Susanna Kokkonen – Israel-uutisviikko 18.8.2025

Tähän aamuun mennessä moni teistä on ehkä jo kuullut siitä, että Gazaan on jälleen kerran menossa uusi sanoisinko lautta tai laiva, jota kutsutaan tällaiseksi avustuslaivaksi. Nämä ovat avustamisen kannalta täysin hyödyttömiä yrityksiä ja niiden tarkoitus on todennäköisesti vain saada valtavaa julkisuutta näille ihmisille itselleen ja toki Israelia vastaan. Mutta se mikä tekee tästä matkalla olevasta laivasta niin mielenkiintoisen on, että siinä kyydissä on nainen, joka itse asiassa tulee hyvin varakkaasta perheestä; perhe rikastui juutalaisten onnettomuudella holokaustin aikana.

Marlene Engelhorn on 33-vuotias itävaltalainen perijätär. Yritys, jonka rikkaudet hän peri, BASF, oli yritys, joka toimi toisen maailman sodan aikaan. Se oli osa hyvin tunnettua IG Farben -nimistä yritystä. Kyseessä on kemiallisen alan suuryritys. Ja juuri tämä yritys valmisti Zyklon B -kaasua, jolla juutalaisten massamurha kaasukammiossa pääosin toteutettiin. Tällä kaasulla murhattiin yksinomaan Auschwitz-Birkenaun keskitys- ja tuhoamisleirissä noin miljoona ihmistä.

Tästä nuoresta naisesta on levinnyt eri puolille maailmaa kuvia, joissa hän on pukeutunut Palestiinan lippuun. Hän on todennut, että hän on ”palestiinalaisten puolesta kansanmurhaa vastaan” ja niin edelleen. Historiallisesti ajatellen tämä on aivan käsittämätön, sanoisinko, historiallinen tilanne, koska monet ovat todella iloisia siitä, että tämä nuori nainen on mukana tällä lautalla. Jotkut totesivatkin, että hän on nyt ”historian oikealla puolella”.

Mutta käsittämättömäksi ja mystiseksi tämän asian tekee se, että hänen omat esi-isänsä olivat tuhoamassa juutalaisia. Nyt hän on mukana tällaisella vihamielisellä lautalla syyttämässä juutalaisia tämän saman asian tekemisestä.

Kun puhumme kansanmurhasta, on todella tärkeä ymmärtää, että siihen liittyy monia eri vaiheita. Tämän nuoren naisen perheyritys oli mukana näissä eri vaiheissa.

Ihan aluksihan liikeyritykset Saksassa ja Itävallassa eliminoivat kilpailevat juutalaiset yritykset, joista tehtiin arjalaisia ja ne pakkolunastettiin. Sitten he perustivat tehtaitaan esimerkiksi Auschwitzin satelliittileireihin, joissa he käyttivät orjatyövoimaa. Huomioidaan vielä, että tässä nimenomaisessa tapauksessa heidän valmistamansa tuote oli kaasu, jolla arvellaan tulleen murhatuksi jopa 1,8 miljoonan ihmisen.

Näyttäisi siltä, että tämä hyvin rikas nuori nainen on jonkinlaisen sokeuden vallassa. Hän on hyötynyt holokaustin kauhuista, mutta hän osallistuu laivaan, joka tekee myös hänestä näiden samojen ihmisten vihollisen. Maailma on todella sokea, sillä tämä nainen on saanut useita erilaisia palkintoja siitä, että hän toimii sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta.

Ehkä on paikallaan maininta, että myös toinen sosiaalinen aktivisti Greta Thunberg on ilmoittanut, että hänkin on mukana tällä uudella laivalla kohden Gazaa. Näyttää siltä, että Greta Thunberg on ottanut asiakseen vihata Israelia. Tämä on erittäin huolestuttavaa, koska hänellä on niin laaja seuraajakunta ympäri maailmaa. Mielestäni näiden kahden suhteellisen nuoren naisen osallistuminen ja aktivismi ja ennen kaikkea se, miten siihen suhtaudutaan osoittaa, että maailma on todella sokea.

Greta Thunberg totesi, että hän on järjestämässä maailman suurinta Israelin saartoon kohdistuvaa laivaa Gazaan. Huolestuttavaa on myös se, että tällä laivalla tulee olemaan mukana erittäin tunnettuja julkisuuden henkilöitä kuten näyttelijä Susan Sarandon. Tämä merkitsee laivalle valtavaa julkisuusarvoa. Israelille se merkitsee valtavaa huonoa julkisuutta. Tämä mahdollisesti on aktivistien todellinen tavoite.

Mitä tulee sitten näihin Gazan avustuksiin, niin ehkä kaikkein suurin uutinen viime aikoina tuli YK:lta itseltään. YK ilmoitti, että sen avustuksista noin 90% ryöstettiin ennen kuin ne ikinä saavuttivat sen paikan, jonne ne olivat matkalla. Esimerkiksi heinäkuun 2025 aikana kävi tällä tavalla. Puhumme ruoka- ja tarvikerekoista. Niistä noin yhdeksän kymmenestä eivät koskaan saapuneet sinne, minne ne olivat matkalla.

YK:n puhemiehet ovat aiemmin antaneet lausuntoja, joiden mukaan suurin osa niiden lähettämästä avusta saavuttaa vastaanottajat. Nyt tuli siis ilmi se tosiasia, että heidän apunsa ei saavuttanut niitä, joille se oli tarkoitettu. Itse asiassa tämä oli se syy, miksi Israel ja Yhdysvallat halusivat perustaa toisen mekanismin avun viemiseksi Gazaan. YK on kuitenkin vastustanut vaikutusvaltansa menettämistä henkeen ja vereen – jopa antamalla väärää tietoa. Sitten huolimatta, että moni tietää valtavista avustusmääristä, joita ei ole jaettu, YK on kieltäytynyt toimimasta yhteistyöstä vaihtoehtoisten avustusmekanismien kanssa.

Kyseessä on todella monimutkainen tilanne, sillä YK on toiminut yhteistyössä Hamasin kanssa jakaessaan avustuksia. Sitten Hamas on hyötynyt niistä, koska se on pystynyt myymään tuotteita mustilla markkinoilla sekä maksamaan omille niin sanotuille työntekijöilleen. Tämä kaikki on nyt loppunut ja tässä on se juuri syy, miksi sekä Hamas että YK ovat vaikeuttamassa vaihtoehtoisten avustusmekanismien työtä.

Otan esille vielä yhden tähän konfliktiin liittyvän aspektin, joka on noussut esiin uutisissa. Nimittäin myös kameramiehiä jaa avustajia, jotka ovat tehneet töitä erilaisille kansainvälisille uutistoimistoille tai mediayhtiöille on kuollut tässä konfliktissa. Tämä on aina herättänyt valtavaa ärtymystä ja suuttumusta. Media on puhunut näistä tapauksista pitkään. Jokainen kuolema on tietysti traaginen, mutta ihmetyttää silti, että media ei kerro tilanteesta koko totuutta.

Esimerkiksi Al Jazeera -kanavan gazalainen avustaja, joka kuoli äskettäin, esiintyy lukuisissa kuvissa Hamasin johtajien rinnalla. Ei voida mitenkään ajatella, että hän oli vain viaton avustaja, joka ei ymmärtänyt, keiden kanssa hän vietti aikaa. Entinen panttivanki Shlomo Ziv vahvisti, että häntä piti Hamasin vankina juuri journalisti.

Anas al-Sharif, joka kuoli äskettäin IDF:n iskussa, työskenteli Al Jazeera -kanavalle. Mutta hän oli myös Hamasin palkkalistoilla; nämä tiedot tulevat IDF:ltä.  Todisteeksi armeija esitti nyt asiakirjoja, joiden mukaan al-Sharif sai palkkaa Hamasilta. IDF esitti asiakirjoja jo vuoden 2024 puolella koskien tätä nimenomaista journalistia.

Asiakirjojen mukaan hän oli liittynyt Hamasin sotilaallisen jaostoon jo joulukuussa 2013. Huhtikuussa 2017 hän haavoittui, mutta jäi edelleen Hamasin palkkalistoille. Hänen nimensä on sittemmin ollut Hamasin eliittijoukkojen Nukba -joukkojen listoilla.

Euroopassa reagoitiin hyvin voimakkaasti miehen kuolemaan ja Israelia on tuomittu kaikilla mahdollisilla foorumeilla. Yhdysvalloissa todettiin kuitenkin, että vaikka Yhdysvaltain hallinto kuinka kunnioittaisi journalisteja, niin on todellisuutta, että monet heistä ovat itse asiassa Hamasin palkkalistoilla. Itse asiassa käytettiin termiä ”solutettu” eli toisin sanoen monet Hamasille työtä tekevät on solutettu yhteiskuntaan erilaisiin asemiin ja myös journalisteiksi.

Helsingin Sanomien pääkirjoitus totesi seuraavasti:

Israelin armeija ei peitellyt, että ohjusisku osui juuri siihen kohteeseen, johon se tähtäsikin. Se perusteli tekoa väitteellä, että al-Sharif oli journalistiksi naamioitunut gazalaisen äärijärjestön Hamasin taistelija. Israel viittasi tiedustelutietoihin, mutta ei julkaissut ensimmäistäkään todistetta. Uutiskanava Al Jazeera kiisti väitteen jyrkästi.

Konfliktialueilla toimivat journalistit tietävät, kuinka kokonaisvaltaista, kaiken ajan ja energian imevää on työ täysimittaisella sotatantereella. Siksi on hyvin epätodennäköistä, että al-Sharif olisi edes voinut olla journalistiksi naamioitunut terroristi. Hän oli arabimaailmassa laajasti tunnettu journalisti, joka uskaltautui Gazassa paikkoihin, jonne juuri kukaan muu ei enää mennyt. Pelkästään Instagramissa hänen Gaza-päivityksiään seurasi lähes kaksi miljoonaa ihmistä.

Se, että Helsingin Sanomat ei ole nähnyt mitään todisteita, ei tietenkään tarkoita sitä, että todisteita ei olisi. Toisekseen jokainen Lähi- idässä elänyt tietää, kuinka luja ote terroristijärjestöillä voi olla ihmisistä. Jokainen ymmärtää, että Gazassa ei ole vuosiin ollut minkäänlaista vapautta eivätkä ihmiset todella ole voineet toimia niin strategisissa asemissa kuin esimerkiksi journalisteina ilman Hamasin jonkinasteista hyväksyntää.

Miten pääkirjoituksen kirjoittaja voisi olla näin lapsellinen ja luottavainen terroristien suhteen – ellei hän sitten satu olemaan pikkulapsi? On myös hälyttävää, että maamme johtava sanomalehti ei tunne lainkaan elämän todellisuutta Hamasin hallitsemassa Gazassa.

On hyvä, jos voimme lukea tai käännättää tekstejä muilta luotettavilta medioilta, sillä Suomessa vallitsee pitkälti konsensus tästä aiheesta.

SUSANNA KOKKONEN