Yhdennentoista kuukauden yhdentenätoista päivänä kello yksitoista sata vuotta sitten

Sunnuntaina 11. marraskuuta sata vuotta sitten ensimmäinen maailmansota päättyi aselepoon.  Sotaan oli kesällä 1914 lähdetty osin siksi, että sen kuviteltiin olevan sodista viimeinen. Maailma oli pakotettava muotoon, joka rajoiltansa kelpaisi tuhatvuotisen rauhan valtakunnan rakennuspohjaksi.  Liekö ollut symbolista – jopa profeetallista, että aselepo allekirjoitettiin 11. kuukauden 11. päivänä kello 11.  Pysähtyikö ajan kello siten, että yksi symbolinen tunti jäi elettäväksi ennen  keskiyön hetken lyöntiä? 

 

SADAN vuoden takaista päivää on tärkeätä nimittää sen oikealla juridisella nimellä. Se ei ole rauhan sopimisen – rauhan tekemisen – päivä.  Se ei ollut ensimmäisen maailmansodan päättymisen päivä.

Se oli ja on aselevon päivä.

Aselevolla tarkoitetaan toisiaan vastaan sotivien osapuolten muodollista sopimusta lakata sodankäynnistä.

Aselepo ei ole yhtä kuin sodan lopullinen loppu.  Aselepo muodostaa tilanteen, joka mahdollistaa neuvottelujen alkamisen sotivien osapuolten kesken aiheena pysyvän rauhan  mahdollinen syntyminen. 

Aselepo käsitteenä johdetaan kahdesta latinankielen sanasta: arma tarkoittaa aseita, stitium tarkoittaa pysähtymistä, lopettamista.  Englantia puhuvassa maailmassa aselevosta käytetään termiä armistice.

YK:n turvallisuusneuvosto pyrkii useimmiten saamaan aikaan aselepotilanteita nykyisin syntyvissä sotilaallisissa konflikteissa. 

Vuonna 1953 solmittu Korean sodan aselepo ei ole kuluneina vuosikymmeninä johtanut rauhansopimukseen Koreoiden kesken. Liekö nyt Trumpin aikaan tulossa jotakin uutta, pysyvämpää?

Lähdeteokset tarjoavat luetteloita aselevoista.  Kahden maailmansodan yhteyksistä löydän kymmenkunta merkittävämpää aseleposopimusta.   Näistä viimeisin on ns. Moskovan aseleposopimus, jonka Suomi ja Neuvostoliitto allekirjoittivat 19.9.1944 jatkosodan päättyessä.

Vuonna 1949 Israel solmi aselevon naapuriensa Egyptin, Jordanian, Libanonin ja Syyrian kanssa.

LEIMANANTAVA YHDENNENTOISTA HETKEN TODELLISUUS

”Ihminen säätää – Jumala määrää.”

Tutun ajatelman toteutumisestako jälleen kerran oli kysymys kun ensimmäisen maailmansodan osapuolten aselepo toimeenpantiin 11 – 11 – 11 päivämäärällä ja kellonlyönnillä.  Muitakin hetkiä olisi ollut tarjolla kirjattavaksi aseleposopimukseen.

Nyt jokaisen marraskuun 11. päivä nostaa esille medioissa ja kouluissa ja muualla 11 – 11 – 11 todellisuuden.

”Kolmas kerta toden sanoo.” 

Kolminkertainen 11-luku on kuin sinetti sen päälle, että ensimmäinen maailmansota todellakin oli  koko olemassa olevan sivistyneen maailman sota. 

Ensimmäisen maailmansodan uhrien tilasto on huima.

Wikipedia korostaa tilastojen  erilaisuuksia ja päätyy ehdottamaan, että noin 20 miljoonaa kaatui sodassa.  Siviiliväestöjen kuolemantilastoja en tässä lähde tilittämään. 

Suomen virallisen tilastoinnin mukaan 26 517 ihmistä kuoli ensimmäisen maailmansodan vaiheissa.

Neljä ja puoli vuotta riehuneen suursodan opetuksia on esimerkiksi se, ettei vakaina pidettyjä kansainvälisiä suhteita kunnioiteta miltään taholta.

Eurooppalainen järjestys oli ennen sotaa muodostunut käytännössä maailmanjärjestykseksi, mutta se päätyi suhteellisesta vakaudesta täydelliseen romahdukseen muutamassa sotaviikossa. 

Kuvitelmat siitä, että mahtavat sotatekniset rakennelmat ja aseet estäisivät suurten sotien alkamisen – eihän kukaan missään tahtoisi etsiä totaalisen tuhon laukaisemista  –   raukenivat. 

Sodat eivät muka ”kannattaisi”.  Sittemmin on aloitettu sotia nimenomaan kannattavuussyistä. 

SOTIA LOPPUUN ASTI

Kaksi kysymystä ja kaksi raamatullista vastausta sodasta niin yksikössä kuin monikossakin:

Ensiksi, mistä sota saa alkunsa?

Mistä teidän keskinäiset taistelunne ja riitanne johtuvat?  Eivätkö juuri himoistanne, jotka käyvät sotaa teidän jäsenissänne?  Te himoitsette, eikä teillä kuitenkaan ole.  Te tapatte ja kiihkoilette mutta ette voi saavuttaa.   Te riitelette ja taistelette.  JAAKOB 4:1-2

Taivaassa syttyi sota.  … Lohikäärme ja sen enkelit tekivät vastarintaa mutta eivät kestäneet, eikä niillä ollut enää sijaa taivaassa…. Suuri lohikäärme … heitettiin maan päälle.  ILMESTYSKIRJA 12:7-9

Sota alusta loppuun on perkeleellinen.

Toiseksi, koska tulee aika, jolloin  ihmiset lakkaavat olemaan provosoitumatta sodan henkivaltojen vaikutuksesta ”jäsenissään” – onko ihmiskunnalla  toivoa rauhasta maan päällä?

Loppuun asti on oleva sota; hävitys on säädetty. DANIEL 9:26

Ihmiskunta – koko maailmankaikkeus – on elävä ns. 11 – 11 – 11 aikaa siihen saakka kunnes luodaan uudet taivaat ja uusi maa, joissa ei enää ole taistelua eikä sotaa.   Silloin Jumala itse ”lopettaa sodat maan ääriin saakka” PSALMI 46:10 ja ”sodan jousi hävitetään”  SAKARJA 9:10.

Juuri ennen tätä pysyvän universaalin ja globaalin rauhan aikaa koetaan vielä 12 – 12 – 12 momentum: tulee sodan päivä, jolloin maa ja taivaat ovat rajoitetusti liekeissä ja jolloin ”Herra lähtee sotaan niinkuin sankari” JESAJA 42:13.  Sodan henkivalta – persoonallinen paholainen – lyödään kahleisiin ja hän ja hänen sotaisat riivaajansa vangitaan loppumattomaan tulimereen, josta eivät koskaan pääse lietsomaan sotaa ja riitaisuuksia maan päällä sen enempää kuin taivaissakaan.

12. HETKI LÄHESTYY

Raamattu tuntee ns. viimeisen sukupolven opin. 

Raamattu kansalle käännöksessä PSALMI 102:19 näyttää tällaiselta normitekstissä:

Tämä kirjoitettakoon tulevalle sukupolvelle.

Sana ”tulevalle” on varustettu alaviitteellä, jossa lukee:

Tai: ”viimeiselle”.

Viimeinen sukupolvi kokee 11 – 11 – 11 tilanteen muuttumisen keskiyön lyönnin myötä 12 – 12 – 12 tilanteeksi.

Sodan henkivalta toimii kosmoksessa sidottuna Jumalan ennalta kirjoitetun tahdon mukaiseen kahleeseen.

Jumalattomien ihmisten yritykset luoda uusi maailmanjärjestys jonkunlaisen kuvitellun  kestävän rauhan perustukselle on ennalta tuomittu epäonnistumaan.  Maaplaneetalla on odotettavissa ainakin seuraavat sodat:

1. PSALMI 83 ENNUSTAMA ISRAELIN TARKASTI ENNAKOITUJEN  NAAPURIVALTIOITTEN HYÖKKÄYS ISRAELIIN.

2. GOOGIN SOTA.

3. SOTA JERUSALEMISTA, JOSSA OSAPUOLINA MM. UUDISTUNEEN ROOMAN VALTAKUNNAN JOUKOT.

4. SODAN HENKIVALLAN NOSTATTAMAT SOTILAALLISET PURKAUKSET KAIKKIALLA MAAPALLOLLA: ”RAUHAN POIS OTTAMINEN IHMISTEN  KESKELTÄ.”

5. AURINGON NOUSUSTA SAAPUVAT SOTAJOUKOT.

 6. NS. TOINEN GOOGIN SOTA MILLENNIUMIN LOPULLA.

7. PYHÄ SOTA LANGENNUTTA ENKELIMAAILMAA VASTAAN TAIVAAN AVARUUKSISSA JOHTAEN UUTEEN MAAHAN JA UUSIIN TAIVAISIIN.

 

UHATTU SUOMI JA 11 – 11 – 11 TILA

Stalin lähti 1939 Suomen valloitukseen. Puna-armeijan oli tarkoitus olla Oulussa kahdessakymmenessä päivässä.  Stalin odotti saavansa voitetun ja alistetun Suomen syntymäpäivälahjaksi. Suomen katkaiseminen Oulun korkeudelta päättyi Raatteen tielle, jossa suomalaiset murskasivat bolshevikit.

Julkisen keskustelun tiimoilta olen  ymmärtämässä, että lukuisat ajan merkit julistavat Suomelle vakavia lähitulevaisuuden totuuksia.

Olemme uhattu kansakunta.

Olemme luovuttaneet oikeutemme ja tulevaisuutemme vieraitten käsiin.

Muukalaiset ovat marssilla Suomi-neidon helmoihin.

Raamatun Jumalan – Israelin Pyhän – asemaa suomalaisella uskontokentällä uhmaavat ainoan elävän Jumalan ykkösvihollisen Allahin papit ja lähettiläät.  Kirkon kellojen ääntä vaiennetaan meillä kuten kaikkialla Pohjolassa – tilalle tulevat moskeijoiden torneista kuuluvat huudot, joissa julistetaan Allahin tulemista korkeimmaksi – myös Suomessa.  

Hengellinen isäni ja opettajani, työn perustaja Ensio Lehtonen koki 1960-luvun lopulla suunnatonta huolta Suomen pakanallistumisesta ja tämän rinnalla tapahtuvasta kirkollisesta luopumuksesta.  Lehtonen lienee ollut ensimmäisiä hengellisiä johtajia Suomessa, joka aavisteli islamin kerran olevan kansakuntamme ovilla.  Kuulin Ensio Lehtosen selittävän Ilmestyskirjan luennoilla Helsingin Kauppakorkeakoulun auditoriossa miten Antikristus alkukielen mukaisesti surmaa marttyyreita nimenomaan mestauttamalla heitä miekalla.  Lehtonen muistutti, että näin  islam teloittaa vastustajiansa. Saako islam globaalisti tällaisen vapauden?  

Lehtonen valmisti tabloidjulkaisun massalevitykseen herättämään suomalaisia kristittyjä profeetalliseen valvomiseen. Tabloidin etusivulla oli otsikko POLVILLENNE JUMALAN KANSA – tai piti olla.  Porvoon-Loviisan akselilla toiminut kirjapaino oli jättänyt oikolukuvaiheessa pyydetyn korjauksen huomioimatta – otsikossa lukikin: POVILLENNE JUMALAN KANSA. Suurpainos oli aluksi tarkoitus hävittää.  Sitten  Lehtonen sai ajatuskipinän taivaasta: hän esitteli lehden ”siunatun painovirheen”  Kirjamessuilla ja sieltä selitys levisi ympäri maan.  ”Ei riitä, että mennään polville.  On mentävä aivan ensimmäiseksi poville – sisimpään – ja tutkittava olemmeko herätyksessä ja Jumalan käsissä etsimässä kansamme pelastusta…”

Tätä kaivataan 11 – 11 – 11 hetken ollessa muuntumassa keskiyöksi.