Patmos-blogi

Tyytyväisenä kuplassa

Turkka Aaltonen Turkka Aaltonen on kirjailija ja evankelista.
Julkaistu:

Eräs ystäväni, Pekka, oli tullut Jeesuksen omaksi kirjavien vaiheiden kautta. Hänellä oli ollut hyvä yhteiskunnallinen asema, hän oli varakas ja hänellä oli hyvä maine omassa kaupungissaan. Kävimme sitten vierailulla toinen toistemme kodeissa ja hänen kanssaan oli mukava keskustella. Hän oli fiksu mies, hyväkäytöksinen, kohtelias ja tasapainoinen. Hänellä oli varmat mielipiteet ja hän pohti syvällisesti kaikkea yhteiskunnassa tapahtuvaa kristilliseltä pohjalta. Hän uskoi Raamatun sanaan ja Jeesus oli hänen Herransa.

Monien vuosien vaihtuessa tuli eteeni keskusteluissamme aina sama teema, jonka ystäväni esitti. Hän oli ruvennut suunnittelemaan kristittyjen verkostoitumista maanalaisen seurakunnan aikaan. Siinä oli ajatuksena eräänlainen yhteistalous, toinen toisistaan huolehtiminen ja eri ammattiryhmien kautta viritettävä kristillinen seurakuntaelämä, jossa löytyy joka lähtöön osaajia. En muista kuka tai mikä oli saanut hänet miettimään tällaista elämänmallia, mutta hänellä oli paljon ideoita, joita kertoi minulle. Olin ehkä hieman kriittinen, kun ilmaisin ajatusten olleen hyviä, muttei ajankohtaisia. Viimeisen kerran tapasin ystäväni eräissä kotiseuroissa ja hän oli hyvin sairas. Rukoilimme hänen vaivojensa puolesta, siunasin häntä ja myöhemmin kuulin hänen päässeen Herransa lepoon. Hän vei hienot suunnitelmansa mukanaan hautaan.

Olen törmännyt sittemmin usein tällaiseen ”elämä kuplassa” ajatteluun, joka aina silloin tällöin tulee esiin kristittyjen piirissä. Siinä mietitään oman uskonyhteisön, kirkon, herätysliikkeen, ystäväpiirin, perheen vaikutusta uskovien elämänedellytyksiin. Tässä ajattelussa uskovaisuus on kääntynyt vahvasti sisäänpäin eräänlaiseksi olemassaolon taisteluksi, henkiinjäämiskurssiksi, asemansa puolustamiseksi. Uskoontulon jälkeinen kaikkivoittava evankeliumi on kadoksissa, enää ei haluta todistaa Jeesuksesta, vaan on parempi pysyä kaapissa tai kuplassa, vaieta tyystin oman turvallisuutensa takia. Jeesuksesta puhuminen on ryhdytty korvaamaan Isästä puhumisella tai korkeammasta voimasta mainitsemalla. Myös sattuma, säkä, kohtalo tai tuuri ovat ruvenneet vilahtamaan yhä useammin sanastossa. Joku hortoilee tässä mielialassa kristillisessä kentässä etsien itselleen uutta, riittävän hyvää ryhmää, johon voisi kuulua?

Johtuneeko asenne uskosta vai epäuskosta, sitä en tiedä, mutta kyllä siihen on liittynyt pelkoa ja epävarmuutta erilaisten tavaroiden hamstrausta, ja vihollinen on näkynyt jatkuvasti uhkaamassa pienen uskovan elämää ja tulevaisuutta. Joku ei uskalla mennä enää kirkkoon, koska se on hengellisesti niin huonossa tilassa. Toinen ei voi kohdata kääntymättömiä ihmisiä, koska he ovat uhka hänen uskovaisuudelleen. Joku kiinnittää huomionsa maailmanpolitiikkaan ja siellä tapahtuviin muutoksiin, jotka näyttävät täyttävän pimeyden laskeutumisen kriteerit. Joku on siirtynyt hygieenikoksi ja terveysintoilijaksi, koska kaikkialla on saastaa ja sairaus uhkaa häntä mitä ilmeisemmin seuraavan kulman takana. Luonnonsuojelu saa lähes uskonnollisia palvojia ja puolestapuhujia. Joku uskoo uniinsa, jotka tuovat jatkuvasti kaikki paholaisen metkut hänen tietoisuuteensa. Joku keskittyy pelkästään sielun tunnelmiin ja mittaa sen muutosten pohjalta ihmisiä, aikaa, itseään ja tekemisiään. Eletään kuplassa?

Jos sielullisuus ja humanismi pääsevät myrkyttämään uskovaisuuden, syntyy kristillisyyden piiriin kupla, jossa ajatellaan ja eletään kuin me ihmiset kykenisimme ratkaisemaan kaikki ongelmat vain juttelemalla. Siihen ollaan tultu vähitellen ja ihmisjärjen orjuuttamana. Siinä ei ole Jumalan sanan voimaa, ihmeitä, rukouksen vaikutusta, eikä Jeesuksen valta-asemaa. Tässä kuplassa ei ole ymmärrystä siitä, että pahuuden henkivallat hallitsevat maailmaa ja kääntymättömiä ihmisiä, että koko maailmaa vaivaa saatanan joukko. 1.Joh.5:19. ”Me tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma on pahan vallassa.”

Koska tämä totuus on hämärtynyt, ei myöskään enää taistella Jumalan asein, Jumalan sota-asussa ja Jumalan voimassa, uskossa. 2.Tim.1:7-8. ”Sillä Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden hengen. Älä siis häpeä todistusta Herrastamme….” Kristillisyyden kuplan täyttää luopumisen henki, ihmisviisauden turha höpötys, ajanvietteellisyys, mukavuuden tavoittelu, harrastuksenomainen uskovaisuus, eriarvoistava elitismi. Kirkko kelpaa lähes kaikille ja kirkollisuudesta tulee valintamyymälä, jossa tarjotaan lihanmielisiä viihdetapahtumia, sielullisuuden palvontaa ja kaikenlaista turhaa ajanhaaskausta. Jos ja kun tämä kupla puhkeaa, syntyy herätys, jumalanpelko, synnintunto, kuolemankauhu, yksinäisyys, avuttomuus ja hätähuuto.

Kohtalousko on taikauskoa, johon joidenkin ihmisten mieli kallistuu kovin helposti. Siinä kuplassa todetaan, että jokainen tulee uskollaan autuaaksi ja että kaikki on edeltä määrättyä, ihmisen on vaan mentävä viettiensä mukaan ratkaisuissaan. Siinä ajatellaan, että tunne, oma tunne, on totuus, jolla jokainen voi sitten sukkuloida elämänsä matkaa mielin määrin ilman vastuuta Jumalan edessä. Ajatellaan, ettei ole taivasta eikä helvettiä, eikä Jumalan tuomiota. Siinä uskotaan ihmisjumaluuteen, sielunvaellukseen, jällensyntymiseen, tyhjiin raukeamiseen, avaruusolentoihin, sattuman kauppaan, alkuräjähdykseen ja miljooniin vuosiin. Voi sitä päivää, kun Jumala puhkaisee tuon kuplan. 1.Piet.4:17-18. ”Aika on tuomion alkaa Jumalan huoneesta. Jos se alkaa ensiksi meistä, mikä onkaan niiden loppu, jotka eivät usko evankeliumia ja ole sille kuuliaisia. Ja jos vanhurskas vaivoin pelastuu, niin mihinkä joutuukaan jumalaton ja syntinen?”

Aikoinaan Neuvostoliiton valtakaudella kävimme siellä tapaamassa uskovia ja vierailimme seurakunnissa, jotka olivat osaksi salaisia, epävirallisia, maanalaisia. Oli paljon kotikokouksia, joita tiedotettiin puskaradiolla. Toiminta oli kuitenkin vireää ja toteutui niissä puitteissa varsin hyvin. Pyhä Henki oli usein väkevästi siunaamassa kokoontumisia ja moni meikäläisistä virvoittui suuresti ja pysyvästi näillä reissuilla. Länsimainen materialismi ja hyvinvoinnin palvonta ei ollut vielä päässyt turmelemaan kristillisyyttä. Evankelioiminen oli sidottu kirkkoihin ja yksityisten kristittyjen henkilökohtaisiin keskusteluihin ihmisten kanssa omana aikanaan. Silloin aina joku tuomittiin yhteiskunnan vihollisena myöskin sakkoihin ja vankilaan kristillisestä toiminnasta ja sen materiaalin hallussapidosta tai yhteyksistä ulkomaisiin henkilöihin. Kuulin henkilökohtaisesti väkeviä Jumalan todistuksia paljon kärsineiltä uskovilta, kuinka Herra Jeesus oli ollut heidän kanssaan vaivassa, valtakunnassa ja vankilassa.

Hengellinen kupla on uskovaisuus tässä maailmassa ja ajassa Jeesuksen seurassa. Se voi olla Jumalan käytössä myös toimiva väline, koska sieltä lähtee rukouksia eri ihmisten puolesta kaikkialle. Se on näkymätöntä toimintaa, jossa Herra vaikuttaa suuren suunnitelmansa toteutumiseen tavallisten uskovien kautta. ”Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa. Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.” 1.Tim.2:1-4. Suurin osa uskovien rukouksista jää vaille palautetta, eikä monikaan tiedä niiden osumatarkkuutta. Mutta Herra on voimallinen pitämään niitä valtakuntansa välikappaleina ihmissielujen pelastumisessa. Hengellisessä kuplassa elävät saavat kuitenkin myös arvostelua kuplan ulkopuolisilta tahoilta, jotka pitävät tätä porukkaa kovin vaatimattomana ja kaiken lennokkaan kristillisyyden jarruttajana.

Sinun valtakuntasi ei, Herra, ole tyhjä kupla, vaan armon ja totuuden todellisuus uskovalle, niin pyhä sanasi vakuuttaa. Siksi rukoilenkin nimesi korotusta, valtasi lisääntymistä ja tahtosi tapahtumista kaikkialla tänään täällä alhaalla. Puhkaise Henkesi miekalla, sanasi saarnalla ja uskovien esirukouksilla valheelliset kuplat, jotka sitovat ihmiset ylpeyteen, ahneuteen, itseriittoisuuteen ja kuolemaan. Anna kansallesi opetusta, näkyjä, ilmestyksiä ja profetioita olemuksestasi, että aina ja kaikkialla seuraisimme sinua ja kulkisimme edeltä valmistamissasi teoissa taivaan tietä. Avaa uskovien sisäiset silmät näkemään sinut, Jeesus, Jumalamme, Herramme, Vapahtajamme, siunaajamme, varjelijamme ja yhdistäjämme.

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

Lue ohjeet kommentoinnille

Kommentit (1)

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

  1. Kaia

    ”Kuulin henkilökohtaisesti väkeviä Jumalan todistuksia paljon kärsineiltä uskovilta, kuinka Herra Jeesus oli ollut heidän kanssaan vaivassa, valtakunnassa ja vankilassa.”

    En ymmärrä tällaista kristillisyyttä.
    Olen tässä lukenut viimein vuosia hyllyssä olleita kirjoja. Jotenkin pystyn lukemaan nyt vuosien jälkeen taas. Ja luin Michael Howardin kirjan ”Rakkaus Pakottaa”, hänen toimistaan Mosanbikista. Oletan, että kyse oli hänestä itsestään. Olen myös ajat sitten ollut kuulemassa häntä. Ja tiedän häntä vastaan nostetuista syytteistä.
    Mutta miksi ihmeessä Jumala haluaa ihmisten kärsivän maailmassa? Osa kristityistä on kärsinyt paljonkin, mutta onko evankeliumi edennyt maailmassa, ja uskovatko ihmiset oikeasti? Eikö näytä siltä, että uskovaisuus todellakin on vähenemässä ja tällainen ns. kärsivä uskovaisuus kaikkein eniten? Jumalan itse pitäisi vaikuttaa uskoa, koska ihmisen oma voima ei oppimani mukaan riitä.
    Ihmettelen… ja kuuntelen tässä muuten kristillistä musiikkia. Jotenkin on rauhoittavaa kuunnella sitä musiikkia, jonka opin tuntemaan. Olin vältellyt sitä tässä vuosia, mutta päätin, että ihan sama mitä kuuntelen. Siis lähinnä vineyard-ylistystä.