Patmos-blogi

Ylistäminen on soveliasta

Pasi Turunen Pasi Turunen (TM) on toimittaja, raamatunopettaja ja Patmos Lähetyssäätiön toiminnanjohtaja.
Julkaistu:

”Halleluja! Hyvä on Jumalaamme sävelin kiittää,
ihanaa on virittää ylistyslaulu.”
– Psalmi 147:1 –

ELIMME VAIMONI KANSSA ensimmäistä avioliittovuottamme 80-luvun puolivälissä Helsingin Pursimiehenkadulla pienessä 11 neliömetrin vuokra-asunnossa. Se oli todella pieni. Saimme olla lähekkäin.

Noihin aikoihin minulla oli jostain syystä taipumusta ajoittain vaipua alakuloisuuteen ja synkkämielisyyteen. Se myös häiritsi rukouselämääni.

Muistan elävästi erään kerran, jolloin mökötin rukoukseen polvistuneena löytämättä sanoja rukoukseen. En jaksanut rukoilla edes kielillä.

Vaimoni pani sen merkille ja yritti rohkaista: ”Sinä osaat laulaa ja soittaa kitaraa. Miksi et laulaisi Herralle, jos rukouksesta ei tule mitään? Esimerkiksi tämä laulu…” Sitten hän tapaili jotain kappaletta, mutta ei tahtonut muistaa sanoja eikä säveltäkään kunnolla. En saanut otetta siitä, mistä laulusta oli kyse.

Hetkisen silti ajattelin, että voisin tosiaan laulaa, mutta melkein saman tien muistan alakuloisuuden siirappisen otteen imaisseen mieleni takaisin apatiaan. ”Emmäjaksaemmäviitti, ”mutisin vaimolleni pää painuksissa polvirukouksen ääreltä. ”Ei musta nyt tunnu siltä,” valitin hänelle.

Tuskin olin sanonut tuon viimeisen lauseen, kun jostain pulpahti mieleeni ajatus. Aivan kuin joku – olisiko ollut Herra itse – olisi kysynyt minulta: ”Tarkoittaako tämä sitä, että sinä ylistät minua vain silloin, kuin sinusta siltä tuntuu?”

Muistan tuon suorasukaisen kysymyksen sanatarkasti vielä kaikkien vuosien jälkeen.

En kuitenkaan saanut alakuloa karistettua itsestäni, joten näine ajatuksineni jatkoin mököttämistä polvirukouksessa.

SAMASSA puhelin soi.

Vastasin.

Langan toisessa päässä oli eräs uskonsisar (jonka nimeä en enää muista), jolla oli kysymys: ”Hei Pasi, minulla on pyörinyt mielessäni nämä ylistyslaulun sanat, mutta en muista säveltä. Ajattelin soittaa ja kysyä voisitko sinä hyräillä minulle tässä puhelimessa miten tämä kappale menee?”

Kappale oli tuttu, joten aloin vastentahtoisesti puhelimessa hiljaa laulaa kappaletta sisarelle luurin toisessa päässä.

Tämän kuullessaan vaimoni kääntyi minuun päin ja sanoi kasvot loistaen: ”Tuo on juuri se laulu, jota minä tarkoitin!”

Laulua en enää muista, mutta siinä vaiheessa oppi meni perille.

Tajusin, että Jumalan ylistämisessä ei todellakaan ole kyse minusta, minun olosuhteistani, olotilastani tai tunteista, vaan Hänestä.

Jeesus on kiitoksen ja ylistyksen arvoinen joka hetki ihan riippumatta minun  mielentilastani.

Pyhä Henki pani tämän uskonsisaren jopa soittamaan minulle juuri sillä hetkellä ja minun oli omista tuntemuksistani huolimatta puhelimessa laulettava ylistystä Herralle.

Näin Herra pani minut ylistämään Häntä, vaikka siltä ei lainkaan tuntunut.

Jumalalla on huumorintajua.

YLISTÄMISESSÄ ei kyse ole sinusta ja minusta, vaan Herrasta. Jumalalle kiitoksen antaminen kääntää lisäksi huomion pois meistä itsestämme, tuntemuksistamme ja olosuhteistamme Jumalaan ja Hänen mahdollisuuksiinsa.

En usko, että Paavali ja Silas vankilan perimmäisessä sopessa jalkapuussa ollessaan (Apt. 16:24) olivat mieltäylentävien tunteiden vallassa. Silti he keskiyön aikaan ”rukoilivat ja laulaen ylistivät Jumalaa.” (Apt. 16:25)

Vuoden -33 kirkkoraamatun käännöksessä Psalmi 147:1 sanotaan, että ylistäminen on ”soveliasta”, siis sopivaa, oikein ja asiaankuuluvaa. Heprean kielessä on sekä ihanuutta että soveliaisuutta tarkoittavat sanat, mikä selittää vanhemman ja uudemman käännöksen erot.

Ylistäminen on sekä ihanaa että soveliasta. Ei siksi, miltä meistä tuntuu, vaan koska Herra itse on alati kaiken ylistyksen ja kiitoksen arvoinen kaiken sen vuoksi mitä Hän itsessään on ja mitä Hän on tehnyt.

Entä jos et osaa laulaa? Mitä väliä sillä on, jos olet yksin kotona. “Laula” silti. Ei se ketään häiritse, että et pysy sävelessä. Tai valitse hengellisestä laulukirjasta tai virsikirjasta sinua puhutteleva laulu ja lausu sen säkeitä Jumalalle.

Lue Raamatun Psalmeja ääneen.

Psalmien kirjahan on alunperin laulukirja.

Toisinaan, kun rukous ei tahdo luistaa, laitan soimaan hyvää hengellistä musiikkia ja kuuntelen keskittyneesti rukouksessa laulun mukana hyräillen. Kuuntelen laulun sanoja ja kiitän Herraa kaikesta siitä, mitä laulussa Hänestä sanotaan.

Joskus laulun innoittamana rukous lähtee omille teilleen kiitoksen ja ylistyksen saattelemana, kun sydän on lämmennyt ja musiikki tehnyt Herran Jeesuksen ja Hänen ristin työnsä suloiseksi ja lohdulliseksi sielulle.

Herra Jeesus, Pelastajamme, on joka hetki kaiken ylistyksen ja kiitoksen arvoinen.

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

Lue ohjeet kommentoinnille

Kommentit (0)

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *