Yllättävä kohtaaminen

Nainen oli lähettänyt työhakemuksen suureen kansainväliseen yritykseen. Sieltä oli tullut kutsu työpaikkahaastatteluun. Istuessaan pääkonttorin odotustiloissa nainen oli varma, että saisi työpaikan. Olihan hänellä opinnoistaan aivan ensiluokkaiset paperit.

Vuoroaan odottaessaan nainen avasi pöydällä olevan vesipullon ja kaatoi itselleen juotavaa. Samassa huoneeseen saapui nuori mies. Hänellä oli päällään kulunut villapaita ja haalistuneet farkut. Naisen huomattuaan mies kysyi, paljonko kello oli?

”Kymmenentä vailla yhdeksän”, nainen vastasi viileästi ja käänsi nopeasti katseensa muualle.

”Minulla on hirmuinen jano. Voisitko kaataa minullekin lasillisen vettä?” mies jatkoi.

Nainen hämmästyi miehen tuttavallisuutta. Oliko hän kenties yhtiön kerroslähetti tai kesäharjoittelija? Yrittikö tämä kenties iskeä konttoriin saapuneen nuoren naisen? Kaatakoon itse omat juomansa, nainen ajatteli, eikä edes vilkaissut miehen suuntaan.

Mies ei kuitenkaan luovuttanut. Seuraavaksi hän kertoi, että hänen pitäisi soittaa tärkeä puhelu. Voisiko hän lainata naisen puhelinta, kun hänen omasta puhelimestaan oli päässyt loppumaan akku?

”Ei onnistu!” nainen kivahti, ”Tuohon lankaan en kyllä mene. Yrität vain saada puhelimeni käteesi voidaksesi kurkkia minun puhelinnumeroni”, nainen jatkoi kiukkuisesti.

Mies tuijotti hetken naista. Sitten hän sanaakaan sanomatta poistui huoneesta.

Muutaman minuutin kuluttua nainen kutsuttiin haastateltavaksi. Haastattelijoita oli kaksi. Kaikki sujui erinomaisesti. Seuraavaksi naiselle kerrottiin, että lopullisen valinnan tekee yrityksen toimitusjohtaja.

Omaan suoritukseensa tyytyväinen nainen ohjattiin toimitusjohtajan ovelle. Sisälle astuessaan hän jähmettyi paikoilleen. Pöydän takana istui sama nuori mies, jonka hän oli tavannut odotushuoneessa. Nyt hänellä oli päällään siisti puku, valkoien paita ja tyylikäs solmio. Nainen ryhtyi kasvot punaisena pyytelemään anteeksi huonoa käytöstään.

”Ihmiset luokittelevat toisensa helposti ulkonäön ja pukeutumisen perusteella”, toimitusjohtaja sanoi. ”Sellainen kertoo usein enemmän arvioijasta itsestään kuin henkilöstä, jota kohtaan hän katsoo voivansa olla ylimielinen tai jopa töykeä”, hän jatkoi.

”Sinulla on erinomaiset opinnot ja hyvät valmiudet hakemaasi tehtävään. En kuitenkaan valitse sinua. Haluan yhtiössämme työskentelevän henkilöitä, joilla on lämmin sydän muita ihmisiä kohtaan.

Voit toki hakea meiltä töitä vaikkapa vuoden päästä. Tullaksesi valituksi sinun on kuitenkin koulutettava tietojesi ja taitojesi lisäksi myös sydäntäsi,” toimitusjohtaja päätti haastattelun ja ohjasi naisen ulos huoneestaan.

Sananlaskujen kirjan luvun 19 jakeessa 22 sanotaan vanhan 33/38 kirkkoraamatun mukaan: ”Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa”. (Snl.19:22 KR38)

Mitä laupeus on? Mitä tämä vanhahtava ja harvoin käytetty sana tarkoittaa?

Psalmissa 103 kuningas Daavid antaa meille vihjeitä sanan laupias sisällöstä: ”Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa.” (Ps. 103:8 KR33/38)

Raamatusta löytyy runsaasti kohtia, joissa Jumalasta puhuttaessa käytetään sanoja laupias, anteeksiantava ja armollinen. Vanhemmissa raamatunkäännöksissä Jumala lupaa ”tehdä laupeuden” tuhansille häntä rakastaville ja hänen käskyjään noudattaville. Uudempien käännösten vastaavissa jakeissa Jumala lupaa ”osoittaa armonsa” häntä rakastaville ja totteleville.

Lämminsydäminen ja Jeesusta yli kaiken rakastanut Hilja Aaltonen tuli tunnetuksi yli seurakunta- ja kirkkokuntarajojen. Matti Niemelän Hilja Aaltosen ajatuksista ja elämästä kirjoittama kirja sai nimen ”Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa”.

Olisiko meidän kaikkien syytä nostaa uudelleen esille ja myös ottaa käyttöön sana laupeus? Eikö meidänkin pitäisi pyrkiä Jumalamme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen lailla olemaan toinen toisillemme laupiaita, armollisia, anteeksiantavia ja pitkämielisiä? Haastankin sekä itseni että sinut osoittamaan laupeutta tutuille ja tuntemattomille, sekä oman kansamme jäsenille että niille, jotka hakevat turvaa maastamme.

Meidän kannattaa ainakin yrittää.  Sen hienompaa kiitosta kukaan meistä tuskin voi aikanaan saada kuin, että meistäkin sanottaisiin: Ihaninta hänessä oli hänen laupeutensa.

Siunausta ja laupeutta elämääsi, rakas ystäväni.