Mitä ihmettä Jeesus odottaa?

ALUEEN päivälehden toimittajaa oli kiinnostanut Ensio Lehtosen väkevä julistus Jeesuksen paluusta.

”Toimittaja Lehtonen: tiedättekö lähemmin, koska tapahtuu puheessanne mainitsemanne Jeesuksen Kristuksen paluu maaplaneetalle?” 

Jotakin olin ahertamassa Lehtosen lähituntumassa. Kuulin lehtinaisen kysymyksen – ja tekemiseni keskeytyi.

Lehtonen vastasi:

”Kiitos kysymyksestä. Kysymys on tärkeä ja mielelläni vastaan teille. Vastaukseni on: tiedän. Tiedän hyvinkin tarkasti, koska Jeesus Kristus palaa takaisin maaplaneetalle! ”

Vuosia on kulunut kuudetta kymmentä tässä referoimastani tilanteesta – mutta vieläkin näen muistini silmillä toimittajan hämmästyneen ilmeen.

”Siis … minä kysyin ja tarkoitin fyysisen Jeesus-henkilön – jonka uskotaan kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen nousseen ruumiillisesti taivaaseen – paluuta edelleen fyysisessä muodossa tämän fyysisen maaplaneetan pinnalle, tänne missä mekin nyt seisomme ja minä haastattelen teitä, toimittaja Lehtonen! Harkitsisitteko uudestaan kysymystäni ja vastaustanne ja vastaisitte tarkasti harkittuanne sanojanne!”

Lehtonen kuunteli toimittajan sanoja vakavana. Hän vastasi.

”Olette esittänyt kysymyksen, jonka aihe on ihmiskunnalle kaikkein tärkein, kriittisin, aikaa ja iankaikkisuutta ajatellen pakottavin ja jopa kiireisin. Kukaan ei saa olla välinpitämätön tämän kysymyksen kohdalla. Minä uskon joutuvani kerran Jumalan istuimen edessä tilille kaikista sanoistani – tästäkin keskustelustamme – ja siksi kuulemanne sanani ovat pyhän Jumalan edessä lausuttuja sanoja.” 

Ensio Lehtonen katseli haastattelijaansa, asetti oikean kätensä toimittajan vasemmalle olkapäälle, vaikeni hetkeksi, ja jatkoi sitten puhumistansa:

”Kristityt voivat puhua ja puhuvatkin omin sanoin ja omine mielipiteinensä aiheesta kuin aiheesta. Muistaa kuitenkin tulee, että Raamatun mukaan jokainen joutuu tilille turhista sanoistansa.” 

”Erityisen vakavasti on punnittava Herraan Jeesukseen Kristukseen ja Hänen puhumiinsa sanoihin liittyvää selittävää puhettamme. Kun nyt vastaan toimittajan kysymykseen aiheena Herran Jeesuksen Kristuksen paluu maaplaneetalle, pyrin olemaan vain kaiku Mestarin omille jo lausutuille totuuden sanoille, aiheena Hänen toinen tulemuksensa maaplaneetalle.”        

Lehtonen vaikeni.

Huomasin toimittajan olemuksen jännittyvän.

YHDESTÄ erityisestä syystä muistan tilanteen tavanomaista pysyvämmin.

Olimme lestadiolaisella alueella pohjoisessa Suomessa. Lehtonen oli raamattuopetuksessaan käyttänyt Bibliaa. Hän avasi kädessään olevasta pyhästä kirjasta Matteuksen evankeliumin 24:14 jakeen ja luki sieltä:

Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, kaikille pakanoille todistukseksi; ja silloin tulee loppu.

Tekstin lukemisen jälkeen Lehtonen jatkoi:

Jeesus Kristus palaa maan päälle, kunhan me viemme loppuun saakka Hänen  meille antamansa tehtävän suorittamisen. 

Ja mikä on tämä tehtävä? 

Pakanalähetystyö – evankeliumin vieminen ja julistaminen maan ääriin saakka. 

Eli: missä vain on ihmisen sukua, siellä on kerrottava Jeesuksesta ja Hänen paluustansa. 

Jokaisen pakanaihmisten suvun ja solun on kuultava evankeliumi todistuksena. 

Kaikki, jotka kuulevat, eivät usko, mutta kaikkien täytyy saada kuulla. 

Kristuksen tyhjän ristin sanoman täytyy kaikua kirkkaana ja voimallisena siellä missä tähän asti pakanuus on hallinnut sieluja ja sydämiä.

Toimittaja teki pikakirjoituksella muistiinpanoja Lehtosen sanoista. Puheen jatkuessa toimittajan käsi pysähtyi avoimelle lehtiön sivulle ja hänen katseensa kiinnittyi Lehtosen kasvoihin. Tiedostin toimittajan alkaneen kuunnella Lehtosta uudella intensiivisellä tavalla.

Lehtonen jatkoi selittävää puhettansa:

Kristus Kuningas palaa takaisin tänne maan päälle, kun Jeesuksen omillensa luottama työtehtävä on viety päätökseen, ja kun jokainen kansanryhmä planeetalla on saanut todistuksen Kristuksesta, ja on uskottu evankeliumin sanoma. 

Mikään ei toimi ajan kellona samalla tavalla kuin tilastointi lähetystyön edistymisestä maaplaneetalla. 

Näin pyhä Biblia sen kertoo:

”Ja veisasivat uutta virttä, sanoen: sinä olet mahdollinen kirjaa ottamaan ja sen sineteitä avaamaan; sillä sinä olet tapettu ja verelläs meitä Jumalalle lunastit kaikkinaisista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja pakanoista. Ja olet meidät tehnyt meidän Jumalallemme kuninkaiksi ja papeiksi, ja me saamme vallita maan päällä.”  (Ilm. 5:9-10).

Tämän tekstin lisäksi luetaan toinen Jumalan sana – ja kokonaisuuksia alkaa muotoutua uskovan sydämeen:

”Niin Herra tietää jumaliset kiusauksista pelastaa, mutta väärät kätkeä tuomiopäivään asti vaivattaa.”  (2 Piet. 2:9).

Lähetystyö on siis tärkeätä – se on silta Jeesuksen maan päälle paluulle – ja vielä ennen maan päälle paluuta, tuuliin ja pilviin, johon odottava morsian nostetaan uskovien tempauksessa, ylösotossa.

Kaunista ja paljon puhuvaa on Biblian teksti – ja syvällistä opettavaa on johtajani ja isäni selittävä sanoma!

TODELLAKIN: kiinteä ja ehdoton on yhteys Jeesuksen toisen tulemuksen ja lähetyskäskyn toteuttamisen kesken.

Ensio Lehtosen omasta suvusta lähdettiin ”pakanamaille voittamaan sieluja taivaaseen” – näinhän kuuluu edelleenkin yksi lähetystyön motivaatioista.

Samaan kokonaisuuteen tulee sijoittaa tämä: lähetystyön tekeminen tuo takaisin Herran Jeesuksen Kristuksen.

Lehtosen perhekunnasta lähti Mirja Penttinen ja puolisonsa Ilmari lähetystyöhön Afrikan Kongoon.

Minulla on muistettavien asioitten kansioissa Lehtosen ystäväkirje – niin sanottu tuon ajan vahamoniste – jossa Lehtonen kuvailee kaipausta Mirjan perään. Tämän tunnustuksen jälkeen Ensio Lehtonen kiirehtii iloitsemaan ”tästä onnellisesta osasta: Mustien Mirja kutsumuksensa kautta toteuttaa Kristuksen morsiamen täyden luvun sisälle tulemista pyhään kansaan, ja kun luku on täysi, Jeesus tulee takaisin maan päälle, ja minulla on jälleen Mirja lähellä – eikä vain Mirja luonnollisine perheineen, vaan Mirja ja hänen lähetyskenttäperheensä ja sukunsa: sadat, ehkä tuhannet mustat.”

Miten onkaan, kuluneena vuotena muistellessani johtajaani ja hengellistä isääni olen huomannut tekeväni muistimatkoja Oronmyllyn maailmoihin. No, saimmehan olla Orolla sekä kesäisin että vuoden vaihteissa niin monena vuotena, etten ilman kalentereita uskalla lähteä arvaamaan vuosien määrää.

Sitten ovat nämä Lehtosen taivaskutsun jälkeiset vuodet, jolloin niistä joinakin olen saanut kulkea tuttuja Oron vanhoja polkuja, ja samalla, kun olen hiljentynyt tuoreen sanottavan lähteillä, olen muistellut menneitä.

Esimerkiksi Ensio Lehtosen viimeisen Oron kesän – 1970 – viimeisen leiri-illan sanomaa virtaavien putousvesien äärellä.

Lehtonen luki tekstinään Apostolien tekojen 1:9-11 sanat (tässä RKK käännöksen mukaiset):

Kun Jeesus oli tämän sanonut, hänet otettiin ylös heidän nähtensä, ja pilvi vei hänet pois heidän näkyvistään.

Ja kun he hänen etääntyessään yhä katselivat taivaalle, heidän luonaan seisoi yhtäkkiä kaksi miestä yllään valkoiset vaatteet.

Nämä sanoivat:

´Galilean miehet, mitä te seisotte katselemassa taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin luotanne taivaaseen, tulee takaisin samalla tavoin kuin te näitte hänen taivaaseen menevän.”

Mitä Lehtonen puhui tekstinsä pohjalta?

Vanhat muistiinpanot ovat jäljellä ja tätä kirjoittamistani varten noudetut ullakon laatikoista eteeni. Näin Lehtonen useampaan otteeseen totesi:

Tahdotte olla kuuliaisia apostoliselle perinteelle.

Tahdotte seurata Jeesuksen matkaa maan päältä taivaallisiin ja tahdotte odottaa Häntä sieltä takaisin tulevaksi.

Katsokaa toki ylös toivossa.

Mutta katsokaa myös ympärillenne!

Katsokaa ja nähkää kadotettujen ihmismassojen hätä ja kauhut tulijärvien avautuessa.

Katsokaa ja nähkää ja käykää kiireiseen palvelutyöhön täyttämään sitä ykköskäskyä, johon Jeesus on sitonut omansa. On nähtävä leikkuuvalmiit pellot. On mentävä pelloille. 

Miksi yhdelläkään meistä aikamme kristityistä olisi oikeus kuulla Jeesuksen toisesta tulemuksesta, kun miljardit eivät ole kuulleet Hänen ensimmäisestä tulemuksestaan!

SILMÄILEN tällä erää vielä yhden kerran muistiinpanojani Ensio Lehtosen puheista Ystäväjuhlilla ja muissa tapahtumissa, joissa sain olla sekä hänen autonkuljettajansa että hänen adjutanttinsa ja saarnapuhumista opetteleva oppilaansa.

Tällaisen alas skrivatun (skriva ruots. kirjoittaa) kalliin muiston opettajani sydämestä tulleena olen kirjoittanut minnepä muualle kuin Oron muistojen päiväkirjoihin:

Jeesus ei palaa takaisin ennen kuin missio, jonka Hän jätti omillensa, on näiden toimesta viety loppuun.

Evankeliumin ilosanoman tulee ympäröidä ja sisäistää kaikki kansakunnat ennen kuin Kristus tulee.

Toinen Pietarin kirje 3:8 paljastaa, ettei Jeesus odota taivaallisissa kietoutuneena niin sanottuun lopun tapahtumien profeetalliseen kalenteriin.

Me Häntä odottavat saatamme kuvitella aivan liian paljon vuorokausia kuluneen lupauksen antamisesta. Miksi Hän ei jo saavu! – näin huudamme taisteluissamme ja kiusauksissamme.  

Mainitun tekstin jae 9 vastaa kuvitteluihimme ja kysymyksiimme:

EI HERRA VIIVYTÄ LUPAUKSENSA TÄYTTÄMISTÄ, VAIKKA JOTKUT LUULEVAT HÄNEN VIIVYTTELEVÄN, VAAN HÄN ON PITKÄMIELINEN TEITÄ KOHTAAN. HÄN EI NÄET TAHDO, ETTÄ KUKAAN (YKSIKÄÄN) JOUTUU KADOTUKSEEN VAAN ETTÄ KAIKKI KÄÄNTYISIVÄT. (2 PIET. 3:9). 

AJOITTAIN meitä väsyttää.

Vanhenemme.

Voimamme vähentyvät.

Saatamme hetkittäin jopa epäillä.

Sairastumme. Ja sitten tulee se ensimmäinen hetki, kun kenties keskellä aivan menevää päiväämme saamme vahvistuksen siihen, että olemme nyt tosi lähellä taivaan porttien avautumista kohdallamme.

En saarnaa ulkopuolisena. Olen itse tuttu edellä kuvattujen tilanteitten maastopalstoilla.

Tuollaisissa tilanteissa olen saanut kokea ja kuulla Pyhän Hengen sielunhoidollista toimintaa.

Vain Jumala tietää, koska sinulle uskottu tehtävä – Jeesuksen työ –  on viety loppuun.

Ja muista! 

Kun kaikki kansat ja rodut ja suvut ja kielet ovat kuulleet evankeliumin ja kaikki kansat ovat edustettuina seurakuntaruumiissa, Isä kääntyy Pojan puoleen ja antaa käskyn:

”Mene ja nouda morsiamesi!”

Ja se tapahtuu!

HÄN, JOKA TODISTAA TÄMÄN, SANOO: ”TOTISESTI, MINÄ TULEN PIAN.” AAMEN, TULE, HERRA JEESUS!  

HERRAN JEESUKSEN ARMO OLKOON KAIKKIEN KANSSA. (ILM. 22:20-21).