Patmos-blogi

Tunnustuskirjeeni aiheena patmostyön vaikein ja kallein perintö

Leo Meller Leo Meller on Radio Patmoksen päätoimittaja, Patmos Lähetyssäätiön perustaja ja eläkkeellä oleva toiminnanjohtaja (1971-2010).
Julkaistu:

Kristuksen kirkko on maailmanlähetyksen loppuvaiheessa.

Muodostumassa on kristillisen historiamme vaikein ja kallein matkaväli.

Koko Kristuksen ruumiin täytyy nousta yhtenä saavuttamaan saavuttamattomat.  Pisinkin yksilökristityn elämä on liian lyhyt elettäväksi muuta päätarkoitusta varten kuin sielujen pelastukseksi.

Jumalan Poika omisti kuolemattoman elämän maan päällä.  Hän eläisi terveenä keskuudessamme vieläkin, ellei Hän olisi antanut henkeänsä.

Miksi Jeesus ei elänyt 50, 60 tai 70 vuotta pitkän elämän ja sen jälkeen kuollut?  Miksi Jeesus kuoli siinä iässä kuin kuoli?  Onko sillä väliä minkä ikäisenä antaa elämänsä?

Jumalan ainosyntyisen Pojan maailmaan lähettämisen tarkoituksena oli yksinomaan asettuminen ylimmäisenä pappina Jumalan ja ihmisen välille. Hänen elämänsä vaelluksen arvo ja merkitys mitattiin sen mukaisesti, että Hän olisi pappeusikäinen eli ”noin kolmenkymmenen” aloittaessaan maallisen palvelutehtävänsä varsinaisen tarkoitusvaiheen. Kaiken oli oltava täydellistä täyttymystä Isän odotuksille ja tarpeille.

Jeesuksen elämästä opimme, ettei ihmisen elämän pituus ole ratkaiseva.   Ratkaisevinta on se, miten elää elämänsä. Jeesus täytti lähettäjänsä tarkoituksen elämällänsä.

Tämä koskee Hänen lähettämiänsä työnsä tekijöitä.  Meitä.  Sinua.  Minua.

Jeesus ilmoitti lähettävänsä seuraajansa maailmaan niin kuin Isä lähetti Hänet.  Tämän täytyy sopia meille.

Jumalan kansa

Maapallon asukkaista 67 % eivät tunnusta minkäänlaista uskoa Jeesuksen Kristukseen.  Toki useat näistä ovat kuulleet evankeliumin, mutta hylänneet julistetun totuuden.

Kaksi miljardia ihmistä eivät koskaan ole kuulleet nimeä Jeesus. 

Kristuksen seurakunnan täytyy pysähtyä tämän todellisuuden edessä.

Seurakuntia syntyy ja kasvaa julkisesti mutta myös ns. maanalaisissa olosuhteissa.  Kokonaiset heimot kääntyvät. Mediat ovat mahdollistaneet evankeliumin voittokulun olosuhteissa, joihin yksikään lähetti ei pääse. Satelliitit, esiviritetyt transistoriradiot, internet ym. tarjoavat mahdollisuuksia evankelioimiseen ja lähetystyöhön, joista kymmenen vuotta siten ei osattu edes unelmoida.  Patmos lähetyssäätiölle on ollut hedelmällistä eräiden vuosien aikana tukea ja kokea työtoveruutta tällaisissa teoissa toimivien yhteistyölähetysten kanssa.

Mikä on totuuden hetki, jonka mainitsin edellä?

Useimmat maailman ei-uskovista – vaikka voisivatkin löytää evankeliumin – eivät tosiasiallisesti ole kiinnostuneita.  Monet ovat kuulleet, punninneet ja hyljänneet.

Totuuden hetken tiedostamiseen kuuluu myös lahjoittajaväsymyksen todellisuus.

Raamattu kehottaa armosta pelastettuja tekemään hyvää väsymättä.  Mitä tulee maailmanlähetyksen rahoitukseen, muuttuvat taloudelliset olot merkitsevät väistämättä nykyisen tilanteen loppua.  Jos Kuningas ei tule kymmenessä vuodessa, lähetysten talousjohtajat ovat tilanteessa, josta Joosuan kirjan sanoilla totean: Pyhittäytykää, sillä tätä tietä ette ole käyneet aikaisemmin.  Kiusauksena on sulattaa uusitestamentillinen lähetystyö rakenteisiin, joissa ei enää säilykään raamatullisen lähetystyön olemus.

Puolisataa vuotta

Patmostyön ystävä tiedostaa väliotsikon äärellä, mistä on kysymys.

Puolisataa vuotta sitten avattiin sen työn maailmat, joista tänään on kysymys kaikessa mitä tapahtuu Patmos Lähetyssäätiön nimen alla.

Nykyiset patmostekijät kulkevat näkyjen tietä mieheen nimeltä Ensio Lehtonen.  Teemme tänään patmostyötä näkyvelassa juuri ja nimenomaan Ensio Lehtosen kautta Jumalalle.

Ensio Lehtonen osaltansa ei kaihtanut tunnustaa omaa näkyvelkaansa eräille Kristuksen kirkon uskon sankareille.  Yksi tällainen oli Toronton Kansanseurakunnan perustaja ja johtaja tri Oswald J. Smith.  Smith vieraili Suomessa helluntailaisten suurjuhlilla Helsingin laakson kentän telttatemppelissä.  Itse olin yksi tuhansista kuulijoista, itse olin myös siinä nuorten alle 21-vuotiaitten joukossa, joka erään kokoustilanteen päätöshetkissä otti vastaan tri Smithin kutsun astua esille ja polvistua sinetöimään elämänsä jatkumon ulkolähetyksen Herran käyttöön.

Ensio Lehtonen oli ”rakastunut” tri Smithin käyttämään teemasanaan, näin kuuluvaan: Miksi yhdenkään pitäisi kuulla nimi Jeesus kahdesti, ennen kuin jokainen ihminen maan päällä on kuullut tuon nimen yhden kerran?  Kulkiessani Ensio Lehtosen askelissa olen itse saavuttamassa elämäni niitä auringonlaskun hetkiä, jolloin saan luovuttaa tekemiseni toisiin käsiin.  Mitä esimerkiksi Oswald J. Smithin sanat merkitsevät Lehtosen ja Mellerin perintöä kuljettavalle uudelle sukupolvelle?

Työpöytäni paikka kotitoimistossani on vuosien aikana vaihtunut muutamaan kertaan.  Vuodesta 2005 alkaen on aina silmieni ulottuville sijoittunut kehystämäni kortti, jonka teksti julistaa: Ihmiset eivät aina valitse sitä, mikä olisi parasta heille.  He oikaisevat elämän näyttämöllä kieltäytyen kantamasta vastuuta omista valinnoistansa.  Nämä Tibor Machanin sanat ovat, siunauksellista kyllä, saaneet eräitä kertoja palauttaa ajatukseni ja ratkaisuni siihen alkuperäiseen hyvään, Kristuksen Hengen arvorintamaan.

Varjele, Jumala, patmoskansaa oikaisemasta kadotukseen kulkevien ihmisten maailmassa joko kokonaan ihmisten ohitse tai omiin keksittyihin selityksiinsä siitä, miksi pääasia ei enää olisikaan pääasia: olemme pelastettuja pelastaaksemme toisia. 

Älköön patmostyössä koskaan, koskaan aleta tunnustaa jotakin uutta lähetysnäkyä!  Osmo Tiililä kirjoitti: Kirkko on olemassa koska ihmisiä kuolee.  Lainaten ja mukaillen: Patmos on olemassa koska ihmisiä kuolee. 

Patmosystävät, huomio: Tässä tällaisena on suoran kurssimme kartta.

Ensio Lehtosen jäljessä tulevat Jumalan valitsemat ja kutsumat patmosihmiset: Älkää koskaan, koskaan luovuttako Patmosta kirouksen välineeksi – luovuttamalla, päästämällä irti vanhanaikaisesta lähetysnäystä.  On helvetti ja on taivas, ja risti Golgatalla on silta kadotuksesta pelastukseen.  Ainoa silta!  Viekää aikaisempien polvien perintö perille asti.  Vaikka verissä polvin! 

Lopuksi

Juhannuksena 2005 New Yorkin Flushing Meadows puistossa koettiin erikoinen tapahtuma.  Billy Graham, 86, oli valmistautunut luovuttamaan työnsä kutsun ja tekemisen nuoren sukupolven käsiin.  Saarnatuolin edustalle kokoontui edustajia yli sadasta maasta.

Patmoskansalaisia koskettaa edelleen riipaisevasti se, että evankelistamme Riku Rinne ja Ari Paloheimo puolisoittensa kanssa oli kutsuttu tähän tilanteeseen edustamaan viestikapulan vastaanottajia Suomessa! Heidän rinnallansa olivat New Yorkin juutalaislähettimme Anna ja Alex Deikun eräänlaisen välisukupolven edustajina.

Sinun ei tarvitse matkustaa New Yorkiin … eikä sinun tarvitse murehtia, ettet ole ollut Rikun ja kumppaneitten kanssa ainoalaatuisessa voitelun siirtotilanteessa.

Lävistetyt ylösnousseen kädet ovat päälläsi juuri nyt.

Sitoudu kutsumuksen alla voitelun vastaanottajaksi ja pyhitä jäljellä oleva elämäsi siihen, että helvetin lapsista tulee sinun avullasi ja tuellasi taivaan lapsia.

 

 

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

Lue ohjeet kommentoinnille

Kommentit (4)

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  1. IlkkaT.O.

    “Good News”, tuntenet Raamatun sanaa ja ymmärtänet, – totuudellisesti – että Jeesus puhui seurakuntansa toimittavan lopun aikana, juuri ennen seurakunnan ylöstempausta, tehtävänsä Eliaan hengessä, samoin kuin Hän viittasi Johannes Kastajan olevan Eliaan, siis julistaen Kristuksen tulemusta.

  2. Olli Issakainen

    Nyt kannattaa jokaisen kristityn katsoa peiliin. Olenko elämäni aikana itse tehnyt riittävästi työtä sielujen voittamista varten? Olenko lahjoittanut riittävästi varoja evankeliointityöhön? Olenko jakanut lehtiä ja traktaatteja? Vai olenko vain keskittynyt omaan elämääni ja sen oman jutun löytämiseen? Jatkuvan television tuijottamisen sijaan voi tehdä elämällään jotain hyödyllistäkin. On meidän jokaisen tehtävä kertoa Jeesuksesta naapureillemme, tuttavillemme ja työtovereillemme.

    • MOT

      “Olenko lahjoittanut riittävästi varoja evankeliointityöhön?”

      Rahaa ei pidä levitellä minne sattuu. On olemassa paljon lähetysjärjestöjä, jotka eivät hoida työtään oikein. Lustetta (myrkkyheinää) ei pidä kylvää elopellolle. Rahasta ei ole pulaa ja sitä on paljon enemmän, mitä on vanhurskaita apostoleja.

  3. Good News

    Meller kirjoitti: -Kaksi miljardia ihmistä eivät koskaan ole kuulleet nimeä Jeesus. Kristuksen seurakunnan täytyy pysähtyä tämän todellisuuden edessä.

    Ilmestyskirjan luku 14 kertoo sanansaattajasta, jonka tehtävänään on julistaa ikuinen evankeliumi maan asukkaille, kaikille kansoille, heimoille, kielille ja maille. Herra Jeesus myös sanoi, että Elia tulee vielä ja laittaa kaiken kohdalleen. Siis Elia tulee vielä kerran ennen Herran Jeesuksen paluuta.

    Evankeliumi tarkoittaa hyvää uutista, että Herra tulee takaisin. Kuningas saapuu! Kohdilleen laittaminen tarkoittaa kehotusta puhdistautua ja tehdä parannus synneistä, jotta voi tulla Herran kasvojen eteen. Jostain syytä seurakunta ei enää edes tiedä, mikä on syntiä ja mistä tulee tehdä parannus.

    Miksi Eliaa ylipäätään tarvitaan, jos lukuisat lähetysjärjestöt ovat julistaneet sanaa kaikille kansoille? Eliaa tarvitaan, koska hän julistaa kaikille kansoille vanhurskaan ja totuuden mukaisen evankeliumin ja sitten Herra tulee. Huolimatta siitä, mitä Patmos on tehnyt tai tulee tekemään, niin Elia hoitaa evankeliumin julistamisen kaikille kansoille ja kielille.