Patmos-blogi

Niin kuin kyyhkynen – Matkalla kohti helluntaita osa 1

Leo Meller Leo Meller on Radio Patmoksen perustaja ja em. päätoimittaja (2023), sekä Patmos Lähetyssäätiön perustaja ja eläkkeellä oleva toiminnanjohtaja (1971-2010).
Julkaistu:

Tällä matkalla emme ole turisteja. Kristinuskon valtapiiriin sijoittuu paljon nähtävää ja koettavaa, jonka omistajiksi tai käyttäjiksi emme jokainen Jumalan lapsi välttämättä koskaan tule. Raamatussa mainitaan Jumalan ihmisten saaneen maistaa tulevan maailman ajan voimia. Teologit käyvät väittelyitään sanan merkityksistä. Jätämme heidät ja väittelynsä nyt akateemiseen tilaansa lähtiessämme matkalle, joka on jokaisen Jumalan lapsen syntymäoikeus. Kristinuskon todellisuus rakentuu kolmen Jumalan juhlan jaloille: joulun, pääsiäisen ja helluntain. Tuoreimmassa käynnissä olevassa kirkkovuodessa olemme eläneet kaksi ensiksi mainittua – kolmannen edessä olemme. Tervetuloa kanssani matkalle, jossa uskon päämääränä on ylisalin ihme.

ENSIMMÄINEN vertauskuva, joka Pyhästä Hengestä Uudessa Testamentissa esitetään, on kuva kyyhkystä, joka laskeutui Jeesuksen päälle Hänen kastetilaisuudessaan Jordanin rannalla (Matt. 3:16).

Myös Vanhassa Testamentissa kohtaamme saman kuvasanoman.

Raamattumme alkulehdillä, heti luomiskertomuksessa (1 Moos. 1:2) puhutaan Pyhästä Hengestä, joka ”liikkui” vetten päällä.

Jotkut heprean asiantuntijat tahtovat nähdä tekstissä kuvan kyyhkysemosta, joka ”hautoi” vetten päällä.

Jos asiantuntijat ovat oikeassa, mikä mahtava ja harvinaislaatuinen tausta esiintyykään sille jäyhänjykevälle taululle, joka väkevässä alkuvoimaisuudessaan aukeaa eteemme luomiskertomuksessa.

Maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä.

Kaaosta, sekasortoa, kolkkoa autiutta, sameita syvyyksiä, nuoleskelevia tulenliekkejä, kiehuvia hornankuiluja, vellovia vesimassoja, tähdetöntä sysimustaa yön pimeyttä.

Kuoleman valtaa.

Taivaan kapinan seuraamusta langenneen enkeliruhtinaan hovitiloissa.

Jotakin tällaista kehkeytyy tajuntamme mielikuviin lukiessamme Raamattumme lyhytsanaisia kuvauksia Genesiksen ensimmäisten lukujen tapahtumista.

VAAN kaiken tällaisen keskellä liikkuu ikuisen rauhan ja rakkauden Henki luoden Kolmiyhteyden neuvottelemaa elämää maan päälle.

Kyyhkysemo synnyttämässä säteilevää toivoa kaiken sekasorron keskelle!

Luettuamme pyhää Kirjaa muutaman luvun eteenpäin tapaamme jälleen Kyyhkyn.

Neljänkymmenen päivän kuluttua Nooa avasi arkin ikkunan … ja laski kaarneen (korpin) lentoon, ja se lenteli edestakaisin, kunnes vesi maan päältä kuivui.

Sitten hän laski luotansa kyyhkysen nähdäksensä, oliko vesi vähentynyt maan pinnalta.

Mutta kyyhkynen ei löytänyt paikkaa, missä lepuuttaa jalkaansa, vaan palasi hänen luoksensa arkkiin …

Ja hän odotti vielä toiset seitsemän päivää ja laski taas kyyhkysen arkista. Ja kyyhkynen tuli hänen luoksensa ehtoopuolella ja, katso, sen suussa oli tuore öljypuun lehti.

Niin Nooa ymmärsi, että vesi oli vähentynyt maan päältä. Mutta hän odotti vielä toiset seitsemän päivää ja laski kyyhkysen lentoon, eikä se enää palannut hänen luoksensa.  (1 Moos. 8:6-12)

Aapeli Saarisalo huomauttaa edellisen raamatuntekstin kohdalla tekstin kuvaannollisesti edustavan Vanhan testamentin aikakautta, jolloin Pyhä Henki jo koetti saada profeettain kautta vaikutusalaa synnin täyttämässä maailmassa, mutta ei voinut ”löytää lepopaikkaa”, vaan palasi aina takaisin Luojan helmaan.

Saarisalo jatkaa: ”Kun kyyhky toistamiseen lensi ulos arkista ja palasi takaisin tuore öljypuun lehti suussaan, niin on siinä nähty pantti sovituksen rauhasta todistuksena, että tuomio olisi ohitettu, ja että rauha on palannut Luojan ja luodun välille. Tässä on kaunis kuva Pyhän Hengen esiintymisestä sellaisena kuin Hän tuli Jeesuksen Kristuksen työssä ja vaikutuksessa Herramme ja Vapahtajamme julistaessa ilosanomaa – evankeliumia – Jumalan valtakunnasta syntiselle maailmalle.”

Aapeli Saarisalo huomauttaa, ettei Pyhä Henki tuolloinkaan saattanut esteettömästi oleskella kirotulla maaplaneetalla.

Kun kyyhkynen lopullisesti lensi ulos arkista palaamatta enää takaisin, Saarisalo näkee siinä kuvan uudesta aikakaudesta, joka täydellistymänä alkoi silloin, kun Jeesus oli suorittanut päätökseen sovitustyönsä Golgatalla ja Hänen huuliltansa kaikui lopullinen voitonsanoma: ”Se on täytetty!”

”Kun sitten Herramme oli korotettu ja Hän oli astunut ylös taivaalliseen kirkkauteen, toteutui lopullisesti Isän lupaus, ja niin Pyhä Henki vuodatettiin uuden aikakauden avaajana ensimmäisenä helluntaina maan päälle”, professori Saarisalo kirjoittaa. Ja jatkaa: ”Siitä lähtien Pyhä Henki on vaikuttanut ihmissydämissä seurakunnan keskellä rakentaen ’pesänsä’ syntisten, kärsivien ihmisten maailmassa ja kasvattaen omaa sukuansa taivaan valtakuntaa varten. Ja kerran on tämä suku loistava kirkkaudessa Isän kasvojen edessä laulaen ’uutta virttä’ tapetun Karitsan kunniaksi.”

Ja professori Saarisalo toteaa:

Tätä elävää toivoa Pyhä Henki ylläpitää täällä alhaalla monien ahdistusten ja vaivojen keskellä kilvoittelevien Jumalan ihmisten sydämissä. 

(Professori Aapeli Saarisalon edellä toistetut ajatukset perustuvat muistiinpanoihin hänen Pyhän Hengen persoonaa käsitelleestä opetussarjastaan Kuvan ja Sanan / Patmos ry:n yhteistilaisuuksissa keväällä 1982 Snellmaninkadun Alasalissa Helsingissä. Lainaan sarjaani samasta lähteestä lisää katkelmia.)

ILMAN Pyhää Henkeä ei ole kristillisyyttä.

Vain Pyhä Henki vie ihmisen paikalle, jossa avaa hänelle oven käsittämään ja uskomaan pelastavan evankeliumin.

Vain Pyhä Henki avaa ihmiselle evankeliumin salaisuuden.

Vain Pyhä Henki mahdollistaa ihmisessä uskomisen Kristukseen, Herran tuntemisen, ja Jumalan rauhan omistamisen.

Vain siellä, missä Pyhä Henki hallitsee, vain siellä on ymmärryksen ylittävä rauha ihmisen osana.

Kuunnellessani vuosikymmenten takaisilta avokeloilta professori Aapeli Saarisalon opetusta Pyhästä Hengestä en lakkaa kiittämästä siitä, että saan elää ja omistaa Jumalan syvällisen tietäjän kuvauksen elämästä Pyhän Hengen armotalouskaudessa. Kuinka syvästi tämän levottoman ajan ja sekasortoisen maailman rikki raastettu Jumalan lapsi kaipaakaan juuri tätä Pyhän Hengen rauhaa omaan sisimpäänsä.

On siunattua, että kaiken epätoivon keskellä liikkuu edelleen Kolminaisuuden Pyhä Henki, Hän, jolla on voima luoda uutta elämää, lahjoittaa uutta uskoa ja istuttaa kaikkien epäilyjemme ja älyllisten ristiriitojemme ohitse henkeemme uutta, elävää toivoa.

On siunattua, että on taivaista vuodatettu Kolmiyhteisen Pyhän Jumalan Henki, rakkauden ja totuuden ja puhtauden ja laupeuden ehtymätön lähde.

Anna Hänen rakastaa sinut Kristukselle, niin löydät tarkoituksen elämällesi – kuolemattoman tarkoituksen, joka vie sinut kyyhkyn siivillä laskemattoman auringon valtakuntaan.

Anna Hänen saatella sinut matkasi alussa Golgatan ristille, jossa koet puhdistuksen ja sinut valmistetaan taivashäihin.

Anna siunatun rakkauden Pyhän Hengen täyttää sinut omalla voimallansa ja opit uuden läksyn laupeudesta, vanhurskaudesta, nöyryydestä ja täysin uudesta tavasta elää.

Tiedä kuitenkin, että Pyhän Hengen hallitsemassa elämässä sinulta saatetaan kieltää paljonkin mihin olet oppinut.

Mutta!

Sinulle annetaan tilalle sitä enemmän uutta elämää – sisältörikasta elämää.

Vielä sanon yhden todellisuuden todistuksen Pyhän Hengen hallitsemasta elämästä:

Pyhä Henki on myös – haavoittava Henki. Mutta Hän haavoittaa vain siksi, että Hän parantaa sinut.

Siis: itse et tiedä, mikä kasvain ottaa muotoa lihassasi ja sielussasi. Vaarana on, että uusi luomuksesi joutuu johonkin, mikä on sinulle hengellisesti pahaksi.

Pyhä Henki on kirurgi, joka leikkaa hengellisen syöpäkasvaimen pois – juuria myöten.

Älä karta alkavan leikkauksen tuskaa: parantuminen ja uusi luomisteko tulee sinuun Pyhän Hengen siipien tuomana.

Pyhä Henki kurittaa, mutta vain siksi, että sinut voitaisiin ja saataisiin opastaa täydellisen pelastuksen siunauksiin.

Vielä lainaus professori Aapeli Saarisalolta:

Pyhä Henki on jäänyt kristillisen seurakunnan keskuuteen kasvattaakseen meitä rakkauteen.

Kiitos Hänelle siitä!

HELLUNTAIMATKALLAMME pysähdymme hetkeksi sellaisen sielun luokse, joka evankelioimispäivillä, seurakuntapiireissä, herätyskokouksissa ja yksityisessä sielunhoidossa on jopa vuosikymmenten ajan etsinyt omalletunnollensa rauhaa – löytämättä etsimäänsä.     

Tällaiset ihmiset eivät ole suruttomia sieluja.

Herra on aloittanut heissä niin sanotun hyvän työnsä.

He ovat oppineet näkemään syntinsä ja syyllisyytensä Jumalan edessä. Sellaisessa kadottavassa muodossa kuin Jumala näkee.

Kova sydän on jo lyöty murskaksi.

Luonnollisen ihmisen lujaksi kuviteltu kalliopohja on jo särkynyt kappaleiksi.

Sisäisen elämän rauhattomassa virrassa uitetaan niitä syntielämyksiä, jotka nousevat syvyyden ulapoilla uudelleen ja uudelleen esille kuin vilkkutulet.

Eikä rauhaa ole.

He ovat alkaneet jo rukoilla.

Sisäinen hätä on heidät ajanut tällaiseen.

Jos heidän rukouskammioittensa seinät voisivat puhua, kuulisimme monen monista rukoushuudoista, joita noissa tiloissa on korotettu korkeutta kohti.

Vaan taivas on ollut vaskea.

Sellaista parantavaa kosketusta, lääkitsevää armoa, joka haavoitetun omantunnon rauhoittaisi, he eivät ole löytäneet. Vaikka ovat sitä kyynelin etsineet.

Pelastusvarmuutta ei ole.

Toivonkin kanssa on taistelua.

Eli tiivistäen: autuus, josta toiset tietävät tuosta vierestä kertoa – uskosta Jeesukseen Kristukseen tuleva autuus! – puuttuu heiltä.

Lue tarkasti mitä nyt kirjoitan:

Syntinen kadotettu ihminen ei voi ottaa mitään lihan tai veren voimalla. 

Mikään, mitä hapuilet, ei pelasta eikä tarjoa sinulle mitään oljenkorttakaan pelastuksesi saavuttamiseksi.

Mutta!

Jumala on antanut maailmaan Pyhän Hengen ottamaan sinusta huolen ja kantamaan sinut sisälle taivaalliseen pelastukseen – ja kaiken lisäksi sinetöimään sinut tuohon pelastukseen niin, ettei mikään voi erottaa sinua Jumalan rakkaudesta Jeesuksessa Kristuksessa!

NÄIN olivat asiat Paavo Ruotsalaisen kohdalla.

Lain kauhut vainosivat – Raamatuin tekstit olivat yhtä jatkuvaa uhkausta – korpivaellus oli loputonta menoa.

Vuosia oli Paavo taistellut raskaan synnintunnon alla, tehnyt päätöksiä elää hyvästi ja hurskaasti – ja jälleen löytänyt itsensä kurjana syntisenä tutulta toivottomuuden tieltä.

Vaan sitten valkeni Paavolle uusi – kokonaan uusi – päivä.

Kaiken kaikkiaan kymmenen vuotta oli kestänyt toivottomuuden yötä.

Sitten Jumalan johdattamana osui Paavon kohdalle mies, jolla oli hallussaan se vapauttava sana, joka kirvoitti Paavon taakan. Mies oli, kuten tiedämme, Jyväskylän seppä JAAKKO HÖGMAN.

Sepällä oli sana Herralta, näin kuuluva:

Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki – Kristuksen sisällinen tunteminen.

Näin oli seppä sanonut hätääntyneelle nuorelle miehelle.

Sepän pakeilla ollessaan Paavo sai ottaa etsikon hetkestä vaarin. Hänet talutettiin Vapahtajan eteen tavalla, joka aiheutti ratkaisevan muutoksen hänen elämäänsä, ja josta hän vielä kuolinvuoteellaan kiitollisena puhui.

Polvillaan Paavo etsi rauhaa ja armoa, ja Jumala ilmoittikin hänelle armon koko täyteyden ja antoi Pyhän Hengen.

Antoi Pyhän Hengen!

PYHÄ HENKI on juuri nyt juuri sillä paikalla, jossa luet tätä tekstiäni.

Pyhä Henki haluaa näyttää sinulle Jeesusta Kristusta.

Kristinopissa kirjoitetaan, että Pyhä Henki on maailmassa Kristusta kirkastamassa.

Millä tavalla ja mitä Pyhä Henki kirkastaa Kristuksesta?

Ihmeitä ja tunnustekoja ja yliluonnollisuuksia?

Ajallansa niitäkin.

Mutta sinulle, syytetty ja tuomittu, Jumalan rikottujen käskyjen kiinni ottama ihmispoloinen: sinulle Pyhä Henki tekee juuri nyt suurinta, mitä Hän koskaan on tehnyt tai tulee tekemään – Hän osoittaa sinulle Kolminaisuuden toista persoonaa, Poikaa Jeesusta Kristusta, joka on heittämässä henkeänsä Golgatan ristillä, ja sieltä huutaa viimeisiä tavujansa – ja katselee samalla suoraan kohti sinua!

Se on täytetty!

Katsele siis ristin Herraa.

Katsele veristä draamaa Pääkallonpaikalla, kuuntele vasaran iskuja, katso kuinka risti kohotetaan pystyyn, ja näe, kuinka sillä hetkellä kaikki Nasarealaisen ruumiin jäsenet retkahtavat pois sijoiltaan.

Mikä hirvittävä kohtalo!

Mikä tuska!

Katso Hänen piikkikruunuaan ja veripisaroita, jotka vierivät pitkin Hänen kasvojaan.

Katsele kaikkea tätä –

Ja kuuntele Pyhän Hengen ääntä hengessäsi:

Sinun tähtesi!

Sinun tähtesi!

Kaikki, kaikki sinun tähtesi, jotta sinä saisit pelastuksen ja Pyhän Hengen voiman uuteen elämään!

Tällainen on Kolmiyhteyden Pyhän Hengen suurin työ maailmassa. 

Hengen kyyhky on palannut Golgatalta siihen maailmaan, joka löi Puhtaimman ja Pyhimmän ristin kuolemaan – nyt todistamaan, että uhri riittää Jumalalle, synti on sovitettu, velka on maksettu – olet vapaa! 

Sinä olet vapaa vanhasta! 

Pyhä Henki odottaa sinua ottaakseen sinut nyt johdatukseensa.  Vaikeuksia on sopeutua uuteen elämään. Mutta Pyhä Henki auttaa sinua.

KIITOS KUN OLET SISÄISTYNYT TEKSTIINI. JOS JUMALAN PYHÄ HENKI SUO, MUUTAMAN VIIKON TÄSTÄ ETEENPÄIN KULJEMME NYT AVATULLA TIELLÄ PYHÄN HENGEN KOULULUOKILLA.

LUE SARJAN MUUT OSAT:

Osa 1. Niin kuin kyyhkynen
Osa 2. Toiseksi tärkein kysymys
Osa 3. Päiväyksiä vailla oleva Hengen maailma
Osa 4. Perillä

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

Lue ohjeet kommentoinnille

Kommentit (0)

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *