Rohkaisun ihmeellinen voima

Poika rakasti jääkiekkoa. Pienikokoisena hän joutui istumaan useimmat ottelut vaihtopenkillä. Tästä huolimatta hänen isänsä oli jokaisessa ottelussa katsomossa kannustamassa poikansa joukkuetta.

Penkinlämmittäjän osa ei lainkaan vähentänyt pojan innostusta. Hän oli joukkueensa ahkerin ja innokkain harjoituksiin osallistuja. Isänsä rohkaisemana poika oli varma, että jonain päivänä hän saisi peliaikaa jopa tärkeissä otteluissa.

Pojan innostus ja sitkeys tekivät vaikutuksen valmentajaan. Hän oppi arvostamaan poikaa, jonka intohimo pelaamiseen oli vähitellen tarttunut koko joukkueeseen.

Eräänä päivänä poika tuli harjoituksiin hyvin vakavana. Hän pyysi valmentajan hieman sivummalle ja kertoi kyyneleet silmistä valuen järkyttävän uutisen. Hänen isänsä oli kuollut. ”Saisinko jättää tämän viikon harjoitukset väliin?” poika kysyi varovaisesti.

Valmentaja halasi poikaa ja vastasi: ”Voit toki olla poissa harjoituksista. Eikä sinun tarvitse tulla hallille ensi sunnuntain otteluakaan varten.”

Sunnuntain ottelussa joukkueen peli ei sujunut erityisen hyvin. Meneillään oli jo kolmas erä, ja joukkue oli kaksi maalia tappiolla. Sillä hetkellä poika saapui halliin, pujahti pukukoppiin, laittoi varusteet päälleen ja istui vaihtoaitioon.

Valmentaja yllättyi pojan saapumisesta. Poika sanoi: ”Voisinko päästä jäälle? Minulle olisi tavattoman tärkeää saada pelata juuri tänään!”

Valmentajan kävi sääliksi isänsä menettänyttä poikaa. Niinpä valmentaja suostui pojan pyyntöön. Heti seuraavassa vaihdossa poika sai luistella jäälle.

Poika, jota oli harvoin nähty otteluissa jäällä, otti kiekon haltuunsa, pujotteli vastustajan puolustuksen ohi ja teki maalin. Kotijoukkuettaan kannustanut yleisö nousi seisomaan ja osoitti pojalle äänekkäästi suosiotaan. Se sytytti tappiolla olleen joukkueen suorastaan liekkeihin. Pojan joukkueen peli alkoi vihdoin kulkea, ja se voitti ottelun!

Ottelun jälkeen, kun muut olivat jo poistuneet pukusuojasta, valmentaja näki pojan istumassa pukuhuoneen nurkassa. Hän meni pojan luo ja sanoi: ”Etpä arvaakaan miten hienon yllätyksen järjestit minulle ja koko joukkueelle! Kerropa, miten sinä teit sen.”

Poika vastasi: ”Kerroin sinulle muutamia päiviä sitten isäni kuolleen. Sinä et ehkä tiennyt, että isäni oli sokea. Siitä huolimatta hän oli aina katsomossa kannustamassa meitä.”

”Isä jaksoi uskoa, että minusta tulisi hyvä pelaaja”, poika jatkoi. ”Tänään halusin näyttää, ettei hän rohkaissut minua turhaan. Tämä oli nimittäin ensimmäinen ottelu, jonka isä saattoi nähdä!”

Jos tutkit Raamatusta Apostolien tekoja ja Paavalin kirjeitä, löydät helposti huomaamatta jäävän asian, joka toistuu teksteissä jatkuvasti. Tässä eräs esimerkki. Se löytyy 1. Tessalonikalaiskirjeestä:

”Rohkaiskaa ja vahvistakaa siis toinen toistanne, ja niinhän te teettekin.” (1.Tess.5:11 KR92)

Eikä jatkuva rohkaiseminen, vahvistaminen ja kannustaminen suinkaan olleet vain Paavalin tapa. Luukkaan evankeliumin luvun 21 jakeessa 28 Jeesus sanoo:

”Kun nuo tapahtumat alkavat, nostakaa rohkeasti päänne pystyyn, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.” (Luuk.21:28)

Rohkaiseminen on väkevästi läsnä myös Vanhan testamentin teksteissä. Viidennestä Mooseksen kirjasta löytyvät sanat, jotka ovat kuin juuri meidän ajallemme tarkoitetut:

”Olkaa vahvoja ja rohkeita, älkää pelätkö älkääkä säikkykö noita kansoja, sillä Herra, teidän Jumalanne, kulkee teidän kanssanne.” (5.Moos. 31:6).

Psalmin 31 jae 25 sopii myös meille tämän hetken huolestuttavia uutisia seuraaville. Jae jatkaa kriisien keskelle joutuneiden rohkaisemista:

”Rohkaiskaa mielenne, olkaa lujat, kaikki te, jotka panette toivonne Herraan!” (Ps.31:25)

Kun Jumala haluaa sanassaan näin tavattomasti rohkaista ja vahvistaa omiaan, niin eikö meidän pitäisi tehdä samoin?

Rohkaistaan siis toinen toisiamme sen sijaan, että yrittäisimme lannistaa niitä, jotka elävät uskoaan todeksi eri tavoin kuin me.

Korostetaan Kristuksen kaikkien häneen turvautuvien välille synnyttämää yhteyttä, eikä revitellä tulkintojen ja perinteiden eroilla.

Rakastetaan avoimin sydämin toinen toisiamme sillä rakkaudella, jolla Jumala on ensin meitä rakastanut.

Rohkeutta, luottamusta ja Jumalan lupauksiin perustuvaa toivoa elämääsi, rakas ystäväni!