Patmos-blogi

Ruotsin vaalit uranaukaisijana

Juha Ahvio Juha Ahvio on teologian tohtori, dosentti ja Patmos Lähetyssäätiön tutkimusjohtaja.
Julkaistu:

Ruotsissa on käyty valtiopäivävaalit. Lopputulos eli etenkin Ruotsidemokraattien saama entistäkin suurempi kannatus kertoo siitä, että Euroopassa on, kaikesta huolimatta, hitaasti kypsymässä muutosprosessi, joka merkitsee kansallis- ja arvokonservatiivisen perinteisen eurooppalaisuuden vahvaa vastareaktiota nyt hegemonisessa vallankahvassa olevaa globalistista radikaalieliittiä ja sen määräämiä pakkorakenteita vastaan. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna Ruotsin tuore vaalitulos on nähtävissä jonkinlaisena uranaukaisijana.  

Ruotsin edellisten valtiopäivävaalien asiayhteydessä puhuin10.9.2018 aiheesta ”Ruotsin vaalit: Mitä mieltä kristittynä?” Tuossa puheessa selostin sitä, mitä Ruotsidemokraatit ajavat ja miksi nimenomaan Ruotsidemokraattien vahvistuminen on merkittävä ja kansalliskonservatiiviselta kristilliseltä kannalta nähtynä myönteinen ilmiö.

Vaalitulos on nyt se, että niin kutsuttu oikeistoblokki voitti ja Ruotsidemokraatit on Ruotsin toiseksi suurin puolue. Toisin sanoen ne teemat, joita Ruotsidemokraatit on pitänyt kaiken aikaa esillä, ovat saaneet yhä kasvavammin kannatusta ruotsalaisten keskuudessa. Tämä tarkoittaa sitä, että Ruotsidemokraattien keskeisimmin ajamat linjaukset ovat, vastoin kaikkia poliittisesti korrekteja toiveita ja vaatimuksia, realistisiksi koettuja, ajankohtaisia ja tarpeellisia.

Näin on täysin siitä riippumatta, päätyykö Ruotsidemokraatit hallitusvastuuseen vai ei. Joka tapauksessa Ruotsidemokraattien edustamat peruslinjaukset täytyy jollakin tavalla noteerata entistä vakavammin Ruotsissa.

Tukholmalainen maltillisen kokoomuksen kunnallispoliitikko Kristiina Katajikko kirjoitti ennen vaaleja osuvan valaisevasti Verkkouutisten 8.9.2022 päivätyssä artikkelissaan ”Ruotsidemokraatit saattaa olla pian hallituksessa” ja ingressillä ”Kirjoittajan mukaan puolue voi vaatia sitä enemmän, mitä suurempi sen äänisaalis on”, seuraavasti:

”Hallituksen muodostamisen jälkeen on edessä vielä monta taistelua ja lehmänkauppaa. Ideologiset erot Ulf Kristerssonin tiimissä ovat valtavat. Dagens Nyheterin Ipsoksella teettämän tutkimuksen mukaan ominaisuudet tulevat selkeimmin esille kun äänestäjät saavat asettaa itsensä ideologiselle janalle arvokysymyksissä. Suurin ero on nimenomaan niiden äänestäjien välillä jotka kannattavat liberaaleja, ja niiden jotka sympatiseeraavat SD:tä.”

”Feminismi on ruotsidemokraattien kannattajille suorastaan punainen vaate, kun taas liberaaleille yksi puolueen arvojen peruspilareista. Moni ruotsidemokraattien kannattaja kutsuu itseään nationalistiksi, mikä ei suinkaan sovi ainakaan M- ja L-äänestäjille. He kutsuvat itseään mieluummin globalisteiksi. Molemmilla puolueilla on pitkät perinteet kansainvälisestä yhteistyöstä ja hyvät suhteet muun muassa EU:hun ja natoon. He jotka antavat äänensä maltilliselle kokoomukselle, kristillisdemokraateille tai ruotsidemokraateille mieltävät itsensä usein konservatiiviksi.”

”Hyvin harva liberaali vannoo kodin, uskonnon ja isänmaan nimeen tai ainakaan se ei ole pyhä dogmi. Tässä siis vain pieni katsaus ideologisiin eroavaisuuksiin. Jos nostetaan katsetta näistä skismoista, on seuraavalla hallituksella, väristä riippumatta, edessään todella kivinen tie.”

Huomaa, että isossa kuvassa perusasetelma on tämä: Koti, uskonto ja isänmaa -kansalliskonservatiivit vastaan globalistiset liberaalit. Ruotsin vaaleissa otettiin kantaa etenkin avointen rajojen maahanmuuttoon kaikkine radikaaleine yhteiskunnallisine seurauksineen ja historiallisen Ruotsin ja ruotsalaisuuden sekä Ruotsin sisäisen turvallisuuden säilymiseen. Juuri tämä on ideologinen perusasetelma laajalti muuallakin Euroopassa kuten myös USA:ssa. Merkille pantavaa on, että kansalliskonservatiivien asema vahvistuu koko ajan.

Ruotsissa on jo todellisuutta sekin, mistä Suomen Uutiset kirjoittaa 14.9.2022 päivätyssä artikkelissaan ”Ruotsissa on monta todellisuutta – muslimipuolue sai kolmanneksen äänistä ongelmalähiössä”. Ensin muslimimaahanmuuttajat ajoivat pitkään asiaansa punavihreän vasemmiston kautta. Nyt on siirrytty omien islamilaisten puolueiden perustamisen vaiheeseen. Islamilaisen politiikan painoarvo on noussut. Näin etenee se islamisaatioprosessi, joka länsimaissa on koko ajan ollut ja on käynnissä.

Palauta mieleen myös taannoiset Ranskan presidentin- ja parlamenttivaalit, joissa perusasetelmat olivat samat kuin nyt Ruotsissa ja muuallakin: Kansallismieliset vastaan globalistit ja maahanmuuttoislamisoitumisen kovat realiteetit, sisällissodan uhkineen kaikkineen. Vaalitulokset osoittivat, että vahva ja kansan syviin riveihin tukeutuva kansallinen vastareaktio kytee Ranskassakin.

Italiassakin on edelleen meneillään kansallisen vastareaktion prosessi, joka saattaa ilmetä vahvasti 25.9.2022 käytävissä Italian parlamenttivaaleissa. Pekka Mykkänen kirjoittaa Helsingin Sanomien 9.9.2022 päivätyn ja valtamedian poliittisesti korrekteja tuntoja ilmaisevan artikkelinsa ”Italian ensimmäiseksi naispääministeriksi voi pian nousta äärioikeiston Giorgia Meloni, joka vakuuttaa, että fasismille on heitetty hyvästit” ingressissä:

”Giorgia Meloni, 45, on vaatimattomasta taustasta ponnistanut ja ’tavalliseen kansaan’ vetoava poliitikko. Tutkijan mukaan hän veisi pääministerinä Italiaa lähemmäksi Puolan ja Unkarin kaltaisia skeptisiä EU-maita.”

Varsinkin Italia on pitkään ollut EU-teknokraattieliitin ja ison rahan globalistien tiukassa otteessa ja käskytyksessä. Giorgia Meloni sen sijaan on koko ajan ollut linjauksissaan johdonmukaisen kansallismielinen ja sosiaalisesti konservatiivinen antiglobalisti. Toisaalta Meloniakin tullaan varmasti painostamaan pois linjastaan, EU-miljardien ja rahavaikuttajien voimalla. Kamppailu on todellista ja kovaa kautta Euroopan.

Euroopassa on edelleen meneillään se prosessi, josta kirjoitin esimerkiksi Oikean Median 3.9.2017 päivätyssä artikkelissani ”Euroopan on palattava kristillisille juurilleen ja pysäytettävä islamisoituminen” ja 18.8.2018 päivätyssä artikkelissani ”Kansalliskonservatiivinen Eurooppa nousee Unkarin ja Italian johdolla”.

Sama konservatiivinen vastareaktioprosessi etenee USA:ssa, ei vähiten korkeimman oikeuden kesäisen aborttipäätöksen avittamana. USA:n konservatismi saattaa hyvinkin ilmaista vahvaa voimaansa marraskuun välivaaleissa, jos ne toteutuvat vailla Biden-liittohallitus- ja The Deep State -johtoista vaalivilppiä. Ilmo Ilkan Helsingin Sanomien 14.9.2022 päivätty artikkeli ”Länsi-Virginia sääti erittäin tiukan aborttilain – aborttioikeudesta muodostumassa tärkeä vaalikysymys” tarjoaa välähdyksen siitä, että arvokonservatismi haastaa voimallisesti arvoliberalismia USA:ssa.

Näin Euroopassa ja USA:ssa nyt. Ruotsin tuore vaalitulos saattaa hyvinkin osoittaa, mitä tuleman pitää muuallakin.

On hyvä pitää mielessä, että varsinkin se, mitä tapahtuu Ruotsissa, ennakoi Suomen tulevaa kehitystä, pahassa ja hyvässä.

Kaikki edellä esitetty soveltuu Suomen eduskuntavaaleihin 2023. Varsinkin Perussuomalaisilla on suuret mahdollisuudet mutta myös suuri vastuu, mikäli haluaa toimia aitona kansalliskonservatiivisena vastavoimana ja mikäli tämän nojalla päätyy entistäkin vahvempaan parlamentaariseen asemaan. Peli on kovaa Suomessakin.

Muista, että Marinin hallitusta uhkailtiin EU:sta vakavilla seurauksilla keväällä 2021, jos Suomi ei hyväksy EU-federalistiseen vihreään siirtymään oikeasti tarkoitettua mutta ilmastonmuutoksen ja pandemian uhkien ja tuhojen torjumisen varjolla markkinoitua ja läpi pakotettua taloudellisesti massiivista velkaelpymispakettia, kuten uutisoi Ylen infon pohjalta esimerkiksi Iltalehti 28.4.2021.

Pidä samalla mielessä, että nimenomaan Perussuomalaisilla oli tuolloin todellinen mahdollisuus viivyttämällä oleellisesti hidastaa tuhoisan EU-velkaelpymispaketin etenemistä ja mahdollisesti jopa pysäyttää paketin hyväksymisprosessi EU-tasolla. Perussuomalaiset kyllä kävivät eduskunnassa neljän päivän ajan täysin legitiimiä pitkää keskustelua paketista, mutta sitten perussuomalaisten mielenkiinto paketin etenemisen vaikeuttamiseksi yllättäen ja erikoisten vaiheiden myötä loppui, jolloin paketti päätyi EU-globalistien kannalta ajoissa Suomen eduskunnan hyväksymäksi.

Joka tapauksessa on syytä ymmärtää kolme perustavaa seikkaa ja todellisuutta.

Ensimmäiseksi: Globalistinen eliitti lakeijoineen ja koneistoineen tekee kaikkensa, jotta parlamentaarisilla äänestystuloksilla ei olisi sitä vaikutusta mikä pitäisi. Ulkoparlamentaariset keinotkin ovat käytössä, sekä siellä että täällä. Kansallismieliset yritetään komentaa ruotuun erilaisilla painostuskonsteilla.

Toiseksi: Kansallismielisten arvokonservatiivien ja globalistien välisessä kamppailussa ei ole kyse vain puoluepolitiikasta, äänestystuloksista – manipuloiduista tai ei – eikä edes henkilöistä. Kyse on rakenteellisen ja systeemisen muutoksen tarpeesta.    

Kolmanneksi: Loppuviimeiseksi kyse on maailmankatsomuksellisfilosofisesta ja teologisestakin kamppailusta. Tämä kamppailu käydään jokaisen yksittäisen ihmisen sisimmässä, sydämessä, mielessä. Siksi globalistieliitti mediakoneistoineen keskittyykin nimenomaan mielenhallinnan varmistamiseen.

Niin sanottua liberaalia demokratiaa ajetaan totalitaariseen tilaan, jollainen on vallankumouksellisen ja globalistisen liberalismin Great Reset -henkinen lopputulema.

Vallankumouksellinen liberalismi haluaa tuhota ja tasoittaa kaikki luonnolliset orgaaniset ja yleiset identiteetit atomistisen autonomisen yksilön vapauden eli täydellisen riippumattomuuden hyväksi, saadakseen aikaan radikaalin vapautuksen.

Globalistinen liberalismi katsoo, oman kertomuksensa näkökulmasta, voittaneensa kollektiivisten identiteettien varaan rakentaneet fasismin ja kommunismin ja pyrkii nyt voittamaan vielä kaksi jäljellä olevaa kollektiivisen identiteetin varaan rakentavaa ja atomistisen subjektiivisen yksilön suvereenia itseilmaisua tukahduttavaa vihollistaan eli perinteisenbiologisen sukupuolen käsitteen ja yleisolemuksellisen ja päämäärähakuisen ihmisyyden.

Gender-ideologian mukaisen transgenderismin normiksi pakottamisella pyritään ylittämään sukupuolen todellisuus ja transhumanismin eli ihmisen bioteknologisdigitaalisen muuttamishankkeen toteuttamisella ilmasto- ja pandemiatoimien varjolla pyritään ylittämään ja lopulta lopettamaan kokonaan sielullishenkisestä aineettomasta ja biologisesta materiaalisesta todellisuudesta orgaanisesti muodostuva ihmisyys, pysyvä ihmisolemus.

Kyse on olemusmetafysiikan vastaisesta sodasta, sodasta Luojaa eli kolmiyhteistä Jumalaa vastaan, kapinasta luotuna olemista vastaan. Kapinasta Jumalan luomisjärjestyksiä vastaan. Siitä, mistä Psalmin 2 jakeet 1–4 puhuvat.

Mutta muista samalla, että Jumalan luomia järjestyksiä ja todella olemassa olevaa eli eri muotoista olemista ei kapinoiva ja langennut luotu ihminen voi tehdä tyhjäksi eikä tuhota, ei vaikka kuinka turvautuisi rahaparonien miljardeihin ja vaikka kuinka kirkuisi filosofisen postmodernin nominalismin ja konstruktivismin nimeen ja kuvittelisi teknofuturistisen utopistisesti olevansa itse oman individualistisen itsensä luoja ja rakentaja.

Tällaiset mielettömät hankkeet ovat niitä, jotka lopulta häviävät ja päätyvät historian roskatunkiolle, eivät Jumalan järjestykset. Globalistisen transhumanistiset Great Reset -kapinalliset ja vehkeilijät eivät ole historian oikealla puolella, vaan siellä ovat Jumalan hyviä järjestyksiä säilyttävät koti, uskonto ja isänmaa -kansalliskonservatiivit.

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

Lue ohjeet kommentoinnille

Kommentit (6)

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

  1. Jussi

    Ahvio sivuuttaa taas nohevasti sen tosiseikan, että SD:n kova ydin ponnistaa puhtaasti natsiaatteesta, vaikka sanomaa on siistitty laajempaa suosiota tavoitellessa. Valtaan päästyään nämä ihmiset palaavat alkuperäiseen agendaansa johon kuuluu mm. juutalaisten vaino ja sen sellaiset mukavat harrastukset. Miten helluntailainen Israel-myönteisyys (etten sanoisi jopa kiihko) ja tällaisten puolueiden avoin kannattaminen käyvät yhteen?

  2. Bux

    Muistaakseni Ahvio hehkutti vuonna Suomen 2015 eduskuntavaalien jälkeenkin vaalitulosta ja oli sitten enemmän tai vähemmän pettynyt kun mitään muutosta ei tapahtunut edes keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten johdolla. Päinvastoin, tuli vain sutta ja sekundaa tyyliin taksilakiuudistus ja heti ensitöiksi hallitus esitti Kreikan lainojen takaamista jne. Globalisaatio eteni entistä suuremmin harppauksin.

    Olen miettinyt miksi konservatiiviksi oikeistolaisiksi itseänsä identifioivat saavat jatkuvasti pettyä ja kun kun muutosta ei tapahdu, niin keppiä väännetään entistä enemmän radikaalimpaan suuntaan.

    Tarjoan marxilaisen analyysin: toisin kuin monet oikeistolaiset luulevat, arvoihin tai identiteettipolitiikkaan liittyvät kysymykset vain ja ainoastaan heijastelevat ideologisessa ylärakenteessa vallitsevia tuotantosuhteita. Sen sijaan oikeistolaiset ajattelevat niiden olevan jotenkin irrallisia kysymyksiä tuotantosuhteista. Tämä palautuu vanhaan kiistaan oikeisto- ja vasemmistohegeliläisten välillä. Jos haluaa oikeasti muutosta, niin olisi kyseenalaistettava vallitsvat tuotantosuhteet, kapitalismi, ja tähän oikeistolaiset ovat olleet haluttomia ja keskittyvät lillukan varsiin.

    Tästä johtuen vasemmisto voittaa aina ja oikeisto häviää.

    Nimittäin jos valitset (globaalin) kapitalismin ja demokratian, niin saat sen ideologisena ylärakenteessa sukupuolista ja seksuaalista moneutta juhlistvan kulutusyhteiskunnan.

    Jos taasen valitset ideologiselta ylärakenteelta 1950-luvun idealisoidun suomalaisen yhteiskunnan aitoine avioliittoineen, niin saat sen mukana myös vahvat vasemmistolaiset ammattiyhdistysliitot ja Neuvostoliiton. Tuolloin SKDL oli eduskunnan isoin puolue, kokoomus marginaalissa ja perussuomalaisia ei ollut ollenkaan, Suomi oli sosialistisimmillaan perusrakenteeltaan.

  3. Kaia

    ”Siksi globalistieliitti mediakoneistoineen keskittyykin nimenomaan mielenhallinnan varmistamiseen.”

    Olen kyllä kokenut olevani mieleltäni kahlehdittu silloin kun olin tai yritin olla uskova. En ollut vapaa ajatuksiltani samoin kuin nyt. Se on se totuus minkä olen maailmasta nähnyt.
    Minusta oli hauskaa käydä kokouksissa ja rukoilla omaa parantumistani, mutta totuus on se, ettei sellaista tapahtunut. Rukoilin joskus muutosta esim. ajatusten tasolla, mutta ei sellaista tapahtunut. Joten ajattelen itse.

  4. Kaia

    Minusta on surullista, että puoluepolitiikka on niin ristiriitaista ja täynnä vastakkainasettelua. En ole koskaan pitänyt persuista, mutta en myöskään halua Suomea täyteen muslimeja. Ja toivon mieluummin nais- ja lapsipakolaisia tai siirtolaisia. Heillä on valmius todelliseen sopeutumiseen, toisin kuin miehillä.
    Olen feministi, vasemmistolainen talouden puolesta ja uskon tieteeseen ensisijaisesti (älkää sekoittako tätä mihinkään uskonnolliseen uskoon.).
    En usko sanoihin: ”koti, uskonto ja isänmaa”. Uskon Suomeen valtiona, mutta olen myös globalisti ja kansainvälinen. En ole niin yksinkertainen, että luulisin, että pitäisi valita joku puoli tässä kaikessa. Ajattelen täysin vapaasti ihan mitä haluan. Se on demokratiaa.

    ”Vallankumouksellinen liberalismi haluaa tuhota ja tasoittaa kaikki luonnolliset orgaaniset ja yleiset identiteetit atomistisen autonomisen yksilön vapauden eli täydellisen riippumattomuuden hyväksi, saadakseen aikaan radikaalin vapautuksen.”

    Ei, vaan markkinatalous haluaa tuhota maailman. Kyse ei ole liberalismista, vaikka tietyt feministit ovatkin aika outoja, ja esim. transliike on naisvastainen.
    Ja uskonnot, tai ainakaan mikään Jumala ole kovin kiinnostunut ihmisten hyvinvoinnista. Katsoo vain, mitä maailmassa tapahtuu. Jumalaa ei kiinnosta pahemmin, jos sellaista edes on olemassa. Epäilen suuresti. Liikaa kärsimystä joka puolella.

    • Jukka

      Minusta on jo pitempään näyttänyt siltä, että sekä ”sosialismin” että ”suurpääoman” toiminta on monessa suhteessa samankaltaisella tavalla liikkeellä, pyrkien globaaliinkin hallintaan, niin erikseen kuin yhdessäkin. Hallintapyrkimys toki taitaa olla ihmiselle ”lajityyppinen” ominaispiirre: hallita muita omaksi edukseen. ”Suurpääoma” eri muodoissaan on pyrkinyt saamaan markkinoita ja ihmismieliä hallintaansa, ja sosialistinen internationaali sekä ammattiyhdistysmammutit ym. taas omalla tavallaan. ”Vihreydestä” on tullut jonkinlaista liima-ainetta, joka tosin vain osittain noita ryhmittymiä jaksaa pitää yhdessä.

      Tätä älköön tulkittako ns. ”oikeistolaiseksi”tai ”salaliittoteoreettiseksi” kannanotoksi, näin vain näyttää useasti olevan ihan tavallisen ”tallaajan” näkökulmasta. Sekä ns. ”oikealta” että ns. ”vasemmalta” yritetään. Ympäri käydään ja yhtehen tullaan?

  5. Filos

    Amen!