Patmos-blogi

Raamatun alkutekstiä ei ole vaietusti sensuroitu

Juha Ahvio Juha Ahvio on teologian tohtori, dosentti ja Patmos Lähetyssäätiön tutkimusjohtaja.
Julkaistu:

Teologian tohtori Ville Mäkipelto ja teologian maisteri Paavo Huotari ovat julkaisseet aiheeltaan erittäin mielenkiintoisen ja jo keskustelua herättäneen populaarin teoksen akateemiseen raamatuntutkimukseen liittyvistä tekstikritiikin alan kysymyksistä. Kirja on nimeltään Sensuroitu: Raamatun muutosten vaiettu historia (Helsinki: Otava, 2023). Kirja on varmasti tutustumisen arvoinen.

Kirjan sisältöä ovat arvioineet esimerkiksi eksegeetit ja teologian tohtorit Eero Junkkaala 11.4.2023 päivätyssä Seurakuntalaisen artikkelissaan ”Onko oikea Raamattu olemassa?” ja Matti Kankaanniemi Facebook-sivuillaan. Kuten ilmenee Ariel Neulaniemen 23.4.2023 päivätystä Seurakuntalainen-artikkelista ”Raamatun teksti muuttunut tai muutettu ajan saatossa – Entä sitten Ville Mäkipelto ja Matti Kankaanniemi?”, Kankaanniemi ja Mäkipelto keskustelevat kirjasta Dei Plus -palvelusta kuunneltavasti. Kirjaan liittyvää julkisuutta arvioi tohtori ja dosentti Timo Eskola 8.4.2023 päivätyssä Dosentin kammiosta -blogissaan ”YLE ja tieteellinen raamattufundamentalismi”.

Kattavan ja 19.4.2023 Luterilainen.net-sivustolla julkaistun arvion Sensuroitu-kirjasta on laatinut eksegetiikasta maisteroitunut pastori Aki Lahti, ”Kirja-arvostelu: Sensuroitu – Raamatun muutosten vaiettu historia”. Lahden arvio kannattaa lukea ajatuksella. Lainaan seuraavassa Lahden arvioartikkelin alkua:

”Suomenkielellä on ilmestynyt uusi Raamatun tekstikritiikkiä esittelevä populaari teos Sensuroitu – Raamatun muutosten vaiettu historia. Sen ovat kirjoittaneet teologian tohtori ja tubettaja Ville Mäkipelto sekä teologian maisteri ja tohtorikoulutettava Paavo Huotari. Kirjan sisällön voisi kirjoittajien näkökulmasta tiivistää, niin kuin he tekevät kirjan esipuheessa, seuraavasti:

’Kirjamme sisältö kumpuaa suurelta osin akateemisesta tekstikriittisestä tutkimuksesta, jonka harjoittajia molemmat kirjoittajat ovat. Esittelemme kansantajuisesti suomeksi monia sellaisia vanhimmissa käsikirjoituksissa havaittavia muutoksia, joita tekstikriittinen tutkimus paljastaa. Muutokset voi yleisesti jakaa tahattomiin virheisiin ja tahallisiin muokkauksiin, ja kirjamme keskittyy erityisesti viimeksi mainittuihin. Kirjurien tekemiin tahallisiin muokkauksiin perehtyminen osoittaa, että mitään muuttumatonta pyhää tekstiä ei ole koskaan ollut olemassakaan.’ (s.4)

Kirjoittajat kuitenkin esittelevät vain aika suppeaa otantaa tekstikriittisen tutkimuksen tuloksista, jättäen ison siivun pimentoon. Tämä on toki ymmärrettävää lyhyehkössä populaarissa kirjassa, mutta silti kirja antaa melkoisen yksipuolisen kuvan tekstikritiikistä.”

”Kirja vähintään epäsuoraan väittää edustavansa tekstikriittistä tutkimusta, mutta tulee valinneeksi käytännössä aina ne Raamatun kannalta ikävimmät ratkaisut, erilaisten ratkaisujen valikoimasta, usein sinänsä aitojen tekstikriittisten ongelmien kohdalla. Tästä ja monista klassista kristinuskoa ja jopa Raamattua herjaavista sanavalinnoista saattoi päätellä kirjoittajien taustan Raamatun kanssa. Lopulta kumpikin kirjoittaja paljastaa kirjan epilogissa taustakseen varsin ikävänkuuloisen helluntailaisuuden ja sen, että he ovat ottaneet siipeensä näissä piireissä ja muuttaneet käsitystään Raamatusta näiden vaiheiden seurauksena.”

”Henkilökohtaisia puheenvuoroja lukiessa tulee väistämättä mieleen, että kaksi kaltoinkohdeltua entistä helluntainuorta ovat löytäneet onnen ja laastarin haavoihinsa Helsingin yliopiston eksegeettien huomasta.”

”Tämän he puoliksi tunnustavatkin esimerkiksi kirjoittamalla: ’Kirjan sisältö on kummunnut tutkimuksesta, mutta meille kirjoittajille Raamatun muutokset ovat läpeensä henkilökohtainen aihe. Me emme ole pelkästään alan tutkijoita, vaan myös meidän suhteemme Raamattuun on elämänhistoriamme aikana muuttunut monta kertaa.’ (s. 170) Ja: ’Kirjaamme ei olisi syntynyt ilman Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan eksegetiikan väkeä ja pitkää tutkimushistoriaa. Suuret kiitokset väitöskirjojemme ohjaajille Juha Pakkalalle, Anneli Aejmelaeukselle ja Tuukka Kauhaselle. Pakkalan opetus ja tutkimus käsikirjoitusten välisistä toimituseroista on vaikuttanut suuresti kirjamme syntyyn.’ (s. 176).”

Sensuroitu-kirjan kirjoittajat tuovat varsin selkeästi esiin sen, mistä heidän sekä henkilökohtaiset että koulukunnallisakateemiset esiymmärrykselliset sitoumuksensa ja motiivinsa kumpuavat. Kuten kaikkien kirjojen kohdalla, nämä kirjoittajien itsensä ilmoittamat sitoumukset ja motiivit on toki hyvä pitää mielessä kirjan ajatuksenjuoksua ja johtopäätösten oikeellisuutta ja pätevyyttä arvioitaessa.

Olen itse käsitellyt Sensuroitu-kirjan käsittelemiä kysymyksiä Johdatus Raamatun syntyhistoriaan, Osa 1: Raamattu Jumalan ilmoituksena (Kuva ja Sana, 2015) -kirjani sivuilla 97–105, otsikon ”Raamatun sanallisesti inspiroitu teksti on paikallistettavissa ja ymmärrettävissä” alla ja alaotsikoiden ”Raamatun alkuteksti on palautettavissa ennalleen”, ”Vanhan testamentin tekstin historia ja säilyminen”, ”Uuden testamentin tekstin historia ja säilyminen” sekä ”Raamattua voidaan tulkita oikein” mukaisesti. Vanhan ja Uuden testamentin kirjojen historiallisuutta käsittelen puolestaan Johdatus Raamatun syntyhistoriaan, Osa 2: Vanha ja Uusi testamentti (Kuva ja Sana, 2018) -kirjani sivuilla 21–38 ja 223–245.

Pasi Turusen isännöimä 7-osainen videoluentosarja, jossa luennoin otsikolla ”Johdatus Raamatun syntyhistoriaan”, on kokonaisuudessaan katseltavissa ja kuunneltavissa Patmos Lähetyssäätiön nettiraamatunopetussivustolta. Suosittelen etenkin osaa 5: ”Raamatun alkutekstin säilyminen”, jossa perustelen pääkohdittain ja Johdatus-kirjojeni pohjalta sen, että Raamatun alkutekstiä ei ole vaietusti sensuroitu ja että alkuteksti on luotettavasti paikallistettavissa.

Aihepiiriin liittyy myös osuvasti Uuden testamentin eksegetiikan professori Craig A. Evansin paneutumisen arvoinen teos Jeesus-huijaus paljastuu (Kauniainen: Perussanoma, 2015).

Lue 24.1.2020 julkaistu Patmos-blogiartikkelini ”Apostolinen uskontunnustus määrittelee klassisen kristinuskon”. Varsinkin artikkelin alkuosassa esiin tuodut historialliset todellisuudet kannattaa pitää mielessä, kun itse tykönään pohtii Sensuroitu-kirjassa esitettyjä näkemyksiä.

Historiallinen tosiasia on, että Raamatun alkutekstiä ei ole vaietusti sensuroitu.

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

Lue ohjeet kommentoinnille

Kommentit (15)

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  1. Ekku

    Mäkipellon ja Huotarin kirja on hyvä nosto siihen asiaan, että kun viitataan ”Raamattuun”, niin mihin silloin viitataan? Minkä vuoden painokseen? Minkä aikakauden versioon? Raamattu edustaa monelle muuttumattomuutta ja ykseyttä, ja on monen maailmankuvaan sopivaa että unohdetaan ko. kirjan pitkä toimituksellinen historia. On myös alati mielenkiintoista katsoa missä yhteyksissä Raamattuun vedotaan. Yleensä kysymys on kielloista ja säännöistä, harvoin armosta ja rakkaudesta. Miksi näin?

  2. Jussi

    Minä arvelen,että sekä Huotari että Mäkipelto ovat kasvaneet ympäristössä,jossa kiusallisille kysymyksille ja eriäville mielipiteille ei ollut sijaa.Niimpä heidän motiivinsa on esittää kritiikkiä äärifundamentalistista raamatun tulkintaa kohtaan.Äärifundamentalistinen raamatuntulkinta on vähintään yhtä haitallista kuin liberaaliteologiakin.

  3. Pekka

    En tiedä onko Juha Ahvio lukenut ”Sensuroitu”-kirjaa.Minä en vielä ole.Jos hän ei ole lukenut,niin minun mielestä on epäviisasta ja epäjohdonmukaista ottaa siihen kantaa saatikka kirjoittaa blogia aiheesta pelkästään toisten teologien näkemyksiä lainaten.Itse kristittynä luen ateistien lehtiä tutustuakseni heidän väitteisiinsä,mutta se ei uskoani horjuta.Jotkut jopa varoittavat lukemasta ”Sensuroitu”-kirjaa.Ihmisen uskon täytyy olla heikko,jos haluaa linnoittautua,eikä ole valmis kohtaamaan haasteita.Argumentit kumotaan vasta-argumenteilla eikä demonisoimisella.

  4. IlkkaT.O.

    Jumalan sanan tulee kirkastaa kaikilta osin Jumalaa ja Hänen Sanaansa, Herraa Jeesusta Kristusta. Siitä antaa vakuuden Pyhä Henki, joka johtaa kaikkeen totuuteen. Pyhä Henki yhtyy Kirjoituksiin aina niin, että niissä on Jumalan voima koettavissa: Tämä on ylhäältä annettu meille syntisille ihmisille pelastukseksi ja voimaksi matkalle Taivaan kotiin. (kommentti: 1992 käännöksessä on selittelyn ja uustulkinnan mahdollisuuksia paikoin)
    Kun ensimmäisen kerran kuulin YLE:ltä Mäkipellon kerrontaa, siinä kuului valheen hengen ääni: Sanaa on väärennetty ja sitä käytetään väärin. Se, että Mäkipelto ei pysy totuudessa, ei tee Jumalan sanaa tyhjäksi, vaikka kuinka akateemisin argumentein sitä kääntelisi. Tarkoitus ei pyhitä kaikkia keinoja!
    YLE:n ’sutta ja sekundaa’ asiaa koskevan uutisoinnin kuvituksessa löytyi ainakin yksi kohde: Saattaa Päivi Räsäsen tapaus ’uuteen’ valoon toisenlaisen tulkinnan kautta: ”Enää ei voida vetäytyä vastuusta Raamatun sanan taakse, vaan on kannettava itse vastuu”. Mutta mitä muuta Päivi Räsänen on tehnytkään kuin juuri sitä.

    • kirjoitusten mukaan

      Jostain syystä helluntailaisten keskuudessa arvostellaan paljon 92-käännöstä. Se ei ole aina 33/38-käännöstä huonompi. Riippuu jakeesta, kumpi käännös on parempi.

      Monet luulevat, että Raamattua tulisi kääntää sanavastaavasti, mutta se voi johtaa suuriin väärinkäsityksiin. 92-käännöksessä on käytetty dynaamisen ekvivalenssin periaatetta, joka on sanavastaavuutta kehittyneempi tapa kääntää, koska se ottaa huomioon paremmin asiayhteyden.

      92- ja 33/38 -käännöksiä on somessa vertailtu täysin yksipuolisesti. En väitä, etteikö 92-käännöksessä olisi varsin huonosti käännettyjä jakeita, mutta 33/38 on eräin osin kääntänyt myös huonosti alkutekstiä. Kyse ei ole edes aina käännöksestä, vaan mistä tekstilaitoksesta käännös on tehty. Käännösten paremmuus vaihtelee jakeittain.

      Tässä on erittäin hyvä esimerkki siitä, miten 33/38-käännöksestä on sensuroitu jae Ap.t 8:37 pois, koska se estää kastamasta sellaisia lapsia, jotka eivät kykene uskomaan ja sitä suunsa kautta tunnustamaan. 92-käännöksessä jae lukee ja viimeisimpien käsikirjoituslöydösten perusteella tiedämme sen olleen alkuperäisessä Apostolien tekojen kirjassa.

      33/38-käännös:
      Ap.t 8:36 Ja kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: ”Katso, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?”
      38 Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet.

      92-käännös on parempi:
      Ap.t 8:36 Matkan jatkuessa he tulivat paikkaan, jossa oli vettä. Silloin hoviherra sanoi: ”Tässä on vettä. Estääkö mikään kastamasta minua?”
      37 Filippos sanoi hänelle: ”Jos koko sydämestäsi uskot, se on mahdollista.” Hoviherra vastasi: ”Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.”
      38 Hän käski pysäyttää vaunut, ja he molemmat, Filippos ja hoviherra, astuivat veteen, ja Filippos kastoi hänet.

      Asiaa arvioitaessa tulee ottaa huomioon myös tämä jae:

      Ap.t 2:41 Ne, jotka ottivat hänen sanomansa vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä.

      • IlkkaT.O.

        Kuka jätti ja miksi Apt. 8:37 ja Joh. 5:4 jakeet pois 1933/38 käännöksestä?
        Päinvastoin, helluntailaisuuden ( protestanttiset vapaat suunnat) piirissä jakeet yleensä tuodaan raamatunopetuksessa esille, siksi keskeinen on Raamatun sana uskovien kasteesta Jeesukseen Kristukseen, kuten Sanasta ilmi käy: ”Ne, jotka ottivat sanomansa vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon…”

  5. dogmaatikko

    Juha Ahvio tekee kirjoituksensa lopussa johtopäätöksen: ”Historiallinen tosiasia on, että Raamatun alkutekstiä ei ole vaietusti sensuroitu.”

    Jos Juha Ahvio väittää, ettei Raamatun tekstit ole muuttuneet yhtään alkuperäisistä, niin se voidaan helposti todistaa vääräksi väitteeksi. Asia tulee esille siitä, että Raamattu kertoo useissa kohdissa samoista asioista. Jos tiedot eivät täsmää keskenään, on ilmeistä, että ainakin toinen tieto on virheen tai väärennöksen takia muuttunut. Kaiken tehdyn tekstikritiikin jälkeen Raamattuun on jäänyt paljon kopiointi- ja käännösvirheitä, jotka muuttavat olennaisesti eräiden kohtien sanomaa.

    Mitä tulee teologian tohtori Ville Mäkipellon julkaisuihin, niin voi aivan hyvin myös sanoa, että hän yrittää itsekin sensuroida Raamattua väittämällä, että Raamattua olisi sensuroitu. Esim. hänen mukaansa Raamatussa ei sanota homoseksuaalisuuden harjoittamista eikä naispappeutta synniksi, mitä hän yrittää todistella pitkillä jaarituksilla tekstien muuttumisella ja uusista tulkintamalleilla. Mäkipelto tekee varsin alkeellisen virhearvion tai peräti pelkkää politiikkaa. On täysin selvä asia, että Jumala on kieltänyt homoseksuaalisuden harjoittamisen ja naispappeuden.

    Onko ilmeiset virheet Raamatun tekstissä tahallisia väärennöksiä? Suurin osa lienee tahattomia kopionti- tai käännösvirheitä, mutta eräiltä osin on painavia perusteluja epäillä tahallista Raamatun väärentämistä. Tässä on muutama esimerkki ristiriitaisista tiedoista, jotka todistavat, että Raamattu on muuttunut alkuperäisestä, eikä tekstiä ole voitu palauttaa alkuperäiseksi.

    Maksoiko Daavid Araunan pelloista ja häristä 600 sekeliä kultaa vai 50 sekeliä hopeaa? – 2. Sam. 24:24, 1. Aik. 21:24-25

    Kuka käski laskemaan Israelin armeijan vahvuuden ja mitkä olisivat laskennan tulokset? Kaikki tiedot ovat ristiriidassa kirjojen välillä: – 2. Sam. 24:1-9, 1. Aik. 21:1-5

    Näkikö vai kuuliko Paavalin työtoverit Jeesuksen? – Ap.t. 9:7, Ap.t. 22:9

    Käskikö Jeesus kastamaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen vai Jeesuksen Kristuksen nimeen? – Matt. 28:9, Luuk. 24:46-47, Ap.t. 2:38, Ap.t. 19:4-5

    Sanoiko Jeesus kaikkien ruokien olevan puhdasta, vai opettiko, että pesemättömien käsien kautta suuhun tullut tomu ei saastuta ruokaa syömäkelvottomaksi? Kreikan alkuteksti ei puhu mitään Jeesuksen sanoneen kaikkia ruokia puhtaiksi. Suomalainen 33/38-käännös ei perustu edes kreikan alkutekstiin, mutta Biblia perustuu: – Mark. 7:19

    Vastaavia esimerkkejä ilmeisistä Raamatun sisäisistä ristiriidoista voi ottaa esille lukuisia muitakin.

    • somesta poimittua

      Ville Mäkipelto ei ole vakavasti otettava teologi. Hänen väitteissä on paljon suoranaisia virheitä.

      Mäkipelto väittää, että Raamattu olisi opettanut aluksi monijumalisuutta, mikä ei pidä paikkansa. Mäkipellon mukaan Raamatussa mainitut Jumalan pojat olisivat aina jumalolentoja, mikä sekin on väärä tieto.

      Mäkipelto sivuuttaa kokonaan hebrean sanan ELOHIM oikean merkityksen, joka usein käännetään Jumala. Sana voi tarkoittaa asiayhteydestä riippuen myös maallista tuomaria tai ruhtinasta. Juutalaisten kirjaoppineiden mukaan ELOHIM-sanan alkuperäinen merkitys on voimat tai vallat, mikä viittaa erityisesti tuomioistuimeen, joka valvoo Tooran noudattamista. Psalmi 82 kertoo oikeusistuimen kokouksesta, jossa Jumala nuhtelee maallisia tuomareita. Mooseskin asetettiin tuomariksi faraolle.

      Psalmi 82:ssa kyse ei ollut taivaallisesta oikeudenkäynnistä jumalten välillä vaan pikemminkin maallisten tuomareiden tuomitsemisesta vääristä tuomioista, koska tuomarit eivät kohdelleet oikein orpoja ja köyhiä.

      Herra ei tehnyt Mooseksesta jumalaa vaan tuomarin faraolle. Tässä jakeessa ELOHIM tulisi kääntää tuomari:

      2 Moos 7:1 Herra sanoi Moosekselle: ”Minä asetan sinut jumalaksi faraolle, ja veljestäsi Aaronista tulee sinun profeettasi.

      Jos orja haluaa pysyä isännän palveluksessa, isäntä ei vie häntä Jumalan vaan tuomarin eteen.

      2 Moos 21:5 Mutta jos orja vakuuttaa: ’Minä rakastan isäntääni, vaimoani ja lapsiani enkä halua vapaaksi’,
      6 niin isäntä vieköön hänet Jumalan eteen ja asettakoon hänet sitten ovea tai ovenpieltä vasten ja lävistäköön hänen korvalehtensä naskalilla, ja hän jääköön ainiaaksi isäntänsä orjaksi.

      Biblian mukaan:

      2 Moos 21:5 Mutta jos orja julkisesti sanoo: minä rakastan minun isäntääni, vaimoani ja lapsiani: en tahdo tulla minä vapaaksi,
      6 Niin hänen isäntänsä viekään hänen tuomarien tykö, ja seisauttakaan hänet oveen, taikka pihtipieleen, ja lävistäkään isäntä hänen korvansa naskalilla, ja olkaan ijäti hänen orjansa.

      Kuningas Jaakon -käännöksen mukaan:

      2 Moos 21:5 And if the servant shall plainly say, I love my master, my wife, and my children; I will not go out free:
      6 Then his master shall bring him unto the judges; he shall also bring him to the door, or unto the door post; and his master shall bore his ear through with an aul; and he shall serve him for ever.

      Kaikkia Israelin miehiä kutsuttiin Jehovan pojiksi siis Jumalan pojiksi. Tähän Jeesus vetosi, kun hän sanoi lain kutsuvan juutalaisia miehiä Jumalan pojiksi.

      5 Moos 14:1 ”Te olette Herran, Jumalanne, lapsia. Kun surette vainajaa, älkää viillelkö itseänne älkääkä ajelko päätänne otsalta paljaaksi,
      2 sillä te olette Herralle, Jumalallenne, pyhitetty kansa. Maailman kaikkien kansojen joukosta Herra valitsi teidät omaksi kansakseen.

      Joh 10:34 Jeesus vastasi: ”Eikö teidän laissanne sanota: ’Minä sanoin: te olette jumalia.’?
      35 Niitä, jotka saivat Jumalan ilmoituksen, sanotaan siis jumaliksi, eikä pyhiä kirjoituksia voi tehdä tyhjäksi.

    • Filos

      ”Maksoiko Daavid Araunan pelloista ja häristä 600 sekeliä kultaa vai 50 sekeliä hopeaa? – 2. Sam. 24:24, 1. Aik. 21:24-25”.
      Puimatantereen(pellon) ja härkien hinta oli 50 sekeliä hopeaa. 1.Aik.21:25 mainittu 600 sekeliä kultaa oli sen paljoa laajemman ”paikan” hinta, minkä Daavid pian osti temppelialueeksi. JKR Jumalan Kansan Raamattu. Alaviite.

      ”Kuka käski laskemaan Israelin armeijan vahvuuden ja mitkä olisivat laskennan tulokset? Kaikki tiedot ovat ristiriidassa kirjojen välillä: – 2. Sam. 24:1-9, 1. Aik. 21:1-5″.
      Jobin kirjan alussa oleva Jumalan ja Saatanan välinen keskustelu valaisee kysymystä,” kuka käski laskea Israelin armeijan vahvuuden?” Jumala voi käyttää jopa Saatanaa tahtonsa toteutumisen välikappaleena. Teksteissä ei ole ristiriitaa. Mitä armeijan vahvuus lukuihin tulee, niin seuraava selitys on mahdollinen: ”Tässä väenlaskussa otettiin huomioon vain sotakuntoiset miehet, joita Israelissa eli pohjoisissa heimoissa oli 800 000 ja Juudassa 500 000. 1.Aik21:5 ilmoittaa tämän väenlaskun tulokseksi Israelissa 1 100 000 ja Juudassa 470 000. Mahdollisuutena esitetty(Scofield), että Israelin kohdalla suurempi luku tarkoittaa kaikkia sotakuntoisia miehiä, pienempi harjoitusta saaneita. Juudan kohdalla pienempi luku ei sisällä Benjaminin miehiä, jotka sisältyvät (muuten tunnettuina) 2. Sam 24:9 olevaan suurempaan lukuun”.
      Raamattu korjauksin ja selityksin. Alaviite.

      ”Käskikö Jeesus kastamaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen vai Jeesuksen Kristuksen nimeen? – Matt. 28:9, Luuk. 24:46-47, Ap.t. 2:38, Ap.t. 19:4-5”.
      Joh 17:11 valaisee mielestäni tuota kysymystä. ”Nimessäsi, jonka olet minulle antanut”.
      Isän nimi on sama, kuin Jeesuksen, niinhän tuo kohta selvästi sanoo. Tästä voi vetää johtopäätöksen, että kolmiyhteisellä Jumalalla on yksi yhteinen nimi. Vanhassa testamentissa tunnetaan nimellä JHVH. Kastaminen Jeesuksen Kristuksen nimeen tai Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen on sama asia ja siten yhtä pätevä. Vai mitä sanoo Patmoksen teologit? Nämä kommentithan kulkee teidän ”sensuurin”;) kautta?
      Ei ole siis mitään ristiriitaa ja alkuteksti on palautettavissa.
      Siunausta.

      • Mot

        Sinä yrität väkisin sovittaa yhteen esille otettuja ristiriitaisia tietoja. Selityksesi ovat väkinäisiä ja ilmiselvästi tarkoitushakuisia eivätkä ne ratkaise ristiriitoja.

        • Filos

          ”Sinä yrität väkisin sovittaa yhteen esille otettuja ristiriitaisia tietoja. Selityksesi ovat väkinäisiä ja ilmiselvästi tarkoitushakuisia eivätkä ne ratkaise ristiriitoja”.
          Etkö osaa muuta sanoa? Perustele, millä tavalla väkinäisiä ja tarkoitushakuisia? Sitä paitsi lainaan Uuras Saarnivaaran tulkintoja muutamissa noissa ks. kohdissa. Joten ne ei ole vain minun ”väkinäisiä yrityksiä”.
          Vielä haluaisin mainita noista lukueroista Israelin ja Juudan armeijoiden vahvuuksissa. Vanhat Testamenttimme perustuvat masoreettiseen vokalisoituun tekstiin, joka on itseasiassa käännös. Vokalisointi on masoreettien tulkintaa. Muinaisheprean konsonanttiteksti on se ohjeellinen ”alkuteksti”. Noissa luvuissa oleva sana; ”tuhat” voidaan kääntää myös sanalla; ”päällikkö/johtomies”. Ei ole mitään ristiriitaa!
          Yritä edes perustella väitteesi ”väkinäisyydestä ja tarkoitushakuisuudesta”.

        • mot

          Filos kirjoitti: – Noissa luvuissa oleva sana; ”tuhat” voidaan kääntää myös sanalla; ”päällikkö/johtomies”. Ei ole mitään ristiriitaa!

          Filos, sinun tulkintasi on mielivaltainen. Tässä asiayhteydessä ko. sana ei tarkoita päällikköä vaan lukua. Sinä yrität runnoa väkisin kaksi eri lukua samaksi luvuksi keksimällä mitä ihmeellisempiä tekosyitä.

          Totuus on, että VT:n teksteihin on jostain syystä tullut virhe kopioinnin tmv. yhteydessä, mikä ei ole näillä käsikirjoituksilla enää palautettavissa alkuperäiseksi.

          Sama tilanne on näiden kahden jakeen välillä, joissa on ilmiselvä ristiriita ostohinnan kohdalla. Oliko 50 sekeliä hopeaa vai 600 sekeliä kultaa?

          2 Sam 24:24 Mutta kuningas vastasi: ”Ei, minä ostan sinulta kaiken täydestä hinnasta. Minä en uhraa Herralleni ja Jumalalleni ilmaiseksi saatuja polttouhreja.” Daavid osti puimatantereen ja härät viidelläkymmenellä hopeasekelillä.

          1 Aik 21:25 Daavid maksoi maasta Araunalle kuusisataa kultasekeliä,

        • Filos

          ”Maksoiko Daavid Araunan pelloista ja häristä 600 sekeliä kultaa vai 50 sekeliä hopeaa? – 2. Sam. 24:24, 1. Aik. 21:24-25”.

          Vielä yksi mahdollinen selitys Samuelin- ja Aikakirjojen välisiin peltojen ja härkien hintaeroihin on valuutan kurssin muuttuminen. Tässä tapauksessa hopean ja kullan. Samuelin kirjat ovat valmistuneet kokonaisuudessaan vuosien 930-722 eKr välillä ja Aikakirjat pakkosiirtolaisuuden jälkeisellä Persian vallan ajalla vuosina 450-425 eKr.

          Nykyäänkin kullan ja hopean arvo voi muuttua lyhyessäkin ajassa, niin miksei tuolloinkin? Aikakirjojen kirjoittaja, todennäköisesti Esra, osasi muuttaa Samuelin kirjoissa olevat hopean ja kullan kurssit vastaamaan oman aikansa kursseja.
          Täällä vuosituhansien päässä Raamatun kirjoittamisajankohdasta ”virheiden ja ristiriitojen” löytäminen Kirjoituksista johtuu yksinkertaisesti tiedon ja ymmärryksen puutteesta. Ratkaisu ”ongelmakohtiin” voi olla niin yksinkertainen ja silmien edessä, että sitä on vaikea huomata. Tällainen sokeus tuntuu olevan vallalla erityisesti Helsingin yliopiston Raamatun vesitystieteellisessä tiedekunnassa, pois lukien Raamattuun uskovat konservatiiviset uskovat teologit.
          Ystävällisesti.

          e

      • kirjoitusten mukaan

        Filos kirjoitti: – Kastaminen Jeesuksen Kristuksen nimeen tai Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen on sama asia ja siten yhtä pätevä.

        Tämä ei ole sama asia. Paavali sanoi, että on olemassa vain yksi Jumala, yksi usko ja yksi oppi kasteesta, joten ei voi olla kahta erilaista kastekaavaa, eikä niin alussa olekaan ollut. Vain toinen on alkuperäinen ja pätevä.

        Eusebioksen sitreeraukset jakeesta Matt 28:19 antavat vastauksen, mistä on kyse. Aluksi Matteuksen evankeliumin lähetyskäskyssä ei ole ollut kastekäskyä ollenkaan, koska Eusebioksen lainauksissa sellaisia sanoja ei ole ollut, mutta myöhemmissä teksteissä sellainen tuli myös Eusebioksen lainauksiin. Katolinen kirkko lisäsi myöhemmin kastekäskyn Matteuksen evankeliumiin ilmeisesti vastavetona kiistalle areiolaisten kanssa.

        Luukkaan evankeliumin luvussa 24 on vastaava Jeesuksen lähetyskäsky, jossa Jeesus käskee mennä hänen nimessään. Sen mukaan apostolit kastoivat, minkä takia Apostolien tekojen kirjassa kerrotaan noin kymmenen kertaa, että kaste annettiin Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen.

        Luuk 24:46 Ja hän sanoi heille: ”Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista,
        47 ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.

        Ap.t 2:38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.

        19:4 Niin Paavali sanoi: ”Johannes kastoi parannuksen kasteella, kehoittaen kansaa uskomaan häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, se on, Jeesukseen”.
        5 Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen.

        22:16 Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.’

  6. Bux

    Nyt Juha meni halpaan.

    Kustantaja halunnut myynninedistämisen takia kanteen sanaan sensuroitu, koska tietää joidenkin triggeröityvän siitä.

    Mutta siis tavoitteena on vain kerätä huomiota ja saada klikkauksia, jotta kirja möisi.

    Ja ilmeisesti nyt onnistui tässä.