Patmos-blogi

Saarna ja käsikirjoitus yli puolen vuosisadan takaa (1/2)

Leo Meller Leo Meller on Radio Patmoksen perustaja ja em. päätoimittaja (2023), sekä Patmos Lähetyssäätiön perustaja ja eläkkeellä oleva toiminnanjohtaja (1971-2010).
Julkaistu:

Olen punninnut käsissäni ja silmissäni mutta samanaikaisesti myös pyhyyden vaa’assa yllätyksellisesti löytynyttä käsikirjoitusta. Kirjoitus on pitämäni raamattutunnin nauhoituksesta paperille puhtaaksi kirjoitettu versio – puhe on pidetty Chicagon varjossa suomalaisen lähinnä helluntailaisuuteen taipuneen siirtolaisseurakunnan kokouksessa Waukeganissa. Puheeni nauhoitettiin. Isäntinäni ja myös seurakuntatoiminnan vastuullisina oleva Katajien suku oli tietämättäni pitänyt raamattuopetustani paperille purkamisen arvoisena. Teksti kuuleman mukaan julkaistiin sunnuntain sanana siirtosuomalaisten lehdessä. Perintöselvityksissä oli toimitettu käsikirjoitus löytynyt, ja joku ystävällinen ihminen koki tahtovansa lähettää sen minulle. Kuori sisältöineen tuli perille kolmen osoitteen muutoksen avulla. Tuntemattomalle kirjurikääntäjälle kiitos suurimmasta vaivasta.

Näin allekirjoittanut opetti Raamattua siirtolaisille ”Suomisalilla” arki-illan evankelioivassa kokouksessa. Luettuna tekstinä oli Johanneksen evankeliumin 3:3 Jeesuksen sanat: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa. ”

NIIN KUIN täällä lännellä on tapana sanoa: tässä suoraan lonkalta ammuttuna, näillä sanoilla, heti kaiken sanottavani ydintotuus itsensä Herran Jeesuksen Kristuksen lausumaan pohjautuvana:

JOS UUDESTISYNTYMÄTÖN EI VOI EIKÄ SAA EDES VILAUKSELTA NÄHDÄ SISÄLLE JUMALAN VALTAKUNTAAN – TAIVAASEEN – MITEN HÄN VOISIKAAN PÄÄSTÄ SINNE UUDESTISYNTYMÄTTÖMÄNÄ?

Se, mistä Jeesus puhuu uudestisyntymisenä, on alusta loppuun ihmisen ulkopuolelta tulevaa ja tapahtuvaa ihmettä.

Ihmisen ajatukset ja kieli eivät kykene aluksikaan selittämään, mitä uudestisyntyminen on.

Vaan Jumalalle olkoon kiitos, mitä minä en osaa selittää, sen minä saan kokea – sataprosenttisena Jumalan tekona.

Jumala tekee ihmeitä.

Suurin Jumalan ihmeteko on siinä, kun kadotukseen syntiensä vetämän ihmisen elämän matka katkaistaan taivaasta käsin: ihminen syntyy uudestaan ja saa syntymälahjana kansalaisuuden taivaan valtakunnassa, johon hän pääsee armosta, Jeesuksen Kristuksen pyhän veriuhrin hinnalla.

You can’t explain it – but you can and you may and you should experience it.
(Et voi selittää sitä – mutta voit ja saat ja sinun täytyy se kokea.)

NÄINHÄN on asia kaiken elävän kohdalla.

Tässä on kädessäni kourallinen siemeniä.

Istutan siemenen maahan.

Ilma, aurinko, kosteus, maa suorittavat ihmeen: multaisesta maasta nousee istutus. Aluksi se on tuskin silmälle erottuva. Se kasvaa. Siitä kehittyy loistava kukka hämmästyttävine värinyansseineen. Kaiken lisäksi kukka alkaa levittää ihmeellistä tuoksua.

Osaanko selittää tämän ihmeen?

En osaa.

Mutta se, mitä en osaa sanoin selittää, sen aistini todistavat vastaan sanomatomaksi todellisuudeksi.

Kukka on – se tuoksuukin.

Et sinä osaa selittää, miten on mahdollista, että valtaisa kukkaloisto ja kiehtova tuoksun ihme on kätkettynä pieneen sekaväriseen siemeneen.

Kaikki elämä on yliluonnollista.

Minä tiedän olevani elossa seistessäni edessänne, Raamattu kädessäni, katsellessani teitä yhtä toisensa jälkeen ja kaikkia yhtenä kuvana.

Minä elän. Minussa on elämä. Sanotaan, että elämä on veressä – Raamattukin sanoo tämän. Vaan mitä on elämä?

Selitä minulle elämä?

Tähän jäämme, suuren kysymyksen äärelle.

Elämä on ihme. Tämä yhdistää ajatuksemme, ymmärryksemme, kysymyksemme.

Miten paljon suuremmin tämä koskee hengellistä elämää – kristityn ihmisen elämää Jumalassa?

Tässä yhdessäolohetkessä tahdomme tutkia hengellisen elämän olemusta – kristityn elämää Jumalassa.

Toiseen yhteyteen jätämme sen elämän, jota ulkoinen vaelluksemme julistaa ja näyttää. Uudestisyntymättömät ihmiset voivat osoittaa ulkoisen vaelluksensa kohdalla sellaista korkeata tasoa, johon jokainen kristitty ei yllä.

Vain kristitty voi osoittaa, tuoda esille, sisäisen ihmisensä ilmiöitä, joista nähdään hänen uudestisyntymisensä todellisuus.

Mitä ovat tällaiset uudestisyntyneen Jumalan ihmisen – kristityn – sisäiset piirteet?

JUMALAN OMA LUONNE.

Jokainen isä tai äiti osaa etsiä ja löytääkin lapsestansa omia piirteitään.

Kun ihminen syntyy uudestaan – ylhäältä, kuten Raamattu asian ilmaisee – ihminen tulee osalliseksi Jumalan luonnosta.

Raamatun mukaan Jumala on rakkaus.

Raamattu on hyvin suorapuheinen todetessaan, että joka ei rakasta, ei tunne Jumalaa.

Jumala on rakkaus.

Raamattu ilmoittaa rakkauden olevan Hengen hedelmistä ensimmäinen.

Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.  (1 KOR. 13:1)

Kun Jumalan Henki uudesti synnyttää ihmisen, Hän antaa ihmisen sisimpään kuin syntymälahjana Jumalan oman pyhän puhtaan rakkauden osallisuuden. Herätyksen ihmeeseen kuuluu herätä rakastamaan sekä Jumalaa että toisia Jumalan luomia lähimmäisiämme.

Rakastatko sinä Jumalaa?

Vastaat myöntävästi – kyllä, kyllä minä rakastan Jumalaa. Kun elämääni tulee vaikeita tilanteita, enkä tiedä, miten käyttäytyä, aina silloin minä pakenen Jumalan luokse ja kerron Hänelle, että Hän on minulle rakas.

Älä nyt petä itseäsi!

Jumalalle ei riitä, että Hän on sinulle vain auttaja hätäsi hetkellä.

Uudestisyntynyt ihminen on Pyhän Hengen avaamalla ymmärryksellä tullut käsittämään, että Jumala on niin suuresti rakastanut häntä, että antoi ainokaisen Poikansa kantamaan hänen syntiensä tuomion avaten armahdetulle syntiselle portit taivaaseen.

UUDESTISYNTYNEEN SUHDE SEURAKUNTAAN.

Apostoli Johanneksella on sana valmiina vastauksena niille, jotka kysyvät, miten Jumalaa rakastavan kristityn tulee suhtautua vaakasuorassa yhteydessä lähimmäisiin.

Me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään, sillä me rakastamme veljiä.  (1 Joh. 3:14)

Ajatuksemme tavoittelevat apostoli Paavalia.

Kun Paavali kirii Jerusalemin papiston luokse vastaanottamaan valtakirjaa kristittyjen vangitsemistoimeensa, hän uhkuu vihaa ja murhaa. Mutta Jumalan rakkaus vuodatetaan Pyhässä Hengessä hänen sisimpäänsä, ja hänestä tulee uusi luomus – uusi ihminen – Pyhässä Hengessä täytetty kristitty. Hänestä tulee aiemmin vainoamansa seurakunnan tuki ja apostoli. Hän rakastaa Pyhässä Hengessä niitä, joita hän hetkiä aikaisemmin vainosi kuolemaan saakka.

UUDESTISYNTYNEEN SUHDE MAAILMAAN.

Näethän Jeesuksen.

Jeesus saapui taivaan kirkkaudesta syntiin langenneen ihmissuvun asuttamalle maaplaneetalle.

Jeesus saapui etsimään ja pelastamaan kadotettuja.

Jeesus rukoili surmaajiensa puolesta. Hän määräsi Häntä rakastavat opetuslapsensa menemään Häntä ja seurakuntaa vihaavien kansojen keskelle.

Jeesus kehotti ihmistä seuraajakseen.

Jeesus tekisi seuraajastansa jotakin aivan määrättyä.

Mitä?

Luterilaisia?  Helluntailaisia?

Jeesus ei käytä edellä olevia sanoja eikä muita vastaavia – Hän ei luokittele seuraajiansa mainittujen sanojen mukaisiin lohkoihin.

Jeesus sanoo tekevänsä seuraajistansa ihmisten kalastajia!

Oletko sinä ihmisten kalastaja?

Liikutko sinä taivasverkkoinesi siellä missä ihmiset ovat ja pyrit Pyhän Hengen ohjauksessa ja avulla ja voimassa pelastamaan ihmisiä kuin kekäleitä tulesta?

Jos sinussa ei ole elävää, toimivaa hätää sieluista, minulla on Pyhän Raamatun valtuus asettaa kysymysmerkki kristillisyytesi kohdalle.

Se on selviö, ettei jokainen uudestisyntynyt ole valmis saarnaaja tai paimen. Eivätkä kaikki ole jälkikokousohjaajia.

Mutta – kun Jumalan rakkaus Kristuksessa täyttää ja käyttää sinua, niin sinä alat palaa sielujen voittamiselle ja lähetystyölle.

Kauniimpaa kristillisyyttä ei ole kuin se, että vastakääntynyt pelastusilon kyynelten vielä täyttäessä silmänsä rientää uskolle vieraan läheisensä luokse ja taivaallisen rakkauden voitelussa kannustaa: ”Anna pelastaa itsesi nyt!”

Tekstiksi puretun puheeni jälkimmäinen osa muodostaa seuraavan viikon blogini.  Kuulijoitteni joukossa puhetilaisuudessa muistan olleen helluntaiherätyksen pastorin ja Yhdysvalloissa asuneen Veikko Lähteen. Veli Lähde rakensi taloja Chicagon tuntumassa ja tarjosi minulle juuri valmistumassa olevaa taloa perheeni ja minun kodiksi luvaten tukea asettumistani siirtolaisväen paimeneksi Uuteen Maailmaan – kuten Yhdysvaltoja siirtolaisten keskuudessa nimitettiin. Vaan sellainen ei ollut Jumalan johdatus. Vanhin tyttäreni on jo useita vuosia sitten asettunut yliopistolliseen työhön Yhdysvaltoihin, on USA:n kansalainen ja elää siellä avioliitossa. Kuluneena kesänä hän käväisi Suomessa. 

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

Lue ohjeet kommentoinnille

Kommentit (0)

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *