Miksi tehdä mitään, kun en kuitenkaan voi auttaa kaikkia?

Pekka Perho jakamassa joulunlapsi-paketteja

Hymy pojan kasvoilla leviää silmiin asti. Etuhampaat ovat tipahtaneet ja uusia ei ole vielä ehtinyt kasvaa maitohampaiden tilalle. Pienen pojan kasvot loistavat. En minäkään voi kuin hymyillä. Pojan sylissä on juuri avattu kenkälaatikkolahja, josta hän nostaa käsineet, kyniä, piirustusvihon, villasukat, ja pienen leluauton. Vaatimattomissa oloissa asuva poika on, ainakin juuri tällä hetkellä, aidosti onnellinen.

Ensimmäinen päivä Romaniassa Operaatio Joulun Lapsen -lahjapaketteja jakamassa on takanapäin. Olen ollut monella lähetysmatkalla ja nähnyt monenlaisia kohtaloita. Slummeja Aasiassa, katulapsia Intiassa, mutamajoja Afrikassa ja huumekaupan synnyttämää pelkoa Väli-Amerikassa. Jokaisella on oma tarinansa. Kun miettii maailman kurjuutta, tulee helposti toivoton olo. Kaikkia on mahdoton auttaa. Koko maailmaa on mahdoton muuttaa. Miksi tehdä mitään, kun en kuitenkaan voi auttaa kaikkia? Mutta Jumalan avulla voimme tehdä jotain. Emme voi muuttaa koko maailmaa, mutta voimme muuttaa yhden ihmisen koko maailman.

Pekka Perho jakelumatkalla Romaniassa 2019
Pekka Perho jakelumatkalla Romaniassa 2019

 

Tähän ensimmäiseen päivään Romaniassa mahtuu valtava määrä kohtaamisia. Ensimmäisenä kävimme seurakunnassa, jossa paikallinen vapaaehtoisista koostuva tiimi järjesti upean ohjelman kylän lapsille. Kirkko oli ääriään myöten täynnä ja lapset lauloivat ohjaajien mukana täydestä sydämestä. Evankelioivan tilaisuuden jälkeen jaoimme kenkälaatikkolahjat yli 300 lapselle. Se oli melkoista hulinaa, mutta jokainen lapsi kohdattiin silmistä silmiin.

Hyppäsimme autoon ja ajoimme perheen luo, johon paikallinen tiimi oli tutustunut viime kuukausien aikana. Ahtaaseen laaksoon, jota ympäröi jylhät ja jyrkät vuoret, oli rakennettu neljä pientä taloa. Käytännössä ”talot” koostuivat 8-10 neliön kokoisesta huoneesta, jossa oli kaksi sänkyä, kamiina, jonka päällä ruoka valmistettiin ja pieni hylly televisiota varten. Neljä perhettä ja yhteensä 19 lasta asui noissa neljässä puuliiterin kokoisessa vajassa. Vaatteet oli ripustettu pihamaan läpi kulkeville pyykkinaruille. Koirat, kanat ja kaksi isoa possua juoksi vapaana pyykkinarujen ja pihamaalla olevan roinan keskellä. Pääsin vierailemaan kahdessa kodissa. Ensimmäisessä paikalla oli isä ja kolme poikaa. Muu perhe oli lähikylässä kerjäämässä. Jokainen lapsi sai lahjan. Jätimme yllätyslahjat odottamaan niitä lapsia, jotka eivät olleet kotona käyntimme aikana. Annettuamme kenkälaatikot heille, jakauduimme tiiminä toisiin mutaisen pihamaan koteihin.

Pekka-Perho-jakelumatkalla-Romaniassa-2019

Astuessani viimeiseen taloon, näin sängyllä kaksi pientä lasta, luultavammin kaksoset. Kun ojensimme lahjat heidän käsiinsä, hymy levisi heidän kasvoilleen ja hymy pysyi, kuin liimattu koko tapaamisen ajan. Avasimme lahjat yhdessä. Pojat ihailivat vihkoja, kyniä, vaatteita ja leluautoa. Laatikosta löytyi myös leikkimikrofoni, johon pääsin täräyttämään parhaan Pavarotti imitaationi. Kun hyvästelimme perheen ja poistuimme alueelta, en kyennyt karistamaan yksinkertaista kohtaamista mielestäni. Yhteinen hetki ja kenkälaatikkolahja, joka toi ilon pihamaan synkän arjen keskelle.

Olemme perheenä joka vuosi lähettäneet kenkälaatikkolahjoja. Aloitimme yli 10 vuotta sitten, kun vielä asuimme Kanadassa. Aina olen tiennyt, että tämä pieni teko kannattaa. Mutta ikinä en ole tajunnut miten merkittävä lahja oikeasti on. Nyt olen omin silmin nähnyt mitä lahja saa aikaan.

Kenkälaatikkolahja ei muuta koko maailmaa, mutta se voi muuttaa yhden lapsen koko maailman.

Pekka Perho, evankelista