Purim – muistettavaa

1. Jumala on läsnä, mutta Häntä ei mainita purimin tarinassa

Esterin kirja kertoo purimin historiasta. Se kertoo kiehtovan tarinan juutalaisten vankeusajasta Persiassa ja siitä, miten Jumala puuttui heidän ahdistukseensa suojellakseen heitä. Jumalan kädenjälki näkyy kaikkialla purimissa, vaikka Häntä ei mainitakaan nimeltä tässä Raamatun kirjassa.

Ester oli juutalainen nuori nainen. Hän oli saanut kutsun liittyä eri puolilta Persian valtakuntaa koottuun nuorten naisten ryhmään, josta kuninkaan oli määrä valita seuraava kuningattarensa. Kuningas valitsi Esterin, joka piti juutalaisen identiteettinsä salassa.

Tapahtumat etenivät.

Juutalaiset joutuivat tuhon kohteiksi asetuksella, jonka alullepanija oli eräs hallituksen virkamies nimeltä Haaman. Asetuksen nojalla kansalaiset saisivat maksun juutalaisten tappamisesta. Kuultuaan asiasta Esterin vanhempi serkku ja huoltaja Mordokai meni Esterin luokse pyytämään, että tämä anoisi kuningasta säästämään juutalaiset. Kun Ester pelästyi ja epäröi lähestyä kuningasta, Mordokai sanoi kuuluisiksi tulleet sanansa: ”Kuka tietää, etkö sinä juuri tällaista aikaa varten ole päässyt kuninkaalliseen arvoon?”

2. Voit luottaa siihen, että Jumala toimii, vaikka et näe Häntä

Ester ei ollut odottanut tulevansa valituksi Persian kuningattareksi, eikä hänellä ollut aavistustakaan siitä, mikä merkitys hänen asemallaan tulisi olemaan juutalaisen kansan eloonjäämisessä. Mutta Jumala oli jo ennalta valmistanut kaiken niin, että Hänen kansansa pelastuisi.

Esterin kertomus osoittaa meille, että Jumala tekee työtään silloinkin, kun Hän näyttää vaikenevan emmekä näe Häntä. Hän on aina läsnä, aina liikkeessä tehden työtä meidän hyväksemme. Room. 8:28:ssa sanotaan: ”Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.” Jopa silloin, kun asiat näyttävät meistä ylivoimaisilta ja vaikeilta. Voimme aina luottaa Häneen ja antaa tämän toivon kantaa meidät haastavien aikojen läpi.

3. Ester etsi Herraa

Ester tiesi, että hän vaaransi henkensä menemällä kuninkaan luo ilman kutsua. Mutta hänen oli pakko pelastaa kansansa. Hän lupasi Mordokaille, että hän menisi kuninkaan luo, ja sanoi ”jos tuhoudun, niin tuhoudun”. Valmistautuakseen tapaamiseen Ester päätti paastota kolme päivää.

Ester sai myös palvelijattarensa paastoamaan ja käski myös Mordokaita kokoamaan kaikki juutalaiset tekemään samoin. Hän halusi olla hyvin valmistautunut ennen kuin puhuisi kuninkaan kanssa. Paastonsa aikana hän sai ajatuksen kutsua kuninkaan ja Haamanin juhlaan.

4. Voit luottaa siihen, että Jumala opastaa sinua

Ester varmasti rukoili, vaikka Raamattu ei sitä erikseen mainitse, koska tiedämme, että paasto ja rukous kulkevat käsi kädessä. Ester käytti aikaa etsiäkseen Herran johdatusta. Hän ei luottanut omaan voimaansa, kekseliäisyyteensä tai luovuuteensa. Hän ei myöskään luottanut muiden neuvoihin. Hän oli ”toimi tai kuole” -tilanteessa, ja siksi hänen täytyi onnistua. Ja siinä tilanteessa hän myös etsi Herraa.

Ester antaa meille esimerkin siitä, miten toimia vaikeissa tilanteissa: Älkäämme turvautuko omiin voimiimme vaan etsikäämme ensin Herraa. Luottakaamme siihen, että Hän opastaa meitä viisaudellaan. Kun etsimme Hänen johdatustaan, osallistumme Hänen työhönsä, jota Hän haluaa tehdä meissä ja meidän kauttamme. Emme voi koskaan tietää, milloin tekomme ovat avain johonkin suurempaan kuin edes osaamme ajatella.

5. Mordokain uskollisuus unohdettiin joksikin aikaa

Pian sen jälkeen, kun Esteristä tuli kuningatar, Mordokai kuuli juonen kuninkaan murhaamiseksi. Hän kertoi siitä Esterille, minkä seurauksena suunnitelma pysäytettiin ja murha-aikeissa olleet miehet pidätettiin. Tapahtuma kirjattiin kuninkaan aikakirjoihin, mutta Mordokain osuus unohdettiin.

Esterin järjestämää juhlaa edeltävänä yönä, jossa hänen oli määrä esittää pyyntönsä, kuningas ei saanut unta. Hän pyysi palvelijaa lukemaan hallituskautensa aikakirjaa ja sai tietää, ettei Mordokaita ollut koskaan kunnioitettu kuninkaan hengen pelastamisesta. Silloin hän määräsi Haamanin – joka pyrki tuhoamaan juutalaiset Mordokain kieltäydyttyä kumartamasta häntä – toteuttamaan henkilökohtaisesti kuninkaallinen seremonia Mordokain kunnioittamiseksi.

Juhla-aterialla Ester paljasti kuninkaalle pyyntönsä: että tämä säästäisi hänet ja hänen kansansa.  Kuningas, joka ei vieläkään tiennyt Esterin olevan juutalainen, oli järkyttynyt. Kuka uskaltaisi uhata kuningattaren henkeä? Ester osoitti sormellaan Haamania ja vastasi: ”Haaman!” Kuningas nousi vihoissaan ja ryntäsi ulos. Haaman alkoi kauhuissaan anella Esteriltä henkensä säästämistä. Palatessaan linnaan kuningas näki Haamanin kumartuneena Esterin eteen, ikään kuin hän olisi hyökkäämässä kuningattaren kimppuun. Se oli Haamanin loppu ja hänet hirtettiin.

Kun Haaman oli poissa, kuninkaan ajatukset keskittyivät jaloon mieheen, joka oli kerran pelastanut hänen henkensä. Mordokai nimitettiin Haamanin paikalle, kuninkaasta seuraavaksi.

6. Voit luottaa Jumalan ajoitukseen

Mordokain hyvä teko, kuninkaan hengen pelastaminen, jäi alkuun huomiotta. Tekstistä voimme päätellä, ettei se häirinnyt Mordokaita. Hän teki oikein kertoessaan Esterille kuulemastaan juonesta, joka siksi epäonnistui.

Jumalan ajoitus Mordokain korottamiseksi palveli korkeampaa tarkoitusta kuin hetkellinen palkkio. Uuden testamentin pyhissä kirjoituksissa kehotetaan: ”Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi” (1. Piet. 5:6). Vaikka emme koskaan saisi ihmisten arvostusta, Jumala näkee ja palkitsee meidät – jonakin päivänä, jollain tavalla (Matt. 6:3–4, 6, 17–18). Näemme purim-kertomuksesta, että Jumalalla on usein paljon aiempaa suurempia aivoituksia tulevaisuutemme varalle liittyen joko olosuhteisiimme tai elämäämme. Voimme aina luottaa Jumalaan, että Hän korottaa meidät oikeaan aikaan.

7. Jumala vapautti juutalaisen kansan tuhosta

Kuningas käski Mordokaita tekemään mitä tahansa hän halusi pelastaakseen juutalaiset lähestyvältä verilöylyltä. Mordokai antoi toisen asetuksen, jonka mukaan juutalainen kansa voisi puolustaa itseään määrättynä päivänä. Kun se päivä koitti, asetelmat muuttuivat ja juutalaiset voittivat vihollisensa. Raamattu kertoo meille, että pian kukaan ei uskaltanut vastustaa heitä. Siihen mennessä Mordokaista oli tullut niin mahtava kuninkaan palatsissa, että alueelliset virkamiehet auttoivat juutalaisia taistelemaan hyökkääjiä vastaan.

Jälleen, vaikka Jumalaa ei mainita, tiedämme, että juuri Hän tasoitti tietä vapautukselle ja antoi kansalleen voiman voittaa hyökkääjänsä. Jumala pelasti juutalaiset jälleen yhdeltä yritykseltä tuhota heidät.

8. Voit luottaa siihen, että Jumala pitää lupauksensa

Ilman tätä pelastusta juutalaista kansaa ei olisi olemassa. Sukulinja olisi päättynyt, profetia ei olisi täyttynyt eikä Messias tullut. Mutta Jumala lupasi tehdä Aabrahamista suuren kansakunnan ja että hänen jälkeläisensä olisivat yhtä lukemattomia kuin taivaan tähdet ja meren hiekka (1. Moos. 22:17). Jer. 31:ssä Jumala lupasi, että niin kauan kuin aurinko, kuu ja tähdet pysyisivät, myös Israel pysyisi (Jer. 31:35–37).

Purim myös vahvistaa, että voimme luottaa Jumalan pitävän kaikki lupauksensa. Kun Hänen sanansa sanoo, että Hän on antanut meille kaiken, mitä tarvitsemme, elääksemme jumalallista elämää, tiedämme, että se on totta. Kun Hän sanoo antaneensa meille rauhansa, me voimme tarttua siihen. Kun Hän sanoo, ettei mikään voi erottaa meitä Hänen rakkaudestaan, me voimme uskoa sen. Jumala on uskollinen. Siitä voimme olla täysin varmoja.

9. Purim on iloa Jumalan pelastuksesta

Juutalaisen kansan loistavan voiton ja vapautuksen jälkeen Mordokai sääti juhlan, koska heidän surunsa ja valituksensa oli muuttunut riemuksi. Juutalaisten oli määrä juhlia ja iloita, antaa lahjoja toisilleen ja köyhille. Siitä lähtien purimia on juhlittu iloiten ja riemuiten. Nykyään purim on aikaa, jolloin luetaan Esterin kirjaa, pukeudutaan juhla-asuun ja eletään uudelleen tätä dramaattista tarinaa juhlimalla sitä lahjojen antamisen ja hyväntekeväisyyden merkeissä.

10. Voit luottaa Jumalaan sen vuoksi, mitä Hän on jo tehnyt

Jumala käski toistuvasti israelilaisia muistamaan, mitä Hän oli tehnyt heidän hyväkseen vapauttaessaan heidät Egyptin orjuudesta. Psalmit neuvovat meitä iloitsemaan Herrassa. Emme saa unohtaa, mitä Hän on tehnyt meidän hyväksemme. Samoin Uusi testamentti rohkaisee meitä muistamaan, mitä Jeesus on tehnyt. Meidän tulee pysyä niissä hyvissä asioissa, joita Jumala on antanut meille, ja olla aina kiitollisia. Voitot, jotka Hän on voittanut meidän puolestamme, ovat riemuitsemisen arvoisia joka päivä. Kun pidämme itsemme tietoisina niistä, tiedämme myös, että voimme luottaa Häneen kaikessa – nyt ja tulevaisuudessa.