Patmos-blogi

Rakentavan hyödyllisiä tuoreita kirjoja

Juha Ahvio Juha Ahvio on teologian tohtori, dosentti ja Patmos Lähetyssäätiön tutkimusjohtaja.
Julkaistu:

Tässä artikkelissa nostan esiin kuusi rakentavan hyödyllistä ja tuoretta suomenkielistä kirjaa, joiden lukeminen ja joihin ajatuksella paneutuminen on lukijalle rakentavan hyödyllistä sekä hengellisen ymmärryksen lisääntyminen että maallisen regimentin alan asioiden syvällisen käsittämisen kannalta.

Hyvää ja lukemisen arvoista kirjallisuutta on paljon, mutta tässä yhteydessä esiin nostamani ja viittaamani kuusi teosta ovat poikkeuksellisen laadukkaita ja valaisevia eli varsin tarpeellisia juuri nyt. Viittaamistani kuudesta kirjasta kolme ensimmäistä lukeutuvat hengellisen regimentin alaan eli Raamattu ja klassinen kristillinen teologia -aihepiiriin, kun taas kolme jälkimmäistä lukeutuvat maallisen regimentin alaan eli tässä tapauksessa raha ja talous -aihepiiriin.

On mielenkiintoista havaita, että nämä aihepiirit liittyvät toisiinsa läheisemmin kuin usein osataan ajatella. Tällaisella asiayhteydellä on kuitenkin vankka raamatullinen perustus. Herra Jeesus Kristus itse, Matteuksen evankeliumin luvun 22 jakeen 21 mukaan, opetti meille, että ”Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on”.

Kristus siis opetti, että Hänen seuraajiensa tulee noteerata sekä välittömästi Jumalaan liittyvät todellisuudet että myös maalliseen inhimilliseen yhteiskunnalliseen olemiseen liittyvät todellisuudet. Kristus selvän käsitteellisesti erottaa toisistaan hengellisen ja maallisen regimentin eli Jumalan hallinta-alan, mutta Kristuksen opetus osoittaa yhtä selvästi, että näiden molempien alojen todellisuudet ovat tärkeitä ja että ne pitää ymmärtää oikein ja oikeassa suhteessa toisiinsa.

Kristityn tulee siis olla kiinnostunut molempien todellisuuksien asioista. Pane merkille sekin, että Herra Jeesus Kristus lausui tämän opetuksen nimenomaan raha-aihepiiriä käsitelleen keskustelun yhteydessä. Muista myös se, että Kristus ilmoitti painokkaasti, juuri nämä kaksi suurta aihepiiriä toisiinsa rinnastaen, Matteuksen evankeliumin luvun 6 jakeessa 24, että ”Ei kukaan voi palvella kahta herraa…Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa”.

Jotta kykenee ottamaan täysin vakavasti nämä Herran Jeesuksen Kristuksen kehotukset, täytyy uskoen sisäistää ja ymmärtää ja käsittää oikein, mistä Jumalassa, Hänen erityisessä ilmoituksessaan ja Hänen palvelemisessaan on kyse. Meidän on paneuduttava teologisiin peruskysymyksiin ja meidän on oltava selvillä niistä, etenkin Jumala-opista, luomisesta, kaitselmuksesta ja lunastuksesta ja pelastuksesta Kristuksessa.

Meidän on myös ymmärrettävä ja käsitettävä, mistä mammonassa ja mammonismin edustamassa väärässä palvelemisessa eli käytännössä epäjumalanpalvonnassa on kyse, eli, toisin sanoen, meidän on ymmärrettävä jotakin oleellista siitä, mistä rahassa ylipäätään ja etenkin sen inhimillisesti katsoen mahtavassa vallassa on oikeasti kyse. Rahan ja talouden peruslähtökohtien pohtiminen lukeutuu itse asiassa antropologian alaan eli oppiin siitä, mikä on ihminen, mistä hän on tullut, millainen oli hänen alkutilansa ja millainen on ihmisen tila nyt, syntiinlankeemuksen jälkeen.

Tällaisia ihmisen alkutilaan ja lankeemukseen liittyviä pohdintoja ei voi mitenkään välttää pohdittaessa ihmisen sosiaalisuuden eli yhteiskunnallisuuden luonnetta, jonka pohtiminen puolestaan on välttämätöntä pyrittäessä ymmärtämään rahaa ja taloudenpitoa. Tällainen laaja-alainen hengellisen ja maallisen regimentin alojen asioiden käsittäminen ja ymmärtäminen, joihin Herra Jeesus Kristus itse suoraan kehottaa ja meitä velvoittaa, luo kypsän pohjan sille, että kykenemme toteuttamaan myös apostoli Paavalin vakavaa kehotusta Efesolaiskirjeen luvun 5 jakeissa 15–17:

”Katsokaa siis tarkoin, kuinka vaellatte; ei niin kuin tyhmät, vaan niin kuin viisaat, ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä, sillä aika on paha. Älkää sentähden olko mielettömät, vaan ymmärtäkää, mikä Herran tahto on”.

Ottaen lukuun edellä mainitut Herran Jeesuksen Kristuksen ja apostoli Paavalin erityiset kehotukset ja velvoitteet, voin nimenomaisesti suositella hankittavaksi ja luettavaksi seuraavat kolme erinomaisen valaisevaa ja vankkaa Raamatun, kristillisen uskon ja teologian alaan liittyvää teosta.

Ensimmäinen suosittelemani teos on Jouni Lallukan 280-sivuinen kirja Raamattu: Totta vai tarua? (Kuva ja Sana, 2024). Patmos-kollegani Jounin, jolla on kandidaatin tutkintoa vastaava tutkinto Global Universityn Bible & Theology -koulutusohjelmasta, erittäin ajankohtaisen ja tarpeellisen teoksen, joka keskittyy avaamaan ja perustelemaan Raamatun luotettavuutta ja sen myötä koko klassisen kristillisen uskon luotettavuutta ja pätevyyttä, takakansiteksti esittelee kirjan sisällön seuraavasti:

”Kristillisen uskon puolustamista eli apologiaa on tehty jo alkuseurakunnan ajoista alkaen. Median esiin nostama kritiikki Raamattua kohtaan ei ole myöskään mitään uutta tai ihmeellistä, vaikka sitä sellaisena pyritäänkin julkituomaan. Moni suomalaisessa mediassa viime vuosina esitelty argumentti on nähty Yhdysvalloissa jo 15–20 vuotta sitten. Niihin ovat kristityt tutkijat esittäneet omat perustellut vastineensa. Laajasta medianäkyvyydestä huolimatta kritiikki Raamattua ja Jeesuksen historiallisuutta kohtaan ei edusta tutkijoiden enemmistön näkökantaa. Usein on kyse tiettyä äärilinjaa edustavien henkilöiden radikaalien ja sensaatiohakuisten väitteiden julkaisemisesta. Tätä ei kuitenkaan Suomessa tuoda avoimesti esiin. Raamatun luotettavuutta voidaan tutkia laaja-alaisesti esimerkiksi arkeologian, historian, psykologian, maantieteen ja muiden tieteen alojen valossa. Monet Raamatussa mainitut asiat ja yksityiskohdat voidaan osoittaa oikeiksi. On kyse todellisista tapahtumista maailmanhistoriassa. Aiheen laajuuden vuoksi on täysin mahdotonta kirjoittaa yhtä kirjaa, joka kattaisi kaiken Raamattua vastaan osoitetun kritiikin ja vastaisi siihen tyhjentävästi. ’Tämän kirjan ensisijaisena tavoitteena on herättää ajattelemaan kristillisen uskon ja Raamatun älyllisiä perusteita’, toteaa Jouni Lallukka johdannossaan”.

Kirja on kauttalinjaisen kattava vastaus Raamatun luotettavuutta ja arvovaltaa vastaan viime aikoina eri suunnista kohdistettuun kritiikkiin. Jouni Lallukka perustelee Raamatun luotettavuutta älyllisen järkiperäisin ja julkisesti ymmärrettävissä olevin argumentein ja kattavaan lähdekirjallisuuteen nojautuen. Kirjan ote on rakentavan keskusteleva ja samalla vankasti Raamatun luotettavuuden osoittava. Kirjan lähtökohtana onkin näkemys siitä, että Raamattu ja sen varaan rakentuva klassinen kristillinen usko kyllä kestävät voitollisesti kovankin kritiikin ja polemiikin. Kirja toimii erinomaisena johdatuksena Raamattuun liittyvään apologeettiseen keskusteluun ja tarjoaa vankat perustelut vakaumukselle, jonka mukaan Raamattuun Jumalan erityisenä ilmoituksena nojaava usko ja teologia ovat edelleen vahvasti voimissaan ja välttämättömän tarpeellisia meidänkin aikamme ihmisille.

Toinen suosittelemani teos on Sami Güntherin ja Mikko Sivosen toimittama 470-sivuinen kirja Jumalan armon kirkkauden ylistykseksi: Johdatus reformoituun pelastusoppiin (Agricola teologinen instituutti, 2023). Teoksen sisältöä avaava takakansiteksti kuuluu seuraavasti:

”Mitä reformoitu eli kalvinistinen pelastusoppi on? Kirja hahmottelee reformoidusta itseymmärryksestä käsin, kuinka pyhä ja suvereeni Jumala pelastaa syntisiä ihmisiä Kristuksen täydellisen sovitustyön kautta hänen armonsa kirkkauden ylistykseksi. Moninainen joukko suomalaisia pastoreita ja teologeja kuvailee reformoitua pelastusoppia kirkkohistoriallisesta, raamattuteologisesta ja pastoraalisesta näkökulmasta. Näin he pyrkivät viemään lukijansa Jumalan ansaitsemattoman armon rikkauksiin. Kirja haastaa lukijansa tutkimaan armon oppeja Raamatun tekstien valossa ja näkemään, kuinka nämä totuudet muokkaavat kristityn luonnetta ja seurakunnan elämää – nyt ja iankaikkisesti. Kirjan kirjoittajat ovat: Juha Ahvio, Ida Bois, Sami Günther, Eelis Halmemies, Tommi Matikka, Shaun Rossi, Mikko Sivonen, Tuomas Toppila ja Pasi Turunen”.

Sami Güntherin ja Mikko Sivosen toimittama teos on merkittävä tapaus suomalaisen teologian kentällä. Ensimmäistä kertaa on käsillä asiantunteva ja akateemiset kriteerit täyttävä esitys siitä, mistä historiallisessa ja tunnustuksellisessa reformoidussa eli kalvinistisessa teologiassa ja etenkin sen pelastusopissa, soteriologiassa, on kyse. Tämä teos on yleissivistävyydessään erittäin tarpeellinen kaikille teologiasta kiinnostuneille, koska nimenomaan reformoidusta teologiasta eli kalvinismista on pidetty esillä niin kummallisia karikatyyrejä ja täysin epähistoriallisia uskomuksia, joita esiintyy jopa niin sanotusti asiallisiksi teologisiksi julkaisuiksi tarkoitetuissa teksteissäkin.

Nyt tämän uuden kirjan myötä on mahdollisuus selvittää itselleen, mistä 1500-luvun evankelisen reformaation toisen pääsuuntauksen eli reformoidun teologian pelastusopissa on aikuistenoikeasti kyse, sekä teologianhistoriallisesti että systemaattisteologisesti ja pastoraalisesti. Samalla teos avaa yleisemminkin sitä, mihin niin kutsuttu aitoaugustinolainen Jumalan suvereeniin armoon nojaava pelastusoppi, joka augustinolaisuudessaan on ollut lännen kirkon valtavirtaista pelastusoppia kautta historian, raamatullisesti ja teologisesti nojaa.

Kolmas suosittelemani teos on Tuomas Akvinolaisen 510-sivuinen kirja Jumalan olemassaolo, ominaisuudet ja toiminta: Summa theologiae, Ensimmäinen osa, kysymykset 1–26. Suomentanut sekä johdannon ja selitykset laatinut Toivo J. Holopainen (Gaudeamus, 2023). Tuomas Akvinolaisen tekstin suomennoksen takakansiteksti kuuluu seuraavasti:

Summa theologiae on keskiajan filosofian ja teologian tunnetuin teos. Tuomas Akvinolaisen tavoitteena oli käsitellä siinä kaikki teologian osa-alueet sekä sitä varten selvittää myös niiden taustalla olevat filosofiset kysymykset. Jumalan olemassaolo, ominaisuudet ja toiminta sisältää tuon hyvin laajan teoksen alkuosan, joka käsittelee teologian perusteita ja valaisee koko Tuomaan ajattelun lähtökohtia. Summa theologiae alkaa teologian luonnetta koskevalla selvityksellä. Sitä seuraa Jumalan olemassaolon todistus, joka on teoksen tunnetuin jakso. Jumalan olemassaolon Tuomas todistaa viidellä eri tavalla, joita hän kutsuu ’viideksi tieksi’. Sen jälkeen teoksessa tarkastellaan Jumalan olemisen tapaa ja ominaisuuksia. Jumalan toimintaa koskevassa jaksossa Tuomas käsittelee muun muassa Jumalan tiedon ja tahdon luonnetta, kaikkivaltiutta ja predestinaatiota. Teokseen sisältyy suomentajan laaja johdanto, joka asettaa Tuomaan teoksen historialliseen yhteyteensä, sekä perusteellinen selitysosio”.

Kirjan etuliepeessä esitellään varsinainen kirjoittaja, vuosina 1225–1274 elänyt Tuomas Akvinolainen, seuraavasti: ”Tuomas Akvinolainen oli teologi ja filosofi, joka teoksissaan pyrki yhdistämään Aristoteelisen perinteen ja kristinuskon. Häntä pidetään edelleen yhtenä katolisen kirkon pääopettajista”. Teoksen suomentajasta todetaan samassa yhteydessä seuraavasti: ”TT Toivo J. Holopainen on keskiajan filosofian ja teologian tutkija sekä Helsingin yliopiston dosentti”.

Teoksensa alkusanoissa Tuomas Akvinolainen itse selittää kirjansa luonteesta ja tarkoituksesta näin: ”Tässä teoksessa on tarkoitus esittää kristilliseen uskontoon kuuluvat asiat tavalla, joka soveltuu aloittelijoiden perehdyttämiseen. Olemme näet huomanneet, että eri kirjoittajien laatimat esitykset sisältävät monenlaisia esteitä niille, jotka ovat oppialalla vasta-alkajia…Näiden ja muiden samankaltaisten ongelmien välttämiseksi koetamme, Jumalan apuun luottaen, kuvailla pyhään oppiin kuuluvat asiat niin lyhyesti ja selvästi kuin käsiteltävä asia sallii”.

Tuomaan Summa-teos on edelleen lyömätön historiallinen ykkönen dogmatiikan ja systemaattisen teologian saralla. Pelkästään siitäkin syystä nyt suomeksi saatettu teoksen Jumala-opillinen alkuosa lukeutuu välttämättömään teologiseen peruslukemistoon. Kannattaa myös verrata sitä, mitä Tuomas sanoo Pyhän Raamatun luotettavuudesta, erehtymättömästä virheettömyydestä ja korkeimmasta ilmoituksellisesta arvovallasta siihen, mitä Jouni Lallukka Raamatun luotettavuutta käsittelevässä kirjassaan kirjoittaa. Ja vertaa sitäkin, mitä roomalaiskatolinen normaaliteologi Tuomas sanoo Jumalan suvereenista kaitselmuksesta ja predestinaatiosta ja pelastuksen lopullisesta kestävyydestä siihen, mitä Sami Güntherin ja Mikko Sivosen toimittamassa teoksessa näistä teologisista aiheista kirjoitetaan tunnustuksellisen evankelisesta ja reformoidusta näkökulmasta. Saatatpa hyvinkin yllättyä siitä samansuuntaisesta aitoaugustinolaisuudesta, joka molemmissa teoksissa eteen piirtyy.   

Ottaen lukuun edellä mainitut Herran Jeesuksen Kristuksen ja apostoli Paavalin erityiset kehotukset ja velvoitteet, voin, edellä viitattujen teologisten teosten jatkoksi, nimenomaisesti suositella hankittavaksi ja luettavaksi myös seuraavat kolme erinomaisen valaisevaa ja vankkaa rahan, pankkilaitoksen ja taloudellisen vallan alaan liittyvää teosta.

Neljäs suosittelemani teos on Hannu Sokalan 221-sivuinen kirja Raha ei ole sitä mitä luulet (Nemo/Otava, 2024). Sokalan kirjan takakansiteksti kuuluu seuraavasti:

”Valaiseva ja helposti lähestyttävä tietokirja kertoo, miten raha toimii ja mitä pankit oikein tekevät. Kaikki me käytämme sitä ja haluamme sitä. Silti emme tiedä, mitä raha on.​ Rahaa käytettiin ongelmitta, kunnes 1600-luvulla Lontoossa nokkelat kultasepät keksivät historian kannattavimman petoksen. He lainasivat saman rahan useammalle asiakkaalle, paperia painamalla.​ Tällä tiellä pankit ovat edelleen – ne lainaavat rahaa, jota niillä ei ole. Miten tämä on mahdollista? Vastaus on tyly: pankit luovat uutta rahaa tyhjästä.​ Tähän perustuu pankkitoiminnan syvin olemus, joka johtaa talouskriiseihin aina 15 vuoden välein.​ Luettuasi tämän kirjan katsot rahaa, pankkeja ja taloutta uusin silmin”.

Kirjan etuliepeessä esitellään kirjoittaja näin: ”Hannu Sokala on työskennellyt taloustoimittajana Ylessä, Taloussanomissa ja Helsingin Sanomissa”.

Sokalan kirjan takakannen esittelyteksti puhuu puolestaan. Tässä Sokalan uusimmassa teoksessa käsitellään aivan ydinasioita, mitä tulee rahaan ja talouteen. Teokseen kannattaa ilman muuta paneutua ajatuksella, yhdessä seuraavien teosten kanssa.

Viides suosittelemani teos on niin ikään Hannu Sokalan 428-sivuinen kirja Maailman 50 vaarallisinta sukua (Nemo/Otava, 2023). Kirjan takakannessa todetaan muun muassa seuraavasti:

”Tunnetun tutkivan toimittajan tietokirja pureutuu mahtisukujen piilevään vaikutusvaltaan. Perheet ja suvut käyttävät merkittävää ja pitkäaikaista valtaa taloudessa ja politiikassa, mutta ne pysyttelevät yleensä piilossa. Minkälaisen haasteen tämä aiheuttaa tasa-arvolle, demokratialle ja ilmastotoimille? Kirja kertoo muun muassa Rockefellerien, al-Saudien, Windsoreiden sekä Toyodan ja Xin sukujen hämmästyttävät tarinat. Suomesta mukaan ovat päässeet Herlinit ja naapurimaistamme Wallenbergit ja Rotenbergit. Koukuttava kirja etenee kuin trilleri. Se on jatkoa menestysteokselle Maailman 50 vaarallisinta yhtiötä”.

Teoksen takaliepeessä todetaan seuraavasti:

”Meidän kaikkien elämään vaikuttavista suuryhtiöistä puhutaan yhä enemmän. Harvemmin kerrotaan yhtiöiden omistajista, joiden etua yritykset ajavat. Omistajat ovat mieluiten hiljaa, kuin piilossa. ’Toimittajana olen itsekin kolmisenkymmentä vuotta kertonut yritysten toiminnasta. Siksi oli antoisaa perehtyä niihin henkilöihin, perheisiin ja sukuihin, jotka omistavat maailman tärkeimpiä yrityksiä. Heidän päätöksensä, tavoitteensa ja arvonsa ovat usein poissa näkyvistä, mutta yhä tärkeämpiä maailmassa, jossa pääomat ja teknologiat niin helposti ylittävät maiden väliset rajat’. Maailman 50 vaarallisinta sukua on välttämätön perusteos jokaiselle, joka haluaa ymmärtää, ketkä maailmaamme ohjaavat – ja miten”.

Puolestaan puhuu edellä lainattu esittelyteksti. Tuskin tarvitsee rautalangasta vääntää, miksi tämäkin Sokalan kirja on välttämätöntä talousluettavaa.

Kuudes suosittelemani teos on Juha-Pekka Raesteen ja Hannu Sokalan 528-sivuinen kirja Maailman 50 vaarallisinta yhtiötä (Nemo/Otava, 2021). Kirjan takakansiteksti ja kustantajan esittelyteksti kysyvät ja vastaavat:

”Kenellä on valta – globaalin kansalaisen opas epävarmuuden aikaan. Se, joka hallitsee teknologiaa ja tietojamme, hallitsee maailmaa. Tässä kehityksessä niskan päällä eivät enää ole valtiot, vaan koko ajan suuremmiksi kasvavat mahtiyhtiöt. Niihin kannattaa tutustua, koska ne pitkälti määräävät sen, millaisessa maailmassa elämme. Nämä yhtiöt ovat nopeasti kasvaneet niin suuriksi, että niiden päätösten vaikutukset ratkaisevat pitkälti niin ilmaston lämpenemisen, demokratian kuin eri instituutioidenkin tulevaisuuden. Tunnettujen taloustoimittajien opas etenee kuin trilleri!”

Kirjan takaliepeen mukaan ”Maailma muuttuu juuri nyt uskomatonta vauhtia. Kapitalismi on ainut jäljellä oleva talousjärjestelmä, niissäkin tapauksissa, joissa sitä harjoittavat kommunistiset puolueet tai hirmuhallitsijat. Digitaalisuuden aikakaudella vanhat pelisäännöt eivät enää toimi: suurimmat teknologiayhtiöt valtaavat koko markkinan ja muille jää vain murusia. Maailman 50 vaarallisinta yhtiötä on välttämätön perusteos jokaiselle, joka haluaa ymmärtää, ketkä tulevaisuuttamme ohjaavat – ja miten”.

Raesteen ja Sokalan yhteisesti kirjoittama kirja on todellakin välttämätön perusteos, jos haluaa ymmärtää asioita. Yhtä välttämättömiä ovat viisi muutakin edellä viittaamaani ja esittelemääni teosta. Tämä välttämättömyys nousee juuri siitä Herran Kristuksen opetuksesta, että Hänen seuraajiensa tulee noteerata sekä välittömästi Jumalaan liittyvät todellisuudet että myös maalliseen inhimilliseen yhteiskunnalliseen olemiseen liittyvät todellisuudet. Näiden molempien alojen todellisuudet ovat tärkeitä, ja ne pitää ymmärtää oikein ja oikeassa suhteessa toisiinsa.

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

Lue ohjeet kommentoinnille

Kommentit (2)

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  1. Esa J.

    Kapitalismi EI OLE talousjärjestelmä EIKÄ teoriakaa, sillä sen perusta on silkassa ahneudessa. Teorioita voi aina päivittää, mutta tämä ei päivity ikinä.

    Kun Jeesus paransi sairaita, ajoi riivaajat pois, herätti kuolleista, ruokki 5000 ihmistä parilla leivänkäntyllä ja viidellä kalankiutiaisella, niin HÄN EI OTTANUT MAKSUA! Ei siinä Visaa vingutettu tai peräti vaadittu puolta palanutta puupenniä!

    Eikä muuten ristin juurellakaan, Golgatalla, sinä yhtenä perjantaipäivänä.

    Eikä yksikään kauppakorkeassa maleksinut kauppakamarinulikka tai kvartaalitulosten nimeen vannova numerospede koskaan tule sietämään tätä. Saati ymmärtämään.

    Sitä, että jotain tehdään toisen ihmisen hyväksi rakkaudesta. Pelkästä rakkaudesta…

  2. Jykä

    Niin, ehkä tuota Sokalaa kannattaa lukea hiukan varauksella.

    Ymmärrän kyllä, että vaarallisten sukujen kirjassa on mainittu esimerkiksi Sacklerin suku, joka aiheutti Yhdysvaltain opioidikriisin ja Al-Saudin suku, joka käyttää suurta poliittista ja taloudellista vaikutusvaltaa Saudi-Arabian öljyvarannoilla, mutta sitä en ymmärrä, että niiden rinnalle on lykätty Suomen Herlinit, joita ainakaan minä en voi pitää millään lailla vaarallisina.

    Tosin tuo on vain minun mielipiteeni, mutta olettaisin, että Ahviollakin on tiettyjä varauksia. Kirjassa on mainittu myös amerikkalainen Kochien suku, joka on käyttänyt poliittiseen kampanjointiin miljardeja dollareita ja tukenut miljoonilla muun muassa erästä Donald Trumpia…