Patmos-blogi

Sielun korjaajia ja suuri Parantajamme

Turkka Aaltonen Turkka Aaltonen on kirjailija ja evankelista.
Julkaistu:

Joskus kun kuuntelen näitä kristittyjen julkkisten esittämiä näkemyksiä siitä, miten asiat pitäisi hoitaa tänään, niin ihmettelen. Ei sanaakaan Jumalasta, ei puhettakaan Jeesuksesta, ei kallistumistakaan rukoilemaan asioiden järjestymisestä. Sielun tuotteita löytyy kyllä joka lähtöön ja hyvien mielipiteitten kori on täynnä valmiina jaettavaksi halukkaille.

Täältä alempaa katsoessa voisi tietysti sanoa, että kuule ”asiantuntija” hoida nyt aluksi vaikka tämä Korona-epidemia pois päiväjärjestyksestä, niin mulla on sitten kymmenen muuta vaikeaa asiaa, joihin pitäisi saada apua?

Kuuntelin eräänä päivänä radio-ykkösen iltapäivässä, kun haastateltiin Suomen suurimman hengellisen lehden Kirkko ja Kaupunki -lehden körttiläiseksi itseään tituleeraavaa päätoimittajaa. Juttu kulki hauskanpidon merkeissä, paitsi, että eräässä vaiheessa toimittaja kysyi häneltä:

– Mikä on Jeesuksen rooli elämässäsi? Kaveri meni hiljaiseksi ja tokaisi sitten rohkeasti:

– Ei mitään! Niinpä niin, sanoisi evankelista, jos ei ole Jeesusta, ei ole mitään. No, hän oli siis ansioitunut muilla aloilla, vaikka eivät ne korvaa tämän kaikkein tärkeimmän puuttumista. Siis Körttiläisiä itseään siteeraten:

– Mun parannuksein on vielä tekemättä…. ja

– Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki, Kristuksen sisäinen tunteminen!…

Voi, voi, Herran pelko on viisauden alku ja ilman tätä ollaan hukassa.

Jokaisen kristityn suurin ongelma on synti, oma synti ja siitä selviäminen. Jokaisen uskovan suurin vaiva ja taistelu on vanhan luonnon, vanhan ihmisen, oman itsekkään olemuksensa ja uudestisyntyneen Kristus-luomuksen välillä.

Tosin lihanjalostus yksiköt, sylttytehtaat ovat pyrkineet kautta aikojen tosi toimin parantelemaan sielun ominaisuuksia ja selviämään tästä taistelusta omin voimin esim. itsetuntoa kohottamalla. Heidän pitäisi vaikuttaa henkeen, mutta edellytykset puuttuvat, siksi he alkavat korjata vanhaa aatua ihmisessä.

Mutta tämä taistelu erottaa hengellisesti kuolleen ja uskossa vaeltavan toisistaan. Usko yhdistää meidät Kristukseen ja saa aikaan hänen seuraamistaan sanassa ja teoissa. Lihan teot ja parhaatkin sielun ominaisuudet taas erottavat meidät Herrasta ja Jumalan valtakunnasta.

Vanha kristinoppi sanoo pyhityksestä: “Kristitty tuntee joka päivä vaivaa synnistään, ja joka päivä hän parannuksessa ja uskossa kääntyy Kristuksen puoleen. Pyhän Hengen työ hänen sydämessään johtaa hänet yhä syvempään synnin ja armon tuntoon. Hän näkee, mitä hänen syntinsä on maksanut hänen Vapahtajalleen, mutta samalla hän iloitsee siitä, että Vapahtaja niin suuresti häntä rakastaa. Vapaaksi synnistä hän ei pääse ajallisen elämänsä aikana, vaan hän on jatkuvasti samalla kertaa vanhurskas ja syntinen.”

Ja Luther sanoi samasta asiasta: “Kun Herramme ja Mestarimme Jeesus Kristus sanoi: – Tehkää parannus, niin hän tahtoi, että hänen uskoviensa koko elämä maan päällä oli oleva jatkuvaa parannuksen tekemistä.” ja “Ole varuillasi etsimästä sellaista pyhyyttä, ettet enää pidä itseäsi syntisenä. Sillä Kristus ei asu muissa kuin syntisissä.”

Siirakin kirja 34:14-20. Herraa pelkääväisten henki saa elää, Sillä he panevat toivonsa häneen, joka heidät pelastaa. Herraa pelkääväinen on peloton, eikä hän arkaile, sillä hän on hänen toivonsa. Herraa pelkääväisen sielu on onnellinen. Kenestä hän pitää kiinni? Kuka on hänen tukensa? Herran silmät ovat niitä kohti, jotka häntä rakastavat; hän on väkevä turva ja voimakas tuki, suoja helletuulelta ja puolipäivän paahteelta, vartio kompastusta ja apu lankeemusta vastaan, sielun ylentäjä ja silmän valaisija, tervehtymisen ja elämän ja siunauksen antaja.

Vanhan ihmisen korjausporukka on todella kirjava ja laaja. Siihen kuuluvat maailman parantajat, paratiisin rakentajat, meidän puolueen voimaväki, kallon kutistajat, terapeutit, ihmisestä hyvää uskovat, lihansa pyhittäneet, lain kiivailijat, fariseukset, synnittömät, hedelmättömät, oman rakkautensa arvostajat, lahkoutuneet ja kaikenlaisten epäjumalien palvelijat.

Näillä kaikilla on yksi yhteinen ominaisuus ja sen on Jeesuksen ohittaminen. He eivät tule Golgatalle verisen Vapahtajan luo armoa anomaan synneistään, vaan pitävät Kristusta korkeintaan hyvänä esimerkkinä elämän korkeimpia ihanteita etsittäessä. He eivät kuuntele, kun heille huudetaan: – tehkää parannus ja tulkaa juomaan Jumalan Karitsan verta suden pennut, niin te pelastutte ja teistä tulee Herran lampaita!

Raamattu sanoo, että uudestisyntyneellä Kristus on aina ensimmäinen ja vanha on kadonnut 2.Kor.5:17. – Voi kun oliski, sanoo rehellinen uskova. Jos vanha aadam hallitsee, seuraa vain sielullisuutta, lihallisuutta, synnin suosimista, valheita, pimeyttä, riitaa, haureutta, saastaisuutta, varkautta, itsekkyyttä, omavanhurskautta, hylkäämistä. Jos taas uusi luomus hallitsee, niin vanha ihminen on silloin ristiinnaulittu Kristuksen kanssa ja armo vaikuttaa uutta elämää, puhetta, tekoja, omastaan luopumista ja armolahjat toimivat, uskovien yhteys toteutuu, lähetystyö elpyy, ihmisiä evankelioidaan, rukous on aina läsnä, rakkaus vuotaa joka jäsenestä, lempeys tulee näkyviin, kärsivällisyys on tavaramerkkinä, uskovien koko omaisuus on aina vaihetuspöydällä Jumalan käytössä, samoin Herran omien aikataulu on Jumalan tahdon ohjauksessa, taivaan koti on aina mielessä.

Moni vilpitön nuori uskossaan hakee sitten pitkin matkaa tällaisia uskovia ja aina kun hän on vähän tarkemmin tutustunut heikäläisiin, onkin ilmennyt monenlaista puutetta ja vikaa. Ja niin etsintä on jatkunut.

Suuri parantaja on liikkeellä tänään, suuri ihmisten korjaaja kutsuu jokaista luokseen, suuri Vapahtaja on tullut armahtamaan syntisiä, suuri Paimenemme etsii kadonneita, tuoda eksyneitä takaisin laumaan, kunnes löytää, heikkoja vahvistaa, sulkee surkimukset syliinsä, suutelee kurjaa kulkijaa ja hoitaa sielun haavoja.

“Herra, minun Jumalani, sinua minä huusin, ja sinä paransit minut.”
Ps. 30:3

“Minä sanoin: – Herra, ole minulle armollinen, paranna minun sieluni, sillä minä olen tehnyt syntiä sinua vastaan.”
Ps. 41:5

“Hän parantaa ne, joilla on särjetty sydän, ja sitoo heidän haavansa.”
Ps. 147:3

“Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, niin minä parannan teidän luopumuksenne.”
Jer. 3:22.

“te tiedätte, kuinka Jumala Pyhällä Hengellä ja voimalla oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen, hänet, joka vaelsi ympäri ja teki hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet; sillä Jumala oli hänen kanssansa.” Apt.10:38.

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

Lue ohjeet kommentoinnille

Kommentit (2)

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  1. leila

    Kiitos runsaasta textistä radiossa , blogissa ja Jumalan valtakunnan äänestä.

  2. anneli

    Näin se on ja kun sinettejä tullaan avaamaan niin sielullisen ja hengellisen ihmisen erot tulevat selvästi näkyviin. Vain Sanassa (Jeesuksessa) pysyvät tulevat kestämään vainojen ym koettelemusten läpi, sillä Herra tuntee omansa ja auttaa väkevästi heikoimpiaankin. Kiitos Jumalalle Hänen suuresta armostaan lapsiaan kohtaan!