Patmos-blogi

Libanonin tuskat ja tarpeet Patmos-työn sydämessä

Leo Meller Leo Meller on Radio Patmoksen päätoimittaja, Patmos Lähetyssäätiön perustaja ja eläkkeellä oleva toiminnanjohtaja (1971-2010).
Julkaistu:

SEN JUMALA TEKI, että patmostyön sydän laajentui sisäistämään Israelin rinnalle myös setripuun valtion, Libanonin, tuskat ja tarpeet

Elettiin 1970 luvun jälkimmäistä puolta.  Libanon kirjaimellisesti marssi sydämeemme usealta suunnalta  mitä erilaisimmissa muodoissa.

Libanonista saapui evankelista, jolle Herra oli ilmoittanut, että Patmos järjestäisi hänelle tilaisuuksia Suomessa.

Helsingissä Johanneksen kirkon suuri katedraalitila täyttyi niin, että ihmisiä istui lattioilla ja ahtautui parville.  Eri puolilla Suomea suurimmat kirkot kokivat saman.  Porissa Matti Vuolanne ihmetteli, että kaupungin  pääkirkko oli kuin pommisuoja sodan päivinä: ihmisiä kaikkialla.  Mikä oli sanoma?  Kaksi puuta: viikunapuun Israel ja setripuun Libanon olivat profetian valokeilassa. Useat sadat antoivat nimensä ja sitoutuivat Israelin rinnalla rakastamaan ja rukoilemaan Libanonin puolesta.

VASTASIN myöntävästi Ihannematkojen johtajan pastori Holger Nystedtin   kutsuun johtaa matkaryhmiä Suomesta Libanoniin. Teimme   uskomattomalta vaikuttavan matkan: johdin linja-autollisen pyhiinvaeltajia Israelista Jordaniaan ja edelleen Syyrian halki Libanoniin.  Jordaniassa tarvittiin itsensä kuninkaan toimiston asioihin puuttumista, jotta bussilastillista ihmisiämme ei olisi viskattu maasta ulos.   Toisena mahdollisuutena oli, että muslimisapatin juuri alkaessa olisimme jääneet sotilasvartion eristäminä vuorokaudeksi linja-autoomme Jordanian erämaahan.

Maalliset tiedotusvälineet pitivät matkaamme mahdottomana haasteena – ensimmäistä kertaa Lähi-idän silloisessa historiassa muka ylitettäisiin Israelista rajat valtioihin, joihin ei ollut diplomaattisia suhteita eikä vahvistettua rauhaa. Muutamat suomalaiset mediat lähettivät omia toimittajiansa ryhmääni.  Kirjailija Martti Issakainen oli matkassa ja kirjoitti siitä kokonaisen kirjan. Jumala avasi Libanonissa ovia suomalaiselle patmosrakkaudelle; parhaimmillaan olimme aktiiveja kuudessa erilaisessa työkohteessa alkaen evankelisesta sokeain lasten koulusta Beirutissa päätyen Libanonin ainoan evankelioimisteltan toiminnan merkittävään rahoittamiseen. Bible Lands Missionin neljän sadan hengen teltta oli lähes ympärivuorokautisessa käytössä.

Ihannematkat lennätti tuohon aikaan turisteja Beirutiin.  Joitakin kertoja olin ryhmänjohtajana tällaisilla matkoilla.  Vastalahjana Ihannematkat antoi Patmokselle oikeuden tuoda ns. toimistorahtina apua Libanoniin, sellaistakin, jonka työtoverimme itse valitsivat ja tilasivat laitosten ja seurakuntien käyttöön.

KERRAN toisensa jälkeen tutustuin Libanonissa pakolaisleirien suureen hätään.  Lähetyslääkäri Marja Rantanen koki johdatukseksi asettua eteläiseen Libanoniin aloittaen vastuullisen monimuotoisen työn Marjayounin sairaalassa.  Patmos sijoitti Marjan valvonnassa merkittävän taloudellisen avun kyseiseen sairaalaan sekä laitteitten ostamiseksi että jokapäiväisen toiminnan mahdollistamiseksi.   Tuhannet saivat avun.

Sairaalan naapuristossa rakennettiin kristillinen radioasema The Voice of Hope – Toivon Ääni julistamaan evankeliumia sekä muslimeille että juutalaisille.  Vuosien ajan Patmos keräsi varoja radion toiminnan mahdollistamiseksi.  Viikoittain lähetettiin asemalta Helsingin Kristillisessä Keskuksessa valmistettuja suomenkielisiä evankelioivia ohjelmia suomalaisten rauhanturvaajien kuultavaksi.   Keski-Suomessa on Patmoksen puolesta  rukoileva ja työtämme tukeva perhe, jonka isä tuli radio-ohjelmiemme kautta herätykseen palvellessaan Golanilla YK:n rauhanturvaajana.

Viimeisiä vaiheita nykyisen Libanonapumme toiminnoissa on toteutettu yhteistoiminnassa pastori Sami Dagherin luotsaamaan Libanonin   Allianssikirkon kanssa.  Kohtasimme Samin Billy Grahamin järjestämässä Lähi-itää käsittelevässä The Cove-konferenssissa Yhdysvalloissa.  Sydämemme sulautuivat yhdeksi, ja siitä alkoi työyhteys, joka edelleen jatkuu, nyt Samin veljenpojan johtaessa Beirutin seurakuntaa.

Sami on vieraillut Suomessa.  Mielessäni on hänen puheensa eräänä sunnuntai-iltana patmosjuhlassa Helsingin Lähetyskirkossa.  Illan päätti Herran Pyhä Ehtoollinen.  Siinä palveleva kirkkoherra Oiva Salli profetoi, että vasta edempänä tulisi se aika, jolloin Patmoksen työ Libanonissa pääsisi korkeimpaan kukoistukseen sielujen pelastuessa suorastaan massana.  ”Olkaa veljet uskollisia aina!” kuului profeetallinen ääni sekä Samille että patmosvastaaville.

PATMOS lähetyssäätiö ei siis ole muukalainen eikä vasta tietä etsivä Libanonin tämän hetkisessäkään suunnattomassa katastrofissa.  Kirkastamme vain rukous- ja rakkausvartiotamme setripuun kansan elämäksi.  Siihen pyydän sinua, lukijani, mukaan.

Kun saamme kanavoida sinun apuasi Billy Grahamin järjestön verkostoon kuuluvan Samaritan’s Pursen ja Sami Dagherin lähetysperheen johdolla tiedämme avun menevän perille ja saavuttavan suurimman mahdollisen tuloksen.  Anna siis omastasi rukoillen ja siunaten. Taivaassa viimeistään tiedät miten hedelmälliseen maaperään kylvit – setripuun juurien väliin.

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

Lue ohjeet kommentoinnille

Kommentit (0)

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *