Some ja seurakuntayhteys

Jokin aika sitten olin eräässä tilanteessa, jossa pohdittiin, kuinka kristillisen sanoman saisi tänään parhaiten menemään perille ja tavoittamaan vastaanottajan. Opin tuossa tilanteessa jopa uuden hienon käsitteen: ”monikanavainen digijulistus”. Onhan se totta, että jos tässä ajassa haluat saada jonkin asian mahdollisimman tehokkaasti markkinoiduksi ihmisten tietoisuuteen, ilman digitaalista viestintää se on melkeinpä mahdotonta.

Jeesus lähetti aluksi opetuslapsensa julistamaan evankeliumia ilman laukkua, sauvaa, kukkaroa, leipää eli oikeastaan ilman mitään apuvälineitä. Mutta hän antoi heille kuitenkin valtavat työkalut Jumalan sanan lisäksi. Hän antoi heille jopa vallan parantaa sairaita ja ajaa ulos riivaajia. Mutta toimintansa loppupuolella Jeesus lähetti heidät taas ja sanoi: ”Mutta nyt, jolla on kukkaro, ottakoon sen mukaansa, niin myös laukun. Ja jolla ei ole, myyköön vaippansa ja ostakoon miekan”, Luuk. 22:36. Olen usein yrittänyt pohtia, mitä Jeesus tällä kaikella tarkoitti. Tarkoittiko hän sitä, että käyttäkäämme myös niitä apuvälineitä, joita meillä on saatavilla?

Ylösnousemisensa jälkeen Jeesus käski opetuslastensa mennä kaikkeen maailmaan ja tehdä kaikki kansat hänen opetuslapsikseen. Apostolit ja opetuslapset menivät ja julistivat teillä, toreilla, aitovierillä, synagogissa, kodeissa jne. Paavali sai julistaa jopa Ateenan Areiopagilla. Voisi sanoa, että Jeesus käski siis mennä sinne, missä ihmiset ovat.

Mutta missä ihmiset ovat tänä päivänä? Jos menet toreille, kujille, busseihin, juniin, odotushalleihin, huomaat, että ihmiset ovat siellä kylläkin fyysisesti, mutta henkisesti he ovat aivan muualla. He ovat somessa. Jokainen tuijottaa älykännykkää tai läppäriä.

Jos Jeesus olisi täällä tänään antamassa lähetyskäskyään, ehkäpä hän sanoisi: ”Menkää someen!” Onhan totta, että erilaisten somekanavien kautta voi saavuttaa lyhyessäkin ajassa tuhansia ja jopa miljoonia ihmisiä. Miksi emme siis käyttäisi myös näitä nykyajan tekniikan mukanaan tuomia mahdollisuuksia. Olivathan Paavali ja muutkin apostolit edistyksellisiä, viedessään evankeliumin sanomaa eteenpäin. Esim. kirjeet ja evankeliumit olivat sen ajan viestinnän huippua. Jeesus jopa itse käski Patmos-saarella Johannesta lähettämään kirjeet seitsemälle seurakunnalle. Noiden välineiden kautta Jumala myös varmisti, että evankeliumin sanoma on säilynyt meille kirjallisessa muodossa, eikä jäänyt ainoastaan suullisen julistuksen varaan, jolloin mahdollisuus sanoman vääristymiselle vuosisatojen myötä olisi ollut suuri.

Kun Gutenberg aikanaan keksi kirjapainoon, painatti hän ensimmäiseksi Raamatun. Huomaamme siis, että Jumalan sanaa ja evankeliumin sanomaa on ennenkin viety eteenpäin sen ajan huipputekniikalla. Siis tekniikassa ja sosiaalisen median alustoissa, ei ole sinänsä mitään syntistä eikä jumalatonta, kyse on vaan siitä, mihin niitä käytämme. Mutta sittenkin, kun on kyse hengellisestä sanomasta, kaikki ei voi jäädä pelkän somen varaan. Tarvitaan myös seurakuntayhteyttä ja henkilökohtaista kontaktia.

Jumala lähestyi ihmiskuntaa kirjallisen viestinnän muodossa, antamalle meille profeettojensa kautta kirjoitetun Raamatun sanan. Mutta Jumalakaan ei tyytynyt pelkästään tähän rakkauskirjeeseen, jonka sanoja ihmiskunta on voinut tutkiskella kautta vuosituhansien, vaan sana tuli myös lihaksi. Apostoli Johannes kertoo tuosta lihaksi tulleesta sanasta evankeliuminsa alussa.

Jumala todellakin tuli ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa. Johannes käyttää myös muita ilmaisuja kertoessaan tuosta suuresta tapahtumasta. Johannes lisää: ”Hän asui meidän keskellämme!” Kuinka tärkeää, että Jeesus vuosikausia aivan kirjaimellisesti asui omiensa keskellä. Opetuslapset saattoivat näin joka-päiväisen elämän tilanteissa oppia ja nähdä, mitä on päivittäinen Hengessä vaeltaminen. Opetuslapset saivat siis kokea noissa päivittäisissä tilanteissa jotakin sellaista, mitä ei pelkkien somekanavien kautta voisi kokea.

Johannes ottaa myös muita aisteja mukaan, kertoessaan tuosta Sanan lihaksi tulemisesta. Hän sanoo, Joh. 1:14: ”Me katselimme hänen kirkkauttaan, sellaista kirkkautta kuin ainosyntyisellä Pojalla on Isältä, ja Hän oli täynnä armoa ja totuutta.” Vaikka nykyajan tekniikka on suonut käyttöömme full hd:t ja muut teräväpiirrot, pelkäänpä, että tuota Pyhän Hengen vaikuttamaa jumalallista kirkkautta ja armon ja totuuden kokemista ne eivät kuitenkaan voi välittää.

Ensimmäisen kirjeensä alkujakeessa Johannes tuo esille vielä yhden aistihavainnon, kun hän sanoo: ”Mitä käsin kosketimme, siitä me puhumme, Elämän sanasta”. Kosketus on todellakin tärkeä kontaktimuoto seurakuntaelämässäkin, ja sitähän some ei voi ollenkaan välittää. Johannes oli itse saanut kokea viimeisellä aterialla, mitä on nojata Jeesuksen, Jumalan Pojan rintaa vasten. Varmasti Johannes muisti tuon hetken koko loppuelämänsä ajan.

Nämä pienoisetkin aistihavainnot ja monet muut asiat ovat sellaisia, joita voimme kokea vain kristittyjen keskinäisessä seurakuntayhteydessä. Vain siellä meidän on mahdollista kokea todellinen kristittyjen välinen rakkaus, siellä meidän on mahdollista kokea, kuinka joku panee kätensä meidän päällemme ja siunaa meitä. Siellä voi jopa nojata toisen rintaa vasten ja samalla vuodattaa ilon tai surun kyyneleet. Siellä voi aidoimmalla tavalla kokea, kuinka Jumalan Henki liikkuu uskovien keskellä ja kuinka tuo Hengen sytyttävä vaikutus aivan kuin tarttuu uskovasta toiseen.

Koronapandemian aikaan seurakunnissakin opittiin paljon positiivista uutta sosiaalisen median käyttö-mahdollisuuksista, mutta valitettavasti kaikki eivät muistaneet pandemian jälkeen palata seurakuntayhteyteen. Niin, käyttäkäämme noita sosiaalisen median keinoja, onpa sitten kyseessä facet, instagramit, youtubet, podcastit, tiktokit jne., mutta muistakaamme samalla heprealaiskirjeen kehotus, 10:25: ”Älkäämme jättäkö omaa seurakunnan kokoustamme.”