Punatulkku kiitollisuuden opettajana

Jätin paikkani jonossa parempimuistisille, palasin autolleni ja ajoin nolona takaisin Pihlavaan lompakkoani noutamaan. Koska olin lähdössä saman tien takaisin Vammalaan, en vienyt autoani tavalliselle paikalleen vaan pysäköin sen aivan pirttimme seinän viereen. Loikkasin kiireesti autosta ulos ja harpoin pienen nurmikon yli kohti pirttimme ulko-ovea.

Äkkiä pysähdyin. Siinä se oli. Lumen peittämällä nurmikolla makasi selällään punatulkku. Ressukka oli lentänyt päin pirttimme päätyikkunaa ja pudonnut maahan.

Kumarruin ja otin lintupoloisen käteeni. Olisikohan sen niska katkennut kovan iskun seurauksena? Elottomalta se vaikutti, vaikka olikin vielä lämmin. Vein punatulkun sisälle ja annoin Kaijan hoivattavaksi. Jospa se vielä virkoaisi ja jäisi eloon!

Nappasin lompakkoni, ja pian olin taas matkalla Vammalaan kauppareissulle.

Palattuani minua odotti yllätys. Laatikko, johon olimme punatulkun laittaneet, oli tyhjä. Kaija kertoi linnun nousseen pystyyn ja seisseen varovaisesti jaloillaan. Saatuaan Kaijalta tilkan lämmintä hunajavettä, punatulkku oli voimistunut nopeasti. Kun Kaija oli vienyt linnun ulos, se oli lentänyt muiden ruokintapaikalla vierailevien punatulkkujen joukkoon.

Voivatko punatulkutkin olla Jumalan johdatuksessa?

Me puhumme usein johdatuksesta, kun tarkoitamme jotain, missä Jumala on ihmeellisellä tavalla ohjannut elämäämme tai peräti pelastanut meidät vaarallisesta tilanteesta. Voiko myös punatulkun elämässä olla Jumalan johdatusta? Raamatun mukaan me voimme ja saamme niin ajatella ja uskoa: ”Ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra. Ihmeellinen on sinun armosi, Jumala!” (Psalmi 36:7-8)

Pienen ikkunaan törmänneen punatulkun pelastamiseksi tapahtui monenlaisia epätavallisia asioita. Minä unohdin lompakkoni. Jouduin palaamaan harmistuneena takaisin kotiin. Kiireessäni pysäköin auton tavallisuudesta poikkeavaan paikkaan. Oikaisin nurmikon yli, vaikka tapanani on aina kulkea teitä ja polkuja pitkin. Saamme uskoa, että kaiken tämän kautta Jumala lupauksensa mukaan auttoi luomaansa pientä lintua.

Jeesuskin puhui linnuista sekä siitä, miten Jumala pitää niistä huolen. Kun jouluna ihastelemamme seimen lapsi oli kasvanut aikuiseksi mieheksi, hän sanoi: ”Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut!” (Matt.6:26)

Jeesus käytti lintuja esimerkkinä opettaakseen meitä luottamaan taivaalliseen Isäämme ja kiittämään Häntä hänen hyvyydestään, rakkaudestaan ja huolenpidostaan.

Onneksi olkoon, myös sinä kuulut maailman varakkaimpien joukkoon!

Ja meillä totisesti on aihetta kiitokseen, jokaisella meistä. Me kaikki täällä karussa Pohjolassa elävät olemme onnekkaita, monin verroin onnekkaampia kuin suurin osa maailman ihmisistä.

Jos pienentäisimme koko ihmiskunnan 100 asukkaan kokoiseen kylään ja ottaisimme siinä kaikki kansakunnat huomioon, niin tältä tämä kylä näyttäisi:
6 ihmistä omistaisi 60 % koko maailman rikkauksista
80 ihmisellä ei olisi tarpeellisia asuinoloja
70 olisi lukutaidottomia
50 olisi aliravittuja

Jos sinulla on ruokaa jääkaapissa, vaatteet ylläsi, katto pääsi päällä ja paikka missä nukkua yösi, sinä olet rikkaampi kuin 75% maailman ihmisistä.

Jos sinulla on rahaa pankissa, hieman ehkä lompakossasi ja kolikoita taskujesi pohjalla, kuulut siihen 8%:iin, jossa ovat maailman varakkaimmat ihmiset.

Jos heräsit tänä aamuna enemmän terveenä kuin sairaana, olet onnekkaampi kuin ne miljoona ihmistä, jotka eivät selviä hengissä tästä viikosta.

Jos et ole koskaan kokenut sodan kauhuja, vangittuna olemista, kidutusta tai kalvavaa nälkää, olet paremmassa asemassa kuin 500 miljoonaa ihmistä maailmassamme.

Jos voit mennä kirkkoon ilman pelkoa vihatuksi tulemisesta, vankeudesta tai kuolemasta – olet onnellisempi kuin 3 miljardia ihmistä tässä maailmassa.

Meillä kaikilla on totisesti aihetta kiitokseen. Meillä on hyvä ja rakastava Isä. Hän on lähettänyt Poikansa syntymään ihmisenä halvan tallin seimeen ja sovittamaan omalla kuolemallaan syntimme.

Taivaallinen Isämme on pitänyt meistä käsittämättömällä tavalla huolta. Hän on luvannut tehdä niin myös vastaisina päivinä, koko elämämme ajan, aina taivaan kotiin saakka!

Jumalan siunausta, rauhaa ja kiitosmieltä sinulle, kalliisti lunastettu ystävä!