Väliviiva ratkaisee kaiken

Hautakivien lisäksi väliviiva löytyy kuolinilmoituksista, matrikkelitiedoista ja historiankirjoista. Se on niin pieni ja toisaalta itsestään selvä yksityiskohta, että sen merkitys jää helposti tajuamatta. Lyhyt viiva syntymä- ja kuolinajan välissä. Tuolle lyhyelle, lähes huomaamattomalle viivalle mahtuu ihmisen koko elämä. Tuolla lyhyellä viivalla ratkaistaan jokaisen kohtalo.

Kukaan meistä ei ole voinut valita syntymäaikaansa tai edes sitä, syntyykö tähän maailmaan vai ei. Kellekään ei liioin ole annettu kouraan valmista aikataulua, jossa jo ennalta ilmoitetaan kuolinaikamme. Nuo molemmat päivämäärät ovat kirjaimellisesti ”Korkeammassa kädessä”, kuten alikersantti Mäkilä ilmaisee asian Tuntemattomassa sotilaassa vain hetkeä ennen kaatumistaan.

Tuolle lyhyelle väliviivalle syntymän ja kuoleman päivämäärien välissä mahtuu koko se elämä, jossa me iloitsemme, suremme, teemme oikeita tai vääriä ratkaisuja, lankeamme, teemme parannusta, otamme Jeesuksen vastaan Vapahtajanamme tai hylkäämme hänen meille tarjoamansa armon.

Lyhyen väliviivan aikana tehdyt ratkaisut ovat niin järisyttävän tärkeitä, että niiden vaikutus yltää iankaikkisuuteen saakka: armahdus vai tuomio, taivas vai helvetti, Karitsan hääateria taivaan kirkkaissa saleissa vai iankaikkinen pimeys ja ero Jumalasta? Ei siis ihme, että väliviiva on myös taistelutanner. Lyhyellä viivan pätkällä sinusta taistelevat valkeus ja pimeys, Pyhä Henki ja paha henki, elämä ja kuolema.

Raamatusta löytyvät sanat ”älkää pelätkö” niin moneen kertaan, että niitä riittää vuoden jokaiselle päivälle. Kun Jumalan kirkkaus lähestyy syntistä ihmistä, ihmisellä on täysi syy pelätä, mutta Jumalan vastaus tällaiseen tilanteeseen on sama kuin paimenille jouluyönä: ”Älkää pelätkö”.

Raamatusta löytyy vain yksi kohta, jossa Jeesus käskee meidän pelätä. Kaikissa muissa kohdissa Jeesus julistaa elämää, iloa, rauhaa ja pelastusta, mutta tässä Luukkaan evankeliumin kohdassa hän käskee meidän pelätä:

”Minä sanon teille, ystävilleni: Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta joiden valta ei ulotu sen pitemmälle. Kuulkaa, ketä teidän tulee pelätä. Pelätkää häntä, jolla on valta sekä tappaa ihminen että syöstä hänet helvettiin. Niin, sanon teille: häntä teidän on pelättävä. (Luuk.12:4-5)

Jeesus sanoo, ettei väliviivalla elämistä ja kamppailemista tarvitse pelätä. Meidän on syytä pelätä ainoastaan lankeamista saatanan houkutuksiin ja joutumista laveaa tietä pois Jeesuksen veren suojasta ja armon sateenvarjon alta. Saatana yrittää saada meidät putoamaan lyhyeltä ja kiikkerältä väliviivalta omavoimaisuuden, ihmisviisauden, humanismin ja pelkäksi kulttuuriksi vesittyneen kristillisyyden ansaan, mutta kadotustuomion voi antaa vain Jumala.

Väliviiva on jokaisen kohdalla niin pieni ja kapea, että yksin sillä ei selviä. Siksi me tarvitsemme matkallamme toisia kristittyjä ja seurakuntaa sekä ennen kaikkea Hyvää Paimenta Jeesusta. Hän nostaa meidät takaisin viivalle, kun me olemme omien valintojemme takia siltä pudonneet.

On turvallista tietää, että väliviivan kummatkin päät, niin syntymämme kuin kuolinhetkemmekin ovat olleet Jumalan tiedossa jo silloin, kun kukaan muu ei meistä vielä mitään tiennyt.

Mielestäni eräs ihanimmista psalmeista on Psalmi 139 ja sen jakeet 15-18. Haluan jättää nuo pelon poistavat sanat sinulle matkasauvaksi. Niiden varassa voit turvallista vaeltaa koko oman väliviivasi matkan perille saakka:

”Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.  Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut. Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi, Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä! Jos yritän niitä laskea, niitä on enemmän kuin on hiekanjyviä. Minä lopetan, mutta tiedän: sinä olet kanssani.” (Psalmi 139:15-18)

Olkoon Jeesus ilonasi ja turvanasi omalla ainutkertaisella väliviivallasi!