Patmos-blogi

Raamattu on Jumalan inspiroimaa sanaa – mitä sillä tarkoitetaan?

Pasi Turunen Pasi Turunen (TM) on raamatunopettaja, toimittaja ja Patmos Lähetyssäätiön toiminnanjohtaja.
Julkaistu:

Mitä tarkoitamme kristittyinä sillä, että Raamattu – sen 66 kirjaa – on Jumalan inspiroimaa? Tämä ajatus perustuu Raamatun omaan ilmoitukseen Jumalan puheesta ihmiselle ja siitä kuinka kirjoitetulla sanalla on Jumalan omien sanojen arvovalta, koska Raamatun ilmoitus on lähtöisin Jumalasta itsestään.

Raamatun inspiraatio ei tarkoita jotain yleisinhimillistä innostunutta ja luovaa mielentilaa, kuten puhuttaessa taitelijoista, joiden sanotaan saaneen ”inspiraationsa”, eli innoituksensa, jostain impulssista.

Raamatun inspiraatio viittaa kolmiyhteisen Jumalan kolmannen persoonan erityiseen vaikutukseen Raamatun ihmiskirjoittajissa.

Tähän vaikutukseen liittyy se, että Pyhä Henki on aikaansaanut sen, että  Jumalan sana on välittynyt – ei kuitenkaan mekanistisesti sanellen – kirjalliseen asuun ihmiskirjoittajien kautta siten, että lopullinen tuotos oli theopneustos,

Jumalan henkäyttämänä juuri sellainen kuin Jumala sen tahtoi olevan. Siksi lukiessamme Raamattua luemme mitä Jumala meille sanoo.

Raamattu, Jumalan kirjallinen sana, on siten yhtä aikaa aidosti inhimillinen ja jumalallinen kirja. Aivan niin kuin Jeesus on yhdessä persoonassa sekä aidosti ihminen että Jumala.

Koska Jumala on itse totuus ja puhuu sitä, mikä on totta, on myös hänen sanansa Raamatussa kaikessa totta (Joh. 17:17).

Kaikki Raamatun pyhät kirjoitukset ovat kauttaaltaan Jumalan Hengen inspiroima eli henkäyttämiä (pasa grafee theopneustos – 2 Tim. 3:16). Henki on sanassa läsnä alusta alkaen eikä Hengen ja sanan vaikutusta voi erottaa toisistaan.

Jeesus sanoi: ”Henki on se, joka eläväksi tekee, ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä” (Joh. 6:63).

Vanhassa testamentissa käytetään lukuisia kertoja ilmaisua ”Herra sanoi” (e.g. 1 Moos. 6:7; 26:2; 2 Moos. 6:2; 12:43; 1 Sam. 9:17; 1 Kun. 9:3; Sak. 4:6). Tämä ilmaisu osoitti puhujien uskoneen, että he välittivät Jumalan sanoja. Voidaan puhua ilmoitustietoisuudesta.

Uuden testamentin kirjoittajat lainaavat usein Vanhaa testamenttia Jumalan arvovaltaisina sanoina (2 Kor. 6:16/3 Moos. 26:12; Matt. 19:5/1 Moos. 2:24; Apt. 4:25/Psal. 2:1; Room 9:17/2 Moos. 9:16). Paavali siteeraa 5. Mooseksen kirjaa ja mahdollisesti Luukkaan evankeliumia (1 Tim. 5:18/5 Moos. 25:4; Luuk. 10:7) käyttäen molemmista arvovaltaista ilmaisua ”Raamattu sanoo” (tai ”sanotaanhan kirjoituksissa” KR-92).

Paavali itse sanoo opettavansa ”Hengen opettamin sanoin” (1 Kor. 2:9-13), ja että Kristus itse puhuu hänessä (2 Kor. 13:3). Siksi se mitä hän kirjoittaa on ”Herran käsky”, niin että joka ei sitä tunnusta sitä ei Jumala tunnusta (1 Kor. 14:37-38, KR92).

Pietarin kirjeessä Paavalin kirjeet asetetaankin jo muiden Pyhien Kirjoitusten kategoriaan (2. Piet. 3:16). Johanneksen Ilmestyskirjassa näkijän kirjoittaman sanotaan olevan ”tosia Jumalan sanoja”.

Paavalin ajatus Hengen antamista sanoista palautuu Jeesukseen itseensä. Jeesus lupasi, että Pyhä Henki yhtäältä muistuttaisi kaikesta mitä Jeesus oli sanonut (Joh. 14:26) ja toisaalta tullessaan ilmoittaisi apostoleille sellaistakin, mitä nämä eivät kyenneet Jeesuksen maallisen vaelluksen aikana ottamaan vastaan:

Pyhä Henki … opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille puhunut … Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette voi nyt sitä kantaa. Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen … ja tulevaiset hän teille julistaa” (Joh. 14:26; 16:12-13).

Meillä on Raamatussa Jumalan mielenmukainen ilmoitus ja tulkinta Jeesuksen toiminnasta ja sen pelastavasta merkityksestä. Tuo todistus on virheettömän erehtymättömästi totta, koska Pyhä Henki on totuuden Henki ja Jeesus lupasi Hengen johtavan ”kaikkeen totuuteen”.

Raamatun kanoniset tekstit ovat siis kauttaaltaan ja kokonaan Jumalan Hengen inspiroimia ja siksi Jumalan sanaa.

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

Lue ohjeet kommentoinnille

Kommentit (9)

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  1. lähettiläs

    Raamatussa kerrotaan, miten Jumala on uskonut sanansa juutalaisille, joista on tullut Jumalan pappisvaltakunta julistamaan sanaa eteenpäin pakanakansoille.

    Kun kristinusko siirtyi ensimmäisillä vuosisadoilla Roomaan, sanan ylläpito siirtyi myöhemmin syntyneelle klassiselle kristinuskolle ja roomalaiskatoliselle kirkolle. Rooman kieli oli latina, joten kirjoitukset käännettiin latinaksi ja kreikaksi, eikä ketään kiinnostanut ylläpitää hebrealaisia kirjoituksia, jotka papyruksen ja pergamentin lahoamisen takia lopulta hävisivät.

    Raamattu on kyllä Jumalan sanaa, mutta sen käännökset hebreasta muille kielille eivät enää ole virheettömiä. Käännös- ja kopiointivirheet ovat kertautuneet ja jopa suoranaisia väärennöksiäkin on yritetty tehdä. Meidän käytössä oleva Raamattu perustuu keskiaikaisiin kopion kopioihin, käännöksiin ja väännöksiin. Tekstit ovat eräin osin korruptoituneet niin, ettei niitä kyetä enää palauttamaan alkuperäiseksi. Tästä voi esimerkkinä mainita Apostolien tekojen kirjassa olevan tiedon siitä, että näkikö vai kuuliko Paavalin seuralaiset Jeesuksen. Eri kohdissa tieto on eri tavalla. Vastaavia ilmeisiä ristiriitoja on muuallakin.

    Jos Raamattu ilmoittaa, ettei Jumalan sana koskaan katoa, niin mistä saamme sitten alkuperäiset tekstit? Itse uskon, että Jesajan kirja sen kertoo. Kun Messias tulee Jerusalemin temppeliin, niin Jumala sana lähtee Sionin vuorelta virheettömänä. Temppelin seurakunta saa hebrealaisen Raamatun, joka vastaa alkuperäisiä kirjoituksia pilkun tarkasti poislukien sen 3,5 vuoden määräaja, jolloin seurakunta on poissa temppelistä ja sen tilalla on Antikristuksen seurakunta.

    ”Katso, minä lähetän sanansaattajani, ja hän on valmistava tien minun eteeni. Ja äkisti on tuleva temppeliinsä Herra, jota te etsitte, ja liiton enkeli, jota te halajatte. Katso, hän tulee, sanoo Herra Sebaot. Mutta kuka kestää hänen tulemisensa päivän, ja kuka voi pysyä, kun hän ilmestyy? Sillä hän on niinkuin kultasepän tuli ja niinkuin pesijäin saippua.” (Mal 3:1,2)

    ”Aikojen lopussa on Herran temppelin vuori seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista, kukkuloista korkeimpana, ja kaikki pakanakansat virtaavat sinne. Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: ”Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa; sillä Siionista lähtee laki, Jerusalemista Herran sana.” (Jes 2:2,3)

    • Dogma

      ”Tekstit ovat eräin osin korruptoituneet niin, ettei niitä kyetä enää palauttamaan alkuperäiseksi. Tästä voi esimerkkinä mainita Apostolien tekojen kirjassa olevan tiedon siitä, että näkikö vai kuuliko Paavalin seuralaiset Jeesuksen. Eri kohdissa tieto on eri tavalla. Vastaavia ilmeisiä ristiriitoja on muuallakin.”

      Näin se on!

      Ap.t 9:7 Saulin matkatoverit seisoivat sanattomina. He kuulivat äänen mutta eivät havainneet ketään.

      ja sitten sama asia, mutta päinvastoin.

      Ap.t 22:9 Ne, jotka olivat kanssani, näkivät valon mutta eivät kuulleet sen ääntä, joka minulle puhui.

      Kumpi on oikein? Ehkä tämä esimerkki voisi antaa ratkaisun:

      Dan 10:7 Vain minä, Daniel, näin sen näyn. Miehet, jotka olivat kanssani, eivät sitä nähneet, mutta suuri kauhu valtasi heidät ja he pakenivat ja piiloutuivat.

      • Filos

        Ap.t 9:7 Saulin matkatoverit seisoivat sanattomina. He kuulivat äänen mutta eivät havainneet ketään.

        ja sitten sama asia, mutta päinvastoin.

        Ap.t 22:9 Ne, jotka olivat kanssani, näkivät valon mutta eivät kuulleet sen ääntä, joka minulle puhui.
        Näissä Raamatunkohdissa ei ole mitään ristiriitaa. Matkatoverit kuulivat äänen, mutta eivät kuulleet Jeesuksen puhetta Saulukselle. He näkivät valon, mutta eivät nähneet Jeesusta.

        Se on nähty lukuisia kertoja monessa muussakin Raamatunkohdassa, että ”ristiriita” on lukijassa, eikä Raamatussa, joko huolimattomana lukemisena tai ei ymmärretä kontekstuaalista ja kulttuurista asiayhteyttä. Näiden Raamatun ”ristiriitojen” kanssa itsekin tuskailin vuosikausia, mutta onneksi hyvien Raamatuntutkimistyökalujen avulla ”ristiriitoihin” on tullut ratkaisu.

        Ajatus, että Raamatun pilkulleen virheetön sana tulisi päivänvaloon vasta Messiaan tullessa temppeliin on täysin käsittämätön ja mieletön! Siis seurakunnan 2000v. historian aikana meillä olisi ollut korruptoitunut Jumalan sana käytössä?!
        Todellisuudessa meillä on virheetön Jumalan sana olemassa olevissa käsikirjoituksissa. Yksittäisissä käsikirjoituksissa on jäljennösvirheitä, mutta ne ovat paikallistettavissa toisten käsikirjoitusten avulla. Esim. heprealaisen masoreettisen tekstin jäljennösvirheet ovat löydettävissä Uuden Testamentin ja Septuagintan avulla. Tässä näkee Kaikkivaltiaan hyvän kaitselmuksen kirjoitetun sanansa varjelemisessa. Hän on sallinut syntyä useita ”käsikirjoitusperheitä” ja erityisen merkittävä on juuri tuo Septuaginta. Kreikan kieli oli muodostunut ”maailman kieleksi”. Kristuksen maailmaan tulo oli jo lähellä n. 250v. päässä Septuagintan syntymisestä. Kreikankielisillä alkuseurakunnilla oli jo valmiina Kirjoitukset omalla kielellään. Näin Jumala laajensi pelastustyönsä, joka alkoi ensin Israelin kansasta muihinkin kansoihin. Myös kirjoitetun sanansa osalta Hän on tehnyt samoin. Ensin hepreaksi ja osittain arameaksi, sitten myös kreikaksi ja edelleen muille kielille. Se mökin mummo siellä jossain korvessa, jolla ollut käytössä vanha ja haalistunut, puhki luettu Biblia ja lukenut sitä vuosikymmeniä rukouksen ja Pyhän Hengen opetuksen kera, tuntee Raamattunsa paremmin, mitä joku alkukielten taitaja ”kirjaviisautensa” kanssa.
        Amen.

        • Dogma

          Selityksesi ”ristiriidattomuudesta” on väkinäinen. Mitä tulee Apostolien tekojen jakeisiin 9:7 ja 22:9, ristiriita on ilmeinen. Ei voi olla niin, että matkatoverit näkivät valon, mutta eivät kuulleet ääntä; ja sitten toisessa kohdassa kuulivat äänen, mutta eivät nähneet mitään.

          Sinulla on ilmeisesti sellainen uskomus, ettei nykyajan Raamatussa voi olla yhtään virhettä, minkä takia yrität väkisin sovittaa ristiriitaisia tietoja yhteensopiviksi, vaikka tosiasiassa Raamatusta on tuhansia erilaisia ja siten toisistaan poikkeavia versioita. Tämä todistaa, että aikain saatossa Raamattuun on tullut kopiointi- ja käännösvirheitä.

          Tällä hetkellä seurakunnilla on korruptoitunut versio Raamatusta, mikä johtuu siitä, ettei alkuperäisiä käsikirjoituksia ole enää käytettävissä. Käsikirjoitusten kopioiden eroavaisuuksia ei ole enää palautettavissa alkuperäiseksi kaikissa paikoissa.

          Tuon esille yhden parin lisää, missä on ristiriitoja väestön laskuun tulokseen liittyen ja siihen, kuka käski Daavidia. Lukujen väliselle erolle on mahdoton löytää järkiperäistä selitystä, joten kyse on kopiointivirheestä.

          1 Aik 21:1 Saatana nousi Israelia vastaan ja viekoitteli Daavidin toimittamaan Israelissa väenlaskun.
          2 Daavid sanoi Joabille ja kansan johtomiehille: ”Kulkekaa Beersebasta Daniin asti ja laskekaa Israelin väkiluku. Ilmoittakaa sitten lukumäärä minulle.”

          5 hän ilmoitti Daavidille väenlaskun tuloksen: Israelissa oli asekuntoisia miehiä miljoona satatuhatta ja Juudassa neljäsataaseitsemänkymmentätuhatta.

          2 Sam 24:1 Herra vihastui jälleen Israeliin, ja yllyttääkseen Daavidia kansaa vastaan hän sanoi: ”Mene ja laske Israelin ja Juudan väki.”
          2 Kuningas sanoi sotaväkensä päällikölle Joabille: ”Käykää läpi kaikki Israelin heimot Danista Beersebaan asti ja tarkastakaa väki, niin että saan tietää sen luvun.”

          9 Joab ilmoitti kuninkaalle väenlaskun tuloksen: Israelissa oli asekuntoisia miekkamiehiä kahdeksansataatuhatta, Juudassa viisisataatuhatta.

      • Ujohko

        ”Ei voi olla niin, että matkatoverit näkivät valon, mutta eivät kuulleet ääntä; ja sitten toisessa kohdassa kuulivat äänen, mutta eivät nähneet mitään.”

        Tiedostaminen ja ymmärtäminen ovat sellaisia asioita, että niitä voi kuvata mainituin sanakääntein – ja siis molemmin päin. Tämä tietenkin korostuu koetun yliluonnollisuuden myötä.

        Ateisti voi toki tuudittaua siihen, että mitään eivät nähneet, kuulleet eivätkä havainneet.

    • Luterilaisten keskustelufoorumista poimittu kommentti liittyen asiaan

      Tässä on pari esimerkkiä, miten uudempi raamatunkäännös on vesittänyt ja jopa väärentänyt Raamattua, jotta teksti tukisi kirkossa vallan ottanutta liberaalia teologiaa.

      Alkutekstin mukaan ihmiset kuolevat pelkoonsa, kun Jumala rankaisee maailmaa. Myöhemmässä käännöksessä ei uskalleta enää ”pelotella” kuolemalla vaan puhutaan vain lamaantumisesta. Tämä on väärennös.

      Luuk 21:26 Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivaitten voimat järkkyvät. (1933/38)

      Luuk 21:26 Kaikki lamaantuvat pelosta odottaessaan sitä, mikä on kohtaava ihmiskuntaa, sillä taivaiden voimat järkkyvät. (1992)

      Tässä on vielä härskimpi väärennös. Alkuteksti kertoo siitä, miten käsien kautta suuhun tullut tomu ei saastuta ruokaa, vaan poistuu ruuansulatuksessa mahasta pois. Myöhempään käännökseen on lisätty useita alkutekstiin kuulumattomia sanoja ja muutettu tekstiä väittämään, että Jeesus antoi luvan syödä saastaista lihaa, vaikka teksti ei sellaista tarkoita, eikä keskustelun asiayhteys liity asiaan millään tavalla.

      Mark 7:19 Sillä ei se mene hänen sydämeensä, vaan vatsaan, ja menee luonnollisesti ulos, kaikki ruat puhdistain. (1776)

      Mark 7:19 Sillä se ei mene hänen sydämeensä, vaan vatsaan, ja ulostuu.” Näin hän sanoi kaikki ruuat puhtaiksi. (1933/38)

      Tässä on muutettu koko lausetta niin, ettei pelastus vaatisi enää Jumalan käskyjen noudattamista, vaikka alkuteksti sitä on vaatinut.

      Ilm 22:14 Autuaat ovat ne, jotka hänen käskynsä pitävät, että heidän voimansa elämän puussa olis ja he porteista kaupunkiin sisälle menisivät. (1776)

      Ilm 22:14 Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin! (1933/38)

      Luterilaisille hapatukselle ei tällainen tietenkään sovi, mutta Jeesus kyllä sanoi, ettei kukaan laittomuuden tekijä pelastu, joten käskyjen pitäminen on pelastuksen ehto. Siis on pakko tehdä parannus ja on muutettava omaa käytöstään. Myöhemmässä käännöksessä sana laittomuus on korvattu vääryydellä, koska kirkko ei lakia halua noudattaa, vaikka Jeesus itse sitä vaati. Anomia tarkoittaa nimenomaan lain rikkomista, koska sana ANOMIA tulee sanoista A jotain vastaan ja NOMOS laki.

      Matt 7:21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
      22 Moni sanoo minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’
      23 Ja silloin minä lausun heille julki: ’Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät’. (1933/38)

      Matt 7:23 Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: ’En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!’ (1992)

      Tässä on toisaalta jakeita, joissa 1992 on parempi käännös kuin 1933/38.

      Matt 5:17 ”Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan.
      18 Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut.

      • Filos

        5 hän ilmoitti Daavidille väenlaskun tuloksen: Israelissa oli asekuntoisia miehiä miljoona satatuhatta ja Juudassa neljäsataaseitsemänkymmentätuhatta.

        9 Joab ilmoitti kuninkaalle väenlaskun tuloksen: Israelissa oli asekuntoisia miekkamiehiä kahdeksansataatuhatta, Juudassa viisisataatuhatta.
        Ei näissäkään kohdissa ole mitään ongelmaa. Toinen kohta puhuu asekuntoisista miehistä ja toinen asekuntoisista miekkamiehistä.
        Eikä siinäkään ole ongelmaa, jossa toinen kohta sanoo Saatanan yllyttäneen ja toinen kohta Herran käskeneen. Jumala on käyttänyt ja käyttää jumalattomia ihmisiä ja Saatanaakin tuomioidensa ja tahtonsa toteuttamisen välikappaleina. Daavidin kohdalla voi olla kysymys koettelemisesta? Jobin kirjan alussa keskustelu taivaassa Jumalan ja Saatanan välillä antaa valaistusta asiaan.
        En ole väittänyt, etteikö käsikirjoituksissa olisi kopiointivirheitä. Niitä on. Kirjoitin, että olemassa olevista käsikirjoituksista löytyy virheetön Jumalan sana. Niissäkään Apostolien tekojen ”ristiriitaisissa” kohdissa, joissa Saulus kohtaa Herran ilmestyksen, ei tarvitse yrittää mitään väkinäistä yhteensovittamista. Kehotan lukemaan kohdat huolella ja ajatuksen kanssa.
        Mihin meidän uskomme voisi perustua, ellei Raamatun sanaan? Kaikkitietävä kaikkivaltias Jumala antanut sanansa ihmisille virheettömänä. Olisi outoa jos Hän ei sitä varjelisi virheettömänä maailman tappiin asti. Tarkoitan, että tämä virheettömyys löytyy eri käsikirjoituksista, ei yhdestä.
        Ajatus, ettemme voisi luottaa olemassa oleviin käsikirjoituksiin ja käännöksiinkin, romuttaa perustan uskoa Raamattuun Jumalan sanana. Mistä sitten voisi olla varma, etteikö moni muukin, tärkeäkin kohta voisi olla väärennetty?

        • Dogma

          Selityksesi ovat väkinäisiä ja virheellisiä. Ei voi olla niin, että miekkamiesten lukumäärä (500.000) on suurempi kuin asekuntoisten miesten määrä (470.000). Ristiriita on ilmeinen, sillä tosiasiassa Raamattu tarkoittaa miekkamiehillä ja asekuntoisilla miehillä samaa asiaa, koska Daavid käski laskemaan armeijansa miesvahvuuden, mistä saadaan tulkintaohje.

        • Filos

          Selityksesi ovat väkinäisiä ja virheellisiä. Ei voi olla niin, että miekkamiesten lukumäärä (500.000) on suurempi kuin asekuntoisten miesten määrä (470.000)

          Tuossa olet oikeassa. Nuo luvut katsoin väärinpäin. Ongelma löytyy vokalisoidussa masoreettisessa HEPREALAISESSA tekstissä, johon Vanhan Testamentin käännöksemme perustuvat. Masoreettinen teksti on periaatteessa käännös, koska alkuperäisen konsonanttitekstin vokalisointi on tulkintaa. Masoreetit ovat tulkinneet konsonantit; alef, lamed, pe, siten, että se tarkoittaa ”tuhat”. Mutta, jos nuo konsonantit vokalisoidaan eri tavalla, joka on täysin perusteltua, niin; alef, lamed, pe, voidaan kääntää sanalla; päällikkö/johtomies.
          Tämä seikka huomioiden kyseisissä ”ongelmakohdissa” poistaa ”ristiriidan” ja alkuteksti on palautettavissa näissäkin kohdissa. Virheetön alkuteksti on löydettävissä olemassa olevissa käsikirjoituksissa!