Raha ratkaisee?

Ollessani nuorena työntekijänä Suomen Kristillisen Työväen Liiton palveluksessa minut koulutettiin kiinnostumaan rahan merkityksestä hengellisessä työssä. Se oli oikeastaan monen mielestä edellytys toiminnan ylläpitämiseen. Pieni järjestö teki valtakunnallista työtä ja meitä oli palkkalistoilla aika monta tyyppiä. Saimme yhden valtakunnallisen kirkkokolehdin vuosittain, jonkin ajan kuluttua se puolitettiin ja vihdoin torpattiin kokonaan. Kerran sitten kävi iso moka, kun pari hallinnon ihmistä rupesi riitelemään ja kävi niin, että he unohtivat tehdä vuotuisen kolehtianomuksen kirkkohallitukselle. Se oli iso pieti ja niin tuli melkoinen lovi rahoitukseen. Eikä enää auttanut syytellä kumman vika, sillä juna oli mennyt aseman ohi. Siihen aikaan meillä oli työntekijöinä kannatusrenkaat, joilla ylläpidettiin taloutta. Siellä meni 11 ja ½ vuotta ja aina sain palkan ajallaan, mutta ei raha sittenkään ratkaissut vaan Jeesus.

Evankeliumiyhdistyksen työssä ollessani kuulin 25 vuotta, kuinka paljon meillä oli kulloinkin kenttätoiminta tappiollista. Aina puhuttiin markka-aikana miljoonien vajeesta ja euroihin siirryttäessä sama tarina jatkui vuodesta toiseen, pilkun paikka vain siirtyi. Ilmeisesti minä sitten paaduin tuohon liturgiaan, koska en enää hätkähtänyt vähääkään talouspäällikön vuodatuksesta vuotuisilla koulutuspäivillämme? Tuli myös kolme erottamisaaltoa, jolloin SLEY harvensi suurta työntekijäkaartiaan. Yleensä joku ystävällinen aikaansa seuraava lähimmäinen soitti minulle ja kysyi, joko minut oli potkaistu pois talosta? Mutta jostain merkillisestä syystä sain aina jäädä ja työni jatkui eläkkeelle asti. Antoivat sitten vielä minulle halkaisukirveen läksiäislahjaksi – varmaan se symboli liittyi jotenkin persoonaani? Rahatkin riittivät aina ja Jeesusta julistettiin.

Tuore uutinen kertoi, että Suomen evankelis-luterilainen kirkko sai kahdeksannen lähetysjärjestön, kun kirkolliskokous hyväksyi yksimielisesti Evankelisen lähetysyhdistyksen – ELY ry:n kirkon viralliseksi lähetysjärjestöksi. Asiasta tosin äänestettiin. ELY:n perustivat jokunen vuosi sitten vanhat työkaverini ja heitä kannattava SLEY:n kenttäväki. Syntyi naispappeuden kannalla olevien uusi yhdistys, puhdasoppisuudesta irronnut väljää julistusta suosiva pikku poppoo. Nyt kun Venäjällä ei voi tehdä lähetystyötä, heillä ei ole kuitenkaan yhtään omaa lähettiä ulkomailla. Lähetystyö perustuu siis heillä lähinnä avustamiseen, joten rahaa kyllä tarvitaan ja se näkyy kelpaavan hyvin heillekin. No maailman merelle sopii paljon kalastajia, kunhan vain kalastetaan Jeesukselle.

Samalla motiivilla moni muukin voitaisiin liittää kirkon lähetysrintamaan. Ajattelin, että Patmoskin voisi hyvin hakea kirkon virallisen lähetysjärjestön mandaattia, onhan sillä huomattavasti mittavampaa kristillistä avustustyötä ulkomailla kuin ELY:llä. Ei muuta kun väsäämään anomusta vaan Pasi ja Pekka. Minäkin voin kirjoittaa suositukseni, kirkon miehiä kun olen. Eikä siinä mitään häviä, jos eivät anna; ja kirkon isosta kukkarosta voisi olla mukava saada vaikka jokunen ropo, sillä hurskaissakin piireissä näköjään raha ratkaisee – vai ratkaiseeko? Sanoiko Jeesus seuraajilleen, että tehkää lähetystyötä, jos rahaa löytyy, julistakaa evankeliumia, jos budjetti antaa myöten ja jos talous menee kuralle, pankaa pillit pussiin ja tulkaa kotiin?

Luuk.22:35. Ja hän (Jeesus) sanoi heille (opetuslapsille): ”Kun minä lähetin teidät ilman rahakukkaroa ja laukkua ja kenkiä, puuttuiko teiltä mitään?” He vastasivat: ”Ei mitään.”