Patmos-blogi

Turvallinen tila odottaa vasta taivaassa

Pasi Turunen Pasi Turunen (TM) on toimittaja, raamatunopettaja ja Patmos Lähetyssäätiön toiminnanjohtaja.
Julkaistu:

”Emme voi valita aikaa, jossa elämme. Voimme vain valita, mitä teemme sillä ajalla, joka meille annetaan.” J. R. R. Tolkienin teoksiin perustuvista Taru Sormusten Herrasta -elokuvasta on jäänyt mieleeni tämä puhutteleva lausahdus. Joku hyökkäys oli tarinassa taas tulossa. Ylivoimainen vihollinen oli porteilla ja hobbitit ynnä muut valmistautuivat pelon sekaisin tuntein toivottomalta tuntuvaan taisteluun. Hyvinhän siinä lopulta kävi. Tarinan henkilöt vain eivät sitä siinä vaiheessa tienneet.

Oli sitten kyse hengellisestä sodasta tai kulttuurisodasta, emme useinkaan haluaisi joutua taistelun tiimellykseen ja tulla vedetyksi mukaan.

Kuitenkin huomaamme kristittyinä olevamme osa juuri tätä aikaa, emmekä jotain toista, josta haaveilemme. Ylivoimaiselta tuntuva historia tempaa mukaansa ja jälki on usein suttuista ja sekavaa.

Vaikka olemme maailmassa, emme voi vetäytyä maailmasta. Asiat koskettavat meitä, vaikka emme haluaisi niihin koskea.

Me emme vihaa maailmaa, mutta maailma vihaa meitä. Ei itsemme tähden, vaan koska Kristus on meidät valinnut. Vastakkainasettelua tämän maailman kanssa ei voi välttää. Se on otettava tosiasiana ja hyväksyttävä.

Ne, jotka sanovat, että tulee välttää jaottelua ”meihin” ja ”heihin”, eivät ymmärrä mitään ainakaan jääkiekosta. He ovat kadottaneet käsityksen siitä, kenen joukoissa seisovat ja kenelle heidän uskollisuutensa kuuluu.

Kristitty voi valita paikkansa vaihtopenkillä, mutta ei katsomossa. Hän ei voi valita joukkuetta. Kristus on valinnut hänet.

Paljon on puhuttu ja kirjoitettu kristillisen yhteinäiskulttuurin murtumisesta Suomessa ja sen mukanaan tuomasta muutoksesta.

Tietyssä mielessä tällaista murtumista voi pitää tervetulleena. Se pakottaa ottamaan Jeesuksen seuraamisen tosissaan ja korostaa sitä tosiasiaa, että emme kuulu tähän maailmaan.

Se myös muistuttaa siitä, että kulttuurielämä ei voi olla identtinen seurakuntaelämän kanssa, vaikka kristityn tulee vaalia molempia.

Kristitty myös on mukana yhteiskunnassa, mutta ei siksi, että kuvittelisi voivansa tehdä kansakunnasta seurakunnan.

Vetäytyminen pelkkään hengelliseen kuplaan ei silti ole vaihtoehto. Vetäytyminenkin on aina kannanotto, joka pakottaa miettimään kenelle ja mille luovutamme sen tilan, josta vetäydymme.

Kristinusko saa ja sen tulee näkyä ja vaikuttaa julkisessa elämässä. Sen sijaan, että vetäydymme kauhistelemaan, kuinka maailma muuttuu ja etääntyy kristinuskosta, meidän tulee pysyä kiinni Kristuksessa ja vaalia keskinäistä yhteyttä toistemme kanssa.

Edesmennyt yhdysvaltalainen Moody -kirkon pastori Warren Wiersbe on kirjoittanut hyvin: ”Meidät on kutsuttu taistelukentälle, ei leikkikentälle.”

Kristittyjen tulee rohkeasti puolustaa sitä, mikä on hyvää ja oikein, vaikka välillä taistelu voi tuntua ylivoimaiselta.

”Hyvin tehty, sinä hyvä ja uskollinen palvelija”, sanoi Jeesus. Tuli voitto tai tappio, uhriutumisen sijaan tarvitaan uskollisuutta.

Kuten toisessa Taru Sormusten Herrasta -elokuvasarjan kohtauksessa: ”Jos tämä on oleva loppumme, olkoon se ikimuistettava!”

Turvallinen tila odottaa vasta taivaassa.

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

Lue ohjeet kommentoinnille

Kommentit (1)

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  1. Petra

    Kiitos hyvästä kolumnista! Yhteiskuntaelämässä näkymisestä: yksi alue, jolla ei missään tapauksessa tulisi vetäytyä, on kirjallisuuteen liittyvä tapahtumakenttä. Kristityille suunnatut tapahtumat ovat arvokkaita toki nekin, mutta nyt tulisi olla mukana myös Kirjamessujen kaltaisissa tapahtumissa pitämässä esillä kristillisiä kustantamoja, vaikka sitten useamman kristillisen toimijan yhteisenä projektina.