Patmos-blogi

Riitelevät veljekset ja ihmeellinen puuseppä

Reijo Telaranta Patmos Lähetyssäätiön hallituksen puheenjohtaja, talousneuvos Reijo Telaranta on ollut toimittajana ja päätoimittajana useissa isoissa lehtitaloissa. Vuonna 2005 hän jäi eläkkeelle Kotimaa-konsernin toimitusjohtajan tehtävästä. Hän on myös toiminut Hengen uudistus kirkossamme ry:n hallituksen puheenjohtajana. Reijon verkkosivut löytyvät osoitteesta www.reijotelaranta.fi
Julkaistu:

Tarina kertoo kahdesta veljeksestä, jotka viljelivät vierekkäisiä maatiloja. He auttoivat aina toisiaan, lainasivat toisilleen työkoneita ja tekivät yhdessä niin viljelysuunnitelmat kuin raportitkin.

Eräänä päivänä heille tuli riita. Se alkoi pienestä väärinkäsityksestä. Sitä seurasivat kovat sanat ja katkerat syytökset. Niiden jälkeen yhteistyö loppui, eivätkä veljekset sen koommin edes puhuneet toisilleen.

Painostava hiljaisuus ja mökötys oli jatkunut jo useita viikkoja. Eräänä päivänä vanhempi veli kuuli oveltaan koputuksen. Kun hän avasi oven, hän näki portailla miehen, joka kantoi työkalupakkia.

”Olen puuseppä”, mies esittäytyi. ”Löytyisikö täältä muutamaksi päiväksi jotain rakennettavaa tai korjattavaa?”

Ensin vanhempi veli aikoi lähettää miehen matkoihinsa, mutta sitten hän sai idean.

”Katsopa tuonne viereiselle maatilalle”, hän sanoi. ”Siellä asuu nuorempi veljeni. Me emme tule toimeen keskenämme. Viime viikolla hän jopa kaivoi välillämme olevan rajaojan entistä syvemmäksi ja leveämmäksi. Voisitko rakentaa jotain, ettei meidän tarvitse katsella toisiamme tuon ojan yli”, vanhempi veli jatkoi.

”Taidanpa ymmärtää, mitä tarkoitat. Voin helposti rakentaa sellaisen”, puuseppä vastasi.

Järjestettyään puusepälle puutavarat vanhempi veli lähti kaupunkiin hoitamaan asioitaan. Maatilalla puuseppä ahkeroi mitaten, sahaten ja naulaten koko päivän.

Kun vanhempi veli palasi illalla maatilalleen, hän ei ollut uskoa silmiään. Puuseppä ei ollutkaan rakentanut maatilojen rajalle aitaa näköesteeksi vaan jotain aivan muuta. Syvän ja leveän ojan yli oli rakennettu kaunis kaarisilta.

Vieläkin enemmän vanhempi veli hämmästyi, kun hän näki nuoremman veljensä kävelevän siltaa pitkin luokseen. Leveästi hymyillen ja kädet halaukseen levitettyinä nuorempi veli tuli veljensä luo ja sanoi:

”Veljeni, sinä olet todella hyväsydäminen ja anteeksiantava ihminen! Minä olen sanonut sinulle ilkeitä sanoja. Olen loukannut sinua monella tavalla. Kaiken jälkeen sinä rakennutat upean kaarisillan, että me voimme jälleen tavata ja elää sovussa.”

Veljekset halasivat toisiaan, sopivat riitansa ja antoivat toisilleen anteeksi. Niin tehtyään he huomasivat puusepän olevan jo pakkaamassa työkalujaan.

”Hei, ei sinun tarvitse vielä mihinkään lähteä. Meiltä löytyy varmasti sinulle monenlaista rakennettavaa ja korjattavaa”, veljekset huusivat Puusepälle.

”Jäisin toki mielelläni tänne pitemmäksi aika”, Puuseppä vastasi. ”Minun on kuitenkin jatkettava matkaa, sillä minulla on vielä monta siltaa rakennettavana.”

Kristinoppimme mukaan ” ”Elämämme kallein asia on Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen.”

Kaikki Jeesuksen seuraajat, hänet Vapahtajakseen ja Pelastajakseen tunnustavat ovat Jumalan lapsia, sisaria ja veljiä keskenään.

Siksi saarnat alkavat usein sanoilla: ”Rakkaat sisaret ja veljet Jeesuksessa Kristuksessa.”

Daavidin Psalmissa 133 meille kerrotaan, miten Jumalan lasten tulisi käyttäytyä: ”Katso, kuinka hyvää ja suloista on, että veljekset sovussa asuvat!” (Ps.133:1 KR33/38)

Ennen kärsimistään ja kuolemaansa Vapahtajamme Jeesus Kristus, Nasaretin puuseppä, rakkauden rakentaja ja särkyneiden sydänten korjaaja  rukoili niin sanotun ylimmäispapillisen rukouksensa. Siinä hän kertoo mille ainoalle perustalle hänen seuraajiensa yhteys voi rakentua:

”Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut…” (Joh.17:21)

”Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä…” (Joh.17:22)

”Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä…” (Joh.17:23)

Jeesus Isässä ja Isä Jeesuksessa. Jeesus ja Isä meissä ja me Jeesuksessa ja Isässä.

Voisiko meille olla annettuna mitään suurempaa, pyhempää, kauniimpaa ja tärkeämpää yhteyden ja keskinäisen rakkauden perustaa!

Olipa hengellinen kotimme tämän maallisen vaelluksemme ajan missä herätysliikkeessä, seurakunnassa tai kirkkokunnassa tahansa, niin me kaikki olemme syntisiä ja Jumalan kirkkautta vailla (Room.3:23). Ellemme tee parannusta ja ota vastaan armoa, jota Jumala meille Jeesuksen tähden tarjoaa, me kaikki olemme iankaikkisen rangaistuksen ja kuoleman omia.

Rukoillaan, ystävät, että Jumalan armo saa murtaa itsekkäät mielemme ja lämmittää kylmät sydämemme. Rukoillaan, että Jumalan suuri rakkaus ja ylenpalttinen armo saavat meidät näkemään ja kohtaamaan kaikki Jeesuksen seuraajat rakkaina sisarinamme ja veljinämme, että maailma uskoisi Jumalan lähettäneen Jeesuksen koko maailman syntisten Pelastajaksi.

Siunausta ja rakkautta elämääsi, rakas ystäväni!

 

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

Lue ohjeet kommentoinnille

Kommentit (0)

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.