Pieni poika ja leijan opetus

Alueella oli teltta, jossa myytiin leijoja. Kun poika oli tehnyt valintansa, isä osti leijan sekä lennättämiseen tarvittavan siiman keloineen.

Poika halusi saada oman leijansa pian lentämään muiden leijojen joukossa. Pojan leija kohosikin pian taivaalle. Hetkessä se lensi niin korkealle kuin siimaa kelalta riitti.

Poika katseli hetken leijaansa ja sanoi isälleen: ”Leija haluaisi lentää paljon korkeammalle. Siima ei kuitenkaan päästä sitä. Jos leija pääsisi vapaaksi, se lentäisi varmasti vielä hurjan paljon korkeammalle. Isä, voisitko päästää leijan lentämään vapaana?”

Sanaakaan sanomatta isä katkaisi siiman. Ensin leija ponnahti ylöspäin. Sitten se alkoi kieppua holtittomasti ja putosi alas kentälle.

Poika hämmästyi. Isänsä puoleen kääntyen hän kysyi: ”Miksi leija putosi alas, vaikka se olisi ollut vapaa lentämään yhä korkeammalle?”

”Tuulen voima saa leijan lentämään”, isä selitti. ”Voidakseen lentää leijan on oltava kiinni siimassa, jonka toinen pää on tukevasti lennättäjän kädessä. Jos leija irtoaa, se kieppuu tuulen kynsissä yhtä avuttomana kuin puusta irronnut lehti. Leija voi kohota korkeuksiin ainoastaan pysymällä kiinni siimassa”, isä kertoi.

”Elämässäkin on asioita, jotka näyttävät sitovan meitä johonkin ja rajoittavan vapauttamme”, isä jatkoi. Voi jopa näyttää siltä, että ne vain estävät meitä pääsemästä yhä korkeammalle ja pitemmälle. Juuri ne ovat kuitenkin asioita, jotka mahdollistavat onnemme, menestyksemme ja hyvinvointimme”, isä selitti pojalleen.

Jokainen ihminen on jossain vaiheessa sidoksissa perheeseen, läheisiin ja opiskeluun. Myöhemmin elämässä me olemme kiinni omassa perheessämme, työpaikassamme ja ikääntyneistä vanhemmistamme huolehtimisessa.

Tuollaiset vastuut ja sidokset rajoittavat vapauttamme lennellä mielin määrin erilaisten tuulien kuljettamina. Ne estävät meitä toteuttamasta vapaasti kaikkia omia mielitekojamme ja päähänpistojamme.

Miten korkealle ja vapaana arvelet päässeesi omassa elämässäsi lentämään?

Jos me pohdimme tuota kysymystä rehellisesti, niin kenties yllätymme. Me joudumme myöntämään, että juuri ne asiat, jotka joskus näyttivät vapauttamme rajoittavilta siimoilta, ovat olleet turvaamassa elämäämme, kasvuamme ja onneamme.

Ennen Jeesuksen opetuksia yksilön arvo ja vapaus olivat suhteellisia käsitteitä. Kristinuskon opetus jokaisen ihmisen arvosta mullisti maailman. Ajatus siitä, että jokainen ihminen on arvokas riippumatta kyvyistään, sukupuolestaan, saamastaan koulutuksesta, varallisuudestaan, uskonnostaan, sosiaalisesta asemastaan tai mielipiteistään, oli kumouksellinen. Sen väkevämpää vapauden ja tasa-arvon julistusta ei kukaan olisi voinut tehdä.

Todellinen vapaus ei kuitenkaan ole vain vapautta tehdä mitä tahansa.  Vapaus ei ole vapaan ketun vapautta vapaiden kanojen tarhassa. Kristinuskon tarjoama täydellinen vapaus merkitsee vapautta tehdä sitä, mikä on oikein.

Vapauden ymmärtäminen väärin voi johtaa turmioon sekä ajalliseen että iankaikkiseen tuhoon. Jos me keskitymme oman vapautemme ja nautintojen tavoittelemiseen, me päädymme helposti monenlaisten riippuvuuksien orjiksi.

Galatalaiskirjeen 5. luvun 1. jakeessa Paavali kirjoittaa:

”Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen.” (Gal.5:1)

Hieman myöhemmin jakeissa 13 ja 14 Paavali selventää, millaiseen vapauteen Jeesuksen seuraajat on vapautettu. Vapautta ja vastuuta ei voi irrottaa toisistaan:

”Teidät on kutsuttu vapauteen, veljet. Mutta älkää tämän vapauden varjolla päästäkö itsekästä luontoanne valloilleen, vaan rakastakaa ja palvelkaa toisianne. Lain kaikki käskyt on pidetty, kun tätä yhtä noudatetaan: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” (Gal.5:13 ja 14)

Kiitetään, ystävät Jumalaa kaikista niistä elämämme taipaleelle annetuista ihmisitä, jotka ovat olleet pitelemässä elämämme leijan siimasta kiinni ja siten auttaneet meitä kohoamaan turvallisesti kohti taivasta.