Patmos-blogi

Sorosin rahoitus vaikuttaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomareihin

Juha Ahvio Juha Ahvio on teologian tohtori, dosentti ja Patmos Lähetyssäätiön tutkimusjohtaja.
Julkaistu:

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) eli The European Court of Human Rights (ECHR) on ylikansallinen eurooppalainen tuomioistuin, joka toimii Strasbourgissa ja jonka tehtävänä on valvoa Euroopan ihmisoikeussopimuksen noudattamista ja dynaamista soveltamista. 

Alkujaan vuonna 1959 perustettu ja vuonna 1998 toimintansa uutena Euroopan ihmisoikeustuomioistuimena aloittanut tuomioistuin liittyy vuonna 1949 perustetun ja 47-jäsenisen Euroopan neuvoston asiayhteyteen. 

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin edustaa ylikansallista ihmisoikeusjuridiikkaa, jota pidetään kansallisia oikeusjärjestelmiä sitovana ja velvoittavana ja jonka mukaisia ennakkopäätöksiä pidetään ohjeellisina.   

Euroopan ihmisoikeussopimuksen artiklan 21 mukaan, sivulla 15, todetaan ihmisoikeustuomioistuimen tuomareista ja heidän laatuvaatimuksistaan seuraavasti: 

”Tuomareilla on oltava korkea moraali ja heillä on joko oltava pätevyys ylimpiin oikeusvirkoihin tai heidän tulee olla päteviksi tunnustettuja oikeusoppineita…Toimikautensa aikana tuomarit eivät saa osallistua toimintaan, joka on ristiriidassa heidän riippumattomuutensa, puolueettomuutensa ja täysipäiväisen toimensa asettamien vaatimusten kanssa…”

Ihmisoikeustuomioistuimen tuomarit valitaan siten, että ensin Euroopan neuvoston kunkin 47:n jäsenmaan hallitus nimeää kolme ehdokasta, jonka jälkeen Euroopan neuvoston Parlamentaarinen yleiskokous (Parliamentary Assembly of the Council of Europe, PACE) valitsee yhden tuomarin kustakin jäsenmaasta. PACE tekee lopullisen valintansa neuvoa-antavan asiantuntijaopastuksen ja -arvioinnin avustamana. 

Vaikka tuomareiden tulisi olla riippumattomia ja puolueettomia, ei tämä ideaali toteudu käytännössä, kuten osoittaa Suomen Uutisten 5.3.2020 päivätty artikkeli ”Raportti: Vaarantaako Sorosin rahoitus Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomareiden puolueettomuuden?”.  

Viitattuun artikkeliin kannattaa perehtyä. Artikkelissa referoidaan Strasbourgissa sijaitsevan European Centre for Law & Justice (ECLJ) -organisaation, joka on kansainvälinen ihmisoikeusjärjestö, helmikuussa 2020 julkaisemaa 25-sivuista analyysipaperia NGOs and the Judges of the ECHR 2009–2019. Tutkimuspaperi on ladattavissa täältä. 

Tutkimuspaperin analyysin kohteena on se, millä tavalla hallituksista riippumattomat kansalaisjärjestöt (non-governmental organization) ovat tosiasiallisesti vaikuttaneet Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomareihin ja siten itse tuomioistuimeen ja sen painoarvoltaan erittäin merkittäviin juridisiin päätöksiin vuosina 2009–2019. Alkujaan ranskan kielellä laadittu tutkimusraportti on huolellisen kattavasti dokumentoitu ja lähdeviittein varustettu, joten raportin johtopäätöksiin on mahdollista ottaa kriittisen arvioivaa kantaa vain lukemalla raportti ja sen viiteapparaatti kokonaisuudessaan. 

Raportti osoittaa, kuten myös Suomen Uutisten artikkeli tuo esiin, että useat kansainväliset kansalaisjärjestöt, joiden ideologinen aatemaailma on keskenään hyvin samankaltainen, ovat kuluneen kymmenen vuoden aikana vaikuttaneet vahvasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomarinimityksiin ja näiden myötä EIT:n juridisiin ratkaisuihin. 

Raportissa nimetään seitsemän merkittävintä kansalaisorganisaatiota, joiden palveluksessa toimineita juristeja on nimitetty ihmisoikeustuomioistuimen tuomareiksi, ja jotka ovat samanaikaisesti olleet mukana useissa oikeusprosesseissa ajaen ideologiansa mukaisia tavoitteita ja pyrkien saamaan oikeudelta tavoitteitaan kansallisilla tasoilla edistäviä juridisia ratkaisuja. Erityisen merkittävää on, että juuri nämä samat NGO-lobbariorganisaatiot ovat samanaikaisesti paitsi PACE-lobanneet ja saaneet omia juristejaan tuomioistuimen tuomareiksi myös ovat saaneet merkittävää rahoitusta George Sorosin Open Society Foundation -säätiöryppäältä. 

Kymmenen viime vuoden aikana on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa istunut 100 tuomaria, joista 22:lla on ollut vahvat yhteydet yhteen tai useampaan niistä seitsemästä merkittävimmästä kansalaisjärjestöstä, jotka raportti mainitsee. Soros-järjestöistä huomattavimpaan lukeutuu Open Society Justice Initiative (OSJI). Koko Sorosin säätiöryppään rahoitus EIT-lobbauksen hyväksi lasketaan kymmenissä miljoonissa dollareissa.   

Sorosin säätiöt toimivat sekä keskeisinä juridisina lobbausorganisaatioina että rahoituksen lähteinä muillekin ihmisoikeustuomioistuimen suuntaan aktiivisesti vaikuttaville NGO-organisaatioille. Useimmat niistä lukuisista tuomareista, jotka ovat aiemmin edustaneet Soros-rahoitteisia ja ideologialtaan Soros-henkisiä kansalaisorganisaatioita ja ovat sittemmin tulleet valituiksi ihmisoikeustuomioistuimen tuomareiksi, eivät ole jäävänneet itseään niistä prosesseista ja ratkaisuista, joiden osapuolina ovat tavalla tai toisella olleet heidän entiset työnantajansa. 

Näin ollen Euroopan ihmisoikeussopimuksen artiklan 21 määräämät tuomarin ja hänen toimintansa laatuvaatimukset eivät ole täyttyneet. Monissakin juridisissa ihmisoikeusratkaisuissa Soros-taustaisilla tuomareilla on hyvinkin ollut vahvat mahdollisuudet vaikuttaa Euroopan korkeimman ja kansallista juridiikkaa ehdollistavan oikeusistuimen kautta Soros-henkisen ideologian ja politiikan edistämisen hyväksi, ihmisoikeuslaillisuuden turvaamisen nojalla ja sen tarjoaman savuverhon suojassa.  

Tämän todellisuuden laajempia historiallisia ja ihmisoikeustulkinnallisia taustoja selostan Sananvapaus uhattuna Suomessa (Kuva ja Sana, 3. painos, 2019) -kirjassani.

Tämä todellisuus on erityisen merkille pantava ja huolestuttava, koska Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on kymmenen kuluneen vuoden aikana tehnyt useita merkittäviä ratkaisuja sananvapauteen, pakolaisoikeuksiin, avointen rajojen turvapaikkapolitiikkaan, sateenkaarihenkisiin homo- ja gender-aktivistisiin seksuaalioikeuksiin ja muihin niin sanottuihin vähemmistöoikeuksiin liittyneissä kysymyksissä kuten myös vapaan huumepolitiikan, prostituution laillistamisen ja vapaan abortin laillistamisen osalta. 

Näillä päätöksillä, siis ihmisoikeuksiin vedoten, on eurooppalaiset kansalliset lainsäädännöt pakotettu mukautumaan avointen rajojen monikulttuurisuushenkisten ja seksuaalivallankumoushenkisten poliittisideologisten päämäärien mukaisuuteen. 

Tällaisesta näennäisesti ihmisoikeuksien ja ihmisoikeusjuridisten sopimusten sekä Eurooppa-tason tuomioistuinratkaisujen pyhyyteen vetoavasta pakkomukauttamisesta on kyse meillä Suomessakin juuri nyt, kun uskonnon- ja sananvapausperusoikeuksia ollaan valtakunnansyyttäjän johdolla ja niin sanotun kiihotuspykälän avulla pakottamassa alisteisiksi uusiksi perusoikeuksiksi lanseeratuille seksuaalioikeuksille. Juuri tästä on kyse niin kutsutussa Räsäs-tapauksessa, jossa kansanedustajaa vastaan on nostettu jo neljä samansisältöistä rikostutkintaa. 

George Soros, jolla on omien sanojensa mukaan ollut ja mitä ilmeisimmin edelleenkin on messiaaninen jumalakompleksi, ei ole mikään pyyteettömän maltillinen ihmisystävä eikä puolueeton hyväntekijä, vaan vasemmistoradikaali ja kumouksellinen globalistivaikuttaja. Soros-rahoitteiset kansalaisjärjestöt edustavat vain, siis varsin kapeasti, rahoittajaansa, eivät mitään demokraattista laajaa kansalaisyhteiskuntaa. 

Pidä mielessä sekin, että Israel-vastainen Soros on erittäin poleeminen henkilö juutalaisestakin näkökulmasta tarkasteltuna, kuten käy perustellusti ilmi esimerkiksi Daniel Greenfieldin 20.2.2020 päivätystä Frontpagemag-artikkelista ”ICE Should Deport George Soros as a Nazi Collaborator”.   

Se, että Soros nuorena miehenä toimi Unkarissa yhteistyössä natsimiehittäjien kanssa ja hankki tällä tavoin haltuunsa tuhoamisleireille vietyjen juutalaisten omaisuutta, ei ole omiaan nostamaan globalisti-Sorosin mainetta korkealle juutalaisyhteisön keskuudessa. Kuten ei sekään, mihin Greenfield viittaa artikkelissaan, että Soros on sittemmin ja täysin avoimesti todennut vuoden 1944 – Unkarin juutalaisten kannalta tuhoisan holokaustivuoden – olleen ”elämänsä onnellisin vuosi”. Greenfieldin mukaan Soros on tosiasiallisesti nuoruuden tekemistensä myötä natsien yhteistoimintamies, joka voimassa olevien USA:n lakipykälien mukaisesti kuuluisi karkottaa maasta. 

Joka tapauksessa tämän natsien kanssa yhteistoimintaa harjoittaneen Sorosin Open Society -miljoonarahoitus vaikuttaa ratkaisevasti tänään myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomareihin ja heidän päätöksiinsä. On syytä pitää mielessä, että Sorosin säätiöiden ja kansalaisorganisaatioiden ja niiden rahoituksen ja toiminnan tavoitteena on luoda uusi ihmistyyppi, homo sorosensus, ”avoimen yhteiskunnan ihminen”, kuten on vuonna 2009 todennut Nils Muiznieks, Latvian Open Society -organisaation ohjelmajohtaja vuoteen 2012 asti ja Euroopan neuvoston Commissioner for Human Rights vuosina 2012–2018. Tämäkin fakta käy ilmi tuoreesta ECLJ-raportista.  

Ideologispoliittiset ja läpinäkymättömät kansalaisjärjestöt pääsevät siis jatkuvasti peluuttamaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuinta haluamaansa suuntaan oikeustapauksissa, joiden sosiaaliset seuraukset ovat erittäin suuret kansallisella tasolla. 

Merkittävä seikka on se, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomarien ei tarvitse olla ammattituomareita, vaan muodollinen juridinen asiantuntijapätevyys riittää. Tästä syystä yli puolella niistä tuomareista, jotka ovat Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa toimineet viimeisen kymmenen vuoden aikana, on kansalaisjärjestötausta eli jo lähtökohtaisesti varsin motivoitunut ideologispoliittinen asenne ja näkökulma juridisiin ja koko yhteiskunnan muuttamista koskeviin kysymyksiin. 

Yllä olevan seikan merkitys korostuu entisestään otettaessa lukuun seuraava tosiasia. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeusfilosofia on jo 1970-luvulta asti edustanut samaa filosofiaa kuin mitä amerikkalaiset Supreme Court -liberaalituomarit, jotka pitävät USA:n perustuslakia niin sanottuna elävänä dokumenttina, jota tulee tulkita luovan dynaamisesti ja tämän päivän yhteiskunnallisista vaateista käsin. Myös Euroopan ihmisoikeussopimus on ihmisoikeustuomioistuimen edustaman oikeusfilosofian mukaan niin sanotusti ”elävä instrumentti”.

The Living Instrument Doctrine -käsityksen mukaan Ihmisoikeussopimuksen artikloihin tulee tulkinnallisesti suhtautua ”elävänä instrumenttina”, jolloin artikloita tulee juridisesti tulkita tämän päivän olosuhteista ja oletetuista yhteiskunnallisista tarpeista käsin, ”must be interpreted in the light of present-day conditions”, kuten käy ilmi esimerkiksi Tampereen yliopiston Workshop-paperista The Interpretation of the ECHR as a Living Instrument: Demise of the Margin of Appreciation Doctrine? vuodelta 2015. 

Tällainen oikeusfilosofinen asennoituminen mahdollistaa ihmisoikeustulkintojenkin jatkuvan muuttamisen poliittisyhteiskunnallisten vaateiden mukaiseen suuntaan ja ihmisoikeuspolitiikan käytön yhteiskunnan muuttamisen instrumenttina, välineenä, eli käsikassarana. 

Edellä viitatun Suomen Uutisten artikkelin viimeinen kappale kohdistaa katseen siihen ongelmakokonaisuuteen, joka vaarallisesti vaivaa tämän päivän Soros-vaikutteista Euroopan ihmisoikeustuomioistuinta tuomareineen ja ihmisoikeuslinjauksineen:

”ECLJ:n raportissa tuodaan esille, että valintamenettelyssä saattavat ideologiset syyt mennä henkilön pätevyyden edelle. Ongelman korjaamiseksi raportissa ehdotetaan, että tuomareita nimitettäessä tulisi kiinnittää suurempaa huomiota ehdokkaiden taustoihin ja välttää aktivistien nimittämistä tuomareiksi. Lisäksi tuomareiden jääviyssääntöjä pitäisi tarkentaa.”

 

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

Lue ohjeet kommentoinnille

Kommentit (1)

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  1. Pasi Turunen

    Tervetuloa uudistuneelle Patmos-blogille. Valitettavasti vanhoilla sivuilla olleisiin blogeihin tulleita kommentteja ei ole aineiston siirron yhteydessä saatu siirrettyä uusille sivuille.