Patmos-blogi

Saat nousta huoliesi keinutuolistasi

Reijo Telaranta Patmos Lähetyssäätiön hallituksen puheenjohtaja, talousneuvos Reijo Telaranta on ollut toimittajana ja päätoimittajana useissa isoissa lehtitaloissa. Vuonna 2005 hän jäi eläkkeelle Kotimaa-konsernin toimitusjohtajan tehtävästä. Hän on myös toiminut Hengen uudistus kirkossamme ry:n hallituksen puheenjohtajana. Reijon verkkosivut löytyvät osoitteesta www.reijotelaranta.fi
Julkaistu:

Vuoden vaihtumiseen liittyy minulla kaksi asiaa. Muistelen elettyä vuotta ja teen eräänlaista tilinpäätöstä. Mitkä asiat olisivat päättyneenä vuotena 2018 voineet mennä paremmin? Millaisia huolia ja epäonnistumisia vuoden varrelle kertyi? Millaisia uudenvuoden päätöksiä minun olisi syytä tehdä, että asioihin tulisi korjaus?

Ehkä sinullakin on taipumus murehtia menneitä. Useimmilla meistä kuulemma on. Tutkijoiden mukaan peräti 80 prosenttia ihmisten peloista ja murheista koskee menneitä tapahtumia. Miksi tein sen? Miksen menetellyt toisin? Mitä voi seurata siitä, että tein silloin sellaisen valinnan, kun tein?

Olen huomannut, että menneeseen takertuminen on kuin yrittäisin ajaa autoa peruutuspeiliin katsoen. Mitä enemmän murehdin ja märehdin omia ja toisten tekemisiä, sitä vähemmän minulle jää aikaa suunnitella tulevia päiviä. Peruutuspeili on toki hyödyllinen, mutta vielä tärkeämpää on katsella tuulilasista eteenpäin, kohti edessä avautuvia uusia asioita.

Huolilla on merkillinen ominaisuus. Mitä enemmän niitä mielessään myllää ja pyörittelee, sitä suuremmilta ja vaikeammilta ne alkavat tuntua. Ankarinkaan katumus ei kuitenkaan muuta tehtyä tekemättömäksi eikä väärää valintaa oikeaksi. Vuosi 2018 on peruuttamattomasti ohi. Se on ja pysyy pelkkänä historiana. Me emme voi elää sen ainuttakaan päivää uudelleen edes hieman viisaammin tai varovaisemmin, vaikka miten haluaisimme.

”Huolet ovat kuin keinutuoli. Se on aina liikkeessä, mutta ei koskaan vie minnekään,” kuvaa huolien kanssa painimista tunnettu kirjailija Joyce Meyer.

Oma huolien keinutuolini tuntuu keikkuvan kiivaimmin aamuyön hiljaisina tunteina. Huolet ja pelot pitävät hereillä, vaikka uni olisi hyvin tarpeen.

Meillä ihmisillä on piintynyt taipumus määrittää itsemme ja oma arvomme sen mukaan, mitä me teemme tai saamme aikaa. Yhteiskuntamme arvostaa tehokkuutta, oppineisuutta, titteleitä ja vaikutusvaltaa. Sellaisena se on rakentanut sisimpäämme salakavalasti huolien, kadehtimisen ja tyytymättömyyden oravanpyörän. Ponnistelimmepa miten kovasti tahansa ja saavutimmepa elämässämme mitä hyvänsä, niin aina on olemassa meitä varakkaampia, koulutetumpia ja vaikutusvaltaisempia ihmisiä kadehdittaviksi.

Perheterapeutti Elli Meklin kertoi joulukuun Ristin Voitto lehdessä jotain, millä me voimme saada sekä oman että läheistemme ”huolien keinutuolin” pysähtymään tai ainakin hiljentämään vauhtiaan: ”Ihmiset ovat usein rikki rakkauden puutteesta. Siksi heidän toipumisessaankin rakkaus, välittävä kohtaaminen ja kunnioittava kuuntelu ovat niin iso avain.”

Voidakseni hyväksyä muut, minun on hyväksyttävä myös itseni sellaisena kuin olen. Voidakseni rakastaa toisia, minun on uskallettava rakastaa myös itseäni. Voidakseni olla armollinen muille, minun on oltava armollinen myös itselleni. Kaikki hyvät ihmissuhteet alkavat hyväksymisestä, rakastamisesta ja armollisuudesta. Se, mikä jostain saattaa näyttää itsekkyydeltä, vaikuttaakin meissä loppujen lopuksi lähimmäistemme parhaaksi.

Miten arvokkaaksi sinä tunnet itsesi? Jos sinua pyydettäisiin merkitsemään vastaus asteikolla yhdestä kymmeneen, niin minkä numeron kohdalle sinun kynäsi pysähtyisi?

Minulla on sinulle hyvä uutinen. Se saa sinut epäröimättä merkitsemään arvosi kaikkein korkeimpaan mahdolliseen kohtaan, kyselylomakkeen numeroon kymmenen. Eikä tämä ole mikään kohteliaisuus tai hatusta vedetty niin sanottu tutkimustulos. Tämä hinnoittelu perustuu maailman tarkimpaan ja luotettavimpaan mittaukseen.

Sanotaan, että tavara on siitä maksetun hinnan arvoinen. Meistä, sinusta ja minusta, on maksettu kallein mahdollinen hinta, Jeesuksen Kristuksen, kaikkivaltiaan Jumalan ainoan Pojan veri ja kuolema Golgatan ristillä.

Kun me, sinä ja minä, olemme Jumalan silmissä noin suunnattoman arvokkaita, niin meillä on varaa kuunnella, kunnioittaa ja rakastaa jokaista kohtaamaamme ihmistä. Tuon oivalluksen myötä meistä voi tulla jotain oikeasti suurta ja tärkeää, Jumalan rakkauden suurlähettiläitä. Meidän ei tarvitse enää pyöriä ja keinua omissa ongelmissamme. Me saamme jopa kasvaa auttamaan murehtimisen painamien lähimmäistemme pääsyä pois huolien keinutuoleistaan.

Asiat muuttuvat hitaasti. Keinutuolit pysähtyvät vähän kerrallaan. Hyvä näin, sillä äkkipysäys voisi pudottaa istujan lattialle. Suotta ei Pyhä Frans Salesilainen opastanut luokseen huolineen tulleita sanomalla: ”Ole kärsivällinen kaiken suhteen, mutta ennen kaikkea oman itsesi kanssa,”

Uusien ajattelutapojen ja toimintamallien omaksuminen vaatii aikaa ja kestävyyttä. Ennen kaikkea se kuitenkin vaatii päätöstä lähteä liikkeelle, aloittaa matka askel kerrallaan. Jos Herra suo, sinulla on vuonna 2019 käytettävissä omaan sisimpääsi ja lähimmäistesi sydämiin tehtävää matkaa varten kokonainen vuosi, 365 päivää.

Psalmin 55 jakeessa 23 ovat sanat, jotka pyydän saada ojentaa sinulle matkasauvaksesi alkaneelle vuodelle: ”Jätä taakkasi Herran käteen, hän pitää sinusta huolen. Hän ei ikinä salli hurskaan sortua.” (Psalmi 55:23)

Runsaasti Siunattua vuotta 2019, kalliisti lunastettu ystäväni!

 

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

Lue ohjeet kommentoinnille

Kommentit (0)

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *