Patmos-blogi

Vihreä farisealaisuus

Pasi Turunen Pasi Turunen (TM) on toimittaja, raamatunopettaja ja Patmos Lähetyssäätiön toiminnanjohtaja.
Julkaistu:

”… tullut on aika tuomita kuolleet … ja turmella ne, jotka maan turmelevat.” (Ilm. 11:18)

Viime vuosien poliittisiksi kestoteemoiksi ovat nousseet ympäristökysymykset ja ilmastonmuutos. 

Kannatan sinänsä vastuullisuutta ympäristön suhteen, vaikka en itse olekaan mikään ympäristöaktivismin perikuva enkä aina ymmärrä kaikkea siihen liittyvää.

Ajattelen vaikkapa kierrätystä, joka nykynuorisolle on luonteva osa arkipäivää. Se saa minut tuntemaan itseni vanhaksi. Minun on vaikea tajuta mikä mielekkyys on esimerkiksi siinä, että pikaruokaravintolassaasiakkaan on lähtiessä pysähdyttävä lajittelemaan roskansa. Siinä seisot kuin uuno miettimässä mihin laitetaan pilli ja mihin servietit. Aikaa kuluu ihmetellessä, menikö nyt varmasti muki oikeasta aukosta.

Siinä menee jollakin tavalla koko Fast Food -ajatus päälaelleen: nopeasti sisään, nopeasti ulos. 

Ympäristöintoilun yhtenä sudenkuoppana näen kuitenkin ilmiön, jolle olen antanut nimeksi ”vihreä farisealaisuus”. Tämä ei ole puoluepoliittinen piikki, vaan yleishuomio. 

Vihreällä farisealaisuudella tarkoitan seuraavaa: 

Olemme nykyään enemmän huolissamme ympäristörikoksista kuin vaikkapa aviorikoksista. Ihmissuhdesikailut ovat yksityisasioita, mutta se mihin laitan käytetyt patterit eivät. 

Olemme enemmän huolissamme siitä, minkälaisen planeetan jätämme lapsillemme perinnöksi, kuin siitä minkälaisia lapsia jätämme jälkeemme. 

Meitä kiinnostaa enemmän kasvihuonepäästöjen rajoittaminen, kuin puuttuminen siihen mitä ihmiset päästävät suustansa. 

Merikilpikonnan munia pitää suojella, mutta lapsia saa tappaa äitinsä kohtuun. 

Moderni materialistinen ihminen pystyy käsittelemään talousjätteensä, muttei moraalista jätettään. 

Kannamme roskat ulos talosta, mutta emme sydämestä.

Nykyihminen ajattelee usein, että se mikä saastuttaa on ulkopuolella. Kunhan vain kiinnitettäisiin enemmän huomiota ulkonaiseen puhtauteen, tulee maailmasta parempi paikka elää. Meidän suurin huolemme on ”epäpuhtaat ja pesemättömät kädet” (Mark. 7:2-6). 

Laadimme ”ihmisten perinnäissääntöinä” ympäristödirektiivejä, joiden rikkomisesta seuraa, jos ei aina sakkoja tai vankeutta, niin vähintään yhteisön syvää paheksuntaa. ”Voi kauhistus sentään! Etkö sinä lajittele roskiasi? Ja siinä sivussa hylkäämme sen mikä on tärkeintä, Jumalan käskyt (Mark. 7:9). 

Jeesuksen mukaan vaarallisin saastutus lähtee ihmisen sisimmästä: ”Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys. Kaikki tämä paha lähtee sisästä ulos ja saastuttaa ihmisen” (Mark. 7:21-23). 

Maan saastuminen ja turmeleminen on teema, joka tunnetaan jo Raamatussa. Moderni materialistinen ihminen ei kuitenkaan enää näe yhteyttä, joka Raamatun mukaan vallitsee ihmisen moraalisten valintojensa ja ympäristön välillä. 

Jumalan sanan mukaan ihmisen synnit aiheuttavat mullistuksia koko luomakunnassa. 

Moderni ihminen on hukannut kykynsä tiedostaa tekojensa vaikutusta luontoon hengellisten lainalaisuuksien valossa. 

Kun Ilmestyskirja puhuu maan turmelemisesta, ei kysymys ensi sijassa ole ympäristömyrkyistä ja energiamuodoista, vaan siitä miten ihmiset elävät suhteessa Jumalan ilmoitettuun tahtoon. 

Paavali sanoo koko luomakunnan lopun aikoina huokailevan kuin synnytystuskissa. Ihmisen synti aiheuttaa vahinkoa luonnolle sielläkin missä ei ole kivihiilivoimaloita. 

Profeetta Jesaja toteaa Pyhässä Hengessä: ”Maa murehtii ja lakastuu, maanpiiri nääntyy ja lakastuu; kansan ylhäiset maassa nääntyvät. Maa on saastunut asukkaittensa alla, sillä he ovat rikkoneet lait, muuttaneet käskyt, hyljänneet iankaikkisen liiton. Sentähden kirous kalvaa maata, ja sen asukkaat syystänsä kärsivät; sen tähden maan asukkaat kuumuudesta korventuvat, ja vähän jää ihmisiä jäljelle.”  (Jes. 24:4-6).  

Mooses varoitti israelilaisia ja kehotti heitä kiinnittämään huomiota elämäänsä luvatussa maassa: ”Noudattakaa siis kaikkia minun käskyjäni ja kaikkia minun säädöksiäni ja pitäkää ne, ettei teitä oksentaisi ulos se maa, johon minä vien teidät asumaan.” (3 Moos. 20:22)

Työpöytäni ikkunanlaudalla on kohta parisen kymmentä vuotta ollut kolme Reformed Theological Seminaryn mainosta, jotka aikanaan kehystin itselleni talteen. Ne muistuttavat minua itselleni tärkeistä teemoista: Rukous, Raamattu ja evankeliointi.

Viimeksi mainittua teemaa käsittelevässä mainoksessa on kuva suuresta ihmisjoukosta. Kuvateksti kehottaa: 

”Kampanjoi sinäkin maailman uhanalaisimman lajin pelastamiseksi! – Jos vakavissasi haluat säilyttää meidän kallisarvoisimman luonnonvaramme, osallistu evankelioimistyöhön. Jos kerran on arvokasta taistella valaiden puolesta, kuinka paljoa enemmän ihmissielujen puolesta!” 

Älä unohda lajitella roskia. Muista viedä käytetyt paristot niille varattuihin keräyspisteisiin.

Mutta ennen kaikkea, älä unohda kertoa ihmisille Jeesuksesta, joka puhdistaa meidän sydämemme synnin saastutuksesta. Varjele luontoa tekemällä parannus synneistäsi. 

Jos et vielä tunne Jeesusta henkilökohtaisena Pelastajanasi, tee todellinen ympäristöteko: Anna elämäsi Jeesukselle.

 

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

Lue ohjeet kommentoinnille

Kommentit (0)

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *