Kristinusko ei muutu eikä kuole!

Tämän kirjan tarkoitus on tarjota kriittinen eksegeettinen ja teologinen vastine viime aikoina runsaasti julkisuutta osakseen saaneiden tuoreiden liberaaliteologisten ja historiallis-kriittisten teosten keskeisimpiin väitteisiin. Nämä teokset ovat seuraavat:

Teologian tohtori Ville Mäkipellon ja teologian maisteri ja väitöskirjatutkija Paavo Huotarin Sensuroitu: Raamatun muutosten vaiettu historia (Otava 2023), jonka sivunumeroihin viittaan jatkossa lyhenteellä ”Se”; Ville Mäkipellon, teologian tohtori ja dosentti Juha Pakkalan sekä teologian tohtori ja dosentti Raimo Hakolan Jumalan synty: Isän ja Pojan kätketty historia (Otava 2025), jonka sivunumeroihin viittaan jatkossa lyhenteellä ”Js”; Kuopion emerituspiispa ja teologian tohtori Wille Riekkisen Valo ja pimeys (Teos 2025), jonka sivunumeroihin viittaan jatkossa lyhenteellä ”Vp”; teologian tohtori ja dosentti Kari Latvuksen Jumala kuvien muutoksessa (Kellarimedia 2025), jonka sivunumeroihin viittaan jatkossa lyhenteellä ”Jkm”.

Kaikki kirjoittajat ovat omien alojensa eli Vanhan ja Uuden testamentin eksegetiikan akateemisia asiantuntijoita. Tämän lisäksi he kaikki, Mäkipeltoa lukuun ottamatta, ovat virkaan vihittyjä kristillisen kirkon eli Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappeja. Mäkipeltokin on luterilaisen kirkon jäsen ja Riekkinen kirkon emerituspiispa. Nämä todellisuudet on hyvä pitää mielessä pohdittaessa heidän esittämiään linjauksia.

Nostan lähtökohtaisesti esiin kaksi mainittujen kirjoittajien itse toteamaa seikkaa, joilla on joltinenkin merkitys arvioitaessa tarkastelluissa teoksissa esitettyjä väitteitä ja niiden vahvuutta ja sitovuutta. Mäkipelto ja Huotari (Se, 210) toteavat, että ainoa pysyvä asia on muutos. Tästä seuraa sitovasti myös se, että tässä tarkasteltujen teosten esittämät johtopäätökset eivät ole mitenkään pysyviä eivätkä varmoja vaan nekin tulevat muuttumaan. Mäkipelto, Pakkala ja Hakola (Js, 29) puolestaan toteavat, että kirjassa käsitellyt aiheet ovat edelleen hyvin kiistanalaisia ja niistä on poikkeavia tulkintoja. Asia on juuri näin kuten kirjoittajat avoimesti toteavat ja myöntävät.

Oma eksegeettinen ja teologinen vastineeni edustaa näkemystä, joka kumpuaa konservatiivisen akateemisen historiallisen ja kriittisen eksegetiikan lähtökohdista siten kuin olen laajemmin esittänyt kaksiosaisessa teoksessani Johdatus Raamatun syntyhistoriaan (Kuva ja Sana, 2015, 2018) sekä klassisen kristillisen teismin teologisfilosofisista lähtökohdista siten kuin olen ne oman akateemisen asiantuntija-alani eli dogmatiikan ja dogmihistorian näkökulmasta laajemmin esittänyt kirjassani Johdatus kristilliseen dogmatiikkaan (Kuva ja Sana, 2022) ja Johdatus klassisen kristillisen uskonopin syntyhistoriaan (Kuva ja Sana, 2024).

Mainituissa liberaaliteologisissa ja historiallis-kriittisissä teoksissa esitetään, että perinteisen kristinuskon on joko radikaalisti muututtava joksikin toiseksi tai kuoltava ja että perinteisen kristillisen raamatunselityksen mukainen käsitys Jumalasta, Vanhan testamentin ajan Israelin historiasta sekä Jeesuksesta ja Uuden liiton seurakunnan eli kirkon synnystä ja alkuperäisestä itseymmärryksestä ei pidä historiallisesti tarkasteltuna paikkaansa. Nyt käsillä olevassa vastineessani perustelen, miksi puolestaan nämä väittämät eivät kestä historiallista eivätkä kriittistä tarkastelua.

Kristinuskon ei edelleenkään pidä muuttua eikä kuolla, koska kristinusko ei muutu eikä kuole!

Näin kirjani Esipuheessa.

Kirjaani perustuvia näkemyksiä on joiltakin osin ollut esillä jo aiemmin Seurakuntalaisen artikkelissa ja Ajankohtainen Alfa TV -keskustelussa. Tätä keskustelua ovat kommentoineet 23.4.2026 päivätyssä laajassa Vartija-artikkelissaan ”Ahvion ja Puolimatkan ristiretki raamattukritiikkiä vastaan” dosentti Matti Myllykoski ja tohtori Mäkipelto. Osaltani kiitän Myllykoskea ja Mäkipeltoa mielenkiinnosta esittämiäni näkemyksiä kohtaan. Nyt kun kirjani on ilmestynyt, on itse kunkin mahdollista tarkistaa ja analysoida, kuinka osuvaa Myllykosken ja Mäkipellon artikkelissaan esittämä kritiikki tosiasiallisesti on tai ei ole.

Kirjani kahteentoista lukuun jäsentyvä sisällysluettelo on seuraavanlainen:

Kristinuskon ei ole muututtava eikä kuoltava; Raamatun alkutekstiä ei ole vaietusti sensuroitu; Jumala ei syntynyt 2600 vuotta sitten; Historiatieteellinen tutkimus ei ole naturalismia; Arkeologinen minimalismi ei sanele normeja; Monoteismi ei syntynyt polyteismistä; Kristinuskon Raamatun kaanon on pysynyt vakaana; Evankeliumit ovat historiallisia; Historiallinen Jeesus tiedosti jumalallisuutensa; Jeesuksen ruumiillinen ylösnousemus ja tyhjä hauta ovat historiallisia; Reinkarnaatio ei ole koskaan kuulunut kristinuskoon, ja Liberaaliteologinen luopumusteoria on virheellinen.

Näin otsikoiduissa pääluvuissa tarjoan kriittisen eksegeettisen ja teologisen vastineen alussa viitattujen liberaaliteologisten ja historiallis-kriittisten teosten sisältämiin keskeisimpiin argumentteihin. Perustelen ja määrittelen aatehistoriallisesti, mistä liberaaliteologiassa on kyse ja miksi ja miten vuosisatojen aikana kehkeytynyt naturalistinen historiallis-kriittinen raamatuntutkimus liittyy liberaaliteologiaan.

Kirjani takakansitekstin mukaan teos kutsuu lukijan perehtymään lähteisiin, punnitsemaan argumentteja ja pohtimaan, millä perusteella totuus ratkaistaan – muuttuvan kulttuurin vai pysyvän ilmoituksen pohjalta.

Sivulla 182 päätän kirjani seuraavasti:

Jumalan Sanalla, Pyhällä Raamatulla, on vankka historiallinen tosiasiaperustuksensa. Kuten apostoli Pietari suoraan sanoo, uusitestamentillisessa Kristuksen persoonaan ja työhön keskittyvässä asiasisällössä ei ole kyse taruista tai myyteistä vaan historiallisista todellisuuksista, apostolisesta silminnäkijätodistuksesta. Raamattu on profeetallista Sanaa, Jumalan erityinen ilmoitus, joka on ilmoitettu ja saatettu sanalliskirjalliseen muotoon Pyhän Hengen inspiraatiossa, ylivalvonnassa (2. Piet. 1:1–23).

Kristinusko ja sen historiallinen Jumala-kuva ei muutu eikä kuole. Raamatun alkutekstejä ei ole sensuroitu eikä Jumala syntynyt 2600 vuotta sitten. Kristinusko pysyy apostolisessa uskonsäännössä, jonka perusta on Pyhässä kolminaisuudessa ja kaksiluontoisessa Jeesuksessa Kristuksessa!