliittolain muutoksen esitöissä oli korostettu, ettei muutoksella ollut tarkoitus puuttua uskonnollisten yhdyskuntien avioliittolain 16 §:ssä säädettyyn oikeuteen määrätä kirkollisen vihkimisen ehdoista ja muodosta. Tämä oikeus palautuu viime kädessä perustuslain 11 §:ssä turvattuun uskonnolliseen yhdistymisvapauteen, johon sisältyy myös uskonnollisen yhdyskunnan tietynasteinen sisäinen autonomia. Kaikilla uskonnollisilla yhdyskunnilla on siten itsenäinen oikeus päättää, vihkivätkö ne avioliittoon samaa sukupuolta olevia pareja.”

    • Näpsy

      Helsingin tuomiokapituli on tuomioistuin samalla tavalla kuin muutkin käräjäsalit. Sen puheejohtaja on piispa Teemu Laajasalo, joka on tosin ilmoittanut, ettei rankaise ketään sateenkaaripappeja.

      Nyt kun korkein hallinto-oikeus on todennut sateenkaaripappien toiminnan säädösten vastaiseksi ja varoituksen aiheelliseksi, silloin Helsingin tuomiokapitulinkin pitäisi varoittaa ja sen jälkeen erottaa sateenkaaripapit. Ei piispa Laajasalo ole kirkolliskokouksen yläpuolella eikä lain yläpuolella.

      Ne teistä, joilla on kotipaikka ja jäsenyys Helsingin hiippakunnassa, teillä on mahdollisuus tehdä kantelu sekä eduskunnan oikeusasiamiehelle että oikeuskanslerille Helsingin tuomiokapitulin puheenjohtajan Teemu Laajasalon toiminnasta. On syytä tutkia, onko syytä epäillä piispa Teemu Laajasalo syyllistyneen virkavelvollisuuksien vastaiseen toimintaan. En tuomitse nyt Laajasaloa vaan esitän, että joku tekisi kantelun, jotta piispan toiminnan lainmukaisuutta valvova viranomainen voi tutkia Laajasalon toiminnan. Kun korkein hallinto-oikeus on antanut ennakkoratkaisun, niin nyt kantelu kannattaa tehdä.

  10. E Heikkinen

    On hyvin hyvin omituisen omituista , että kaikkein selvimmät , luonnollisimmat ja täysin järkeenkäyvät ja jo pikkulapsen ymmärryksellä ymmärrettävät , painovoimaan verrattavat asiat on nykypäivänä selitettävä rautalankaa vääntäen.

    Eiköhän nyt edes kirkossa pitäisi olla suojassa tuolta hölynpölyltä, ja eiköhän kirkossa nyt juuri ole miljardi kertaa tärkeämpää asiaa kuin nuoleskella tämän ajan tuulien tuomien harhojen mukana menevää maailmaa.

    Mitä tuommoisilla piispoilla ja papeilla on tekemistä kristinuskon ja kirkon kanssa , jotka lisäilevät tai poisottavat raamatusta , kirkon peruskirjasta omien mieltymysten mukaan mitä milloinkin halutaan , ei yhtään mitään!

    Onneksi vielä on niitäkin piispoja ja pappeja lut kirkossa , jotka on uskollisia raamatulle , Heille toivotan siunausta ja voimia !