Pauli A. T. Selkee: Piispa: ”yleiset mielipiteet ovat muuttuneet”. Hengellinen johtaja kertoo muuttuneesta ajattelustaan Aamulehdessä 14.12. Papillinen analyysi.

Arvioin tässä artikkelissa Tampereen piispa Matti Revon antamaa haastattelua, joka ilmestyi Aamulehdessä 14.12. 2023. Haastattelu liittyy piispan johtaman Tampereesta ja lähialueista koostuvan Tampereen hiippakunnan tuomiokapitulin 15.11. sateenkaarihenkiseen ennakkopäätökseen.

Tuomiokapituli valvoo kolmenkymmenen seitsemän seurakunnan ja satojen pappien antamaa kristinuskon opetusta. Ennakkopäätöksessä piispan esityksestä ratkaistiin Messukylän seurakunnan kiista kirkkojen luovuttamisesta samaa sukupuolta olevien parien vihkimisiin, siunaamisiin ja hääjuhlaan. Päätös siis mahdollistaa vihkimisen ja sen jälkeisen homoparin hääjuhlan viettämisen kirkon pyhän alttarin läheisyydessä kirkkosalissa.

ARTIKKELIN ANALYYSI

Aamulehden kahden sivun laajuinen artikkeli oli 14.12. lehden pääjuttu. Piispa oli myös lehden kansikuvassa. Kommentoin artikkelin kohtia, jotka liittyvät ajankohtaiseen kiistakysymykseen kirkon suhtautumisesta 1) sateenkaariparien hengelliseen siunaukseen ja 2) homoparien avioelämän täyteen hyväksymiseen opetuksessa.

Päätekstissä esitän Aamulehden artikkelista lainauksia, jotka haastattelussa olivat olennaisimpia kiistakysymyksen suhteen. Musta palkki on vasemmassa laidassa merkkinä ja teksti kursiivilla tai harvoin lihavoituna milloin minä kirjoitan omia ajatuksiani.

Artikkeli on otsikoitu: “Kirkossa on tapahtumassa muutos”. Otsikon alla lukee korostetusti: “Piispa Matti Repo: “On enemmän todennäköistä kuin epätodennäköistä, että kirkossa tullaan tekemään mahdolliseksi samaa sukupuolta olevien parien vihkiminen.”

Kommentoin:
Tässä lukijalle kerrotaan visio, että kirkko tullee muuttamaan avioliittokäsitystään kirkolliskokouksessa. Piispa ennakoi kirkon suuntaa. Tämä on sinänsä neutraali analyyttinen ajatus piispalta. Hän saattaa olla oikeassa. Mutta tuleepa virallinen kirkon avioliittokäsityksen muutos tai ei, se ei vaikuta Raamatun kantaan.

“Piispa Repo on puolustanut ovien aukaisemista asiasta linjanneen tuomiokapitulin kokoukouksessa marraskuussa. Ovien aukaiseminen on ennakkotapaus, sillä lisää on luvassa, Repo uskoo. Esimerkiksi Mikkelin sekä Lapuan hiippakunnissa aihe on tulossa käsiteltäväksi.”

Kommentoin:
Piispa on vastuualueellaan ylin hengellinen johtaja. Hän todellakin virkavastuullaan ja esittelijän vastuulla teki kohua aiheuttaneen päätösesityksen ja osallistui kristittyjä hämmentävään päätökseen. Jonka mukaan, vastoin seurakunnan kirkkoherran kantaa, Tampereen suurimman seurakunnan kirkkotilat luovutetaan homoparien vihkimisen, siunaamisen ja hääjuhlan käyttötarkoitukseen.

 

Kymmenet seurakunnat Suomen ev.-lut. kirkon kolmestasadasta viidestäkymmenestä neljästä, ovat tehneet viime vuosina kirkkojen luovutus päätöksiä. Tänä syksynä oli ensimmäinen kerta, kun seurakuntia valvova tuomiokapituli teki sateenkaarihenkiset vihkimykset mahdollistavan tilapäätöksen. Sen merkitys on erityisesti korkean kirkollisen hierarkian täysi hyväksyntä homoparien avioliitoille.

 

Tämän päätöksen jälkeen, ei enää ole häivähdystäkään siitä, että homoparin avioliitossa olisi kyseessä piispan ja tuomiokapitulin mielestä synti eli Jumalan lain ja tahdon rikkominen. Mielestäni voidaan perustellusti todeta: homoavioliitot saivat kirjaimellisesti virallisen hengellisen hyväksynnän kristityn elämänmuotona Tampereen hiippakunnan alueella marraskuussa 2023.

 

Repo viittaa, että tuomiokapitulit myös muissa hiippakunnissa – niitä on yhdeksän – tulevat käsittelemään tätä asiaa. Mikkelin hiippakunta on 14.12. 2022 jo käsitellyt vastaavan kiistan kuin Tampereen tuomiokapituli. Tänä vuonna eläkkeelle jääneen piispa Seppo Häkkisen johdolla Mikkelin tuomiokapituli päätyi yksimielisesti torjumaan kirkkotilojen luovuttamisen homoparien vihkimyksiin ja siunaamisiin. Tässä kuva pöytäkirjasta:

Tässä päätösehdotuksen esittelyssä, josta tuli virallinen yksimielinen päätös, piispa Häkkinen totesi kolme vakavaa näkökohtaa:

1. Samaa sukupuolta olevien parien vihkimyksen ja/tai siunauksen toimitus ei ole olemassa kirkossa.
2. Pappi, joka sellaisen kuitenkin toimittaa rikkoo pyhän pappislupauksensa.
3. Pappi rikkoo kyseisessä toimituksessa virkavelvollisuuksiaan.

Voiko enää selkeämmin ja voimakkaammin lausua ja varoittaa? Mikkelin piispan ja tuomiokapitulin pasuuna antoi selkeän äänen.

“Repo sanoo, että päätös ennakoi muutosta, joka on tapahtumassa kirkossa. “On enemmän todennäköistä kuin epätodennäköistä, että kirkossa tullaan tekemään mahdolliseksi samaa sukupuolta olevien parien vihkiminen” Repo perustaa arvionsa siihen, että muissa pohjoismaissa ja Saksan sekä Yhdysvaltojen luterilaisissa kirkoissa asia on jo edennyt. Revon mukaan kirkko on jatkanut maissa elämäänsä päätöksen jälkeen kuten ennenkin.”

Kommentoin:
Tässä on kaksi eri asiaa: 1) todennäköisyyksien pohdinta ja 2) onko kirkko todella jatkanut elämäänsä päätöksen jälkeen kuten ennenkin?

 

Voin myöntää sen, että piispa lienee oikeassa tässä: ehkä Suomen ev.-lut. kirkon avioliittokäsitys eli opetus siitä muuttuu tulevaisuudessa. Mutta täysin varmaa se ei ole.

 

Mutta olen eri mieltä piispan kanssa toisesta asiasta: jatkaako kirkko mahdollisen uudenlaisen päätöksen jälkeen kuten ennenkin? Väitän, että ei.

 

Tämä johtuu siitä, että kirkko ottaa opetuksensa perustavat sisällöt vastaan suoraan Raamatusta ja Kristukselta, joka velvoitti pysymään Hänen opetuksensa sisällössä: “…opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.” (Matt. 28:20)

 

Jos kirkko muuttaisi opetustaan avioliitosta se luopuisi Raamatun useista avioliittoa pysyvästi linjaavista opetuksista. Kuten Jumalan Pojan omiin selkeisiin sanoihin ankkuroituvasta avioliittokäsityksestään. (Matt. 19:4-6)

 

Tämä tarkoittaisi sitä, että kirkko sahaisi omaa oksaansa ja murtaisi omaa perustaansa Jumalan sanallisessa ilmoituksessa, Raamatussa. Kirkon uskottavuus kärsisi ja mahdollisesti romahtaisi. Sillä laajasti ihmiset ymmärtäisivät, että kirkon johdon tukemana kirkko instituutio luopuu pitkälti ajan hengen ja yhteiskunnallisen ilmapiirin vuoksi omasta ikiaikaisesta opetuksestaan etsiessään kansansuosiota.

 

Mainittakoon esimerkiksi viittauksesta Yhdysvaltain suurimman luterilaisen kirkon (ELCA) opetuksen muutokseen avioliitto asiassa, että se on aiheuttanut jakaantumista ja hajaantumista. Teemasta voi lukea esimerkiksi täältä.

 

Myös meidän kirkolle läheinen Englannin kirkko on syvissä vaikeuksissa kiistan, samaa sukupuolta olevien parien siunauksista, vuoksi. Viime keväänä Englannin kirkon ja maailmaanlaajan anglikaaniyhteisön johtaja Canterburyn arkkipiispa Justin Welbylle kävi huonosti. Nimittäin arviolta noin 80% enemmistö globaaleista anglikaaneista irtisanoutui johtajiensa edustuksen välityksellä Justin Welbyn johdon alaisuudesta.

“Tuomiokapitulin linjaus on avata ovet kaikille pareille on suurimmilta osin symbolinen, Repo sanoo”

Kommentoin:
Symbolinen tarkoittaa symbolin tai symboleja sisältävää vertauskuvallista. Kotimaisten kielten keskus määrittelee: “vertauskuvallinen”, ja etymologisesti täydentää:

 

“Lähtökohtana lähinnä latinan symbolicus ’symbolinen’ < kreikan symbolikós ’symbolinen’, johdos sanasta sýmbolon ’symboli, tuntomerkki, merkki’, johdos verbistä symbállein ’verrata, päätellä; yhdistää, heittää yhteen’, jossa sym- (syn-) ’yhteen’ + bállein ’heittää’.”

 

Piispan sanan mukaisesti kyse on siis vertauskuvallisesti symbolinen, tuntomerkin ja merkin antamisesta.

 

Suomen valtion symboli ja tuntomerkki on siniristilippu. Risti on kristinuskon symboli. Myös leijonavaakuna, jonka leijona tulee Juudan leijonasta. Minkä symbolin ja tuntomerkin piispa nostaa päätöksessä 15.11. siis esiin

 

Sateenkaarilipun.

 

Se on homoparien vihkimistä edistävän liikkeen voimakas ja näkyvä symboli. Tämä symboli onkin jo pitkään näkynyt Tampereen seurakuntien viestinnässä, sen Facebook-sivulla. Ja Viime kesänä myös jättikokoisena Tampereen keskustan Vanhan kirkon kellotapulissa / skeittitapulissa. Tämä on tapahtunut piispan hengellisen valvonnan alaisuudessa

Piispan tärkein tehtävä on opettaa oikein evankeliumia. Evankeliumin käsitteen laaja merkitys sisältää luterilaisten tunnustuskirjojen mukaan niin sanoman Vapahtajan pelastustöistä ihmiskunnan hyväksi kuin Jumalan lain eli kymmenen käskyn opettamisen.

 

Piispaan kohdistuu huomattavasti korkeampi vaatimus pysyä puhtaassa opissa ja oikeassa opetuksessa verrattuna tavallisiin pappeihin. Näin siksi, että se jolle on paljon vastuuta annettu, siltä myös paljon vaaditaan. Jos pappi erehtyy opetuksessaan on se haitallista seurakuntalaisille.

 

Mutta jos piispa asettuu virallisessa tuomiokapitulin päätöksen esityksessään ja päätöksessä ristiriitaan Raamatun selkeän opetuksen kanssa kyse on erittäin haitallisesta asiasta koko hiippakunnalle. Piispa on vastuualueensa ylin opettaja.

 

Tuomiokapitulin päätös merkitsee ja tulkitaan hengellisen hyväksymisen osoittamisena homoparien avioliitoille.

 

Päätöksen mukaisesti tuomiokapituli katsoo, että on oikein, hyvää ja vanhurskasta periaatteessa siunata ja vihkiä homopareja avioliittoon. Vaikka on totta, että päätös ei sisällä lupaa papeille toteuttaa näitä vihkimyksiä ja siunaamisia, niin joka tapauksessa piispallinen päätös katsoo ne hengellisesti mahdollisiksi, kunhan kirkolliskokous tekee päätöksensä.

 

Tampereella on kirkollisesti vihitty viime vuosien aikana samaa sukupuolta olevia pareja. Piispa ei näytä edes pyrkivän kirkon järjestyksen mukaisesti aktiivisesti virkatehtävänään estämään Raamatun vastaisesti toimivia pappeja ja hengellisesti laittomia päätöksiä tehneitä kirkko- ja seurakuntaneuvostoja. Käsitykseni mukaan (ainakaan viime aikoina, jos koskaan) edes huomautuksia saatikka varoituksia ei ole annettu tässä asiassa Tampereen hiippakunnassa vastoin pappislupaustaan toimiville papeille.

 

On olemassa myös kokonainen sivusto – Sateenkaaripapit – jossa he tarjoavat jo nyt palveluksiaan vihkiä ja siunata kirkoissa. Siellä on listattuna suuri määrä pappeja. Myös Tampereella toimivia löytyy runsaasti.

“Perustuuko kapitulin päätös Raamattuun?” Repo myöntää, että Raamattu on hyvin kielteinen samaa sukupuolta olevien suhteille, eivätkä avarammatkaan tulkinnat ole historiallisesti uskottavia.”

Kommentoin:

Tämä on erittäin tärkeä ja periaatteellinen kohta haastattelussa. Piispa Matti Repo siis tässä myöntää, että Raamatusta ei löydy mitään perusteita homoparien suhteille ja avioliitolle, niiden hengelliselle hyväksynnälle. Piispa torjuu tässä myös joidenkin yrittämät uustulkinnat: eivät ole historiallisesti uskottavia. Luterilaisessa kirkossa juuri Raamattu perusteet ovat ratkaisevia. Tässä piispa tunnustaa, että niitä ei ole. Hän myös myöntää, että Raamattu suhtautuu kielteisesti samaa sukupuolta olevien suhteisiin.

“Revon mukaansa tasavertainen linja perustuu kuitenkin Raamatun tulkintaa, jossa ihmisen käsitys evankeliumista muuttuu ajan myötä ja jossa homoseksuaalisuus ei ole ihmisen oma valinta vaan osa identiteettiä.”

Kommentoin:

Tässä piispa nostaa esiin kaksi asiaa: 1) ihmisen käsitys evankeliumista muuttuu ajan myötä ja 2) homoseksuaalisuus ei ole ihmisen oma valinta vaan osa identiteettiä.

 

Ensimmäisestä totean: sanalla evankeliumi voidaan tarkoittaa luterilaisessa uskonopissa kahta eri asiaa. Nimittäin yhtäältä suppeassa merkityksessä ilosanomaa Jeesuksen hyvistä pelastustöistä jokaisen ihmisen hyväksi, ja toisaalta laajassa merkityksessä niin ilosanomaa Jeesuksen hyvistä töistä ihmisten hyväksi kuin Jumalan lakia, joka tiivistyy kymmeneen käskyyn. Ja koko sitä oppia, jota Kristus ja apostolit julistivat. (Luterilaiset tunnustuskirjat. Yksimielisyyden ohje. 5. laki ja evankeliumi. 6 ja 6.)

 

Piispa ei täsmennä kumpaa näistä kahdesta hän tarkoittaa. Hän ei myöskään esitä yhtään Raamatun kohtaa näkemyksensä perusteluksi.

 

Mikäli vakuuttavia raamatunkohtia ei esitetä on todettava uskonopillisessa kirkon jumaluusoppia eli teologiaa koskevassa arviossa: piispalla ei ole vakuuttavia perusteluita. Jos olisi hän toisi ne esiin.

 

Myöskään monisivuisessa 15.11. 2023 tuomiokapitulin Messukylän kiistan päätös esityksessään Tampereen piispalla ei ollut tuoda esiin yhtään raamatunkohtaa. Jos hänellä sellaisia on, ne olisi tullut tuoda jo esiin.

 

Tampereen hiippakunnan seurakuntalaisilla ja työntekijöillä on kaikki oikeus pyytää, edellyttää ja jopa vaatia, että hiippakunnan korkein hengellinen johtaja esittää pikaisesti ja julkisesti Raamattu perustelunsa, jotta niitä voidaan arvioida. Sillä muuten hänen linjauksensa on täysin tyhjän päällä.

 

Sillä mikään kirkon virallisen opin mukaan kelvollinen perustelu ei ole tämä piispan esittämä: “ihmisen käsitys evankeliumista muuttuu ajan myötä ja jossa homoseksuaalisuus ei ole ihmisen oma valinta vaan osa identiteettiä.”

“Raamatussa on paljon omaan aikaansa sidottua. Ydin on kuitenkin se, että Jumalan rakkaus kohdistuu kaikkiin ihmisiin”

Kommentoin:

Tässäkään ei ole sanottuna mitään oleellista. Sillä myös kirkon konservatiivitkin voisivat lausua näin. Oleellista on miten määritellään mikä on aikaan sidottua.

 

Erässä mielessä kaikki Raamatussa on aikaan sidottua, koska Raamattu kertoo konkreettisista ajallisista tapahtumista ja historiassa oikeasti eläneistä ihmisistä.

 

Opillisten konservatiivien ja klassista kristinuskoa (esim. hyväksyvät uskontunnustukset ja kymmenen käskyä) kannattavat voivat myöntää, että Vanhan testamentin Mooseksen laista on monet asiat vanhentuneet. Koska on siirrytty vanhan liiton ajasta uuteen liittoon.

 

Niinpä esimerkiksi Vanhan testamentissa määrättyjä eläinuhreja ja temppelipalvelusta pidetään aikaan sidottuna merkityksessä: niitä ei enää pidä toteuttaa, sillä Jumalan ilmoitus ja pelastusteot ovat edenneet uuden liiton aikaan.

 

Toinen piispan mainitsema asia: “Ydin on kuitenkin se, että Jumalan rakkaus kohdistuu kaikkiin ihmisiin.”

 

Jälleen sama. Myös opilliset konservatiivit ja klassisen kristinuskon kannattajat voivat näin lausua. Totta kai Jumalan rakkaus kohdistuu kaikkiin ihmisiin! Tästä ei ole koskaan ollut mitään kiistaa. Itsestään selvä asia. Usein Raamatun ydin sanoma tiivistetään niin sanottuun pienoisevankeliumiin: Joh. 3:16. Se kertoo Jumalan pelastavasta rakkaudesta kaikkia kohtaan.

 

Kirkossa kaikki papit ja piispat ovat vakavilla lupauksilla sitoutuneet Raamattuun ja sitä oikein selittäviin luterilaisiin tunnustuskirjoihin. Niitä tulee noudattaa tässäkin asiassa.

“Repo vastusti ohjelmassa sekä samaa sukupuolta olevien parien vihkimistä että samaa sukupuolta olevien adoptiota. Palaute oli repivää, aivan samoin kuin nyt päätöksessä avata seurakuntien ovet kaikille pareille.”

Kommentoin:

Alussa “ohjelmalla” viitataan Ylen Ajankohtaisen kakkosen niin sanottuun Homoiltaan vuonna 2010.

 

On selvää, että palaute voi olla “repivää”.

 

Itse keskityn asialliseen uskonopilliseen arvioon piispan julkisesti lausutuista näkemyksistä.

 

Piispa kantaa vastuun tässä kirkon kiistakysymyksessä niin sanoistaan kuin päätöksistään sekä tekemättä jättämisistään. Se on piispan virkaan kuuluva osa. Sitä varten on hän on antanut ensin pappislupauksen ja vielä lisäksi piispanlupauksen.

“Nyt 13 vuotta ohjelmaa myöhemmin Repo kertoo, että hänen ajattelunsa asiasta on muuttunut, “koska yhteiskunta ja kirkko sekä yleiset mielipiteet ovat muuttuneet”.

Kommentoin:

Pyydän arvoisaa lukijaa katsomaan uudestaan piispan sanoja – niin hämmästyttäviä ne ovat. Hän mainitsee perusteluna ajattelunsa muutokselle:

 

1. Yhteiskunta on muuttunut. Miksi yhteiskunnan muuttumisen pitäisi muuttaa kirkon avioliittokäsityksen perustusta miehen ja naisen elinikäiseksi tarkoitettuna liittona? En ymmärrä. Pitäisikö yhteiskunnan muuttumisen vaikuttaa muihin kirkon virallisesti määriteltyihin Raamattuun perustuviin kantoihin ja käsityksiin? Muuttuuko sakramentitkin, kun yhteiskunta muuttuu, entä opetus Kristuksen pelastustöistä? Kirkon avioliittokäsitys perustuu Raamatun ikiaikaiseen opetukseen, ja esimerkiksi suoraan Kristuksen sanoihin: 

   “Mutta maailman alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumalan on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.” (Mark. 10:6-9) 

2. Kirkko on muuttunut.Tässäkään piispan perustelussa ei ole mitään vakuuttavaa uskonopillista sisältöä. Missä mielessä kirkko on muuttunut? Kristuksen kirkon opetussisältö ei muutu, eivätkä luterilaiset 500-vuotta vanhat tunnustuskirjat myöskään muutu.Ne toteavat avioliitosta, että se on jumalallinen järjestys. (Augsburgin tunnustuksen puolustus XXIII) Se ei tietenkään voi muuttua. Sosiologisesti kirkko kyllä muuttuu. Jokaisena aikakautena kirkkoon pyrkivät vaikuttamaan omana aikanaan suositut filosofiat, ideologiat ja moraalikäsitykset. Mutta niiden nimenomaan ei tule antaa muuttaa ja muokata kirkon opetussisältöä uudenlaiseen uskoon. 
3. Yleiset mielipiteet ovat muuttuneet.Tämäkään Matti Revon mainitsema perustelu ei ole hengellisesti oleellinen, eikä vakuuttava. Vaan pikemminkin erittäin vaarallinen! Pitäiskö Kristuksen kirkon seurata yleisten mielipiteiden muutosta niin, että kirkko muokkaisi avioliitto-opetuksensa uudenlaiseksi? Tarkoittaako piispa todella tätä? Jos niin aivan uskomatonta! Jään sanattomaksi….

“Repo ei ole kuitenkaan omien sanojensa mukaan varma siitä, vihkisikö itse sateenkaaripareja, jos kirkon päätökset lopulta sen mahdollistaisivat. Hän ei ole siis vuosien jälkeen edelleenkään varma omasta linjastaan. Repo puhuu haastattelussa “miehelle ja naiselle annetusta erityisestä tehtävästä, joka liittyy ihmiskunnan olemassa olemiseen.” “Mutta pitääkö kaikkien miesten ja naisten toteuttaa sitä, on toinen kysymys.”

Kommentoin:

Piispa Repo on 15.11. perustelut laajassa päätös esityksessään, että kaikkien parien vihkiminen ja siunaaminen on hyvä asia. Hänen laajaan arvioonsa perustui päätös ratkaista paikallisen seurakunnan kiista siten, että pyhät tilat luovutettiin homoparien vihkimisen, siunaamisen ja hääjuhlan käyttöön. Päätöksellä piispa antoi hiippakuntansa hengellisenä johtajana selkeän viestin ja merkin: homoseksuaalinen avioelämä on Tampereen hiippakunnassa hengellisesti täysin OK ja hyvä asia.

 

Vaikka päätös ei antanut virallisesti papeille lupaa alkaa toimittamaan sateenkaarivihkimisiä, se mahdollistaa jo nyt esimerkiksi Messukylän kirkon kirkkosalissa järjestettävän homoavioliitto hääjuhlan.

 

Näin piispa kirjaimellisesti osallistuu sateenkaariavioliiton – ei ainoastaan hengelliseen hyväksymiseen – vaan myös toimii sen kirkossa juhlistamisen mahdollistajana, takuumiehenä. Mitähän apostoli Paavali sanoisi, entä Martti Luther?

 

Tosiasioiden ollessa 15.11. päätöksen jälkeen näin, ei ole olennaista vihkisikö piispa itse henkilökohtaisesti jos kirkko virallisesti muuttaisi avioliittokäsitystään.

 

Hänen empiminen Aamulehden haastattelussa sen suhteen voi kertoa sisäisestä omantunnon painista, mutta en tahdo spekuloida mikä tai mitkä ovat piispan syyt empimiseen. Asia ei ole seurakunnan, hiippakunnan tai kirkon kannalta olennainen. Se on piispan henkilökohtainen asia. Julkisen ja yleisen opetuksensa sekä sateenkaari värinsä virallisen tunnustamisen piispa on osoittanut 15.11. päätöksessä homoparien avioliiton osalta.

“Vaihtoehtoja hänellä on kaksi: ensimmäisessä mallissa kirkko pitäisi avioliittoa miehen ja naisen välisenä mutta antaisi mahdollisuuden vihkimiseen myös samaa sukupuolta oleville pareille. Toisessa pohtimassa mallissa kirkolla olisi kaksi virallista avioliittokäsitystä, perinteinen ja sukupuolineutraali. Repo kertoo olevansa kallellaan tähän malliin. Joka tapauksessa kysy on kompromissista ja Repo toivoo, ettei pappeja pakotettaisi sateenkaariparien vihkimiseen. Hänen mukaansa se on teologisestikin mahdotonta. “Omantunnonvapaus on välttämätöntä, ettei päätös ole sellainen, joka rikkoo välejämme.”

Kommentoin:

Tässä kohdassa haastattelua Matti Repo pohtii vaihtoehtoja kiistakysymyksen kokonaiskirkolliseen ratkaisuun. Alkuperäisen kristinuskon eli apostolien mukaisen uskonopin mukaan ei ole mitään muita mahdollisuuksia kuin pysyä Mooseksen, Jeesuksen ja apostolien linjalla. Se tarkoittaa, että kirkossa on Kristuksen paluuseen saakka yksi avioliittokäsitys: miehen ja naisen liitto. Revon pohtimissa “vaihtoehdoissa” on raamatullisesti ajatellen kyse luopumuksesta ja hengellisestä laittomuudesta.

 

Jos kuitenkin kirkolliskokouksen mahdollisen tulevaisuuden päätöksen mukaisesti olisi kokonaiskirkossa voimassa jompikumpi Revon “malleista” niin toki silloin piispan painottama omantunnonvapaus pitää olla.

“Piispa Matti Repo kertoo pelkäävänsä, että vaikka kirkon avioliittokäsitys avartuisi, vaatimukset eivät jäisi siihen. “Tullaan ehkä yhdenvertaisuuden perusteella vaatimaan, että kaikkien pappien täytyy vihkiä.””

Kommentoin:

Kirkon iäkkäämmällä papistolla on hyvin muistissa miten kävi niin sanotun virkakysymyksen kohdalla eli pappisviran avaamisen naisille jälkeen.

 

Kirkolliskokous teki vuosikymmenten keskustelun jälkeen asiasta päätöksen vuonna 1986 avaten pappisviran naisille. Ensimmäiset naiset vihittiin vuonna 1988. Aina vuosituhannen vaihteeseen saakka niillä miespapeilla, jotka eivät voineet omantunnon syistä tehdä alttariyhteistyötä papin virassa olevien naisten kanssa, oli mahdollisuus väistää alttariyhteistyö.

 

Viimeinen vanhalla virkakannalla ollut piispa Olavi Rimpiläinen jäi eläkkeelle vuonna 2000. Tämän jälkeen ei enää järjestetty sellaisia pappisvihkimyksiä, jotka olivat vain miehille tarkoitettuja. Tästä seurasi, että monet herätysliiketaustaiset (erityisesti SLEY, SELK ja SRO) teologian maisteriksi opiskelleet miehet eivät voineet uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi päästä pappisvirkaan.

 

Vuonna 2006 piispainkokouksen päätöksellä päättyivät joissakin seurakunnissa mahdollistetut työvuorojen järjestelyt, jotta vakaumusta oli voitu tarvittaessa kunnioittaa.

 

Tämä virkakysymyksen historia tarjoaa olennaisen lähihistoriassa toteutuneen kiistakysymyksen kirkollisen vaiheiden historian.

 

Olen samaa mieltä piispan kanssa siitä, että jos kirkolliskokous muuttaa avioliittokäsitystä saattaa hyvinkin seurata, että pikkuhiljaa kaikilta papeilta aletaan vaati periaatteellista valmiutta homoparien avioliiton vihkimiseen ja siunaamiseen.

 

Tästä tulisi oletettavasti ensin rekrytointia koskeva kysymys. Ehkä jo pian monissa seurakunnissa vaadittaisiin uusia pastorin viran työntekijöitä suostumaan homoparien vihkimiseen ja siunaamiseen. Siitä seuraisi vakaumuksiltaan perinteisemmän pappi aineksen jääminen pois seurakuntien työstä.

 

Tästä taas loogisella välttämättömyydellä seuraisi seurakunnissa vallitsevan hengellisen opetuksen muuttuminen Raamatun ja luterilaisen tunnustuksen linjoilta yhä vapaamielisempään suuntaan.

 

Eli tavalliset seurakuntalaiset kuulisivat yhä kevyempiä ja epäraamatullisempia puheita. Koska vakaumus kirkon avioliittokannan osalta korreloi myös muihin kantoihin, teemoihin ja opetuksen aiheisiin.

“Revon mukaan yhdenvertaisuusteemasta on noussut “uusi dogmi”, ylin uskonkappale, josta on oltava yksimielisiä, ja jonka kanssa ei mikään muu asia saa olla jännitteessä. Hänen mukaansa teeman käsittelyssä tarvitaan “sellaista suvaitsevuutta, joka ei sulje toista ulos vaan sisään.””

Kommentoin:

Tässä piispa kirjoittaa hyvin yhdenvertaisuuden dogmi-tyylisestä korostuksesta. Kirkon usko perustuu pyhään Raamattuun, joka asettaa rajoituksia joihin asioihin kuten nyt käsittelyssä olevaan avioliittokantaa. Kirkko ei voi lähteä edes yhdenvertaisuuden nimissä Raamattu vastaan. Kirkko ei arvostele Raamattua, vaan Raamattu arvostelee kirkkoa.

 

Kirkko kutsuu kaikkia ihmisiä Jumalan sanaa kuulemaan. Mutta kirkko ei voi edes “suvaitsevaisuuden” nimissä muuttaa opetuksensa sisältöä. Vaikka Tampereen piispa opetuksen muutokselle onkin avannut oven ja antanut piispallisen auktoriteettinsa. Raamattu on piispaa suurempi, ja Jumalan sana arvostelee niin piispat kuin papitkin.

“Lopulta avioliittokysymyksessä ei ole kyse Revon mukaan perustavanlaatuisesta linjauksesta kirkon sisällä. Hänen mukaansa kirkkoa yhdistävät asiat ovat “paljon tärkeämpiä”: sakramentit, yhteinen Raamatun käännös ja yhteinen usko Jumalaan.”

Kommentoin:

Olen eri mieltä. Kyllä kyse on perustavanlaatuisesta asiasta. Juuri siksi asian päättämiseen Suomen ev.-lut. kirkossa vaaditaan peräti 3/4 äänten enemmistön sen korkeimmassa päätöksenteko paikassa eli kirkolliskokouksessa.

 

Mutta olen samaa mieltä piispan kanssa siinä, että sakramentit ja yhteinen usko Jumalaan ovat toki vielä tärkeämpiä asioita. Perustavanlaatuisissa asioissa on eri tasoja.

 

Avioliitto ei liity kirkon seitsemään tuntomerkkiin, mutta se kuuluu kirkon pysyvään eettiseen opetukseen, jota ei ole lupaa muuttaa.

 

Hieman erikoinen muotoilu mielestäni “yhteinen Raamatun käännös”. Sanoisin pikemminkin, että yhteinen käsitys mitkä kirjat ovat Raamatussa. Suomen kielisiä käännöksiä sen sijaan voisi olla virallisessa käytössä enemmän kuin yksi.

LOPUKSI

Olen nyt käynyt läpi Aamulehden piispan haastattelun olennaiset kohdat, jotka liittyvät kiistakysymykseen. Piispan johdolla tehdystä tuomiokapitulin päätöksestä on noussut apostoliseen kristinuskoon perustuvaa Tampereen hiippakunnan kahden pappien ryhmän – yhteensä kaksikymmentä pappia – vastarintaa. Julkilausuman teksti ja video, jossa on yli kaksikymmentätuhatta katselukertaa. Avoin kirje piispa Matti Revolle teksti.

Päätän kirjoitukseni kolmeen raamatunkohtaan, jotka liittyvät kirkon opetuksen vakavuuteen.

“Jos te pysytte uskollisina minun sanalleni, te olette todella opetuslapsiani.” (Joh. 8:31)

• Kristus odottaa uskollisuutta hänen opetuksiaan kohtaan.

“Jokainen, joka kuulee nämä sanani, ja tekee niiden mukaan, on kuin järkevä mies, joka rakensi talonsa talonsa kalliolle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, mutta se ei sortunut, sillä se oli rakennettu kallioperustalle.” (Matt. 7:24-5)

• Jeesus kehottaa tekemään Hänen sanansa mukaan, ei niitä vastaan.

“Sen tähden se, joka kääntää selkänsä näille ohjeille, ei käännä selkäänsä ihmiselle vaan Jumalalle…” (1. Tess. 4:8)

• Nämä sanat on lausuttu kirkkoraamatussa olevan otsikon “Jumalan tahdon mukainen elämä” alla.

Blogi julkaistu alunperin Pauli A. T. Selkeen blogilla https://pauliselkee.substack.com/p/yleiset-mielipiteet-ovat-muuttuneet