Patmos-blogi

Vain yhdessä me olemme voittamattomia

Reijo Telaranta Patmos Lähetyssäätiön hallituksen puheenjohtaja, talousneuvos Reijo Telaranta on ollut toimittajana ja päätoimittajana useissa isoissa lehtitaloissa. Vuonna 2005 hän jäi eläkkeelle Kotimaa-konsernin toimitusjohtajan tehtävästä. Hän on myös toiminut Hengen uudistus kirkossamme ry:n hallituksen puheenjohtajana. Reijon verkkosivut löytyvät osoitteesta www.reijotelaranta.fi
Julkaistu:

”Miehellä oli seitsemän poikaa. He olivat itsepäisiä ja he kiistelivät usein. Heidän isänsä oli surukseen huomannut tämän. Eräänä päivänä hän kutsui pojat luokseen ja näytti heille seitsemää keppiä, jotka hän oli sitonut kimpuksi. Hän lupasi sata kultarahaa sille, joka pystyisi taittamaan yhteen sidotut kepit.

Jokainen pojista yritti katkaista nipun. Kukaan heistä ei siinä onnistunut. Vihdoin he jättivät kepit isälleen sanoen: ’Niitä on mahdoton katkaista.’

’Ei, se on aivan helppoa’ isä vastasi. Hän aukaisi nauhan ja katkaisi sitten vaivatta kepin toisensa jälkeen.

Sen jälkeen isä sanoi: ’Poikani, näiden keppien laita on niin kuin teidänkin. Jos kadotamme yksimielisyytemme, me olemme heikkoja. Yksimielisyys ylläpitää ja vahvistaa, mutta erimielisyys heikentää’.”

Tämän viisaan tarinan on kirjoittanut vuosina 620 – 560 eKr. elänyt kreikkalainen sadunkertoja Aisopos.

Arvaatko, mikä on se asia, joka on kaikkein voimallisimmin ja laajimmin yhdistänyt erilaisia ihmisiä toisiinsa? Mikä on se side, joka on liittänyt toisiinsa rikkaita ja köyhiä, nuoria ja vanhoja, sairaita ja huippu kunnossa olevia? Mikä on kyennyt saattamaan yhteen ja myös pitämään yhdessä ihmisiä eri kulttuureista, roduista ja maanosista?

Tuo merkillinen miljardeja ihmisiä yhdistävä side on henkilö nimeltä Jeesus. Mikään muu asia ei ole pystynyt siihen. Ainutkaan toinen henkilö ei ole pystynyt samalla tavalla rakentamaan ihmisten välistä yhteyttä.

Tuolla yhteydellä on kaiken lisäksi eräs erikoinen ja hyvin ainutlaatuinen piirre. Puolueiden jäsenyydet, valtioiden kansalaisuudet, suuryritysten asiakkuudet päättyvät aina kyseisen henkilön kuolemaan. Kaikilla niillä voi olla jäseninään, kansalaisinaan, kannattajinaan ja asiakkainaan vain ihmisiä, jotka ovat sillä hetkellä elossa.

Jeesuksen omikseen lunastamien ihmisten kuuluminen hänen laumaansa ei pääty kuoleman hetkellä. Väestörekisteriin ja seurakuntien kirjoihin tehty merkintä henkilön kuolemasta on Jeesukseen turvautuvien kohdalla pelkkä muuttoilmoitus. Se ei katkaise pois nukkuneen yhteyttä laumaan ja sen Hyvään Paimeneen.

Taustojemme ja kulttuurierojemme takia meillä kristityillä on runsaasti erilaisia perinnäistapoja. Meillä on erilaisia opin painotuksia, tulkintoja ja selityksiä. Ne ovat kun Aisopoksen tarinan kepit, jotka yhdessä pysyessään ovat vahvoja, mutta yksin yrittäessään murtuvat yhä ohuemmiksi säleiksi ja tikuiksi.

Ainoa voima, joka voi pitää kepit yhdessä ja vahvoina, on Jeesus. Hän on Hyvä Paimenemme, joka maksoi kuolemallaan meidän kaikkien syntivelkamme. Tällä hän sitoi meidät erilaiset hengelliset kepit yhdeksi vahvaksi nipuksi riippumatta siitä, minkä paikallisen seurakunnan kirjoihin oma nimemme on kirjoitettu. Hän on meille kaikille yhteinen ja jakamaton Vapahtajamme, joka on ainoa tie Jumalan luo. On vain yksi Jeesuksen verellä yhdeksi lujaksi nipuksi sidottu seurakunta ja sen yksi Hyvä Paimen. Sillä armosta me olemme pelastetut uskon kautta, emme tekojen kautta, jottei kukaan voisi ylpeillä.

Jeesuksen rakentama yhteys on kuolemaakin väkevämpi. Siksi sielujemme vihollinen, saatana, Diabolos – erilleen heittäjä, on kautta vuosisatojen tehnyt kaikkensa kylvääkseen Jeesuksen seuraajien keskuuteen kiistoja, riitoja ja erimielisyyttä. Se vihaa yli kaiken evankeliumin ilosanomaa, joka liittää erilaiset ihmiset, rodut ja kansat samaan maailmanlaajuiseen Jeesuksen omien seurakuntaan.

Jos Jumala ei jaa lapsiaan niihin ja noihin, vaan rakastaa, palvelee ja siunaa kaikkia lapsiaan, niin miksi me tekisimme toisin? Eikö meidän kaikkien olisi jo viimein toteltava Jeesuksen selkeää käskyä:

”Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.” (Joh.13:34-35)

Kun me suostumme siihen, me tunnemme vähemmän tarvetta vahtia samalla tiellä kulkevien ja samalla tavalla kompastelevien rakkaitten sisartemme ja veljiemme opillista puhtautta tai omistamme poikkeavia tapoja. Toistemme heikkouksien etsimisen sijasta me saamme kaikki yhdessä ylistää Hyvää Paimentamme, joka on voimallinen viemään meidät kaikki perille Isänsä kotiin.

Turvallista taivalta Hyvän Paimenen opastamana, rakas ystävä!

 

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

Lue ohjeet kommentoinnille

Kommentit (0)

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *