Tie iloon ja onnellisuuteen

Psykiatri kuunteli naisen alakuloista kertomusta. Sitten psykiatri teki yllättävän kysymyksen. Sopisiko naiselle, että hän kutsuisi paikalle vanhan naisen, joka kävi siivoamassa lääkärikeskuksen tiloja?

Kun vanha nainen oli saapunut, psykiatri pyysi häntä kertomaan, miten hän oli löytänyt elämäänsä tarkoituksen ja onnen.

”Mieheni kuoli joitain vuosia sitten syöpään”, vanha nainen aloitti. ”Vain muutamaa kuukautta myöhemmin menetin ainoan poikamme auto-onnettomuudessa. Sen jälkeen minulla ei ollut enää ketään. Olin aivan yksin. Masennukseni takia en saanut nukuttua enkä syötyä. Hymyni sammui ja aloin vältellä ihmisten tapaamista”, vanha nainen jatkoi.

”Eräänä päivänä, kun palasin töistä, pieni kissanpoikanen lähti seuraamaan minua. Sää oli kylmä ja pieni kissa näytti kurjalta ja nälkäiseltä. Vein kissan kotiini ja annoin sille lautaselle maitoa. Katselin, miten se latki hyvin onnellisena ja tyytyväisenä maitoa. Samassa huomasin hymyileväni ensimmäistä kertaa hyvin pitkään aikaan”, nainen kertoi.

”Tuo hetki pysäytti minut. Ajattelin, että jos kissan auttaminen palautti hymyni, niin mitä mahtaisi tapahtua, jos auttaisin jotain ihmistä. Leivoin saman tien pellillisen piirakoita ja vein ne viereisessä rapussa asuvalle sairaalle naapurille.”

”Ovensa avatessaan naapurini yllättyi. Hän hymyili niin onnellisena, että hänen ilonsa tarttui minuunkin, Siitä lähtien olen yrittänyt joka päivä tehdä jotain, millä olen voinut iloisesti yllättää jonkun ihmisen.  Heidän näkemisensä onnellisina on tehnyt minutkin onnelliseksi”, vanhan nainen sanoi hymyillen.

”Nyt en tiedä ketään, joka nukkuisi paremmin tai nauttisi ruuasta ja koko elämästään enemmän kuin minä. Löysin onnellisuuden, kun annoin sen toisille!” vanha nainen lopetti kertomuksensa.

Vanha nainen oli oivaltanut, että onnellisuus ei tule siitä, mitä hänellä on vaan siitä, miten onnellisiksi hän tekee muut. Masennus saa ihmisen kääntymään sisäänpäin. Toisten auttaminen kääntää katseen toiseen suuntaan. Onnellisuus ei ole riippuvaista menestyksestä, vauraudesta tai saavutuksista. Todellisella onnella on aina juurensa epäitsekkyydessä ja rakkaudesta toisia ihmisiä kohtaan.

– Onnelliset ihmiset osaavat arvostaa sitä, mitä heillä jo on, määrittelee onnellisuutta maailman kenties tunnetuin onnellisuustutkija, Stanfordin yliopiston tutkimusjohtaja ja psykologian tohtori Emma Seppälä. Tärkeäksi onnellisuuden rakennuspuuksi hän nimeää myös kiitollisuuden. Varsinkin ihmiset, joilla on ollut elämässään vaikeita aikoja, osaavat olla kiitollisia ja onnellisia hyvistä päivistä.

Emma Seppälä varoittaa aliarvioimasta kiitollisuuden voimaa. Onnelliset ihmiset osaavat arvostaa sitä, mitä heillä jo on. Heidän elämänsä ei välttämättä ole sen kummempaa kuin muidenkaan, mutta he ymmärtävät, miten onnekkaita he moniin muihin ihmisiin verrattuna ovat. Siitä syystä he ovat onnellisia ja iloisia.

Sodasta, väkivallasta ja julmuudesta kertovien uutisten keskellä onnellisuus ja kiitollisuus löytyvät arjen pienistä asioista. Nukuin viime yön turvallisessa ja lämpimässä paikassa. Herättyäni sain syödä aamiaisen kotonani. Voin aloittaa päiväni ilman pelkoa pommeista tai ammutuksi tulemisesta.

Jos hetken mietit, huomaat kiitoksen aiheita löytyvän todella paljon!

Millaisia sitten ovat ne asiat, jotka karkottavat onnen?

Asiaa tutkineiden laatima lista on tällainen: Kadehtiminen. Jatkuva toisten ihmisten hyväksynnän etsiminen. Kaunan ja katkeruuden helliminen. Anteeksiantamattomuus. Täydellisyyden pakkomielle. Toisten syyttäminen omista epäonnistumisista. Ajatus rahasta onnen tuojana.

YK:n teettämän tutkimuksen mukaan me suomalaiset kuulumme maailman onnellisimpien kansojen joukkoon. Miten paljon entistäkin onnellisempia ja iloisempia me olisimmekaan, jos me ymmärtäisimme, missä syvimmän ja kestävimmän onnen avaimet ovat. Suurempaa onnea ei sinulla eikä kellään muulla voi olla kuin se, että saat olla Jeesuksen tähden armahdettu Jumalan lapsi, jota Isä odottaa kotiin.

Jesajan kirjan luvussa 58 kerrotaan, millaisia seurauksia voi olla, kun tuon ilosanoman valtaamana lopetat omiin vaikeuksiin käpertymisen ja ”murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi.

Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi, ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen.” (Jesaja 58:7-8)

Siunausta ja Jumalan antamaa onnea ja iloa elämääsi, rakas ystäväni!