Patmos-blogi

Uusimman ajan ensimmäinen kansanmurha kohdistui kirkkoon ja kristittyihin

Juha Ahvio Juha Ahvio on teologian tohtori, dosentti ja Patmos Lähetyssäätiön tutkimusjohtaja.
Julkaistu:

Käsittelen perjantaina 19.2.2021 Radio Patmoksen taajuuksilla klo 18.30 ensi-illassa lähetettävässä Viikon Ahvio -sarjan jaksossa aihetta ”Vapaus, veljeys ja tasa-arvo kristillisiä arvojako?” Jakso on ensi-iltansa jälkeen kuunneltavissa Patmosplus-arkistossa. Kyseisessä jaksossa lähden liikkeelle seuraavista kysymyksistä: Ovatko 1700-luvun lopun Ranskan suuren vallankumouksen vapaamuurari-iskulauseen ”Vapaus, veljeys ja tasa-arvo” edustamat arvot kristillisiä arvoja, joiden mukaisesti paitsi yhteiskunnassa myös etenkin kristillisessä kirkossa tulisi orientoitua? Tulisiko edellä lainatun vallankumousiskulauseen arvoineen olla kristillisen teologian ja etiikan korkein kriteeri?

Miksi näen tarpeelliseksi käsitellä edellä mainittuja kysymyksiä juuri nyt? Siksi, koska emeritusarkkipiispa John Vikström on tuoreesti nostanut juuri nämä kysymykset keskustelun keskiöön niin sanottua laajennettua kirkollista avioliittokäsitystä pohtiessaan. Vikström vastaa selkeän myönteisesti edellä esitettyyn kahteen kysymykseen 22.1.2021 päivätyssä Kotimaa.fi-sivuston artikkelissaan ”Laajennettu avioliittokäsitys? Näkökohtia avioliittokäsityksen mahdolliseen laajentamiseen Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa”.

Vikström toteaa avoimesti ja suoraan, että uusitestamentillinen ja luterilaisten tunnustuskirjojen kuten Lutherin Vähän katekismuksen huoneentaulun edustama ihmis- ja avioliittokäsitys ei ole enää käypä eikä ajankohtainen, koska Ranskan vallankumouksen kolme perusarvoa eli vapaus, veljeys ja tasa-arvo ovat nykyihmiselle normatiivisempia kuin konservatiivisemmat patriarkaaliset arvot. Merkille pantavaa todellakin on se, että emeritusarkkipiispa lausuu julkisen avoimesti ja sitoutuneen julistavasti, että nykyään tulee yhtä hyvin yhteiskunnassa kuin kirkossakin sitoutua nimenomaan Ranskan suuren vallankumouksen aatteisiin – joiden vapaamuurarillista historiallista alkuperää Vikström itse ei artikkelissaan kuitenkaan mainitse – ja että tulee tulkita olemassaolo, ihmisyys ja edistyksen käsite näiden aatteiden edustamista arvoista käsin.

Vikströmin artikkelin avioliittoteologisiin, eettisiin ja raamattuteologisiin näkemyksiin ovat esittäneet hyvät ja mielenkiintoiset vastineensa dogmatiikan emeritusprofessori Miikka Ruokanen, emerituspiispa ja -professori Eero Huovinen, teologian tohtori Juhani Forsberg ja teologian maisteri Pasi Turunen artikkelissaan ”Emeritusarkkipiispa Vikström Jeesuksen vaiko Ranskan vallankumouksen jalanjäljissä?” . Olen itse käsitellyt kirkollisen avioliittoteologian tunnustuksellisia ja kirkkolain mukaisia luovuttamattomia lähtökohtia esimerkiksi artikkelissa ”KHO: Kirkon avioliittokäsitys ei ole epäselvä”.

Tämän artikkelin ingressissä viittamani Viikon Ahvio -ohjelman jaksossa keskityn vastaamaan Vikströmin esittämiin patriarkaatin- ja konservatisminvastaisiin sekä Ranskan vallankumouksen radikaali-iskulauseen velvoittavuutta puolustaviin näkemyksiin. Vastaukseni nojaavat siihen, mitä laajemmin esitän kirjassani Kristittynä Suomessa (Kuva ja Sana, 2019), jossa selostan kristillisen etiikan, sosiaalietiikan ja yhteiskuntaopin perusteita luomisjärjestysten, luonnonoikeuden ja Jumalan 10 käskyn moraalilain klassisen kristillisistä ja luterilaisista lähtökohdista.

Nyt käsillä oleva artikkeli on päivitetty versio kolme vuotta sitten julkaisemastani Ranskan vallankumouksen ja sen ”vapaus, veljeys ja tasa-arvo” -radikaaliaatteen verisyyttä ja ohjelmallista antikristillisyyttä käsitelleestä artikkelista. Vikströmin artikkelin yhteydessä on myös hyvä palauttaa jälleen mieliin vakavat historialliset todellisuudet: Ranskan ”tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta” aatteellisesti korostaneen vallankumouksen huipentanut kansanmurhahenkinen jakobiinihirmuvalta ja sitä vastaan oikeutetun itsepuolustuksellisesti suuntautunut Vendéen kansannousu.

Maaliskuussa 2021 tulee kuluneeksi 228 vuotta Ranskan suuren vallankumouksen yhteydessä vuosina 1793–1794 käydyn Vendéen sodan alkamisesta. Ranskan Vendéen departementissa 1790-luvun alkupuolella käyty sota ja siihen liittynyt kansanmurha ovat, erikoista sinänsä, useimmille täysin tuntemattomia historiallisia todellisuuksia. Näiden todellisuuksien tunteminen ja niiden muistaminen on kuitenkin luovuttamattoman tärkeää, jos haluaa ymmärtää omaa aikaamme ja koko uusimman ajan historiaa ja sen yhteiskunnallisaatteellista kehkeytymistä.

Vendéen sodassa, Guerre de Vendée, oli kyse läntisessä Ranskassa Atlantin rannikolla ja Loire-joen eteläpuolella sijaitsevan Vendéen alueen väestön itsepuolustuksellisesta aseellisesta kansannoususta Pariisista keskitetysti johdettua radikaalin tasavaltalaista Ranskan vallankumoushallitusta eli jakobiinidiktatuuria vastaan. Vendéen sodan ja sen jälkiselvittelyn yhteydessä toimeen pannussa kansanmurhassa oli puolestaan kyse ohjelmallisen tarkoituksellisesta ja päämäärähakuisen tehokkaasta Vendéen alueen konservatiivisen kristityn väestön kokonaisvaltaisesta joukkotuhonnasta.

Joukkotuhonta kohdistui Vendéen alueen konservatiiviseen roomalaiskatoliseen kristittyyn ja kuningasmieliseen väestöön. Tuhonnan pani toimeen ideologialtaan ateistisantikristillisen tasavaltalainen jakobiiniterrorihallinto radikaalia egalitarianismia ja edistyksellisyyttä toteuttaakseen. Joukkotuhonnan kuolonuhrimäärä on alimpien arvioiden mukaan noin 150 000 ja korkeimpien arvioiden mukaan jopa 400 000 henkeä, Vendéen kokonaisväkiluvun oltua tuolloin noin 800 000.

Vendéen alueen konservatiiviseen väestöön kokonaisuutena kohdistetuissa jakobiinihallinnon terroritoimissa ja näiden myötä toteutuneessa joukkotuhonnassa oli todella kyse kansanmurhasta, ensimmäisestä järjestelmällisestä uusimmalla ajalla toteutetusta kansanmurhasta. Näin ovat todenneet ranskalaiset historioitsijat ja yhteiskuntatieteilijät Reynald Secher perusteellisessa analyysiteoksessaan A French Genocide: The Vendée (University of Notre Dame Press, 2003) ja Pierre Chaunu (1923–2009) sekä kansanmurhatutkijat Kurt Jonassohn (1920–2011) ja Frank Chalk, yhtä hyvin kuin tutkija Adam Jones teoksessaan Genocide: A Comprehensive Introduction (Routledge, 2006). Myös historioitsijat Mark Levene ja Jean Tulard sekä yhteiskuntatieteilijät R. J. Rummel (1932–2014) ja Anthony James Joes ovat pitäneet perusteltuna Vendéen 1790-luvun joukkotuhonnan määrittelyä nimenomaan kansanmurhaksi.

Secherin mukaan Ranskan tasavaltalaisen hallinnon toimet Vendéen alueella olivat ”ensimmäinen moderni kansamurha”. Chaunun mukaan kyseinen tuhonta oli ”ensimmäinen ideologinen kansanmurha”. Levene puolestaan on katsonut, että Vendée on ”modernin kansanmurhan arkkityyppi” eli kansanmurhan perusmalli.

Emeritaprofessori Anne Barbeau Gardinerin kirja-arvioartikkeli ”The Heart of Darkness: How Visceral Hatred of Catholicism Turns into Genocide” New Oxford Review -julkaisussa vuodelta 2004, jossa Gardiner esittelee sekä Secherin A French Genocide -teoksen että Michael Daviesin For Altar and Throne: The Rising in the Vendée (1793–1796) -teoksen (The Remnant Press, 1997), tarjoaa hyvän yleiskatsauksen käsiteltävänä olevaan aiheeseen ja valaisee selkeästi, miksi ja miten Vendéen kansannousu ja sen murskaamiseksi tarkoitettu kansanmurha tapahtuivat.

Ranskan suuri vallankumous alkoi vuonna 1789 niin kutsutusti porvarillisena kolmannen säädyn liberaalina vallankumouksena, mutta vasemmistoradikalisoitui sitten nopeasti kollektivistisen totalitaariseksi pyrinnöksi, jonka tavoitteena oli, radikaalin utopistisateistisen ja rationalistisen valistusfilosofian eetoksen ohjaamana, luoda kokonaan uusi yhteiskunta ja ihminen, jotka olisivat olleet vapautetut kaikista uusia järjen abstraktioita vastaamattomista perinteistä.

Pahimmiksi perinteiksi, jotka tulkittiin alkujaan hyvää ja vapaata ihmistä kahlitseviksi sortorakenteiksi, nähtiin kristinusko, kirkko ja monarkia, kuninkaanvalta. Kun vuoden 1789 Ranskan Ihmisoikeuksien julistusta alettiin yhä johdonmukaisemmin tulkita avoimen ateistisessa ja sekularistisessa radikaalivalistuksen hengessä ja kun alkujaan Grand Orient de France -vapaamuurariuden keskuudesta – kuten muistuttaa Idahon yliopiston historian professori Richard B. Spence artikkelissaan ”Freemasonry: Its Properties and Scope of Activities” – sekä Georges Dantonin ja Antoine-Francois Momoron edustaman kordelieeriklubin radikaalipiireistä julkisuuteen lanseerattua ”Vapaus, veljeys ja tasa-arvo, tai kuolema!” -vallankumousiskulausetta alettiin soveltaa jakobiinisen egalitarianismin ja edistyksellisyyden mukaisesti, joutui ranskalainen kristillisyys, ensisijaisesti ja nimenomaisesti Ranskan roomalaiskatolinen kirkko papistoineen, täysin pidäkkeettömän aggression ja vainon kohteeksi.

Tapahtumat etenivät tältä osin siten, että ensin Ranskan vallankumoushallinto ryhtyi kansallistamaan eli pakko-ottamaan valtion haltuun kirkon omaisuutta kouluineen ja sairaaloineen. Sama kohdistui myös luostareihin ja konventteihin. Tämän jälkeen kirkolle tehtiin mahdottomaksi maksaa palkkaa papistolleen ja papisto pakotettiin riippuvaiseksi valtion maksamasta palkasta. Papit määrättiin siten käytännössä valtion ja vallankumoushallinnon virkamiehiksi. Vuonna 1790 papeille annettiin vaihtoehdoiksi joko vannoa vala valtiolle, Constitution Civile du Clergé, ja sen vallankumousperustuslaille – jolloin kirkko tuli täysin alistetuksi valtion alaisuuteen – tai sitten menettää työnsä ja palkkansa. Ranskan kirkon piispat tuomitsivat Constitution Civile:n ja paavi Pius VI julisti tämän harhaoppiseksi velvoitteeksi. Näillä passiivisen vastarinnan ilmaisuilla ei kuitenkaan ollut mitään vaikutusta.

Vuonna 1792 Ranskan vallankumoushallinto sääti uuden lain, jonka mukaan vaadittua valaa vannomattomat papit joutuivat alttiiksi maastakarkotukselle. Keväällä 1793 säädettiin jälleen uusi laki, joka tuomitsi kuolemaan kaikki ne papit, jotka olivat maastakarkotusuhan alla ja jotka vielä olivat Ranskassa. Koska monet papit – varsinkin Vendéen alueella – eivät olleet sen paremmin suostuneet vannomaan sekulaaria valaa valtiolle kuin suostuneet lähtemään Ranskasta, kohdistui vallankumousjuridinen kuolemantuomio siten Ranskan koko katolisen kirkon papistoon.

Syvän vakaumuksellisesti katolisella Vendéen alueella papit jatkoivat seurakunnallista palvelutyötään kansan keskuudessa ja väestön tukemana vallankumouksellisista pakkolaeista huolimatta. Vallankumoushallinto reagoi tähän siten, että taipumattomat papit poistettiin pakkotoimin viroistaan ja korvattiin ”perustuslaillisilla” papeilla, jotka suostuivat sekulaariin valaan ja kuuliaisuuteen jumalatonta valtiota kohtaan.

Ranskan kansalliskaarti ryhtyi pakkotoimin tyhjentämään Vendéen luostareita ja konventteja ja ottamaan haltuun niitä kuten muitakin kirkollisia tiloja. Elokuussa 1792 600 Vendéen talonpoikaa yritti työvälineillään varustautuneina estää kansalliskaartia poistamasta pakolla nunnia eräästä konventista. Yritys epäonnistui ja useimmat näistä talonpojista kuolivat kansalliskaartin muskettien tuleen. Kun Vendéen alueen papisto suurelta osin meni niin sanotusti maan alle tai joutui vangituksi ja kun nämä papit korvattiin muualta tuoduilla ”perustuslaille kuuliaisilla” papeilla, pakotettiin väestö hengen menetyksen uhalla ja kansalliskaartin pistimien ja muskettien tehostamana osallistumaan ”vallankumousvaltiollisesti päteviin” kirkollisiin toimituksiin.

Edellä kuvatun kaltaiset totalitaariset pakkotoimenpiteet, väestöön ja etenkin kirkkoon ja pappeihin kohdistuneet väkivallanteot ja vallankumouslaillinen koko papiston tuhoamisen uhka yhdessä sen kanssa, että vallankumoushallinto julisti keväällä 1793 ottavansa 300 000 miestä Ranskan uuteen ja vallankumoukselliseen asevelvollisuusarmeijaan, laukaisivat Vendéen väestössä laajamittaisen vastarintaan nousun. Oli täysin mahdotonta ajatella, että Vendéen alueen miespuolisesta väestöstä huomattava osa olisi pakko-otettu juuri siihen vallankumousarmeijaan, joka Vendéen väestöä ja kirkollista toimintaa jo jatkuvasti pakkovaltaisesti terrorisoi.

Ranskan kansalliskonventti oli valinnut niin sanotun yhteishyvän valiokunnan, joka toimi vuosina 1793–1794 käytännössä Ranskan hallituksena ja täysin diktatorisin valtaoikeuksin. Yhteishyvän valiokunta, jota johtivat Georges Danton ja sitten Maximilien Robespierre, toimi Ranskan terroristisena jakobiinihallituksena, joka harjoitti systemaattista terroritoimintaa murhauttaen kautta Ranskan kymmeniätuhansia ranskalaisia pyrkiessään suojelemaan vallankumouksen saavutuksia ulkoisia ja sisäisiä vihollisia vastaan ja luodessaan väkisin ”uutta ja järkiperäistä” tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta Ranskaan.

”Demokratian” toteutuminen tarkoitti tuolloin giljotiinin terän putoamista ja ”kansanvihollisen” kuten papin tai muun taantumuksellisen luokkavihollisen pään irtoamista, kun Danton ja Robespierre sovelsivat käytäntöön radikaalin demokratian isän Jean-Jacques Rousseaun totalitaarisen sosialistista ”kansan tahdon” ja ”yleistahdon”, L´intérét général, käsitettä. Robespierre sai osuvan ansaitusti lisänimen ”Rousseaun verinen käsi”.

Keväällä 1793 Vendéen talonpoikaisväestö nousi vastarintaan, oikeutetun itsepuolustukselliseen vastarintaan Pariisista johdettua vallankumousterroria vastaan. Valkoinen katolinen, rojalistinen ja konservatiivinen kristitty Vendée nousi punaista jakobiinivallankumouksellista ja ateistisen sekulaaria Pariisin tasavaltalaisdiktatuuria vastaan.

Vendée nosti jalkeille ”kuninkaallisen ja katolisen armeijan”, jonka iskulauseeksi muodostui ”Jumala, Kuningas”, Dieu, le Roi, ja joka otti tunnuksekseen Jeesuksen pyhän sydämen. Nämä joukot, joita jakobiinit nimittivät halveksivasti ”Jeesuksen sotilaiksi”, kävivät – aluksi varsin menestykselliseen – taisteluun Vendéen aluetta terrorisoivia ja vallankumoustrikolorikokardilla koristeltuun punaiseen jakobiinimyssyyn eli niin kutsuttuun fryygialaismyssyyn sonnustautuneita Pariisin hallituksen joukkoja vastaan.

Vendéen kansannousun vakavuus ja sotilaalliset voitot saivat Pariisin kansalliskonventin ja yhteishyvän valiokunnan reagoimaan jakobiinitotalitaarisen absoluuttisesti ja lopullisen päättäväisesti. Vallankumoushallinto käskytti, että tasavallan viholliset on tuhottava fyysisesti: Vendéen alueen väestö on tuhottava miehineen, naisineen ja lapsineen; Vendéen katoliset kristityt on tuhottava pois maan päältä.

Vendéen joukkojen kärsittyä tappioita taisteluissa, ryhtyivät punamyssyiset jakobiinijoukot täysimittaiseen Vendéen väestön tuhontaan, Pariisin käskyjen mukaisesti. Alkaen elokuusta 1793 ja jatkuen vuoden 1794 puolelle tasavaltalaiskenraalit kuten Jean-Bapiste Carrier, Louis Marie Turreau ja Francois Joseph Westermann johtivat Vendéen alueelle niin kutsutut ”helvetilliset kolonnansa”, colonnes infernales, jotka tuhosivat totaalisesti kaiken.

Aikalaistodistajien ja asiakirjojen mukaan Vendéen naisia ja lapsia pakotettiin uuneihin poltettaviksi. Jakobiinijoukot tekivät ihmisruumiista vaatekappaleita itselleen. Poltetuista ihmisruumiista otettiin talteen rasvaa jatkokäyttöä varten. Terrori kohdistui etenkin naisiin, jotta ehkäistäisiin uusien kapinallissukupolvien syntyminen, ja lapsiin. Naisia heitettiin talojen ikkunoista ulos alhaalla odottavien pistinten päälle. Raskaana olevia naisia murskattiin viinipuristimissa. Sylivauvoja murhattiin heittelemällä heitä pistimestä pistimeen. Ihmisiä hukutettiin tuhansien massoina jokiin, kuten Loire-jokeen. Jakobiinijoukot huvittivat itseään niin sanottujen ”tasavaltalaisten vihkimisten” järjestämisillä, joilla tarkoitettiin sitä, että katolinen nuorimies ja neito riisuttiin alastomiksi, sidottiin toisiinsa ja yhteen sidottuina heitettiin jokeen hukkumaan. Paikoitellen kirkot pakotettiin täyteen uskovaisia, ovet teljettiin ulkoapäin ja kirkko sytytettiin palamaan.

Kun ilmeni, että giljotiinin teho ei riittänyt ja musketin kuulat tulivat varsin kalliiksi tällaista massamurhaa toimeenpantaessa, piti keksiä tehokkaampia massamurhaamisen keinoja. Tällaisiksi valikoituivat esimerkiksi kaivojen myrkyttäminen arsenikilla ja myrkyllisen savun – jonkinlaisen kaasun – käyttö. On todellakin merkille pantava ja mielessä pidettävä tosiasia, kuten professori Anthony James Joes kirjoittaa kirjansa Guerilla Conflict Before the Cold War (Greenwood Publishing, 1996) sivulla 67 ja teoksensa Resisting Rebellion: The History and Politics of Counterinsurgency (The University Press of Kentucky, 2006) sivulla 172, että Pariisin terrorihallinnon jakobiinijoukot käyttivät välineenään myrkyllistä savua tai kaasua toteuttaessaan Vendéen alueen kristityn väestön kansanmurhaa vuosina 1793–1794.

Kuten Stéphane Courtoisin ja muiden tutkijoiden laatima Kommunismin musta kirja (WSOY, 2001) sivulla 123 tuo esiin, neuvostobolsevikit pyrkivät ohjelmallisen julkisesti toistamaan aatteellisina esikuvinaan pitämiensä Ranskan vallankumouksen jakobiiniradikaalien Vendéen kansanmurhassa 1790-luvulla soveltamia terroristisia kansanmurhamenetelmiä kuten massahukuttamisia toteuttaessaan Vladimir Leninin johdolla luokkavihollistensa ja heidän vastarintansa täysimittaista tuhoamista Venäjällä, vuoden 1917 bolsevikkivallankumouksen alusta alkaen.

Josif Stalinin johdolla neuvostokommunistit kohdistivat tarkoitushakuisen ja teoreettisideologisen luokkataistelullisesti motivoidun kansanmurhan Ukrainan kansaa vastaan vuosina 1932–1933, jolloin NKVD:n suoralla terroritoiminnalla ja ennen kaikkea nälällä eli tarkoituksella aiheutetulla nälänhädällä tappamalla Ukrainan holodomorissa murhattiin 6–7 miljoonaa ukrainalaista, varakkaista talonpojista eli kulakeista alkaen. Hirvittävä historiallinen tosiasia on sekin, että Stalinin terroristinen turvallisuuspalvelu NKVD kehitti itselleen 1930-luvulla – ja jälleen Vendéen tuhonneiden jakobiinien esikuvan innoittamina – jopa kaasuauton, joka helpotti kommunistien vihollisten tehokkaan teknisteollista joukkomurhaamista.

Taistelevan ateististen, tieteisuskoisten ja vapauteen ja veljeyteen uskoneiden neuvostobolsevikkien käymä luokkasota ja pyrkimys rakentaa tasa-arvoinen utopiayhteiskunta, ”parempi maailma”, edellytti tuhoamis- ja keskitysleiriverkoston, Gulagin, tehokasta käyttöä sekä kristinuskon ja kirkon, Venäjän tapauksessa ortodoksisen kirkon, murskaamista. Kolyman, Magadanin ja Solovetskin saariston keskitysleireissä ja venäläisiin ortodoksikristittyihin kohdistuneessa avoimessa kansanmurhassa tuhottiin kymmeniä miljoonia ihmisiä.

Kansallissosialistisen Saksan SS-organisaatio pani puolestaan päällikkönsä Heinrich Himmlerin johdolla ja Adolf Hitlerin valtuutuksella toisen maailmansodan aikana vuosina 1941–1945 toimeen – neuvostobolsevikeilta ja heidän jakobiiniesikuviltaan opituin menetelmin kuten myrkkykaasun käytön avulla – ideologisteoreettisen rotubiologisesti motivoidun juutalaisten ja muiden vähemmistökansanryhmien joukkotuhonnan. Juutalaisten kansanmurhassa murhattiin 5–7 miljoonaa ihmistä ja kaiken kaikkiaan kansallissosialistien toteuttamien kansanmurhien uhrimäärä nousee kymmeneen miljoonaan.

Yhtä kaikki, nämäkin kansallissosialistien kansanmurhat saivat innoituksensa maailmankatsomuksesta, joka oli metafyysiseltä kannalta tarkasteltuna avoimen antikristillinen, materialistinen, teknokraattismodernistisen sekulaari, tieteen tehokkuuteen uskovan kollektivistinen, sekä sosialistinen. Kuten Robin A. Brace osoittaa artikkelissaan Secularism – The Most Evil Philosophy Known to Human Government vuodelta 2008, sekulaarin sosialistinen, ateistismaterialistinen ja kristinuskon ja kirkon julkisesta tilasta pois pakottamaan pyrkivä sekä kirkon alistamaan pyrkivä aatemaailma on historiallisesti tarkasteltuna johtanut hirvittäviin kuolonuhrimääriin ja kansamurhiin. Alkaen 1790-luvun Ranskan Vendéestä.

Vendéen kristittyihin ohjelmallisesti kohdistunut kansanmurha on kaiken punaisen ”edistyksellisen tieteellisen” tasa-arvoterrorin arkkityyppi, esikuva. Punainen antikristillinen ”Vapaus, veljeys ja tasa-arvo, tai kuolema!” -terrori on vaatinut uusimman ajan historian aikana moninkertaisesti hirvittävämmän määrän kuolonuhreja ja kärsimystä lähimmäisille kuin kaikki ne pahat teot yhteensä, jotka koskaan historian aikana on tehty kristinuskon Jumalan nimessä. Kristinuskoa, kristillistä kirkkoa ja uskovaisia vastaan suunnatulla aggressiivisella valtiojohtoisella ja utopistisella ”Vapaus, veljeys ja tasa-arvo” -yhdenvertaisuusradikalismilla motivoidulla vihalla on ollut hirvittävät seurauksensa. Punaiset tasa-arvopyrkimykset ovat olleet varsin tappavia.

Muista, mitä kenraali Westermann, lisänimeltään ”Vendéen teurastaja”, kuuliaisesti raportoi esimiehilleen Pariisin yhteishyvän valiokunnassa joulukuussa 1793:

”Vendéetä ei enää ole…täytettyäni teiltä saamani käskyn, olen murskannut lapset hevosten kavioiden alle ja joukkotuhonnut naiset…minulla ei ole yhtäkään vankia…olen tuhonnut kaiken…” 

Toisaalta on syytä muistaa sekin, että Vendéen Kristuksen marttyyrien veri ei silloinkaan vuotanut turhaan. Aseelliseen vastarintaan nousu vaikutti siihen, että kun Pariisin utopiahirmuvallan aika täyttyi ja silloiset jakobiinidiktaattorit itse joutuivat mullan alle ja kumpujen yöhön – kuten kaikille hirviöhallinnoille aina ja kaikkialla kuitenkin lopulta käy –, saivat Ranskan katoliset kristityt jälleen jumalanpalveluksen vapauden vuonna 1801 Napoleon Bonaparten uuden hallinnon aikana.

Historioitsija Stéphane Courtois – joka itse on taustaltaan vasemmistolainen ja ei-kristitty – katsoo, että taistelevan ateististen jakobiinivallankumouksellisten kokema viha kristinuskon Jumalaa kohtaan oli ratkaisevan motivoiva vaikutin sille pidäkkeettömälle kristittyjen murhaamiselle, mikä Vendéessä päästettiin valloilleen 1790-luvulla, kuten käy ilmi Steve Weatherben 10.1.2017 päivätystä artikkelista ”French Revolution’s dark secret revealed in movie about war against Catholic peasants’ resistance” LifeSiteNews -sivustolla.

Weatherben artikkeli käsittelee Daniel Rabourdinin dokumenttidraamaelokuvaa The Hidden Rebellion: The Untold Story Behind the French Revolution vuodelta 2016 joka – kuten myös Jim Morlinon  elokuva The War of the Vendée: The Forgotten Martyrs of the French Revolution vuodelta 2012 – kuvaa hyvin ja historiallisesti Vendéen sodan ja kansanmurhan aikaisia hirvittäviä tapahtumia. Rabourdinin elokuvaa käsittelee osuvasti myös Jerry Bowyer artikkelissaan ”New Film Exposes The Left’s First Genocide” Forbes-julkaisussa 3.3.2017.

Vendéen tapahtumat ja niiden mieleen palauttaminen muistuttavat siitä, että ideoilla, uskomuksilla ja maailmankatsomuksilla on vakavan loogiset seurauksensa. Jos kristinuskon Jumalaa ei ole, tulee ihminen väistämättä tehneeksi itsestään jumalan eli korkeimman absoluutin, jolloin ihminen myös väistämättä ryhtyy toimimaan tämän uskonsa mukaisesti eli absoluuttisen kaikkivoipaisesti. Tällöin ihminen nostaa väistämättä itsensä elämän ja kuoleman herraksi ja korkeimmaksi normiksi itselleen ja lähimmäisilleen.

Mutta jos ihminen uskottelee itselleen tietävänsä, että kuolemanjälkeistä elämää ei ole eikä Jumalan toimittamaa viimeistä tuomiota, täytyy ihmisen itsensä yrittää täydellisen oikeudenmukaisuuden pakkototeuttamista täällä ajassa. Tällaiset utopiayritykset ovat kuitenkin aina kääntyneet helvetillisen hirvittäviksi vastakohdikseen. Todellisuutta vastaamattomista ja antikristillisistä utopiahankkeista on maksettu hirvittävä hinta ihmisuhreissa.

Lue ajatuksella Joseph Pearcen The Imaginative Conservative -julkaisun 10.3.2014 päivätty artikkeli ”Guillotine, Gulag, Gas Chamber: The Glorious Gifts of Atheism to Humanity”.

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

Lue ohjeet kommentoinnille

Kommentit (13)

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  1. Pekka

    Tietysti voidaan myös sanoa,että ei aina kannata “heittää lasta pesuveden mukana.” Vaikka “vapaus,veljeys ja tasa-arvo” on aiheuttanut tragedioita,niin joissakin tapauksissa se on ollut oikeutettua ja perusteltua.Esimerkiksi tänä päivänä Venäjän,Valko-Venäjän ja Myanmarin mielenosoitukset,joissa protestoidaan diktatuuria ja valtaa pitävien mielivaltaa vastaan.Myös samettivallankumous Tsekkoslovakiassa,Berliinin muurin kaatuminen,laulava vallankumous Virossa ja Baltiassa jne.

  2. veli Herrassa

    Demokratian epäjumalan pyhätössä eli Eduskunnassa joku hallituksen edustajista loihe juuri vähän aikaa sitten moitiskelemaan Raamatun jakeiden käytöstä politiikassa.
    Ei ihme, että Jumalalla on Raamatun mukaan riita-asia kreikkalaisen filosofian kanssa.

    Zechariah 9
    “Turn you to the strong hold, ye prisoners of hope: even to day do I declare that I will render double unto thee; When I have bent Judah for me, filled the bow with Ephraim, and raised up thy sons, O Zion, AGAINST THY SONS, O GREECE, and made thee as the sword of a mighty man.
    And the Lord shall be seen over them, and his arrow shall go forth as the lightning: and the Lord God shall blow the trumpet, and shall go with whirlwinds…”

    Kristillisdemokraattisten puolueiden juuret Euroopassa (esim. Saksassa) perustuvat löyhästi paavi Leo XIII:n v 1892 julkaisemaan “Rerum Novarum” – kiertokirjeeseen.
    Aihe ei siis ole ongelmaton ja se vaatii tarkkaa hengellistä arviointikykyä.
    Vaikka se varmastikin on ns. ikuisuuskysymys.

  3. Onesimos

    Mielenkiintoinen artikkeli, joka horjutti omaa uskoani holokaustin ainutlaatuisuuteen.
    1790-luvulla toimeenpantu kansanmurha ei eroa mitenkään Holokaustista: valtion toimeenpanema kansanmurha, jossa kaasutettiin, ammuttiin ja poltettiin uunissa tietyn ryhmän ihmisiä. Tavoitteena oli lisäksi tuhota kaikki vauvasta vaariin.

  4. E Heikkinen

    Voi Viktsröm parka!
    Luopumus on syvällä! Raamatun Totuus vaihdetaan ihmistekoisiin itsensä kanssa ristiriidassa oleviin aatteisiin!
    Tasa-arvoterrori(osuvatermi) on siitä hyvä esimerkki joka on nousemassa jälleen.
    Ikävintä tässä että pyromaanina heiluu palopäälliköt joiden pitäisi suojella tuholta!

    Lainaus:
    Yhtä kaikki, nämäkin kansallissosialistien kansanmurhat saivat innoituksensa maailmankatsomuksesta, joka oli metafyysiseltä kannalta tarkasteltuna avoimen antikristillinen, materialistinen, teknokraattismodernistisen sekulaari, tieteen tehokkuuteen uskovan kollektivistinen, sekä sosialistinen. Kuten Robin A. Brace osoittaa artikkelissaan Secularism – The Most Evil Philosophy Known to Human Government vuodelta 2008, sekulaarin sosialistinen, ateistismaterialistinen ja kristinuskon ja kirkon julkisesta tilasta pois pakottamaan pyrkivä sekä kirkon alistamaan pyrkivä aatemaailma on historiallisesti tarkasteltuna johtanut hirvittäviin kuolonuhrimääriin ja kansamurhiin. Alkaen 1790-luvun Ranskan Vendéestä.

    Vendéen kristittyihin ohjelmallisesti kohdistunut kansanmurha on kaiken punaisen ”edistyksellisen tieteellisen” tasa-arvoterrorin arkkityyppi, esikuva.

  5. IlkkaT.O.

    Tuskinpa liioittelen, arabeilla oli lukuisia tuhoisia arabien vastuulla suoritettuja terrori-iskuja juutalaisia vastaan 1920 – 40 luvuilla: esim. Palestiinan mellakonti 1929, Jaffan Verinen Päivä 1936 v.1938 Tiberiaan Pogromi, ja monia muita. Onneksi juutalainen vähemmistö sai itsekin järjestettyä jonkunlaista puolustusta alkeellisin asein suurta arabi-enemmistöä vastaan. Oma lukunsa on aikalainen Jerusalemin suur-mufti Haj Amin al-Hussein, ollen erityisen kiihkeä antisemitististi ja arabinationalisti, ollen Natsi-Saksan innokas kannattaja juutalaistuhonnan suhteen, tavaten Hitlerin ja ollen Eichmannin lähimpiä ystäviä.
    Brittien omat todistukset kertovat heidän julmasta juutalaissiirtolaisiin kohdistuneesta kohtelusta siirtää saapuneet keskitysleirinomaisiin vankiloihin Palestiinan maaperälle odottamaan palautusta Eurooppaan: eräs laivalastillinen näitä pakolaisia vietiin takaisin Hampurin satamaan. Tästä britit ovat maksaneet hintansa. Ja tätä ei maailma vieläkään ymmärrä.

  6. Aleksander

    Se,että monet eivät tätä kristittyjen vainon historiaa tunne ei ole ihme,sillä Wikipedia artikkelissaan “Ranskan historia” ja “Ranskan vallankumous” mainitsee,että vainojen kohteeksi joutuivat vallankumouksen vastustajat.”Vapaus,veljeys ja tasa-arvo” on käsitteenä kaunis,mutta muuttui irvikuvaksi jakobiinihallinnon ja vuoripuopueen hallitessa.Se oli yhtä absurdi kuin muka “demokraattinen” Saksan demokraattinen tasavalta (DDR) ja Korean demokraattinen kansantasavalta (Pohjois-Korea.) Muuten,eikö Ranskan kansallishymni “Marseljeesi” juuri julista tuota vallankumouksen sanomaa?

  7. IlkkaT.O.

    “historia opettaa”, totta, niin opettaa jos totuudesta otetaan myös vaarin.
    Juutalaisilla oli erityisen vaikea päästä silloiseen Palestiinaan (1920 – 40-luvuilla) mm. arabien raa’an juutalaisvastaisen terrorin vuoksi. Erittäin vaikeaksi asian teki v: 1939 “Valkoinen paperi” – niminen sopimus: Vuosittain vain 10 000 juutalaisen sallittiin muuttaa, Euroopasta muuttavista sallittiin 25 000 vuosittain. Viiden vuoden jälkeen juutalaisista olisi voinut tulla siirtolaisia vain arabien suostumuksella. Sopimus teki käytännössä tyhjäksi v.1917 tehdyn Balfourin julistuksen juutalaisten omasta kansallisvaltiosta. Brittimandaatti kieltäytyi törkeästi heti WWII:n jälkeen ottamasta vastaan Palesiinan mandaattialueelle tulevia pakolaisia, esim keskitysleirien entisiä vankeja. Suomessakin poliittinen korrektius ilmeisesti estää nykyään em. asiaa käsittelevän, Oscar-voittaja-elokuva “Exodus” esittämisen.
    Osa Euroopan juutalaisista aavisti Hitlerin tulevan vainon, mutta monilta estettin pääsy Palestiinaan, samoin kuin myös Yhdysvaltoihin, joka halusi pysyä puolueettomana.

    • historia opettaa

      Sinä liioittelet juutalaisten vaikeutta muuttaa takaisin. Juutalaisilla oli 20-30 -luvuilla kyllä mahdollisuus muuttaa Israeliin takaisin. Eivät vain viitsineet jättää Länsi-Euroopan vaurautta ja jopa ylellistä elämää.

      Entä myöhempi arabien vastustus? Ei senkään pitäisi estää muuttoaikeet. Siitä juutalaiset saivat rankan opetuksen, kun Herra toi Israelin kansan pois Egyptistä Israelin rajalle. Tiedustelijoiden raportit huolestuttivat kansan, joka sen lisäksi halusi palata takaisin Egyptiin. Me kaikki tiedämme, miten siitä tuli 40 vuoden sakkokierros erämaassa.

      Sen jälkeen uusi sulkupolvi ei enää purnannut, vaan valloitti Jerikon kaupungin ja koko Israelin Herran avulla. Samalla tavalla holokaustin jälkeen pelästyneet ja kantapään kautta oppineet juutalaiset palasivat takaisin luvattuun maahansa ja siitä kansasta on tullut hyvin voitokas kaikissa sodissaan.

  8. historia opettaa

    Ranskan vallankumouksen yhteydessä tapahtunutta kristittyjen kansamurhaa voi jossain määrin verrata holokaustiin. Juutalaisilla olisi silloin tosin ollut mahdollisuus pelastua muuttamalla 30-luvulla Israeliin, kuten Toora käskee juutalaisia palamaan Babyloniasta takaisin oven avauduttua paluulle. Hyvin harva käskyä noudatti.

    Katoliset eivät ole minun mielestä osa kristittyjen seurakuntaa, koska he harjoittavat epäjumalanpalvelusta rukoilemalla pyhimyksiä ja tekevät muutakin roomalaisperäistä laittomuutta, minkä johdosta apostolisen uskontunnustuksen lukeminen kirkossa ei voi heitä pelastaa. Kuten Jeesuksen opetuksessa on, ei kaikki kristityt pelastu, vaan ne jotka pitävät Jumalan käskyt.

    Olisiko katolisilla ollut jokin mahdollisuus välttää Ranskan valankumouksen kansanmurha? Asiaa täytyy tarkastella vähän laajemmin. Kaikesta kauheudesta huolimatta Ranskan vallankumous oli pieni onnettomuus verrattuna keskiajalla riehuneeseen musta surma ruttoon, jossa kuoli noin puolet Euroopan väestöstä suurimmaksi osaksi katolisia.

    Katoliset panivat merkille, ettei rutto surmannut juurikaan juutalaisia. Tämä johtui siitä, että rutto levisi mustarottien välityksellä, mitä juutalaiset eivät syöneet, koska he noudattivat Mooseksen lain puhtaussäädöksiä. Katoliset kuolivat, koska Etelä-Euroopassa syötiin paljonkin rotista valmistettuja ruokia. Mustalla surmalla ja koronalla on se yhteistä, että pandemiat ovat alkaneet kummatkin saastaisten eläinten syömisestä ja Kiinan suunnalta.

    Mitä tästä opimme? Kuten Jeesus opetti, Jumalan käskyjen pitäminen antaa elämän.

  9. Raimo Hynynen

    Kiitos Juha Ahviolle varsin paljon tietoa tuovasta artikkelista kun on menty valheen viemänä pahasti eksyksiin. Vastaavia on ollut tuhansien vuosien saatossa useita kertoja joskin noin tuhannen vuoden ajalta mainitsen muutaman lähtien siitä kun katolinen kirkko alkoi pahoin mennä totuutta eli Raamattua vastaan antaessaan Raamatun vastaisia säädöksiä ja tukiessaan rosvoilevia sotilasosastoja jotka pyrkivät ”vapauttamaan” Jerusalemin. Toiseksi täytyy mainita muslimien tekemät sotaretket ja Osmaanivallan nousu. Ranskan suuri vallankumous on kolmas ja sitten mennäänkin jo Venäjän marxilaisuuteen ja Venäjän vallankumoukseen 1917. Nykyisen länsimaisen liberalismin juuret menevät myös Ranskan suuren vallankumouksen eli ”valistuksen” aikakauteen.

    Liberalismin yksi muoto on globaali äärikapitalismi. Tämä itse asiassa on tuhoamassa vasemmmistolaisen kulttuurimarxismin luomaa liberaalia ajattelua ihmisen vapaudesta valita mikä on hyvä. Vapaa ihminen jää tietokonealgoritmien tekemän markkinoinnin ja valtamedian orjuuttamaksi. Tietokonealgoritmit tuntevat ihmisen paremmin kuin hän itsensä. Algoritmit ottavat huomioon myös valtamedian aivopesun.

    Väkivallan pohjana ollut filosofinen tai ehkäpä peräti uskonnollinen ajattelu on ollut helppo nähdä niin paavien tukemien ristiretkien ja myöhemmin noitavainojen aikana, Ranskan suuren vallankumouksen, kommunismin kauheuksien ja myös kansallissosialismin taustalla. Nämä kuten myös liberalismi ovat uskontoja kuten israelillainen historian professori Yuval Noah Harari kirjoittaa kirjassaan ”Homo Deus Huomisen lyhyt historia”.

    Länsimaisen ihmisen on erittäin vaikea ymmärtää kuinka liberalismi uskonto on eksynyt Raamatusta. Vapaus, veljeys tasa-arvoisuus kuulostaa nykyihmisen korvissa hyvältä. Käytännössä se on johtamassa siihen, että ihminen tavoittelee jumaluutta. Tämän Harari avoimesti tunnustaa. Jumaluutta tavoitellaan myös vapaamuurariudessa. Tutkivat ihmiset kuten Juha Ahvio tietää vallan hyvin, että John Vikströn on vapaamuurari joskin ruotsalaiseen malliin tukeutuva. Sen pohjalla on sama perusta kuin muissa eli vapaamuurari tavoittelee omalla työllään, luonnettaan ”parantamalla” jumaluutta ja pelastusta. Ajatus on, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä ja siksi hyvää kehittämällä voidaan lähestyä jumaluutta. Sama mikä on valistuksen ja humanismin pohjalla.

    Elämme erittäin erikoisessa vaiheessa josta Raamattu kertoo tuhansia vuosia etukäteen. Jotta algoritmit IT-teknologian tuomat mahdollisuudet voivat entistä paremmin markkinoida meille sitä mitä maailman huippuelitti haluaa, niin meiltä puuttuu vaikkapa käteen laitettava siru, jota käytetään kaikessa ostamisessa ja myymisessä. Ihmisen paikannus ja niinkin pieni asia kuin ylinopeusrötökset hoituvat sitä kautta. Kaikki ihmisestä tarvittava tieto on sirussa ja saatavissa kun tietoa tarvitaan. Olemme saavuttaneet Uuden Maailmanjärjestyksen!

  10. FrankW

    -Kiitos tohtori Ahviolle erinomaisesta tapauskuvauksesta ja ja pohdinnasta, tosin hirveästä aiheesta. Tätä meille ei historiantunneilla ja yliopistossa kerrottu. Tätä ei tuotu esiin, kun v1989 YLE kun esitti suuret Ranskan Vallankumouksen 200-vuotisjuhlllisuudet Pariisista. Tätä ei kerrota Rousseausta kasvatustieteen historian luennoilla, oppikirjoissa ja filosofien “tärkeässä tärkeänä” pöytäjutusteluissa.-Ja tätä ei kerrota nykyäänkään,väistäen jos mahdollista. Mutta esim.jos olisi vielä rohkeita kristillisiä medioita,objektiivisuuteen pystyen ja edes jo kristillisyyttä puolustaen, niin tästä voisi tehdä lehteen ison artikkelin.Mutta kaikella kunnioituksella, joku Sana-lehti,nykyään ei tiedä että mikä on sen sana, ja kohta se onkin vain kuiskaus ja lehti kuolee. Samoin, ennen vanhaan syntyessään ansiokas Askel-lehti mm.sillanrakentajana aikanaan ns. hurma-laki-pietisistis-tyhmä-kristillisyyden rintamien ja oikeiden arkielämän haasteiden ja Raamatun välillä, sekään ei tiedä astuneensa jonnekin sivupolulle metsän ja kaatopaikan reunamille. -Mutta, mitä tulee tasa-arvoon, niin lyhyesti: osin olisiko myös kristillisyyden käsityksen vikaa ollut,että tulee sitten puolijumalattoman kristillisyyden kurjuudesta vastavoima tosi-jumalattomat aatteet ja kumoukset?- Millainen oli Ranskan pienimpien ja heikoimpien elämä 1600-1700 luvuilla?Mitä evankelikaalista, raamatullista ja raamatullisuuden käytön oikeutusta oli aurrinkokuninkaiden hoveissa ja hallinnoissa? Olipas se kristillistä? Miten olivat katolinen kirkko tai vastaavat hoitaneet leiviskänsä,mikä oli evankeliumin ja armon tuntemus Pariisin köyhässä kansassa? Eihän siihen tarvita kuin perkele kuiskaamaan, että “älä usko enää,katso ympärillesi ja ota valta itsellesi, jumalaa ei ole , vain sinä olet omaJumalasi, kiirehdi nauttimaan ja ottamaan omasi tässä eläinten kilpailussa”. Samoin, mitä oli jäänyt puuttumaan kristillisyydestä,kun Marx, ensin juutalainen ja sitten messiaaninen kristitty kääntyy itse epäjumalaksi? Mikä oli hienoa ja kristillistä Venäjällä 1900-luvun taitteessa?Niin hienoa, että hoviin pääsee kuin “sekajumala” Rasputin kristillisen parantajan hahmossa?Täyttä tappiota ja sekauskoa ja okkultismia 1800-luvulta alkaen yläluokassa? -Ja siitä syntyi yhtenä polkuna kipinä vasta-jumalattomuuteen, bolshevikkivallankumoukseen ja lopulta perkeleellinen hullu, “yksi antikristuksista” hallitsi!
    Tasa-arvokäsitys on puutteellinen ja hämäävä esim.uusvasemmistolaisuudessa, uusliberaaleilla ja kommunismissa. Oikea tasa-arvo on olemassa.Se lähtee Paavalin kirjoituksista ja Raamatun hengestä -ja historiallinen todistus kertoo suurista kehitysaskeleista kaikilla aloilla,jotka ovat saaneet kehittyä tietyn itsearviointiin kykenevän kristillisyyden ja raamatullisuuden piirissä, tuo kristillis-juutalaisperinne,osin Rooman antiikistakin oikeuden kompasteluaskeleineen.Mutta käsittääkseni Raamattu antaa ymmärtää, että emme elä staattisessa ympäristössä.Rauhaan ja tasapainoon on pyrittävä,mutta kuten planeetat pyörivät, valitettavasti tässä liikkeessä ja rauhassa on omat synkät kompastuksensa.Ja turha liikaa jossitella historiaa.Kyse on siitä, että lopulta mikään ei estä sitä, että osa ihmisistä haluaa kääntyä jumalattomiksi,kuten koko maailma.Edeltä tiedetysti.-Noin ei ole kuten kuvaan, tai sitten on, ainakin osin.Vähintään.Niiltåmosin mitä muutkin ja historia todistaa.

  11. Olli Issakainen

    Vallankumous syö aina lapsensa. Liika egalitarianismi on itse asiassa yhteiskunnalle haitallista. Jumalan käskyetiikka on aina ajankohtainen. Jos kirkko seuraa vain ajan virtauksia, siitä tulee pelkästään sosiaalinen laitos. Nykyajan hapatusten taustalta löytyvät Rockefeller Foundation ja CIA-yhteyksistä tunnettu Ford Foundation. Täältä on peräisin 60-luvun feminismi ja gender studies. Vapaamuurarien uskonto on uusgnostilaisuus. Hitlerin ja kansallissosialistien opit olivat enemmän vasemmistolaisia kuin oikeistolaisia. Himmler ja kumppanit olivat okkultisteja. Monet nykypäivän vihreät kannattavat Steinerin ja New Agen oppeja.

  12. tutkivaa journalismia

    Paraisten emerituskirkkoherra Henric Schmidt esiintyi 10.10.2016 Ylen televisio-ohjelmassa Taivaallista menoa, joka kertoi vapaamuurariudesta. Ohjelma on katsottavissa Ylen Areenasta.

    “Henric Schmidt kertoo, kuinka luottamus oman isän, esimiehen ja piispan arvioon teki hänestä vapaamuurarin – ja ettei ollut itsestään selvä asia, että hän alkaisi opiskella teologiaa.”

    Schmidt kertoo, miten hän yleni loosinsa johtajaksi ja 33. asteen vapaamuurariksi. Schmidt kertoo ohjelman kohdasta 8 minuuttia 35 sekuntia alkaen, että hän liittyi vapaamuurariksi vuonna 1974, koska hänen piispansakin oli vapaamuurari. Silloin hän oli Turun ruotsinkielisen seurakunnan pappi ja hänen piispansa oli Porvoon piispa John Vikström.

    Kun ohjelma näytettiin televisiossa, ruotsinkielisissä saaristoseurakunnissa alkoi kuhista. Vikströmin työtoverit ottivat häneen yhteyttä ja kysyivät syytä tähän asiaan. Vikströmin kerrotaan vastanneen heille, että se on jokaisen oma asia.