Yhdeksäntenä hetkenä Golgatalla

Jeesus huutaa sanoilla, jotka on profeetallisesti ennakoitu Psalmissa 22.

Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit.

Sekä Matteus että Markus huolehtivat, että ei-heprealaiset lukijat selvästi pääsevät perille siitä, mitä Jeesus huutaa. Aramean kieli käännetään kreikaksi.

Tässä kohtaa evankelistat kuitenkin sisällyttävät käsikirjoituksiin myös Jeesuksen käyttämän alkukielisen aramealaisen sanaston. Miksi, palaan siihen.

Calvin toteaa Jeesuksen yhdeksännen hetken huudon resonoivan ”tuomitun ja kadotetun ihmisen hirmuisia hetkiä” (Institutes, II:XVI, 10).

Eli, huudossa paljastuu ei niinkään ruumiillisen kärsimyksen infernaalinen tuska, mutta kylläkin Jumalan hylkäämän sielun verraton hätä.

Ymmärrä tämä.

Tässä ajassa teologit kilpailevat keskenään voidaksensa teorisoida olemattomaksi helvetin kadotuksen kirjaimellisen todellisuuden. Samaiset teologit karttavat Golgatan tapahtumien esittelyä sovitus- ja sijaiskuolemana. He näkevät ristin tapahtumissa vain marttyyriuden korkeimman huipun, haastavan esikuvan ihmiselle kärsiä ja tarvittaessa kuolla arvojen ja korkeimman hyvän puolesta.

Mutta Jeesuksen huudossa on suunnaton todiste synnistä, joka sovittamattomana asettaa ihmisen eroon laupiaasta Jumalasta ja vetää helvetin lieskoihin.

”Sovittamaton synti vie syntisen kadotukseen yhtä varmasti kuin painovoima vie veteen heitetyn kiven pohjaan” – suurin piirtein näin tapasi Urho Muroma sanoa varoittaessaan kuulijoita joutumasta kadotukseen.

”Saarnatuoleissa on palattava helvetin raamatullisiin totuuksiin, jos mielimme saada kokea herätyksen”, totesi ikuisuuden porteilta Billy Graham pyhän viikon viestissään Amerikan kristityille.

Totumme kuultuihin sanoihin. 

Tulemme sillä tavalla tutuiksi myös Jeesuksen kauhistuttavien ristin sanojen kanssa, että emme edes pysähdy miettimään, mitä Jeesus sanoo, kun Hän huudossansa tunnustaa olevansa Jumalan hylkäämä.

Yksi asia on varma: ikuinen kolmiyhteys ei lakannut olemasta Golgatalla. Jumala ei koskaan ole ollut eikä koskaan ole oleva muuta kuin Kolmiyhteys.

Isä ei lakannut todellisesti rakastamasta Poikaa.

Erityisesti nyt Isä rakastaa Poikaansa, osoittaahan Poika korkeinta ja syvintä mahdollista rakkautta Isää kohtaan, jonka tahdosta tapahtuu se, mitä Golgatalla tapahtuu.

Pyhä Henki rakastaa ja palvelee Poikaa. Jordanin kastehetkessä Pyhä Henki laskeutui Pojan päälle jääden Häneen (Joh. 1:32; Hepr. 9:14). Iankaikkisen Hengen kautta Jeesus uhraa itsensä.

Jeesus kokee sinun ja minun edestä Jumalasta eroon joutuneen kauhun.

Mutta Jeesuksen huuto ei kuitenkaan kerro meille Jeesuksen olevan erossa kolmiyhteydestä. ”Jumalani, Jumalani” – näin Jeesus puhuttelee Isää.

Kenties yksi syy siihen, että evankelistat välittivät meille Jeesuksen huudon sanat arameaksi, on se, että meille tehdään selväksi, ei vain mitä Jeesus lausuu, mutta myös mitä Hän ei lausu.

Aramean kielessä on sana abba – ihana, kaunis, turvallisuutta ja luottamusta uhkuva sana, joka voitaisiin kääntää suomeksi vaikkapa muodossa pappa – tai nykykielessä: iskä.

Kun syntisen asema muuttuu ja hänestä tulee pelastettu, hänelle annetaan oikeus käyttää Jumalasta sanaa abba. 

Getsemanessa Jeesus käyttää Isästä sanaa abba (Mk. 14:36).

Niin kuin Aabraham ja Iisak nousivat yhdessä uhrivuoren huipulle, samalla tavalla Isä ja Poika ovat nousseet uhrivuorelle, pääkallonpaikalle.

Mutta ristillä Abba ei olekaan enää mukana!

Abba on poissa!

Poissa!

Tilalla on El. Kaikkivaltias Jumala. Kokonaan pyhä Jumala.

Jeesus on Elin edessä, ei rakastettuna Poikana, mutta kylläkin maailman syntinä.

Jeesus on syntisenä – synniksi tehtynä, ei omien syntiensä tekijänä, ei yhden yhdenkään synnin tekijänä! – Elin edessä. Hän on yksi meistä, ja samalla Hän on yhtä kuin me kaikki syntiset.  Katso 2 Kor. 5:21.

Kukaan ei ole Jeesuksen Puolustajana. Eikä El – Kaikkivaltias, Pyhä – voi säästää Poikaansa, ennen kuin tämä on maksanut viimeistä pisaraa myöten kaiken.

Koskaan mitään tai mikään ei ole tullut Jeesuksen ja Isän välille. Nyt Hän ei edes näe Isää. Mitä – mikä – on välissä?

Sinun syntisi.

Minun syntini.

Jeesus käsittää tarkalleen, miksi Hän kärsii ja kuolee ristillä.

Jeesus on syntynyt juuri tätä hetkeä varten. Jeesus antoi henkensä – ellei Hän olisi sitä tehnyt, Hän eläisi iankaikkisesti, kuolemattomana synnittömässä ruumiissaan, keskuudessamme edelleen.

Jeesus tehtiin synniksi – Hän ei itse koskaan tehnyt syntiä.

Synti, joka vei Hänet kuolemaan, oli sinun ja minun syntini.

Ristillä Jumala peittää kasvonsa Pojaltansa.

Sijaiskuolemassa Jeesus kuolee ilman, että Hänellä on oikeuksia erityiskohteluun hengellisen ja ruumiillisen kuoleman kouristuksissa.

Mutta Aabrahamin tavalla (Room. 4:18) Ristin Mies kuitenkin toivoo, vaikka ei toivoa olekaan – ja siksi hän huutaa: ”Jumalani!”

Kuitenkin, kuitenkin, kuitenkin – Jeesuksen hylkäämiskokemus ristillä ei ollut pelkkää tunnetta!

Isä Jumala oli luovuttanut Poikansa Juudakselle, juutalaisille, Pilatukselle ja lopulta ristille ja tuonelaan.

Kun Jeesus huusi, Isä sulki korvansa.

Niin kuin kadotettu sielu huutaa tuonelan porteilla, eikä Jumala kuule eikä vastaa, samalla tavalla Jeesus huutaa.

Sitten kuuluvat viimeiset sanat: ”Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni” (Luuk. 23:46).

Nytkin Jeesus lainaa psalttarin sanoja.

Vilkaisu Psalmiin 31 osoittaa, ettei vanhatestamentillinen alkuteksti sisällä sanaa abba. Mutta tämä sana on nyt Jeesuksen lauseessa!

Jotkut kysyvät: mitä tapahtui Jeesuksen sisimmässä näiden kahden lauseen välisenä aikana? Mitä tapahtui, jotta Jeesus saattoi nimittää Kaikkivaltiasta Abbaksi juuri sinä hetkenä, kun Hän antoi henkensä ja siirtyi tuonelaan?

Oliko Jeesuksen täyden ristin työn summahetkessä Isä – Abba – puhunut Pojallensa sanoja, jotka palauttivat abba-suhteen Ristin Miehen sisimpään? Näillä eväilläkö Jeesus nyt siirtyy tuonelaan voitonmarssille, vaatien ja saaden Ilmestyskirjassa mainitut avaimet lävistettyihin käsiinsä?

Sen vain tiedämme, että työ on tehty.

Sinun ja minun ei tarvitse joutua iankaikkiseen helvettiin.

Syntimme on sovitettu ja sijaishinta on maksettu.

__________________________

(Teksti on julkaistu ensimmäisen kerran pitkäperjantaina 2015.)